maanantai 30. kesäkuuta 2014

Tapahtumarikkaita viikkoja

Huhhuh. Nyt ei voi tekstiä juuri muunlaisin sanoin aloittaa, sen verran on ollut häppeninkiä kuluvien viikkojen aikana että ei meinaa edes kartalla pysyä! Koitetaan nyt jotenkin pakata tähän kuulumisia menneiltä viikoilta.

Viikonloppujen aikana ollaan käyty muutamissakin näyttelyissä - niin koira, kuin frettipuolellakin! Frettien näyttelykauden avaamisesta lisää myöhemmin omassa postauksessaan. Mislan kanssa pyörähdimme Keuruulla ryhmänäyttelyssä neljä viikkoa sitten hienoin tuloksin. Tuomarina toimi Leni Finne, joka varmasti jakaa mielipiteitä paljon. Minulle hän antoi tiukkaan joskin asialliseen sävyyn muutaman vinkin miten saan esitettyä koirani enemmän edukseen, rohkea ja varma tuomari osasi kyllä käsitellä mielestäni koiria hyvin. Mislan hän arvosteli seuraavin sanoin: "Ok mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikeanlinjainen pää. Hyvät silmät. Erinomaisesti kallistuneet korvat. Pigmentti voisi olla tummempi. Vielä melko kapea etuosa. Oikeanmallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset ja häntä. Erinomainen askelpituus" ja tulokset tältä reissulta olivatkin sitten taas aivan päinvastaiset kun Alavudelta, Misla oli nimittäin NUO ERI NUK1 SA PN1 ROP SERT! Tuomari kehui koiraa hurjasti ja puhuimme myös Mislan pigmentistä joka tuntemattomasta syystä lähti häviämään pari kuukautta sitten. Ryhmäkehistä ei meille suotu menestystä, mutta hienosti Ministeri jaksoi koko pitkän päivän.
Olin ilmoittanut Mislan ryhmänäyttelyyn Isojoelle, viikko Keuruun ryhmiksen jälkeen. Niin siinä sitten kävi että missasin kehän, vieläpä ikävästi todella täpärästi. Olin ollut edellisen yön töissä, nukuin pari tuntia aamusta ja olin varma lukemistani aikatauluista. Lähdin ajelemaan Isojoelle päin ja vähän ennen näyttelypaikkaa soitin järjestäjille että missä vaiheessa kehämme on menossa, sain kuulla että akitat olivat olleet noin seitsemän koiraa sitten joten ei muutakuin u-käännös takaisin kohti Seinäjokea. Otti päähän, ottaa päähän edelleen, lähinnä siksi että ei ketään varmasti huvita turhaan maksella näyttelyilmoja sekä -bensoja. Moka oli kuitenkin minun ja ehkä tämän nyt oli sallittua käydäkin edes kerran, sen verran usein kuitenkin näyttelyissä Mislan kanssa käydään.
Viimeviikonloppuna autonnokka suuntasi kohti Forssan KR näyttelyä, jonne oli ilmoitettu paikalle huimat 13 akitaa! En odottanut EHää kummempaa tulosta puuttuvan pigmentin ja alkanee karvanlähdön vuoksi, mutta yllätyksekseni meillä meni hyvin vaikka vastassa olikin kovatasoista porukkaa! Tuomarina toimi Pirjo Aaltonen jonka arvosteltavana ollaan aiemminkin piipahdettu, tällä kertaa hän arvosteli Mislaa seuraavin sanoin; "Selvän sukupuolileiman omaava narttu. Tänään esiintyy melko niukassa karvapeitteessä. Antaa todellisuutta hieman kevyemmän yleisvaikutelman. Hyvät mittasuhteet. Hyvät korvat. Tyypillinen ilme. Hyvät takaliikkeet. Hyvät etuliikkeet. Ei tänään parhaassa näyttelykunnossa. Kirsupigmentti voisi olla parempi." ja yllätyksekseni Misla ylsi sijalle NUO ERI NUK2 SA PN4! Ei siis turha reissu ollenkaan ja kotiin sai ajella hyvillä mielin, vaikkakin auto halusi sanoa sopimuksensa irti kesken matkan.. Täytyy kehua hurjasti Forssan näyttelypaikkaa joka oli äärettömän viihtyisä ja kehätkin olivat todella kiitettävän kokoisia! Parkkeeraaminen oli hiukan hankalaa mutta näyttelypaikan kauneus kyllä korvasi tämän moninverroin! :)



Pari kuukautta takaperin Mislalta alkoi tosiaan kadota pigmentti nenästä. Pikkuhiljaa, niin että sitä ei arjessa huomannut ennenkuin vasta katsoi vanhoja kuvia ja huomasi eron. Pigmentti on haalistunut myös silmistä ja huulista, vein tietysti koiran eläinlääkärille joka kuitenkin arveli pigmentin haalenemisen johtuvan auringosta tai muusta vastaavasta. Tietenkin mielessä kävi ensimmäisenä UDS, mutta UDS ensioireet ovat usein silmissä ja sairaus etenee aggressiivisesti - Misla syö, juo, leikkii ja liikkuu normaalisti joten en nähnyt mitään syytä ruveta kaivamaan kuoppaa koiralle. Laskin yhteen 1+1 ja totesin pigmentin alkaneen haalistua sen jälkeen kun nappulamerkkiä vaihdettiin. Reilu viikko sitten vaihdoin siis Mislan ruokamerkin toiseen ja nyt odotellaan muutama viikko ja katsotaan näkyykö pigmentissä mitään muutosta. Toivotaan että kyse olisi vain ruuasta, toistaiseksi ei itselläni ainakaan ole syytä epäillä muuta sillä Misla on muuten kaikinpuolin täysin normaali.

Perheemme on saanut jälleen uuden jäsenen. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole mikään karvainen kaveri, vaan auto! Volkswagen Passat lähti Jyväskylästä mukaani muutama viikko takaperin, olen ollut oikein tyytyväinen parista pikku fibasta huolimatta ja ehdottomasti parasta autossa on se, että siellä on aivan jäätävän paljon tilaa! Auto tuli tottakai farmarina joten jatkossa kelpaa kuskata sekä koiraa että frettejä pitkin Suomea ja miksei ulkomaitakin. :) Sen verran täytyy kuitenkin paljastaa että muuttuneiden pentuesuunnitelmien vuoksi laumaamme on mitä todennäköisimmin tulossa vielä yksi jäsen tämän vuoden loppu- tai seuraavan vuoden alkupuolella. Mislan kasvattajan muuttuneiden pentuesuunnitelmien takia myös meidän perheenlisäyssuunnitelmat menivät uusiksi, tässä tapauksessa ne vain aikaistuivat hieman mutta mitä pienistä. Pientä brindleä akitapalleroa odotellaan syntyväksi syksyn mittaan ja tyttö tulee muuttamaan sijoitukseen ihan kuten Mislakin. Kutsumanimikin on jo päätetty aikoja sitten, mutta sitä ei paljasteta ennen pienen palleron syntymää.

Frettien kanssa on mennyt viimeisten päivien aikana pitkästä aikaa paremmin kuin hyvin. Aiemmin meillä oli ilmoilla karvakatastrofi kun puolet porukasta tajusi alkaa vasta nyt vaihtamaan talvikarvaa pois, mutta tällä hetkellä kaikki alkavat näyttää vihdoin täysivillaisilta hienoissa kesälookeissaan. Pabia ei ole rökitetty moneen päivään mikä on kohentanut mielialaani aivan jäätävän paljon, Taavi ja Eeli tokkasivat Pabin niskan auki ennen Tampereen frettinäyttelyä eikä niska todellakaan ollut häävissä kunnossa. Nyt kaikki näyttäisi kuitenkin pikkuhiljaa olevan paremmin kuin hyvin, niska paranee ja Pabi on ruvennut jopa nukkumaan muiden poikien kanssa samassa kopissa. Hatti on vielä erillään eikä sitä tulla laittamaan muun lauman kanssa ennenkuin Taavi ja Eeli ovat täysin fine Pabin kanssa.



Hatti asusteli jonkin aikaa sisällä, mutta järjestely todettiin erittäin epätoimivaksi siinä vaiheessa kun jätkä alkoi tulla yhdellä loikalla playpenin yli. Ehkä koomisin tilanne ikinä tapahtui eräänä päivänä kun olin yläkerrassa ja kuulin äidin huutavan alhaalta kodinhoitohuoneesta jotain epämääräistä. Menin katsomaan mitä tapahtuu, äiti kirkui kurkku suorana satunnaisia kirosanoja ja huomasin Hatin olevan pyykkikoneessa eristemuovien kimpussa. Hatti oli siis jälleen murtautunut ulos aitauksesta ja päättäny tällä kertaa tehdä tuhojaan pyykkikoneellemme. Rakas äitini päätti mennä sohimaan kumien kimpussa riehuvaa mäyrää ja sai tottakai hampaasta, oikeasti en pystynyt kuin nauramaan vatsa kippurassa tilanteelle vaikka äitini oli koko keissistä erittäin vahvasti eri mieltä! Hatti aiheutti karkureissuillaan paljon hämminkiä tässä lähes parinsadan neliön omakotitalossa, yhdellä pakomatkallaan se onnistui muunmuassa polttamaan viiksikarvansa saunan pesässä. Suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin!
Fretit asustelevat nyt siis kokopäiväisesti ulkona ja kaikki tuntuvat olevan tilanteeseen enemmän kuin tyytyväisiä. Nyt luolastoja vasta on alettu todenteolla kaivelemaan ja itselläni on täysi työ yrittää täytellä niitä sitämukaa kun niitä ilmestyy. Tarha on myös kokenut aika suuria muutoksia viimeaikoina, fretit ovat saaneet uuden riippusillan ja tarhaan on myös vihdoin alkanut kasvaa kasvejakin! Allas on vielä asentamatta ja koppi täytyy koristella kivillä loppuun, mutta sen jälkeen koko homma alkaa kelvata jo minullekin. Koko poppoo tuntuu saaneen lisää lihaksiakin ja kaikki ovat todella hyvässä kesäkunnossa, koko lauma on suorastaan ilo silmälle! Ruokaa uppoaa aiempaa paljon enemmän sillä freteillä menee enemmän energiaa ylläpitoon ulkona, mutta mitäpä haittaa tuosta olisi. Itseasiassa on mukavaa tehdä suuria satseja ruokaa ja katsoa kuinka näppärästi se katoaa pienien paholaisten kitusiin!

Ehkä mieleenpainuvin tapahtuma edellisten viikkojen ajalta on pari viikkoa sitten luonani ollut ihka aito kärppäpentu. Naapurimme toi pienen kärpänpennun luokseni, kärppä oli ollut hänen koiransa tarhassa ja koira oli ilmeisesti yrittänyt syödä pienen poloisen. Pikkukärppä oli kuivunut ja oman ikäarvioni mukaan aivan liian nuori selviämään luonnossa yksin, joten päätin ottaa sen hoiviini jotta saisin myöhemmin toimitettua sen Sari Valtasen luo jossa hän ja muut todella asiansaosaavat henkilöt huolehtivat loukkaantuneista villieläimistä. Olin aivan myyty pienelle kärppiäiselle kun se puri minua ensimmäisen kerran, ruiskujuottamisen ja ruokkimisen jälkeen pikkuinen alkoi onneksi selvästi piristyä ja teki jo vähän tuhmuuksiakin. Tietenkin halu pitää pieni kärppä itsellä ikuisesti oli valtava, mutta tiesin kaverin kuuluvan luontoon joten tein vain parhaani pitääkseni sen hengissä ja voimissaan siihen asti kunnes saisin sen hoitolaan. Pääsinkin lähtemään jo seuraavana päivänä ja näinollen kärppä pääsi ammattilaisten hoiviin jossa se hoidetaan kuntoon, opetetaan myöhemmin metsästämään ja sen jälkeen vapautetaan luontoon. Toivottavasti pikkukaveri elää pitkän ja metsästyksentäyteisen elämän, luonnossa sen koti todellakin on. ♥ Kärpän lisäksi hoitolaisena on ollut myös ystävieni Hessu-koira, joka aiheuttikin aikamoisia tilanteita karkaamalla ensin autosta ja sen jälkeen säikkymällä hevosia iltalenkillä.. Kärppävauva ja Hessu-koira olivat siis juhannuksen ohjelmani, olin varma että tästä juhannuksesta tulisi tylsin ikinä sillä olin päättänyt pysyä kotona, mutta toisinhan siinä sitten kävi!




Itselleni sekä omalle psyykeelleni on tapahtunut suorastaan ihmeitä viimeisten parin kuukauden aikana. Pitkästä aikaa tunnen itseni onnellisemmaksi kuin koskaan, olen tutustunut viimeisten viikkojen aikana upeisiin uusiin ihmisiin joista olen saanut läheisiä ystäviä sekä nähnyt vanhoja tuttuja ja kaikki tuntuu pitkästä aikaa olevan enemmän kuin mallillaan. ♥ Vasta nyt olen havahtunut siihen miten onneton oikeasti edellisien vuosien aikana olinkaan. Viimeisiin kuukausiin on sisältynyt suuria päätöksiä ja muutoksia elämässäni, mutta tällä hetkellä en voi olla muutakuin äärettömän ylpeä itsestäni sekä rohkeudestani kuunnella ja alkaa vihdoin elää itselleni. Olen saanut valtavasti lisää energiaa ja on alkanut tuntua siltä että se vanha Manta tekee vihdoin paluuta edellisen suuttupussin tilalle. En vain pysty lopettamaan hehkuttamista siitä miten hyvältä minusta tällä hetkellä tuntuu!!
Tänään aloitin myös ensimmäisen kokonaisen palkallisen kesälomani ikinä. Lähes koko heinäkuun olen lomalla, kalenteri on buukattu lähestulkoon täyteen ja tekemistä tulee olemaan niin pohjoisessa kuin tuolla ihmisten ilmoilla pääkaupunkiseudun lähettyvilläkin. Jatkossa pidän teitä paremmin ajan tasalla, edellisien viikkojen aikana olen vain ollut kokoajan pää kolmantena jalkana menossa joten ei ole kerinnyt tietokoneen ääressä hirveästi istuskella. :) Toivotaan huikeita säitä tuleville viikoille ja koittakaahan kaikki nauttia kesästä sekä teille rakkaista lemmikeistä ja ihmisistä! ♥ Koittakaa pärjätä tämän postauksen ohessa olevien iPhonella otettujen kuvien kanssa, lupaan että pian saadaan taas 6D laatuista näätäspämmiä enemmän kuin sielu sietää!

♥ Manta 

3 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

En kestä miten söpö pieni kärppä ♥

Anonyymi kirjoitti...

Miten ihana kärppä <3 ja muutkin näädät sekä Misla :) ja näitä postauksia lukiessa tulee itsellekkin hyvä mieli ja on vain todella iloinen sun puolesta et kaikki on kääntyny hyvin, toinen koira on tiedossa, yms. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hello! Kuinka kauan sulla kesti saada yhteyttä fretties kasvattajiin ja millä tavalla esitit ns.'ostopuheen'?

Lähetä kommentti