tiistai 27. toukokuuta 2014

Laatuarvosanat laskevat kuin lehmän häntä

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi pysähtyä hetkeksi ja rustailla edeltävän reilun viikon aikana olleista näyttelyreissuistamme! Reipas viikko sitten perjantai-iltana hain Riinan juna-asemalta ja suuntasimme tänne landelle pesemään Mislaa ja Sadakoa näyttelyitä varten. Lipsuimme hieman aikataulusta mutta punainen paholainen starttasi 23:30 pohjoista kohti, määränpäänä siis Kittilän ryhmänäyttely.Menomatka sujui erittäin jouhevasti, yöllä ei ollut muita ihmisiä liikenteessä joten sai ajella mukavasti omaa tahtia ilman ylimääräistä junnaamista. Oulusta napattiin kyytiin Eveliina Aawa-australianpaimenkoiran kanssa ja sitten alkoikin jo suunta kohti tuntematonta, en ole koskaan käynyt niin pohjoisessa joten mielenkiinnolla odotettiin millainen reissustamme tulee! Tässä vaiheessa aurinkokin alkoi jo nousta ja haittasi ajamista tympeästi porottamalla kirkkaasti ja hirveän matalalla suoraan edestä.

Menomatkasta ei kuitenkaan selvitty ilman kommelluksia. Auton eteen lensi pieni lintu, itse aloin vaistomaisesti huutaa sille että "lennälennälennälennä.." mutta sitten kuului KOPS ja täytyi todeta että tirpan matka tosiaan päättyi tuulilasiimme. Jostain kumman syystä matkaseuralaiseni eivät antaneet kerätä lintua mukaan, harmi, sillä näädät olisivat varmasti osanneet arvostaa välipalaa. :( Ajettiin jonkin matkaa eteenpäin kunnes näkökenttään ilmestyi jälleen pieni lintu, joka päätti päivänsä auton tuulilasin yläkulman ja katon kautta. Ei tässä vaiheessa voinut kuin nauraa että mikä helvetti näitä pohjoisen lintuja vaivaa, kunnes Riina kerkesi jo sanomaan että "ei kahta ilman kolmatta". No, se olisi ehkä kannattanut jättää sanomatta sillä jonkin ajan päästä auton editse lensi lintupariskunta joista toinen kopisi auton pohjan kautta kuoliaaksi. Tässä vaiheessa otti päähän sillä olisin voinut ruokkia jo koko lauman yhtenä iltana noilla linnuilla! Olin seurueemme ainut ajokortillinen joten kaikki kilometrit lankesivat minulle ja aloin maanisesti vahdata lintujen perään. Seuraavaksi räpsähtikin kameratolppa, ja kyllä siinä vaiheessa jo mietti että mitä vielä..





Onneksi menomatkan häppeningit rajoittuivat tähän pikkulintujen teilaamiseen ja yhden tolpan räpsähtämiseen. Kahdeksan ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä näyttelypaikalla Levillä, joka oli kyllä pienoinen shokki etenkin meille etelämmästä tulleille sillä siellä oli vielä lunta jäätävät määrät ja järvikin jäässä! Olimme perillä paljon suunniteltua aiemmin vaikka tulimmekin viiden pysähdyksen taktiikalla, mutta mikäs siinä. Tykkään ulkonäyttelyistä moninverroin enemmän kuin hallissa järjestettävistä näyttelyistä, on ihanaa kun on paljon tilaa eikä tarvitse olla kehien laidalla sumpussa muiden ihmisten ja koirien kanssa. Kehässä aloittikin Misla ainoana akitana, itse olin sen verran nuutunut ajomatkan jäljiltä että pyysin suosista Riinaa esittämään neidin. Hienosti se menikin! Tuomari Irina Poletaeva arvosteli Mislan seuraavasti: "Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Erittäin narttumainen, oikea pään muoto. Erinomaiset korvat ja silmät. Saksipurenta, erinomainen kaula ja ylälinja. Hännän kiinnitys voisi olla parempi. Rintakehä hyvin kehittynyt ikäisekseen. Oikeat kulmaukset, liikkuu hyvin. Hyvä karva ikäisekseen, hyvä urajiro." ja päivä alkoi hienosti Mislan ollessa NUO ERI NUK1 SA PN1 ROP SERT! Hieno tyttö! ♥ Misla pääsi ansaitusti autoon lepäilemään ja jäimme odottelemaan Sadako-shikokun ja Aawa-australianpaimenkoiran kehiä, jotka olivat kaikki samalla tuomarilla. Sadakolle tuliaisiksi EH ja Aawalle H, joten loppupäivä ei sitten enää niin menestyksekäs ollutkaan. :D Ryhmäkehästä ei myöskään Mislalle irronnut menestystä, ja iltapäivällä pääsimme vihdoin siirtymään Riinan kanssa hotellillemme.

Yövyimme hotelli Levitunturissa, ja täytyy kyllä kehua paikkaa hurjasti! Huoneet olivat viihtyisät ja hyvin varustellut ja paikka oli mukavan rauhallinen. Nukuimme liki kellonympärystän kunnes aamuyöstä piti herätä ja pakata taas kamat kasaan kun suuntana oli Oulun KV näyttely. Oma aamuni alkoi huonovointisuudella ja niin oksensin tyhjää mahaani vieläkin tyhjemmäksi sillävälin kun Riina pakkasi koiria ja tavaroita autoon.  Erityisen suuret kehut tälle hotellille lähtee siitä että meille oli järjestetty oma aamupala klo 05:00 jotta ehdimme syödä ennen lähtöämme!! Ihan huikeaa ja oli paljon mukavampi lähteä ajamaan masu täynnä ja pirteänä. Nappasimme Eveliinan ja Aawan Kittilän keskustasta mukaan ja niin matka jatkui kohti Oulua. Matka sujui oikein joutuisasti, kunnes olimme törmätä poroon! Näimme paluumatkamme aikana yhdeksän poroa, ketun, joitain lintuja, valkoisia jäniksiä ja pöllön, todella huikeaa nähdä näitä luonnossa kun niitä ei täällä "ihmisten ilmoilla" välttämättä näe. :) Aikataulu oli todella tiukka mutta ehdimme tiputtaa Eveliinan ja Aawan kotiinsa ja olimme näyttelypaikallakin hieman etuajassa, jee! Sadako avasi päivän saamalla EHn ja menikin useampi tunti ennenkuin akitojen kehä alkaisi. Ulkona oli todella kuuma ja kesäinen ilma ja näyttelypaikalla kuuluteltiin jatkuvasti autojen rekisterinumeroita joissa oli koiria sisällä. Itse olin haalari ja pipo päällä, villasukilla ja reinoilla mutta silti ei ollut ihan järkyttävän kuuma - tai ainakin luulin niin.


Aika kului ja vihdoin ja viimein (noin tunnin myöhässä) oli akitojen vuoro astella kehään. Tuomarina toimi Anneli Pukkila, joka arvosteli siis nyt ensimmäistä kertaa akitoja virallisissa luokissa. Riina meni jälleen kehään Mislan kanssa joten itse sain seurailla tapahtumia sivusta. Misla jaksoi esiintyä hienosti raskaasta viikonlopusta huolimatta, ja tuomari arvosteli Mislaa seuraavin sanoin: "1,5 vuotias narttu joka tänään vielä hyvin voimakkaassa kehitysvaiheessa. Oikea ilmeinen hyvä pää, hieman kookkaat korvat. Runko saa vielä kehittyä. Melko niukasti kulmautunut edestä, seistessä kääntää etujalkoja ulos. Hieman kevyt raajaluusto. Riittävästi kulmautunut takaa. Liikkeessä ja seistessä takakorkea. Karvapeite ei parhaimmillaan. Miellyttävä käytös. Esitetään hyvin, liikkuu hyvällä askeleella ryhdikkäästi." ja niin myös Mislalle tuliaisiksi Oulusta EH. Noh, ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan meidän tarvinut palata kotiin vaikka tietenkään nuo EHt eivät juurikaan mieltä lämmitä. :D Kävimme näyttelyn jälkeen Natan ja Kurin kanssa koirapuistossa katsomassa että vieläkö Ministeri ja Kurpitsa muistavat toisensa, kyllähän ne muistivat! Misla ei juurikaan ollut enää leikkituulella vaan keskittyi viereisessä puistossa olevan jämptin härnäämiseen, aikomuksenaan ilmeisesti syödä tuo harmaa rakki pois maailmankartalta. Saatiin kuitenkin muutama kiva otos piskeistä yhdessä ja tietty oli huippua nähdä pitkästä aikaa Nataakin, heinäkuussa sitten uusiksi!
Kotimatka oli äärimmäisen tuskallinen. Autossa ei ole ilmastointia ja aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta, auton mittari näytti +25°C ja mitä lähemmäs pääsimme kotia, sitä korkeammalle myös lämpötila nousi. Tuskallinen kuumuus ajoi minut ajamaan autoa vain alusvaatteisillani, mikä ehkä oli virhe sillä jossain vaiheessa eteen ilmestyi ilmeisesti luokka/peliretkibussi joka oli tupaten täynnä varhaisteini-iässä olevia poikia. Linja-auton ohi ei päässyt sitten kulumallakaan ja kyllä aavistuksen hävetti, mutta toisaalta pääsivätpähän pojatkin näkemään jotain erilaista retkellään! Kun pääsimme turvallisesti takaisin Seinäjoelle, tehtiin siirtymä landelle ja joen ääreen viilentämään koiria. Tytöt olivat erittäin tyytyväisiä päästessään pois kuumasta autosta, ja niin olimme myös me ihmiset. Myöhemmin mentiin juoksuttamaan Mislaa ja Sadakoa vakiopellollemme, ja taas sattui ja tapahtui! Misla rymisteli ojassa ja huomasin sen olevan selvästi jännittynyt, kunnes näin sen saman mustavalkoisen läskin kissan karvat pystyssä ojassa. Kissa oli vakaasti päättänyt repiä Mislalta silmät päästä eikä Misla tietenkään suostunut jättämään kissaa rauhaan. Sadako teki siirtymän näiden luo ja hetken päästä Misla ja Sadako lähtivät yhteistuumin ajamaan kissaa pellon poikki, metsän reunalla kissa loikki suurten kivikasojen päälle ja kiipesi puuhun juuri ennenkuin parivaljakkomme sai sitä kiinni. Eipä siinä taaskaan kyetty kuin nauramaan mahat kippuralla, täytyy kyllä sanoa että jos tuo sama kissa vielä kolmannen kerran tuonne samaiselle pellolle ilmestyy niin sen täytyy olla todella tyhmä. :D Myöhemmin illalla heitin Riinan ja Sadakon juna-asemalle jotta he pääsivät tekemään siirtymän takaisin Tampereelle. Hyvä reissu jonka toisaalta olisi voinut jättää tekemättäkin, Kittilä never again!

Pari päivää sitten sunnuntaina meillä oli näyttely Tuurissa. Tuomarina akitoilla oli Maija Mäkinen, josta täytyy sanoa että on kyllä hurjan mukava tuomari joka kirjoittaa todella pitkät ja kattavat arvostelut koirista. Mislan kanssa oltiin siis hänellä nyt toista kertaa, jännä huomata kuinka jo nyt alkaa tulla vastaan tuomareita joilla ollaan oltu jo aiemmin. :) Pikkusiskoni Siiri tuli näyttelyyn mukaan orjatyövoimaksi ja pitämään minua hereillä autossa, edellinen ilta venähti pitkäksi kun saavuin kotiin vasta aamuviideltä samaisena aamuna jolloin näyttelykin oli. No, perille selvittiin ja tultiin juuri sopivasti paikalle sillä ei jouduttu hirveän kauaa odottelemaan kehän alkua. Heti ensimmäisestä koirasta lähtien mittakeppi heilui, josta tuli itselleni jo hieman tukala olo. Kun viimein koitti Mislan vuoro mennä kehään, en kyllä voinut olla kuin ylpeä tytöstä! Misla esiintyi hirmu reippaasti ja hienosti ja jaksoi seistä pönöttää todella kauan paikallaan, näytti nätisti hampaat ja oli muutenkin käpälöitävänä, vaikka mittakeppiä hieman ihmettelikin. Tuomari arvosteli Mislan seuraavasti: "19kk. Feminiininen nuori neiti, jolla hyvät mittasuhteet. Hyväasentoiset korvat. Tummat silmät. Oikea purenta. Kirsupigmentti ei aivan täydellinen. Kaunis kaula. Hyvin kulmautuneet raajat. Kokoon riittävä luusto. Ikään riittävä runko. Hyvät käpälät ja häntä. Turkki ei parhaassa kunnossa tänään. Kevyet joustavat liikkeet, hyvä askelpituus. Narttu on turhan pieni. Sopusuhtainen omassa koossaan. Saa kuitenkin vielä vankistua. Koko määrää palkinnon." ja Mislalle laatuarvosanaksi ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) H. Tuomari sanoi että ei viitsi antaa hylättyä kun on niin kaunis ja sopusuhtainen koira joka liikkuu todella hyvin, mikä ei todellakaan tällä rodulla ole itsestäänselvyys. Kuvaili rakennetta kauniiksi ja terveeksi, mutta mataluuden vuoksi laatuarvosanaksi Hyvä. Täytyy myöntää että harmittaa, ollaan kuitenkin käyty Mäkisellä aiemminkin jolloin Misla oli oikeasti alamittainen ja sai ERIn. Eniten ehkä ketuttaa se että Misla oikeasti on rajojen sisällä, vaikkakin toki alle ihannekorkeuden.
Noh, tällä kertaa näin ja olen kyllä vakaasti päättänyt viedä Mislan samalle tuomarille vielä kolmannen kerran mikäli tilaisuus koittaa, vaikka sitten sen hylätyn uhalla. :D Pian ollaankin jo kesäkuun puolella jolloin meillä on suunnitelmissa kolmet näyttelyt; rymikset Keuruulla ja Isojoella sekä kaikkien rotujen näyttely Forssassa. 2/3 tuomareista ovat vanhoja tuttuja joten jännä nähdä kuinka käy! Frettinäyttelykausi korkataan myös Tammerferretissä, josta en kyllä meidän kuusikolle odota yhtään mitään sillä ulkotarha-asukit ovat vaihtaneet värinsä mutaisanruskeaksi eikä poppoo vieläkään ole ihan perillä karvatilanteestaan. Mutta toisaalta, onhan tässä vielä muutama viikko aikaa..

Kuva © Natalia Halme
 
Pohjoisen reissulla Mislalla oli matkaeväänä Maukas sika-nautajauhelihakuutioita. Olen suorastaan rakastunut näihin pakkauksiin sillä ruokaa on niin helppo annostella sopiva määrä ja ne sulavat paljon nopeammin kuin perus pötköpakatut lihat! Valikoimista löytyi suureksi ilokseni myös freteille sopivat Maukas kana-lohi-kasvispullat, joita fretit saavat syödäkseen kerran viikossa. Yhtään ei ole näille nirsoiltukaan joten varmasti pakastimestamme löytyy näitä myös jatkossa. Vaikka ovatkin hinnaltaan hieman tyyriimpiä, niin kyllä se näiden helppous vaan lämmittää mieltä. Ehkä jonain päivänä kaikki lihat voi saada tällaisessa näppärässä muodossa! 

♥ Manta

1 kommenttia:

Peikko kirjoitti...

Mulle tulee hieman mieleen se meidän paluumatka viime FFFän matkalta tosta 8,5h ajosta :D Mut aikas kiireiselle kuulostaa nää sun näyttelyt!

Nähdään sitten Tammerferretissä, kera omienikin multahiekkanäätien! <3

Lähetä kommentti