torstai 24. huhtikuuta 2014

Huisin keväisiä kuulumisia!

"Karvaa siellä, karvaa täällä, karvaa myöskin leivän päällä..." Eräs ihana fretinomistajatuttavani tuumasi näin tuolla naamakirjan puolella jokin aika sitten, joten nyt tämänhetkisessä tilanteessa oli aivan pakko siteerata häntä! Täytyy sanoa että meidän poppoo on karvanlähtöjensä kanssa aivan sekaisin. Freteistä Navi, Eeli ja Pabi ovat jo vaihtaneet hieman kesäisempään lookiin - korvat siis höröttävät ja kolmikko näyttää enemmän lepakoilta kuin freteiltä. Kesäkarvaa ei kuitenkaan vielä näy sen kummemmin, vaikka värit ovatkin jo tuholaiskaksikolta alkaneet tummua. Hatti tiputtaa karvaa ja yleisilme alkaa olla muutenkin jo hiukan sliikimpi. Veeti jaksoi vaihtaa karvaa sen verran että viirupöllömaski muuttui kauniiksi kesäiseksi rosvomaskiksi, mutta siinä sen karvanvaihdot sitten olivatkin. Myöskään Taavilta ei irtoa karvan karvaa vaikka kuinka yrittää nyhtää, vaan jätkä on aina vaan täydessä talvikarvassa. Harmittaa! Jätin meinaan fretit ilmoittamatta Ruotsin Mälarillern -näyttelyyn joka järjestettiin viimekuun alkupuolella, ihan vain sen takia koska olin 100% varma että frettimme ovat kaljuja jo helmikuun puolivälissä. Toisin kävi!

Myös Misla on täysin sekaisin karvojensa kanssa. Tyttö tiputti kaiken karvansa jo helmikuussa ja hetken näyttikin jo siltä että koira karvoittuu ennätysnopeaa vauhtia - mutta miten sitten kävikään! Misla alkoi tiputtaa karvaa uudelleen. Sanotaan että nartut ovat parhaassa karvassa yleensä juoksujen aikaan, onhan se kaunis ja täysi karva eräänlainen morsiuspuku. Noh, Misla aloitti pari päivää sitten juoksut (juuri niihin aikoihin kun näin oletinkin tapahtuvan, mikä on hyvä juttu!) ja täytyy kyllä sanoa että aika rupuinen morsiuspuku tytöllä on. :D Karvaa irtoaa aina vaan ja yleisilme on kammottavan karvaton, ja jäihän se sertikin saamatta karvatilanteen vuoksi, oivoi.. Meillä pahimmista irtokarvoista hankkiudutaan eroon niin frettien kuin koirankin kohdalla lyhyelle karvalle tarkoitetulla S-koon Furminaattorilla.
Kummatkaan eivät erityisesti pidä furminoimisesta, mutta karvanlähtöjen aikaan tämä kapine on moninverroin tehokkaampi kuin mikään muu harja. Etenkin nyt kun fretit eivät tiputa karvaa samalla tavalla kuin aiemmin (kun talviturkin on käytännössä voinut vain nyppiä pois) niin Furminaattorille on todellakin käyttöä. Näppärin ominaisuus näissä ihka-aidoissa Furminaattoreissa on nappi jonka avulla saa pökättyä kerääntyneet karvat pois harjasta - hyödyllinen ominaisuus etenkin frettejä harjatessa kun tuntuu että jokaisen vedon jälkeen harja on aivan täynnä irtoavaa pohjavillaa.


Hatin kanssa ulkoilemassa. Kova kiire oli latvaa kohti. :P

Misla veti päivän ketteryystreenin ihan omasta kiinnostuksestaan koskea kohtaan. Ei plumpsahtanut!

Veeti nauttimassa auringonpaisteesta frettihuoneen sohvalla.

Tälläkin hetkellä Misla katselee minua syyllistävästi kulmiensa alta, ja syytä tuskin on kenenkään vaikea arvata! Vaikka Top Canis -juoksuhousut hienot ovatkin, eivät ne herätä hilpeyttä alastomuudesta nauttivassa Mislassa. Tyylitietoisimpien ystäviemme huomio kiinnittyy aina välittömästi Mislan juoksuhousujen kuosiin; "onko teidän koiralla oikeasti Ristomatti Ratian juoksuhousut!?" Kyllä vain! Hauska kuosi miellyttää ihmissilmää ja housut ovat muutenkin näppärät käyttää. Säätövaraa on paljon eivätkä juoksuhousut ole menneet miksikään vaikka olen niitä pessyt myös koneessa. Housut eivät ole aiheuttaneet koiralle hiertymiä tai vahingoittaneet karvaa, lisäksi ne pysyvät todella hyvin paikallaan eivätkä tunnu Mislaa häiritsevän laisinkaan, mitä nyt hieman iso ego kärsii. :) Tällä hetkellä eletäänkin hurjan dramaattisia aikoja kun teinikoira koettelee päivittäin rajojaan ja nyt vielä puskee juoksutkin päälle. On se naisten (varsinkin teiniakitojen!) elämä niin rankkaa!

Frettien kanssa odotellaan tällä hetkellä kiimojen laantumista. Sekä Veeti että Taavi ovat saaneet implantit ja nyt vain odotellaan että nämä yksipalliset sankarit saavat aivonsa takaisin ja elämä jatkuu normaalisti. Hatti rökittää Pabia edelleen päivittäin, Zylkene on auttanut paljon mutta olen yrittänyt välillä olla myös antamatta sitä sillä tarkoituksena ei ole Hattia pitää koko loppuikäänsä homeopaattisissa pöllyissä. Laumojen kokoonpanot ovat siis edelleen samat; Veeti, Hatti, Navi, Eeli ja Pabi sekä Taavi vielä erillään. Luulen että Taavin ja Pabin kanssa on aluksi hankalaa, mutta en usko Taavin olevan kuitenkaan niin pitkävihainen kuin mitä Hatti on. Katsotaan, katsotaan. Tavoitteena kuitenkin olisi se että kesällä lauma olisi yhtenäinen jotta koko porukkaa saa viedä välillä ulkoilemaan tarhaan ja näyttelyreissutkin hoituvat kivuttomasti yhdellä aitauksella.
Tulevan vuoden näyttelysuunnitelmat meillä ovat frettien osalta hieman vähäisemmät, lähinnä sen vuoksi että tämä vuosi keskitytään Mislan sertijahtiin kun se kerran vielä mahdollista on. Meidät löytää kesäkuussa Tammerferretistä, sekä syksymmällä ainakin FFF'sta ja Capital!ista. Frettipäiviä olisi kuitenkin tarkoitus pitää ainakin pari kappaletta Seinäjoen Musti ja Mirrissä, mutta katsotaan niitäkin vähän sitämukaa että kuinka saadaan tuo lauma pelaamaan yksiin. Täytyy myöntää että välillä on ollut aivan jäätävän raskasta ja itsellä hirveän paha mieli tästä tilanteesta - yli kahdeksan kuukautta jo takana eikä meillä ole vieläkään yhtenäistä laumaa. Ei olisi edes väärin sanoa että tavallaan kadun sitä että toin Pabin tänne, mutta mikäli en olisi sitä tehnyt, en olisi saanut niin uskomattoman suuren ja ihanan persoonan omaavaa frettiä. Eniten pahaa mieltä aiheuttaa se että Pabi tosiaankaan ei halua kenellekään mitään pahaa, vaan on aina valmis menemään Hatinkin viereen nukkumaan vaikka tämä olisi juuri hetki sitten pyöritellyt sitä pitkin seiniä. Miten fretillä voikaan olla näin suuri sydän?!


Paappalapikas Pyry valmiina trimmattavaksi - kesäturkki täältä tullaan!
 
Pabin kanssa hiiiirmu väsy. Ei riitä sanat kuvaamaan rakkautta tähän symppispalleroon!
 
Maalla on mukavaa. :)
Tältä näyttää tällä hetkellä. Hyvä siitä vielä tulee! Gotta love Sikaflex.
Viimeaikoina olen ollut tavanomaista kiireisempi monistakin syistä. Olen joutunut olemaan sairaslomalla ja kun sieltä on päästy, niin töitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mikä on tietenkin hyvä asia sillä kesää kohden myös kulut kasvavat! Freportaasin väkertäminen on hurjaa vauhtia käynnissä ja kolmas numero saavuttaakin Frettiliiton jäsenyhdistysten jäsenet kesäkuun puolivälissä. Lisäksi frettien ulkotarhan kanssa on reilusti puuhaa, se kun täytyy saada "kesäkuntoon" jotta tarhan voi antaa levätä kevään ajan ja kasvit saavat kasvaa ilman että fretit ovat repimässä niitä juurineen irti maasta. Suunnitelmissa on ainakin altaan asennus, jonkin verran uudelleensisustamista, lisää virikkeitä, köynnöskasvien istutukset yhdelle seinustalle sekä frettien pakastinkopin naamiointi kivillä.
Joku tunari onkin ilmaissut huolensa tästä frettiemme koppiratkaisusta (tosin ei tietenkään suoraan minulle itselleni ;). Selventääkäämme siis asiaa hieman: frettien kopin virkaa ajaa siis vanha pakastin, joka on puolilteen upotettu maan alle. Kylkeen on porattu reikä ja käynti koppiin käy pienen putkenpätkän kautta. Aiemmin käytössä oli puusta tehtyjä koppeja, mutta ne eivät kestä vaihtelevia sääolosuhteita vaan lahoavat ja vetävät todella vahvaan homeeseen, mikä on siis ehdoton ei freteille. Pakastinkoppi oli käytössä jo talven yli, ja olin todella positiivisesti yllättynyt siitä miten lämpimänä koppi pysyi -20'C pakkasillakin, mutta onko toisaalta ihmekään noin hyvillä eristeillä. Se ei myöskään vedä hikeen eikä kopissa ole vetoa. Korviini on kantautunut huhuja siitä että koppimme olisi terveysriski freteillemme - toivon todella että kukaan ei ole ollut niin urpo että on oikeasti luullut ettemme ole poistaneet kopista freoneita (jäähdytysnesteet), koneistoa sekä kaikkea putkistoa ennen sen käyttöönottoa. Noh, mikäli joku näin on sattunut luulemaan niin ei hätää - kyllä tällaiselta maalaisjuntilta löytyy aivot ihan omastakin takaa, meille kun frettien hyvinvointi ja turvallisuus on kaiken A ja O. ;) Koppiasiasta on nyt siis valaistu ja voin henkilökohtaisesti suositella lämpimästi tätä ratkaisua niin muille fretinomistajille kuin vaikka kani- tai kissaharrastajillekin.

Tähän postaukseen ei siis juuri muunlaisia kuvia herunut kuin iPhonen kätköistä löytyviä helmiä. Kuvausinto on ollut muutaman viikon pohjamudissa, mutta ajattelin loppuviikon aikana saada aikaiseksi jonkinlaisen kuvakasan koko kuusikosta, näette sitten tekin paremmin millaisia flepakoita meillä täällä vilistää! :D Ylihuomenna suuntaamme Mislan kanssa Vaasan KV näyttelyyn, mietin tässä että pitäisikö mennä itsekin alasti kehään niin oltaisiin hyvin yksiin koiran kanssa?! ;D Pitäkää peukkuja!

♥ Manta

0 kommenttia:

Lähetä kommentti