sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Laidasta laitaan..

...vaihtelee niin oma mielialani kuin jälleen Mislan näyttelytuloksetkin! Käytiin eilen piipahtamassa Tampereen KV näyttelyssä laihoin tuloksin ja tänään taasen ryhmiksessä Maalahdessa. Ilmeisesti juoksut, äkkinäinen muutto, uudet ihmiset ja oma surkea mielialani ovat saaneet Mislan stressaantumaan siinä määrin että sillä voidaan jo selitellä koiran käytöstäkin.

Tampereella jouduttiin odottelemaan kehää reilun tunnin verran. Misla vaikutti melko haluttomalta jo silloin, kehään ei sitten tosiaankaan tassutellut se aina iloinen ja pirteästi esiintyvä Misla vaan raivostuttava ja uhmakas menkkahirviö. Misla pöhisi ja haukkui sekä tuomarille että kaikelle muullekin, mitä se ei ole koskaan kehässä tehnyt. Häpesin silmät päästäni moneen kertaan mitä minun ei juuri koskaan tarvitse Mislan vuoksi tehdä. Mukava tuomari Paula Rekiranta arvosteli Mislan seuraavasti; "Erittäin hyvän tyyppinen vielä hieman nuori narttu jolla hyvät mittasuhteet. Narttumainen pää. Silmien asento voisi olla hieman viistompi. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Eturinta ja rintakehä saavat vielä kehittyä. Hyvät kulmaukset. Sopusuhtainen luusto. Liikkuu hyvin." ja tulokseksi siis NUO EH NUK1.
Sain itse kuulla ennen kilpailuluokkaa palautetta täysin ventovieraalta naiselta, joka ilmestyi eteeni ja sanoi "läpsi sitä koiraa vielä kerran niin mä läpsin sua". En voinut kuin ihmetellä tätä, sillä kehässä olin ottanut Mislaa kuonosta kiinni sen haukuttua. Tietenkin, sillä minä en siedä koiraltani perseilyä millään mittapuulla. En henkilökohtaisesti ymmärrä ihmisiä joiden mielestä koiraan ei saa koskea sormenpäälläkään - jo pelkästään rotujen välillä on niin suuria eroja että jos bordercollie saa sydänkohtauksen siitä että sille korottaa ääntään, ei se tarkoita sitä että akita edes hetkauttaisi korvaansa kielloille. Misla elää kanssani todella tiukan natsikurin alaisena ja vastaan itse koirani kouluttamisesta, jossa olen mielestäni tähänasti onnistunut hyvin. Samat metodit eivät päde kaikkien rotujen ja yksilöiden kohdalla, siksi en ymmärrä vieraiden ihmisten puuttumista toisten asioihin etenkään siksi kun he eivät edes tunne koko koiraa. Saa koittaa tulla kouluttamaan akitan pelkillä nakinpaloilla, lopputulos olisi varmaan tosi kehuttava. (;


Tänään pyörähdimme siis Mislan kanssa kaksin Maalahdessa. Aikataulut olivat jonkin verran venyneet ja sääolosuhteet olivat sanoinkuvaamattoman hirveät; välillä paistoi aurinko, yhtäkkiä satoi rakeita, tuuli tuntui kaatavan minut minä hetkenä hyvänsä, sitten satoi vettä ja pian lunta ja räntää. Enää ukonilma olisi vaadittu niin olisi koettu kaikenmaailman sääilmiöt samana päivänä.. Misla vaikutti edelleen yhtä hankalalta kuin edellisenäkin päivänä ja se kokeili jatkuvasti että saisiko pöhistä ja haukahdella kaikelle mikä liikkuu. Koitin tsempata itseäni kehään että en ajattelisi Mislan sekoilua vaan olisin itse rauhallisin ja varmoin mielin. Aluksi se toimikin, mutta Misla päätti sitten kuitenkin pöhistä ja haukahdella tuomarille ja taas häpesin silmät päästäni. Mukava ruotsalainen miestuomari Kenneth Edh arvosteli Mislaa seuraavin sanoin; "Erinomaiset mittasuhteet. Feminiininen pää, jossa tummat hyvän muotoiset silmät. Hyvin istuvat korvat. Kaunis niska. Hyvä selkä ja häntä. Sopiva runko. Tarvitsee hieman enemmän massaa. Tuuhea turkki jossa hyvä urajiro. Liikkuu hyvin askelein, vaikkakin vielä hieman löysä edestä." ja tällä kertaa rivistökin oli hieman pidempi Mislan ollen NUO ERI NUK1 SA PN1 ROP SERT. En kuitenkaan vieläkään osaa tästä juuri riemuita, mielestäni sillä käytöksellä Misla ei olisi ansainnut itselleen mitään muuta kuin potkun perseelle. Noh, nyt meillä on parin viikon mittainen tauko näyttelyistä ja lähdetään sitten valloittamaan pohjoista kun suunta käy Kittilän ja Oulun näyttelyihin. Toivottavasti juoksut ovat siihen mennessä loppuneet ja tilanne tasaantunut muutenkin sen verran että kehissä nähdään taas Misla joka on oma hurmaava itsensä.

♥ Manta

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

eihä ne tuomarit kauheest kato kehissä sitä koiran käytöstä, vaik miun mielest kyl pitäis.. monesti nähnyt palkittavan arkojakin yksilöitä joissain kehissä hyvillä tuloksilla vaik omast mielest ne eivät ois niitä tuloksia luonteensa/käytöksensä puolest ansainneet..
Ps. mite siul riittää rahaa reissata noi monissa näyttelyissä! mie menisi vararikkoon jo muutaman nlyreissun jälkee! :D

Jonna kirjoitti...

Millon nuo oulun näyttelyt on? :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi jestas noita muiden asioihin puuttuvia ihmisiä. Taisi kyseinen nainen olla jonkun pikkufifin omistaja, joka pitää koiraa jonain koriste-esineenä. En itsekään siedä koirilta mitään perseilyjä, eikä kuonosta kiinniottaminen mikään paha edes ole! Taisi nainen luulla, että Mislaan sattui kamalasti...

Saara N kirjoitti...

Minäkin nappasen koiran kuonon käteeni aina kun vähänkin puhisee tai haukkuu mun läsnäollessa, koska koira on tosi haukku- ja puhinaherkkä ja tätä tapaa en oo siltä saanut kitkettyä vaikka aina puutun. Isovanhemmatkin aina valittavat mulle kun niillä kyläillessäni komennan koiraa. Kun ei siihen koiran koulutukseen munkaan osaltani oo riittänyt pelkät kauniit ajatukset ja nakit.

Anonyymi kirjoitti...

Arkuus tai varautuneisuus vierasta tuomaria kohtaan saattaa olla ihan rodulle tyypillistä luonnetta! Meillä fi mva ja kahden cacibin koira, joka hädin tuskin antaa tuomarin katsoa hampaat ja tulis vaan syliin :) Ja rotumääritelmässä lukeekin että varautunut vieraita kohtaan.

Anonyymi kirjoitti...

18.5. on oulun näyttelyt. :)

Lähetä kommentti