sunnuntai 17. elokuuta 2014

Näyttelykausi paketissa!

Olo on samaan aikaan sekä hieman tyhjä että hämmentynyt. Toisaalta myös äärimmäisen helpottunut. Jonkin aikaa asioita pyöriteltyäni, tein päätöksen etteivät niin Misla kuin fretitkään osallistu enää yksiinkään näyttelyihin tämän vuoden puolella, tai frettien tapauksessa tämän kauden aikana. Syy pidemmän tauon pitämiseen on oikein yksinkertainen - nimittäin kyllästyminen. Nautin äärettömän paljon näyttelyharrastuksesta, ihmisten tapaamisesta, näkemisestä sekä uusiin ihmisiin ja harrastajiin tutustumisesta. Mutta nyt kun frettien kanssa on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana osallistuttua jokaiseen Suomessa järjestettävään näyttelyyn ja Mislan kanssa taasen ollaan oltu menossa yhtäjaksoisesti jo puolentoista vuoden ajan, on yksinkertaisesti seinä tullut vastaan. Nautin yhä edelleen näyttelyistä harrastuksena, mutta matkat syövät hermoja, aikaa ja varoja aivan järkyttävän paljon. Koska teen töitä pääsääntöisesti viikonloppuisin, vaikuttavat näyttelyreissut myös töideni määrään. Ja se mikä vaikuttaa töideni määrään, vaikuttaa tuloihini. Tällä hetkellä elämäni on moninverroin sisältörikkaampaa kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten, joten täytyy ajatella hieman pidemmälle ja miettiä myös sitä miten tämä paletti pidetään kasassa sitten kun lauman kanssa edetään täältä seuraavaan paikkaan.

Frettien kanssa suunnistetaan siis näyttelyihin seuraavan kerran aikaisintaan ensikesänä, riippuen siitä mitä näyttelyitä täällä Suomessa silloin järjestetään. Mislan kanssa mennään seuraavan kerran näyttelyihin todennäköisesti silloin kun kippuravauva on kotiutunut ja tullut siihen ikään että sitä voidaan viedä pentuluokkiin. Uskon pidemmän tauon tekevän hyvää kaikille osapuolille, frettien tai Mislan ei tarvitse stressata matkustelusta ja näyttelyitä edeltävistä pesurumbista vaan kaikki seitsemän saavat rymytä, sotkea ja nauttia elämästään sielunsa kyllyydestä! Tauon aikana pyrin itse tekemään mahdollisimman paljon töitä, Mislan kanssa on tarkoitus jatkaa treenaamista syksyn mittaan samalla kun odotellaan pigmentin palautumista.

Omat suunnitelmani ovat tällä hetkellä selkeämmät kuin koskaan aiemmin. Muutoksia saattaa aina tulla, mutta olen ollut yhteydessä Omnian aikuisopistoon tammikuussa alkavista koulutuksista. Paikallaan junnaaminen saa riittää, ja nyt kun havahduin siihen ikävään tosiasiaan että viimeisetkin ystäväni vaihtavat paikkakuntaa, niin ei minulla yksinkertaisesti ole enää syytä jäädä jumittamaan Seinäjoelle. Vuodenvaihteen jälkeen siis pääkaupunkiseutu kutsuu minua ja laumaani, joko ammattikoulun tai töiden ja nettilukion merkeissä. Katsotaan kuinka käy, mutta loppuvuosi painetaan ankarasti duunia jotta täältä päästään vuodenvaihteen jälkeen liikkumaan taas eteenpäinkin. :)

Sen pidempään lätisemättä, itse asiaan eli näyttelykuulumisiin! Kaksi viikkoa sitten piipahdimme Mislan kanssa kannatusreissulla Kuopiossa, Sawo Show'ssa. Olin ilmoittanut Mislan näyttelyyn kaikille kolmelle päivälle, joka jälkeenpäin mietittynä ei kyllä olisi alkuunsa kannattanut puuttuvan pigmentin ja karvanlähdön vuoksi. Noh, lähdimme kuitenkin ja ihana Sini majoitti meidät koko viikonlopuksi luokseen!
Akitoja oli ilmoitettu perjantaille ja lauantaille 16, ja sunnuntaille 15 kappaletta. Koirat olivat samat kaikkina päivinä ja kilpailijoita oli saatu niin Norjasta kuin Venäjältäkin! Perjantaiaamuna lähdimme Mislan kanssa ajelemaan Kuopiota kohti, matka eteni mukavan joutuisasti ja sää oli hieno siihen asti kunnes pääsimme ulos autosta. Tai niin, olihan sää edelleen hieno, mutta liki +30 asteen lämpötilassa sekä koira että omistaja vetivät erittäin veteliksi alta aikayksikön. Tuomarinamme toimi Anne Indergaard, ihastuttava naistuomari Norjasta josta uskaltaisin veikata kaikkien koiranomistajien pitäneen! Tuomari oli hirvittävän sympaattinen, osasi käsitellä koiria ja hauskutti pirteällä ja positiivisella olemuksellaan. Mislaa hän arvosteli seuraavin sanoin: "20 months but still very immature. Nicely shaped head but pale pigmentation on nose & eyelids. Hooded ears. Needs more width in skull. Straight in shoulder & upperarm. Topline rising to the tail. Long in loin. Tailset a little low. Open angulation in behind. Unstable on the move. Well presented." ja laatuarvosanaksi NUO H. Tuomari mainitsi pigmentistä, joka on mielestäni täysin oikeutettu syy antaa Mislalle Hyvä laatuarvosana! Hyvä maku perjantailta jäi silti ja tuomari valitsi kauniit koirat voittamaan! :)

Näyttelyn jälkeen suunnattiin Sinille koirien kera, toteuttamaan jo viikonlopun aikana traditioksi muodostunutta toimintakaavaa eli läskeilyä ja hiukan lisää läskeilyä. Viikonlopun menussa meillä oli pizzaa, pizzaa ja vielä hieman pizzaa, suklaata unohtamatta! Aika kului mukavasti ja kun itse tulee maalta, oli huikeaa päästä viettämään viikonloppua välillä landelle eikä ahtaaseen kerrostaloasuntoon usean koiran kanssa.
Lauantaina tuomarinamme toimi Freddie Klindrup, mukavanoloinen miestuomari Tanskasta. Tuomari käsitteli koiria mielestäni hyvin ja asiallisesti, mutta aikamoinen ERImaatin kuva tuomarista jäi kun 14/16 koirasta sai ERIn ja näistä 13/14 SAn. Mislasta tuomarilla oli seuraavaa sanottavaa: "Bitch needs time to develope. Could have slightly shorter muzzle. Correct bite. Correct placement of eyes and good size. Very good neck bone and bone. A slightly straight angulated in rear and front. Slightly long in body. Correct tail. Moves wee from the side a little loose in front. Nice temperament." ja positiivisena yllätyksenä pigmentittömälle kaljumyyrälle NUO EH NUK3! Päivän ja ehdottomasti koko viikonlopun kohokohta oli se, että uskaltauduin ensimmäistä kertaa koskaan viemään vieraan koiran kehään - ja millaisin tuloksin! Sinin ihastuttavan nakkikoira raitapaita Ranin kanssa sijoituimme Paras Narttu kehässä sijalle 2, ja koska paras narttu oli jo valio, siirtyi serti Ranille. Tämä oli viimeinen serti jonka Rausku tarvitsi valioitumiseen, ja asian tajuttuani en voinut kuin hyppiä ja tuulettaa silkasta ilosta! Vuorenvarman Ainutlaatuinen "Ran" siis lauantaina AVO ERI AVK1 SA PN2 SERT VARACA ja FI MVA!! Wooo! Täytyy myöntää että tästä sai itsekin paljon itsevarmuutta, tiedä vaikka sitä joskus eksyisi muidenkin vieraiden koirien kanssa kehään saakka! Näyttelyn jälkeen otettiin muutamat palkintopossukuvat Ranista ja keskityttiin pizzansyömisen lisäksi katsomaan Tie Eldoradoon -animaatioelokuvaa. Superia!

Kaikki Sawo Show -kuvat (C) Sini Piironen
 
Sunnuntaina oli sitten viimeisen näyttelypäivän vuoro. Matkaväsymys alkoi jo näkyä Mislasta ja neiti tyytyi lähinnä tinttailemaan minulle, joten pyysin Sallaa käyttämään Ministerin kehässä puolestani. Hienosti Misla jaksoi esiintyä Sallan kanssa, oli kiva katsoa omaa koiraa välillä kehän laidalta! Tuomarina meillä oli sunnuntaina tanskalainen naistuomari, Marianne Baden, joka vaikutti topakalta tuomaritädiltä. Kehät pyörivät todella ripeään tahtiin mikä on tietenkin aina positiivinen asia! Mislaa tuomari arvosteli seuraavin sanoin: "Feminine bitch, nice head and expression. Well set and carried ears. Good muzzle. Correct bite. Nose is not black, lacking pigmentation on lips and eyeribs. Excellent neck. Bit soft topline. Standing bit of east-west. Moves well. Good quality of coat." tulokseksi kuitenkin jällee pigmentin vuoksi NUO H. Siitä täytyy ehdottomasti antaa pisteitä viikonlopun tuomareille että kaikki tulivat kertomaan mikä koirassa oli hyvää ja mikä vialla, puuttuva pigmentti koitui oikeutetusti meidän kohtaloksemme tällä reissulla mutta mitä pienistä! Esitin vielä Ranin valioluokassa, neitokaisen ollen VAL ERI VAK2 SA! Kun kehä päättyi ja voittajat oli valittu, suuntasimme Mislan kanssa samantien kohti Seinäjokea. Näyttelyreissusta kotiutuminen ja palautuminen vei niin koiralta kuin omistajaltakin lähestulkoon kaksi päivää, vaikka nämä pidemmät näyttelyreissut mukavia ovatkin niin ovat ne silti omalla tavallaan paljon raskaampia kuin perus yhden päivän pyörähdykset. :)

Täytyy kehua Sawo Show'n järjestäjiä, noin iso näyttely oli mielestäni kuitenkin hyvin organisoitu ja varmasti mennään parin vuoden päästä uudestaan molempien kippuroiden kanssa!

Viikko sitten koitti näyttelyputkemme huipentuma - Maailman Voittaja 2014. World Winner 2014. WDS 2014. Millä nimellä sitä ikinä haluatkaan kutsua, niin tätä tapahtumaa oli odotettu! Suuntasimme Mislan kanssa Espooseen jo viikon puolivälissä, miksi, syy siihen selvinnee joskus ajallaan. :) Kävimme viikolla katsomassa koiranpentuja Kennel Candidaksessa, ihastuttavat kuuden viikon ikäiset kippuranalut ottivat meidät vastaan iloisesti hännät heiluen ja naskalihampaat kenkiin upoten. Toisaalta tuntui äärettömän ihanalta, mutta tietenkin taas suurelta kiusaukselta käydä pallottelemassa pieniä akitavauvoja, mutta onneksi siihen oman kotiutumiseen ei toivottavasti ole enää montaa kuukautta aikaa.
Lauantaina koitti suuri päivä. Akitoja saapui paikalle huimat 81 kappaletta, ympäri maailmaa. Paikanpäällä nähtiin niin eri sävyisiä brindlejä kuin punaisiakin, sekä myös valkoisia rotunsa edustajia! Tuomarinamme meillä oli Rui Oliveira, herttainen vanhempi miestuomari Portugalista. Tuomari piti erittäin ripeää tahtia yllä, joka näkyi kyllä arvostelujen pituudessakin. Suureksi pettymykseksi tuomari osoittautui tähänastisista näkemistäni tuomareista kaikista pahimmaksi ERImaatiksi, loppujen lopuksi vain kolme koiraa 81:stä koirasta sai EHn ja loput lähtivät kotiin ERInomaisen laatuarvosanan kera. Mislalle saatiin pitkästä aikaa tuliaisiksi ERI, joka ei kuitenkaan tuossa vaiheessa enää tuntunut kovinkaan ansaitulta, pigmenttikin kun vielä uupuu ja rotumääritelmän mukaan sen kuitenkin kuuluisi olla musta. Mislasta tuomari sanoi seuraavaa: "Very nice head. Nice shape. Good neck & shoulder, not in coat."

Ilman kommelluksia ei kuitenkaan Maailman Voittajasta selvitty! Reilun puolentoista vuoden mittaisen näyttelyurani aikana, 30 näyttelyn aikana, en ole koskaan tiputtanut kenkääni jalasta kehässä. Noh, WDSssa se sitten tietenkin tapahtui! Kesken laatuarvostelun, kun olimme Mislan kanssa jo heittäneet up & downin ja lähdin kiertämään kehää ympäri, huomasin yhtäkkiä toisen balleriinani menevän 2 metriä meitä edellä. Voihan nyt helvetti. :D Tein pikaisen hätäratkaisun ja päädyin monottamaan toisen kengän jalastani, tietenkin suoraan venäläisiä kanssakilpailijoita kohti. Tarina ei kerro osuiko kenkä kehenkään, mutta minun ja tuomarin lisäksi monella muulla oli kehän laidalla todella hauskaa! Noh, vahinkoja sattuu, suoritus ei keskeytynyt ja henkilövahingoiltakin ilmeisesti vältyttiin joten ei traumatisoiduta tästä. Ajoitus vain tällekin episodille oli ehkä kaikista otollisin!

Kenkäepisodi. :D Kiitos kuvasta Emilia! 

Vietimme Mislan kanssa vielä muutaman päivän leppoisaa laatuaikaa pääkaupunkiseudulla. Nyt olemme ainakin lähestulkoon vuoden verran vapaita näyttelyistä ja muista vastaavista reissuista, omasta mielestäni me ainakin olemme niiin lomamme ansainneet! Näihin juttuihin, kuviin ja tunnelmiin, muistakaahan te muutkin harrastusintoilijat pitää breikkiä jos siltä tuntuu!

♥ Manta 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se on hyvä pitää välillä taukoa. Liika on aina liikaa, kaikessa :) Ja aina sitä tauon jälkeen jaksaakin taas paremmin ja ko. asia kiinnostaakin taas enemmän. Meillä agilitykausi jatkuu vielä noin parin kuukauden ajan ainakin, mutta sitten kun esteet kentältä kerätään halliin, niin meidänkin treenit jää pienelle tauolle. Ja se jos mikä tekee vain hyvää.

Amanda N kirjoitti...

Haha, hauska juttu toi kenkäepisodi! Mahtavat ilmeet myös kehän seuraajilla kuvassa :'D

Riikka kirjoitti...

Mä bongasin teiät sunnuntaina Kuopijossa, kun kehiksenä toimin teitin kehässä :) Pyöritin siis :D Toi kengän lähteminen kesken kehän on kyllä apua! :'D

Lähetä kommentti