tiistai 27. toukokuuta 2014

Laatuarvosanat laskevat kuin lehmän häntä

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi pysähtyä hetkeksi ja rustailla edeltävän reilun viikon aikana olleista näyttelyreissuistamme! Reipas viikko sitten perjantai-iltana hain Riinan juna-asemalta ja suuntasimme tänne landelle pesemään Mislaa ja Sadakoa näyttelyitä varten. Lipsuimme hieman aikataulusta mutta punainen paholainen starttasi 23:30 pohjoista kohti, määränpäänä siis Kittilän ryhmänäyttely.Menomatka sujui erittäin jouhevasti, yöllä ei ollut muita ihmisiä liikenteessä joten sai ajella mukavasti omaa tahtia ilman ylimääräistä junnaamista. Oulusta napattiin kyytiin Eveliina Aawa-australianpaimenkoiran kanssa ja sitten alkoikin jo suunta kohti tuntematonta, en ole koskaan käynyt niin pohjoisessa joten mielenkiinnolla odotettiin millainen reissustamme tulee! Tässä vaiheessa aurinkokin alkoi jo nousta ja haittasi ajamista tympeästi porottamalla kirkkaasti ja hirveän matalalla suoraan edestä.

Menomatkasta ei kuitenkaan selvitty ilman kommelluksia. Auton eteen lensi pieni lintu, itse aloin vaistomaisesti huutaa sille että "lennälennälennälennä.." mutta sitten kuului KOPS ja täytyi todeta että tirpan matka tosiaan päättyi tuulilasiimme. Jostain kumman syystä matkaseuralaiseni eivät antaneet kerätä lintua mukaan, harmi, sillä näädät olisivat varmasti osanneet arvostaa välipalaa. :( Ajettiin jonkin matkaa eteenpäin kunnes näkökenttään ilmestyi jälleen pieni lintu, joka päätti päivänsä auton tuulilasin yläkulman ja katon kautta. Ei tässä vaiheessa voinut kuin nauraa että mikä helvetti näitä pohjoisen lintuja vaivaa, kunnes Riina kerkesi jo sanomaan että "ei kahta ilman kolmatta". No, se olisi ehkä kannattanut jättää sanomatta sillä jonkin ajan päästä auton editse lensi lintupariskunta joista toinen kopisi auton pohjan kautta kuoliaaksi. Tässä vaiheessa otti päähän sillä olisin voinut ruokkia jo koko lauman yhtenä iltana noilla linnuilla! Olin seurueemme ainut ajokortillinen joten kaikki kilometrit lankesivat minulle ja aloin maanisesti vahdata lintujen perään. Seuraavaksi räpsähtikin kameratolppa, ja kyllä siinä vaiheessa jo mietti että mitä vielä..





Onneksi menomatkan häppeningit rajoittuivat tähän pikkulintujen teilaamiseen ja yhden tolpan räpsähtämiseen. Kahdeksan ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä näyttelypaikalla Levillä, joka oli kyllä pienoinen shokki etenkin meille etelämmästä tulleille sillä siellä oli vielä lunta jäätävät määrät ja järvikin jäässä! Olimme perillä paljon suunniteltua aiemmin vaikka tulimmekin viiden pysähdyksen taktiikalla, mutta mikäs siinä. Tykkään ulkonäyttelyistä moninverroin enemmän kuin hallissa järjestettävistä näyttelyistä, on ihanaa kun on paljon tilaa eikä tarvitse olla kehien laidalla sumpussa muiden ihmisten ja koirien kanssa. Kehässä aloittikin Misla ainoana akitana, itse olin sen verran nuutunut ajomatkan jäljiltä että pyysin suosista Riinaa esittämään neidin. Hienosti se menikin! Tuomari Irina Poletaeva arvosteli Mislan seuraavasti: "Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Erittäin narttumainen, oikea pään muoto. Erinomaiset korvat ja silmät. Saksipurenta, erinomainen kaula ja ylälinja. Hännän kiinnitys voisi olla parempi. Rintakehä hyvin kehittynyt ikäisekseen. Oikeat kulmaukset, liikkuu hyvin. Hyvä karva ikäisekseen, hyvä urajiro." ja päivä alkoi hienosti Mislan ollessa NUO ERI NUK1 SA PN1 ROP SERT! Hieno tyttö! ♥ Misla pääsi ansaitusti autoon lepäilemään ja jäimme odottelemaan Sadako-shikokun ja Aawa-australianpaimenkoiran kehiä, jotka olivat kaikki samalla tuomarilla. Sadakolle tuliaisiksi EH ja Aawalle H, joten loppupäivä ei sitten enää niin menestyksekäs ollutkaan. :D Ryhmäkehästä ei myöskään Mislalle irronnut menestystä, ja iltapäivällä pääsimme vihdoin siirtymään Riinan kanssa hotellillemme.

Yövyimme hotelli Levitunturissa, ja täytyy kyllä kehua paikkaa hurjasti! Huoneet olivat viihtyisät ja hyvin varustellut ja paikka oli mukavan rauhallinen. Nukuimme liki kellonympärystän kunnes aamuyöstä piti herätä ja pakata taas kamat kasaan kun suuntana oli Oulun KV näyttely. Oma aamuni alkoi huonovointisuudella ja niin oksensin tyhjää mahaani vieläkin tyhjemmäksi sillävälin kun Riina pakkasi koiria ja tavaroita autoon.  Erityisen suuret kehut tälle hotellille lähtee siitä että meille oli järjestetty oma aamupala klo 05:00 jotta ehdimme syödä ennen lähtöämme!! Ihan huikeaa ja oli paljon mukavampi lähteä ajamaan masu täynnä ja pirteänä. Nappasimme Eveliinan ja Aawan Kittilän keskustasta mukaan ja niin matka jatkui kohti Oulua. Matka sujui oikein joutuisasti, kunnes olimme törmätä poroon! Näimme paluumatkamme aikana yhdeksän poroa, ketun, joitain lintuja, valkoisia jäniksiä ja pöllön, todella huikeaa nähdä näitä luonnossa kun niitä ei täällä "ihmisten ilmoilla" välttämättä näe. :) Aikataulu oli todella tiukka mutta ehdimme tiputtaa Eveliinan ja Aawan kotiinsa ja olimme näyttelypaikallakin hieman etuajassa, jee! Sadako avasi päivän saamalla EHn ja menikin useampi tunti ennenkuin akitojen kehä alkaisi. Ulkona oli todella kuuma ja kesäinen ilma ja näyttelypaikalla kuuluteltiin jatkuvasti autojen rekisterinumeroita joissa oli koiria sisällä. Itse olin haalari ja pipo päällä, villasukilla ja reinoilla mutta silti ei ollut ihan järkyttävän kuuma - tai ainakin luulin niin.


Aika kului ja vihdoin ja viimein (noin tunnin myöhässä) oli akitojen vuoro astella kehään. Tuomarina toimi Anneli Pukkila, joka arvosteli siis nyt ensimmäistä kertaa akitoja virallisissa luokissa. Riina meni jälleen kehään Mislan kanssa joten itse sain seurailla tapahtumia sivusta. Misla jaksoi esiintyä hienosti raskaasta viikonlopusta huolimatta, ja tuomari arvosteli Mislaa seuraavin sanoin: "1,5 vuotias narttu joka tänään vielä hyvin voimakkaassa kehitysvaiheessa. Oikea ilmeinen hyvä pää, hieman kookkaat korvat. Runko saa vielä kehittyä. Melko niukasti kulmautunut edestä, seistessä kääntää etujalkoja ulos. Hieman kevyt raajaluusto. Riittävästi kulmautunut takaa. Liikkeessä ja seistessä takakorkea. Karvapeite ei parhaimmillaan. Miellyttävä käytös. Esitetään hyvin, liikkuu hyvällä askeleella ryhdikkäästi." ja niin myös Mislalle tuliaisiksi Oulusta EH. Noh, ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan meidän tarvinut palata kotiin vaikka tietenkään nuo EHt eivät juurikaan mieltä lämmitä. :D Kävimme näyttelyn jälkeen Natan ja Kurin kanssa koirapuistossa katsomassa että vieläkö Ministeri ja Kurpitsa muistavat toisensa, kyllähän ne muistivat! Misla ei juurikaan ollut enää leikkituulella vaan keskittyi viereisessä puistossa olevan jämptin härnäämiseen, aikomuksenaan ilmeisesti syödä tuo harmaa rakki pois maailmankartalta. Saatiin kuitenkin muutama kiva otos piskeistä yhdessä ja tietty oli huippua nähdä pitkästä aikaa Nataakin, heinäkuussa sitten uusiksi!
Kotimatka oli äärimmäisen tuskallinen. Autossa ei ole ilmastointia ja aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta, auton mittari näytti +25°C ja mitä lähemmäs pääsimme kotia, sitä korkeammalle myös lämpötila nousi. Tuskallinen kuumuus ajoi minut ajamaan autoa vain alusvaatteisillani, mikä ehkä oli virhe sillä jossain vaiheessa eteen ilmestyi ilmeisesti luokka/peliretkibussi joka oli tupaten täynnä varhaisteini-iässä olevia poikia. Linja-auton ohi ei päässyt sitten kulumallakaan ja kyllä aavistuksen hävetti, mutta toisaalta pääsivätpähän pojatkin näkemään jotain erilaista retkellään! Kun pääsimme turvallisesti takaisin Seinäjoelle, tehtiin siirtymä landelle ja joen ääreen viilentämään koiria. Tytöt olivat erittäin tyytyväisiä päästessään pois kuumasta autosta, ja niin olimme myös me ihmiset. Myöhemmin mentiin juoksuttamaan Mislaa ja Sadakoa vakiopellollemme, ja taas sattui ja tapahtui! Misla rymisteli ojassa ja huomasin sen olevan selvästi jännittynyt, kunnes näin sen saman mustavalkoisen läskin kissan karvat pystyssä ojassa. Kissa oli vakaasti päättänyt repiä Mislalta silmät päästä eikä Misla tietenkään suostunut jättämään kissaa rauhaan. Sadako teki siirtymän näiden luo ja hetken päästä Misla ja Sadako lähtivät yhteistuumin ajamaan kissaa pellon poikki, metsän reunalla kissa loikki suurten kivikasojen päälle ja kiipesi puuhun juuri ennenkuin parivaljakkomme sai sitä kiinni. Eipä siinä taaskaan kyetty kuin nauramaan mahat kippuralla, täytyy kyllä sanoa että jos tuo sama kissa vielä kolmannen kerran tuonne samaiselle pellolle ilmestyy niin sen täytyy olla todella tyhmä. :D Myöhemmin illalla heitin Riinan ja Sadakon juna-asemalle jotta he pääsivät tekemään siirtymän takaisin Tampereelle. Hyvä reissu jonka toisaalta olisi voinut jättää tekemättäkin, Kittilä never again!

Pari päivää sitten sunnuntaina meillä oli näyttely Tuurissa. Tuomarina akitoilla oli Maija Mäkinen, josta täytyy sanoa että on kyllä hurjan mukava tuomari joka kirjoittaa todella pitkät ja kattavat arvostelut koirista. Mislan kanssa oltiin siis hänellä nyt toista kertaa, jännä huomata kuinka jo nyt alkaa tulla vastaan tuomareita joilla ollaan oltu jo aiemmin. :) Pikkusiskoni Siiri tuli näyttelyyn mukaan orjatyövoimaksi ja pitämään minua hereillä autossa, edellinen ilta venähti pitkäksi kun saavuin kotiin vasta aamuviideltä samaisena aamuna jolloin näyttelykin oli. No, perille selvittiin ja tultiin juuri sopivasti paikalle sillä ei jouduttu hirveän kauaa odottelemaan kehän alkua. Heti ensimmäisestä koirasta lähtien mittakeppi heilui, josta tuli itselleni jo hieman tukala olo. Kun viimein koitti Mislan vuoro mennä kehään, en kyllä voinut olla kuin ylpeä tytöstä! Misla esiintyi hirmu reippaasti ja hienosti ja jaksoi seistä pönöttää todella kauan paikallaan, näytti nätisti hampaat ja oli muutenkin käpälöitävänä, vaikka mittakeppiä hieman ihmettelikin. Tuomari arvosteli Mislan seuraavasti: "19kk. Feminiininen nuori neiti, jolla hyvät mittasuhteet. Hyväasentoiset korvat. Tummat silmät. Oikea purenta. Kirsupigmentti ei aivan täydellinen. Kaunis kaula. Hyvin kulmautuneet raajat. Kokoon riittävä luusto. Ikään riittävä runko. Hyvät käpälät ja häntä. Turkki ei parhaassa kunnossa tänään. Kevyet joustavat liikkeet, hyvä askelpituus. Narttu on turhan pieni. Sopusuhtainen omassa koossaan. Saa kuitenkin vielä vankistua. Koko määrää palkinnon." ja Mislalle laatuarvosanaksi ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) H. Tuomari sanoi että ei viitsi antaa hylättyä kun on niin kaunis ja sopusuhtainen koira joka liikkuu todella hyvin, mikä ei todellakaan tällä rodulla ole itsestäänselvyys. Kuvaili rakennetta kauniiksi ja terveeksi, mutta mataluuden vuoksi laatuarvosanaksi Hyvä. Täytyy myöntää että harmittaa, ollaan kuitenkin käyty Mäkisellä aiemminkin jolloin Misla oli oikeasti alamittainen ja sai ERIn. Eniten ehkä ketuttaa se että Misla oikeasti on rajojen sisällä, vaikkakin toki alle ihannekorkeuden.
Noh, tällä kertaa näin ja olen kyllä vakaasti päättänyt viedä Mislan samalle tuomarille vielä kolmannen kerran mikäli tilaisuus koittaa, vaikka sitten sen hylätyn uhalla. :D Pian ollaankin jo kesäkuun puolella jolloin meillä on suunnitelmissa kolmet näyttelyt; rymikset Keuruulla ja Isojoella sekä kaikkien rotujen näyttely Forssassa. 2/3 tuomareista ovat vanhoja tuttuja joten jännä nähdä kuinka käy! Frettinäyttelykausi korkataan myös Tammerferretissä, josta en kyllä meidän kuusikolle odota yhtään mitään sillä ulkotarha-asukit ovat vaihtaneet värinsä mutaisanruskeaksi eikä poppoo vieläkään ole ihan perillä karvatilanteestaan. Mutta toisaalta, onhan tässä vielä muutama viikko aikaa..

Kuva © Natalia Halme
 
Pohjoisen reissulla Mislalla oli matkaeväänä Maukas sika-nautajauhelihakuutioita. Olen suorastaan rakastunut näihin pakkauksiin sillä ruokaa on niin helppo annostella sopiva määrä ja ne sulavat paljon nopeammin kuin perus pötköpakatut lihat! Valikoimista löytyi suureksi ilokseni myös freteille sopivat Maukas kana-lohi-kasvispullat, joita fretit saavat syödäkseen kerran viikossa. Yhtään ei ole näille nirsoiltukaan joten varmasti pakastimestamme löytyy näitä myös jatkossa. Vaikka ovatkin hinnaltaan hieman tyyriimpiä, niin kyllä se näiden helppous vaan lämmittää mieltä. Ehkä jonain päivänä kaikki lihat voi saada tällaisessa näppärässä muodossa! 

♥ Manta

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Follow us on Instagram!

Piiitkän mietinnän ja pohdinnan jälkeen päätin tehdä aluevaltauksen myös tuonne Instagramin puolelle. Hashtagit ja kaikenmaailman lovetusnappulat ovat vielä jokseenkin vieraita, mutta eiköhän tässä vielä vauhtiin päästä. Suunta siis tänne: instagram.com/mantajuliana# mikäli haluat seurata arkeamme vielä aiempaakin tiiviimmin valokuvien muodossa. :)

♥ Manta

torstai 15. toukokuuta 2014

Elämää turpaan!

Edeltävät reilut pari viikkoa ovat kuluneet aikamoisen myllerryksen saattelemana. On koettu niin epätoivoisuus, surullisuus, ahdistuneisuus, toivottomuus kuin myös välillä ilmenevät toivonpilkahduksetkin. Tällä hetkellä olen sairaslomalla töistä ja yritän pikkuhiljaa keräillä itseäni kasaan levon ja lääkityksen voimin. Kun kaikki pitkäaikainen stressi ja murheet sekoittuivat vielä äkilliseen elämänmuutokseen niin tuli yksinkertaisesti tunne siitä että nyt on burn out ja typerä maailma ottanut erävoiton Mantasta ihan heittämällä. Onneksi lähimmät ystävät ovat olleet tukena koko ajan ja pitäneet seuraa huonoimpina hetkinä ja nuorempi pikkusiskoni on auttanut frettien kanssa.
Tällä hetkellä tuntuu siltä että olo on jo hieman alkanut kohentua ja kaikista pahin ikäväkin on siirtynyt taka-alalle. Tulevaisuutta en ole kuitenkaan sen enempää jaksanut miettiä, mutta päällimmäisenä toiveena tietty olisi jonkinlainen maisemanvaihdos. Ehkä päädyn laumani kera loppujen lopuksi pääkaupunkiseudulle, riippuen aivan siitä löytyykö töitä ja sopivaa asuntoa. Ajattelin kuitenkin yrittää olla kesän täällä ja säästää rahaa, auton hankinta on edessä varmasti ensimmäisenä. Koska nyt kaikki perinteiset kesämenot on pyyhitty pois kartalta, buukkaan todennäköisesti vielä muutamat näyttelyt lisää Mislalle.

Jonkin verran pitäisi tietysti miettiä myös tuota omaa tulevaa ammattipuolta. Ongelman ydin on se ettei ole oikeastaan mitään mikä hirveästi vetäisi puoleensa, amiksissa ei tunnu olevan juurikaan kiintoisia linjoja ja tässä vaiheessa kun peruskoulun päättymisestäkin on jo useampi vuosi, niin kouluihin on myös vaikeampi päästä. Kutsutaanko tätä nyt siksi syrjäytymiseksi? :D Korkeakouluista löytyy kyllä kiinnostavia alueita mutta minun ja niiden välissä on vain se tuskallinen toisen asteen koulutus. Tässä vaiheessa siis sananen vielä yläastetta käyville lukijoille; käykää edes ne pari viimeistä vuotta kunnolla että oikeasti pääsette johonkin kouluun ja elämässä eteenpäin, terveisin nimimerkki sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Noh, ei auta kuin ajatella positiivisesti että asiat voisivat tosiaan olla paljon huonomminkin. Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen siitä että sain niin lyhyellä varoitusajalla vain muuttaa takaisin äitini luo ja vielä tällaisen eläinlauman kanssa.
Elämä täällä landella on lähtenyt pyyhkimään ihan hyvin. Vielä on paljon tavaraa jotka hakevat omaa paikkaansa enkä ole jaksanut kaikkia vaatteitakaan sulloa kaappeihin, mutta kaikki aikanaan. On ollut jokseenkin terapeuttista tehdä pitkiä metsälenkkejä koiran kanssa ja olla ihan vain keskenään omien ajatustensa kanssa ja miettiä mitä sitä oikein elämältään haluaa. Misla on pikkuhiljaa alkanut jo sopeutua paremmin, vaikkakin käytös vieraita kohtaan on vielä hämmentävää. Täytyy siis paneutua tulevien kuukausien aikana tuohon sosiaalistamispuoleen tiukemmin, jotta mörkövaihe ei jää päälle. Misla viettää silloin tällöin päivät tarhassa lapinkoiriemme kanssa, mutta pomottelutaipumuksensa vuoksi ei viitsi veteraanireppanoitakaan kokoaikaa härnätä. Juoksut ovat sentään jo loppuneet ja ollaan päästy taas liikkumaan vapaasti, mikä näkyy kyllä koirassakin!


Välikohtauksiltakaan ei ole vältytty. Hahah, eilen olimme menossa Mislan kanssa tutulle pellolle hörsköttämään. Koira tapitti tiukasti tiettyyn suuntaan ja kaulapantaa irrottaessani mietin että mitä se nyt on huomannut. Samaan aikaan kun nostin katseeni, olin jo päästänyt irti pannasta ja Misla sinkaisi pellolle jossa kyyristeli iso mustavalkoinen kissa! En ole koskaan nähnyt kissan pinkovan niin lujaa, karvat kauttaaltaan pystyssä. Onneksi Misla on hieman hitaammanpuoloinen, niin se kuitenkin ajoi kissan korkealle puuhun ja itse vain seisoin paikallani "mitä helvettiä täällä tapahtuu" -ilme naamallani. Misla juoksi takaisin luokseni äärettömän ylpeän näköisenä, enkä voinut kuin nauraa tilanteelle maha kippurassa! :D En pidä villikissoista, saati siitä että kissat vain päästetään irti pihalle. En osaa edes kuvailla miltä näytti kun iso kissa ikäänkuin juoksi puunrunkoa pitkin pystysuunnassa, tilanne oli kertakaikkiaan niin koominen etten ole muutamaan viikkoon nauranut niin makeasti kuin tuolloin. Kävin illalla tarkistamassa että kissa on päässyt puusta omin avuin pois, eikä se ainakaan siellä oksallaan enää killunut.

Freteistä Veeti, Taavi, Hatti, Eeli ja Navi asustelevat siis tällä hetkellä kokopäiväisesti ulkotarhassa. Viisikko tuntuu olevan tyytyväinen oloonsa, täytän niiden kaivamat kolot ja tunnelit joka ikinen päivä ja aina seuraavana päivänä ne ovat taas ilmestyneet takaisin. Tuntuu että osa porukasta on vähän kiinteytynytkin ja kesäkarvojen kasvatus on hyvää vauhtia päällä. Eeli on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin valkoinen ja Hatti ja Navi ovat keksineet että verkkoa pitkin voi kiivetä yli metrin korkeudelle katselemaan mitä pihalla tapahtuu. Pabi on sisällä ja asustaa playpenissä. Koitin laittaa sen muun lauman kanssa, mutta Taavi ja Hatti repivät niskan vanhan haavan auki todella rumasti joten poikaparka on nyt taas sisällä parantelemassa haavojaan. Tuntuu todella pahalta eikä Pabi millään muotoa ansaitsisi tuota. Jos olisin tiennyt miten tässä tulee käymään, niin en olisi ikimaailmassa tuonut Pabia Suomeen. Noh, nyt ei auta kuin toivoa ja tehdä kaikkensa että lauma saataisiin vielä kasaan. Veetin ja Taavin implantit ovat pikkuhiljaa alkaneet vaikuttaa, vaikkakaan kiimat eivät vielä ihan täysin ole väistyneet.

Tuntuu siltä että bloginkin suhteen on löytynyt taas uutta innostusta. Työn alla on muutama postaus, aiheita löytyy muunmuassa raakaruokinnasta meillä ja frettien ja koiran älypelailuista sekä leluista. Päivittelin myös Frettejä vailla kotia -postauksen ja Mislan sivuille on tuttuun tapaan päivitelty näyttelytuloksia. Oma esittelypostaus pitää rukata lähiaikoina uuteen uskoon, siellä siis tyhjää tällä hetkellä.
Meidän oli määrä mennä Mislan kanssa tarkastamaan ja kuvauttamaan silmät, polvet, kyynärät, lonkat ja selkä viikon päästä, mutta sitten tajusin että meillä on kolmet näyttelyt antidopingsääntöjen määräämän karenssiajan sisällä, joten jouduin perumaan terveystarkit. Kesä näyttää näyttelyiden suhteen muutenkin todella kiireiseltä, joten terveystarkit jäävät suosiolla syksyyn kun näyttelyitä on vähemmän. Harmi, mutta eipä tässä toisaalta mikään kiire ole. Mislalle on suunnitteilla pentue vuoden päästä Kennel Jikino Kenshaan. Mikäli terveystulokset ovat sitä mitä toivotaan, tulee Mislalle sulhaseksi upea brindle japanintuontiuros Tou, jonka luonne on täyttä kultaa. Tuskin maltan odottaa!

Huomenna suuntaamme yötä vasten kohti Kittilää jossa meillä on lauantaiaamuna ryhmänäyttely. Yövymme Kittilässä ja suuntaamme sunnuntaiaamuna takaisin kotiin, mutta piipahdamme matkan varrella Oulun KV näyttelyssä jonne Misla ja Riinan Sadako-shikoku on myös ilmoitettu. Jännittävä viikonloppu siis tulossa ja itselleni kertyy mukavasti ajokilometrejä kun olen seurueemme ainut autokortillinen. Tähän väliin täytyy kiittää kaikkia lukijoita jotka ovat jaksaneet tsempata näinä vaikeampina aikoina, on ihanan voimauttavaa saada teiltä niin paljon positiivista ja kannustavaa kommenttia. :) Mutta näyttelyreissusta siis tulossa postausta alkuviikosta, pitäkäähän meille peukkuja!

♥ Manta

maanantai 12. toukokuuta 2014

Taavi 3v! ♥

Kylläpäs meillä juhlitaan synttäreitä tiuhaan tahtiin! Tänään laumamme muhkein mies, ikuinen nautiskelija ja suursyömäri Taavi tuli 3 vuoden ikään! ♥ Oikein hyvää syntymäpäivää rakkaalle suklaapojalle, sekä tietysti kaikille muille Ben & Jerry's -pennuille! Syntymäpäiviensä kunniaksi Taavi on vihdoin päättänyt alkaa tiputtamaan talviturkkiaan. :)

♥ Manta

torstai 8. toukokuuta 2014

Pabi 1v! ♥

Tänään on se päivä kun laumamme nuorimmainen, iki-ihana Pabi viettää yksivuotissynttäreitään! ♥ Pabi on meidän laumastamme se symppis joka haluaa vain olla kaikkien kaveri. Jokin aika takaperin Hatti oli inhottavaan tapaansa myllyttämässä Pabia. Menin väliin ja näin kun Hatti meni fleecepeiton alle mököttämään/nukkumaan. Hetken päästä kun menin takaisin huoneeseen, huomasin että Pabi oli mönkinyt saman peiton alle ja nojasi Hatin pyllyyn ikäänkuin viestittäen että "ei se haittaa vaikka teet minulle kipeää. Haluan silti olla kaverisi." ♥ Toista näin sympaattista, kilttiä ja ihastuttavaa frettiä ei olekaan - Pabi on juuri sitä mitä fretiltä toivon, ja vielä paljon enemmänkin! Hyvää syntymäpäivää rakkaalle tossujalalle. ♥ Oikein paljon onnea myös pentuesisarille Millille ja Häiveelle! On meillä vaan hienot maailmanmatkaajat. :)


Pabi nauttii syntymäpäiväherkuikseen Planet Pet Societyn Chicken Chips -herkkuja, joita voi korkean lihapitoisuuden vuoksi antaa tälläisinä juhlapäivinä pari ylimääräistäkin.. ;) Nämä herkut ovat koko kuusikon mieleen ja sitkeän koostumuksen ansiosta niiden parissa riittää myös puuhaa hetkeksi aikaa.

♥ Manta

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Laidasta laitaan..

...vaihtelee niin oma mielialani kuin jälleen Mislan näyttelytuloksetkin! Käytiin eilen piipahtamassa Tampereen KV näyttelyssä laihoin tuloksin ja tänään taasen ryhmiksessä Maalahdessa. Ilmeisesti juoksut, äkkinäinen muutto, uudet ihmiset ja oma surkea mielialani ovat saaneet Mislan stressaantumaan siinä määrin että sillä voidaan jo selitellä koiran käytöstäkin.

Tampereella jouduttiin odottelemaan kehää reilun tunnin verran. Misla vaikutti melko haluttomalta jo silloin, kehään ei sitten tosiaankaan tassutellut se aina iloinen ja pirteästi esiintyvä Misla vaan raivostuttava ja uhmakas menkkahirviö. Misla pöhisi ja haukkui sekä tuomarille että kaikelle muullekin, mitä se ei ole koskaan kehässä tehnyt. Häpesin silmät päästäni moneen kertaan mitä minun ei juuri koskaan tarvitse Mislan vuoksi tehdä. Mukava tuomari Paula Rekiranta arvosteli Mislan seuraavasti; "Erittäin hyvän tyyppinen vielä hieman nuori narttu jolla hyvät mittasuhteet. Narttumainen pää. Silmien asento voisi olla hieman viistompi. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Eturinta ja rintakehä saavat vielä kehittyä. Hyvät kulmaukset. Sopusuhtainen luusto. Liikkuu hyvin." ja tulokseksi siis NUO EH NUK1.
Sain itse kuulla ennen kilpailuluokkaa palautetta täysin ventovieraalta naiselta, joka ilmestyi eteeni ja sanoi "läpsi sitä koiraa vielä kerran niin mä läpsin sua". En voinut kuin ihmetellä tätä, sillä kehässä olin ottanut Mislaa kuonosta kiinni sen haukuttua. Tietenkin, sillä minä en siedä koiraltani perseilyä millään mittapuulla. En henkilökohtaisesti ymmärrä ihmisiä joiden mielestä koiraan ei saa koskea sormenpäälläkään - jo pelkästään rotujen välillä on niin suuria eroja että jos bordercollie saa sydänkohtauksen siitä että sille korottaa ääntään, ei se tarkoita sitä että akita edes hetkauttaisi korvaansa kielloille. Misla elää kanssani todella tiukan natsikurin alaisena ja vastaan itse koirani kouluttamisesta, jossa olen mielestäni tähänasti onnistunut hyvin. Samat metodit eivät päde kaikkien rotujen ja yksilöiden kohdalla, siksi en ymmärrä vieraiden ihmisten puuttumista toisten asioihin etenkään siksi kun he eivät edes tunne koko koiraa. Saa koittaa tulla kouluttamaan akitan pelkillä nakinpaloilla, lopputulos olisi varmaan tosi kehuttava. (;


Tänään pyörähdimme siis Mislan kanssa kaksin Maalahdessa. Aikataulut olivat jonkin verran venyneet ja sääolosuhteet olivat sanoinkuvaamattoman hirveät; välillä paistoi aurinko, yhtäkkiä satoi rakeita, tuuli tuntui kaatavan minut minä hetkenä hyvänsä, sitten satoi vettä ja pian lunta ja räntää. Enää ukonilma olisi vaadittu niin olisi koettu kaikenmaailman sääilmiöt samana päivänä.. Misla vaikutti edelleen yhtä hankalalta kuin edellisenäkin päivänä ja se kokeili jatkuvasti että saisiko pöhistä ja haukahdella kaikelle mikä liikkuu. Koitin tsempata itseäni kehään että en ajattelisi Mislan sekoilua vaan olisin itse rauhallisin ja varmoin mielin. Aluksi se toimikin, mutta Misla päätti sitten kuitenkin pöhistä ja haukahdella tuomarille ja taas häpesin silmät päästäni. Mukava ruotsalainen miestuomari Kenneth Edh arvosteli Mislaa seuraavin sanoin; "Erinomaiset mittasuhteet. Feminiininen pää, jossa tummat hyvän muotoiset silmät. Hyvin istuvat korvat. Kaunis niska. Hyvä selkä ja häntä. Sopiva runko. Tarvitsee hieman enemmän massaa. Tuuhea turkki jossa hyvä urajiro. Liikkuu hyvin askelein, vaikkakin vielä hieman löysä edestä." ja tällä kertaa rivistökin oli hieman pidempi Mislan ollen NUO ERI NUK1 SA PN1 ROP SERT. En kuitenkaan vieläkään osaa tästä juuri riemuita, mielestäni sillä käytöksellä Misla ei olisi ansainnut itselleen mitään muuta kuin potkun perseelle. Noh, nyt meillä on parin viikon mittainen tauko näyttelyistä ja lähdetään sitten valloittamaan pohjoista kun suunta käy Kittilän ja Oulun näyttelyihin. Toivottavasti juoksut ovat siihen mennessä loppuneet ja tilanne tasaantunut muutenkin sen verran että kehissä nähdään taas Misla joka on oma hurmaava itsensä.

♥ Manta