maanantai 28. huhtikuuta 2014

Aina ei kaikki mene ihan kuin elokuvissa

Edellinen viikonloppu meni niin pieleen kuin vain mahdollista, sen syvemmälle yksityiskohtiin menemättä kerrataan tapahtumat vain tiivistettynä. Lauantaiaamuna piipahdettiin Vaasan KV näyttelyssä hakemassa Mislalle EH, tuomari ei tuntunut löytävän juuri mitään hyvää koirasta joten turha reissu tehtiin siis sinne. Kotona selvisi avokin vehdanneen baarissa toisen naisen kanssa, joten pakkasin elukat ja kamat ja lähdin. Pidämme nyt majaa Mislan ja frettien kanssa äitini luona täällä landella, tulevaisuuden suunnitelmat ovat täysin auki ja olo on kertakaikkisen epätoivoinen. Fretit asuvat nyt ulkona Taavia lukuunottamatta joka on vielä sisällä kiiman vuoksi, Hatti on myllyttänyt Pabia normaalia enemmän ja Pabin niska on taas pahannäköinen. Olo neljän ja puolen vuoden parisuhteen päättymisestä kalvaa omaa sisintä vuorokauden ympäri kun se eniten rakastama henkilö ei yhtäkkiä enää olekaan siinä. Ehkä tästäkin vielä selvitään, postaustahti tuskin tulee olemaan hirveän tiuha mutta yritän pitää kuitenkin huolen siitä että pääsette lukemaan tuotetestauksista ja kuulumisista. Nyt täytyy vain saada hetki ladata akkuja ja yrittää sisäistää kaikki tapahtunut.

♥ Manta

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Hatti 2v! ♥

Mollottajien kuningas Hatti viettää tänään kaksivuotissynttäreitään! Juurihan Hatts vasta oli pieni ja ilkikurinen pastellipallo, nyt sen tehtävänä on lähinnä pitää huoli siitä että vieraat saavat tuntea fretin hampaiden kosketuksen ja että vieraat fretit saavat mahdollisimman epämukavan vastaanoton. :D Oikein hyvää syntymäpäivää hassulle mulkosilmälleni. ♥ Oikein paljon onnea myös Hatin tuhmille sisaruksille!


♥ Manta

torstai 24. huhtikuuta 2014

Huisin keväisiä kuulumisia!

"Karvaa siellä, karvaa täällä, karvaa myöskin leivän päällä..." Eräs ihana fretinomistajatuttavani tuumasi näin tuolla naamakirjan puolella jokin aika sitten, joten nyt tämänhetkisessä tilanteessa oli aivan pakko siteerata häntä! Täytyy sanoa että meidän poppoo on karvanlähtöjensä kanssa aivan sekaisin. Freteistä Navi, Eeli ja Pabi ovat jo vaihtaneet hieman kesäisempään lookiin - korvat siis höröttävät ja kolmikko näyttää enemmän lepakoilta kuin freteiltä. Kesäkarvaa ei kuitenkaan vielä näy sen kummemmin, vaikka värit ovatkin jo tuholaiskaksikolta alkaneet tummua. Hatti tiputtaa karvaa ja yleisilme alkaa olla muutenkin jo hiukan sliikimpi. Veeti jaksoi vaihtaa karvaa sen verran että viirupöllömaski muuttui kauniiksi kesäiseksi rosvomaskiksi, mutta siinä sen karvanvaihdot sitten olivatkin. Myöskään Taavilta ei irtoa karvan karvaa vaikka kuinka yrittää nyhtää, vaan jätkä on aina vaan täydessä talvikarvassa. Harmittaa! Jätin meinaan fretit ilmoittamatta Ruotsin Mälarillern -näyttelyyn joka järjestettiin viimekuun alkupuolella, ihan vain sen takia koska olin 100% varma että frettimme ovat kaljuja jo helmikuun puolivälissä. Toisin kävi!

Myös Misla on täysin sekaisin karvojensa kanssa. Tyttö tiputti kaiken karvansa jo helmikuussa ja hetken näyttikin jo siltä että koira karvoittuu ennätysnopeaa vauhtia - mutta miten sitten kävikään! Misla alkoi tiputtaa karvaa uudelleen. Sanotaan että nartut ovat parhaassa karvassa yleensä juoksujen aikaan, onhan se kaunis ja täysi karva eräänlainen morsiuspuku. Noh, Misla aloitti pari päivää sitten juoksut (juuri niihin aikoihin kun näin oletinkin tapahtuvan, mikä on hyvä juttu!) ja täytyy kyllä sanoa että aika rupuinen morsiuspuku tytöllä on. :D Karvaa irtoaa aina vaan ja yleisilme on kammottavan karvaton, ja jäihän se sertikin saamatta karvatilanteen vuoksi, oivoi.. Meillä pahimmista irtokarvoista hankkiudutaan eroon niin frettien kuin koirankin kohdalla lyhyelle karvalle tarkoitetulla S-koon Furminaattorilla.
Kummatkaan eivät erityisesti pidä furminoimisesta, mutta karvanlähtöjen aikaan tämä kapine on moninverroin tehokkaampi kuin mikään muu harja. Etenkin nyt kun fretit eivät tiputa karvaa samalla tavalla kuin aiemmin (kun talviturkin on käytännössä voinut vain nyppiä pois) niin Furminaattorille on todellakin käyttöä. Näppärin ominaisuus näissä ihka-aidoissa Furminaattoreissa on nappi jonka avulla saa pökättyä kerääntyneet karvat pois harjasta - hyödyllinen ominaisuus etenkin frettejä harjatessa kun tuntuu että jokaisen vedon jälkeen harja on aivan täynnä irtoavaa pohjavillaa.


Hatin kanssa ulkoilemassa. Kova kiire oli latvaa kohti. :P

Misla veti päivän ketteryystreenin ihan omasta kiinnostuksestaan koskea kohtaan. Ei plumpsahtanut!

Veeti nauttimassa auringonpaisteesta frettihuoneen sohvalla.

Tälläkin hetkellä Misla katselee minua syyllistävästi kulmiensa alta, ja syytä tuskin on kenenkään vaikea arvata! Vaikka Top Canis -juoksuhousut hienot ovatkin, eivät ne herätä hilpeyttä alastomuudesta nauttivassa Mislassa. Tyylitietoisimpien ystäviemme huomio kiinnittyy aina välittömästi Mislan juoksuhousujen kuosiin; "onko teidän koiralla oikeasti Ristomatti Ratian juoksuhousut!?" Kyllä vain! Hauska kuosi miellyttää ihmissilmää ja housut ovat muutenkin näppärät käyttää. Säätövaraa on paljon eivätkä juoksuhousut ole menneet miksikään vaikka olen niitä pessyt myös koneessa. Housut eivät ole aiheuttaneet koiralle hiertymiä tai vahingoittaneet karvaa, lisäksi ne pysyvät todella hyvin paikallaan eivätkä tunnu Mislaa häiritsevän laisinkaan, mitä nyt hieman iso ego kärsii. :) Tällä hetkellä eletäänkin hurjan dramaattisia aikoja kun teinikoira koettelee päivittäin rajojaan ja nyt vielä puskee juoksutkin päälle. On se naisten (varsinkin teiniakitojen!) elämä niin rankkaa!

Frettien kanssa odotellaan tällä hetkellä kiimojen laantumista. Sekä Veeti että Taavi ovat saaneet implantit ja nyt vain odotellaan että nämä yksipalliset sankarit saavat aivonsa takaisin ja elämä jatkuu normaalisti. Hatti rökittää Pabia edelleen päivittäin, Zylkene on auttanut paljon mutta olen yrittänyt välillä olla myös antamatta sitä sillä tarkoituksena ei ole Hattia pitää koko loppuikäänsä homeopaattisissa pöllyissä. Laumojen kokoonpanot ovat siis edelleen samat; Veeti, Hatti, Navi, Eeli ja Pabi sekä Taavi vielä erillään. Luulen että Taavin ja Pabin kanssa on aluksi hankalaa, mutta en usko Taavin olevan kuitenkaan niin pitkävihainen kuin mitä Hatti on. Katsotaan, katsotaan. Tavoitteena kuitenkin olisi se että kesällä lauma olisi yhtenäinen jotta koko porukkaa saa viedä välillä ulkoilemaan tarhaan ja näyttelyreissutkin hoituvat kivuttomasti yhdellä aitauksella.
Tulevan vuoden näyttelysuunnitelmat meillä ovat frettien osalta hieman vähäisemmät, lähinnä sen vuoksi että tämä vuosi keskitytään Mislan sertijahtiin kun se kerran vielä mahdollista on. Meidät löytää kesäkuussa Tammerferretistä, sekä syksymmällä ainakin FFF'sta ja Capital!ista. Frettipäiviä olisi kuitenkin tarkoitus pitää ainakin pari kappaletta Seinäjoen Musti ja Mirrissä, mutta katsotaan niitäkin vähän sitämukaa että kuinka saadaan tuo lauma pelaamaan yksiin. Täytyy myöntää että välillä on ollut aivan jäätävän raskasta ja itsellä hirveän paha mieli tästä tilanteesta - yli kahdeksan kuukautta jo takana eikä meillä ole vieläkään yhtenäistä laumaa. Ei olisi edes väärin sanoa että tavallaan kadun sitä että toin Pabin tänne, mutta mikäli en olisi sitä tehnyt, en olisi saanut niin uskomattoman suuren ja ihanan persoonan omaavaa frettiä. Eniten pahaa mieltä aiheuttaa se että Pabi tosiaankaan ei halua kenellekään mitään pahaa, vaan on aina valmis menemään Hatinkin viereen nukkumaan vaikka tämä olisi juuri hetki sitten pyöritellyt sitä pitkin seiniä. Miten fretillä voikaan olla näin suuri sydän?!


Paappalapikas Pyry valmiina trimmattavaksi - kesäturkki täältä tullaan!
 
Pabin kanssa hiiiirmu väsy. Ei riitä sanat kuvaamaan rakkautta tähän symppispalleroon!
 
Maalla on mukavaa. :)
Tältä näyttää tällä hetkellä. Hyvä siitä vielä tulee! Gotta love Sikaflex.
Viimeaikoina olen ollut tavanomaista kiireisempi monistakin syistä. Olen joutunut olemaan sairaslomalla ja kun sieltä on päästy, niin töitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mikä on tietenkin hyvä asia sillä kesää kohden myös kulut kasvavat! Freportaasin väkertäminen on hurjaa vauhtia käynnissä ja kolmas numero saavuttaakin Frettiliiton jäsenyhdistysten jäsenet kesäkuun puolivälissä. Lisäksi frettien ulkotarhan kanssa on reilusti puuhaa, se kun täytyy saada "kesäkuntoon" jotta tarhan voi antaa levätä kevään ajan ja kasvit saavat kasvaa ilman että fretit ovat repimässä niitä juurineen irti maasta. Suunnitelmissa on ainakin altaan asennus, jonkin verran uudelleensisustamista, lisää virikkeitä, köynnöskasvien istutukset yhdelle seinustalle sekä frettien pakastinkopin naamiointi kivillä.
Joku tunari onkin ilmaissut huolensa tästä frettiemme koppiratkaisusta (tosin ei tietenkään suoraan minulle itselleni ;). Selventääkäämme siis asiaa hieman: frettien kopin virkaa ajaa siis vanha pakastin, joka on puolilteen upotettu maan alle. Kylkeen on porattu reikä ja käynti koppiin käy pienen putkenpätkän kautta. Aiemmin käytössä oli puusta tehtyjä koppeja, mutta ne eivät kestä vaihtelevia sääolosuhteita vaan lahoavat ja vetävät todella vahvaan homeeseen, mikä on siis ehdoton ei freteille. Pakastinkoppi oli käytössä jo talven yli, ja olin todella positiivisesti yllättynyt siitä miten lämpimänä koppi pysyi -20'C pakkasillakin, mutta onko toisaalta ihmekään noin hyvillä eristeillä. Se ei myöskään vedä hikeen eikä kopissa ole vetoa. Korviini on kantautunut huhuja siitä että koppimme olisi terveysriski freteillemme - toivon todella että kukaan ei ole ollut niin urpo että on oikeasti luullut ettemme ole poistaneet kopista freoneita (jäähdytysnesteet), koneistoa sekä kaikkea putkistoa ennen sen käyttöönottoa. Noh, mikäli joku näin on sattunut luulemaan niin ei hätää - kyllä tällaiselta maalaisjuntilta löytyy aivot ihan omastakin takaa, meille kun frettien hyvinvointi ja turvallisuus on kaiken A ja O. ;) Koppiasiasta on nyt siis valaistu ja voin henkilökohtaisesti suositella lämpimästi tätä ratkaisua niin muille fretinomistajille kuin vaikka kani- tai kissaharrastajillekin.

Tähän postaukseen ei siis juuri muunlaisia kuvia herunut kuin iPhonen kätköistä löytyviä helmiä. Kuvausinto on ollut muutaman viikon pohjamudissa, mutta ajattelin loppuviikon aikana saada aikaiseksi jonkinlaisen kuvakasan koko kuusikosta, näette sitten tekin paremmin millaisia flepakoita meillä täällä vilistää! :D Ylihuomenna suuntaamme Mislan kanssa Vaasan KV näyttelyyn, mietin tässä että pitäisikö mennä itsekin alasti kehään niin oltaisiin hyvin yksiin koiran kanssa?! ;D Pitäkää peukkuja!

♥ Manta

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Misla näyttelee!

Nonniin, tapahtumarikas viikko takanapäin. Näin aluksi voisin toivotella hyvää pääsiäistä kaikille, eikös nyt sen aika ole?! Mennään kuitenkin suoraan asian ytimeen. Mislan kanssa ollaan piipahdettu nyt viikon sisään kaksissa näyttelyissä ja tulokset ovat olleet erittäin vaihtelevia!

Ensimmäinen reissumme kohdistui Viroon Tallinnan voittajanäyttelyyn. Viikko sitten perjantaina aamu alkoi jo erittäin epälupaavasti kun heräsin huonovointisena ja Hatti oli jälleen Pabin kimpussa, jolloin jouduin menemään niiden väliin. Hatti ei ollut asiasta ihan samaa mieltä, vaan kävi ensin kiinni polveeni ja siitä sitten sormeen. Ainoat ehjät legginsit saivat 4 reikää itseensä ja peukalopolo on vieläkin hiukan herkillä, mutta näitä sattuu eikä niille juuri mitään voi. Pitäisi tajuta olla menemättä väliin mutta omatunto ei millään anna periksi!
Sen jälkeen kun mäyrät saatiin eroon toisistaan, otti ällötysolo minusta vallan ja halailin pönttöä vielä silläkin hetkellä kun auton olisi jo pitänyt kiitää Tamperetta kohti. Noh, onneksi olin pakannut auton edellisenä iltana. Kun sain kerättyä itseni kasaan, nappasin koirat autoon ja pääsin matkaan puoli tuntia jäljessä aikataulusta. Nappasin Tampereelta kyytiin Mislan kasvattajan Riinan ja Sadako-shikokun. Rasu jäi Tampereelle Jikino Kenshan päämajaan sillä itse olen ollut sairaslomalla ja näin muuten töitä on tulossa paljon, joten itselläni ei harmi kyllä enempää aikaa neitiin paneutumiseen ollut. Mukavat viikot meillä kuitenkin oli, Misla tykkäsi hirveästi koirakaverista ja vierailevan tähtösen kanssa edistyttiinkin jo hyvin!

Matka kohti satamaa sujui hyvin. Tosin olimme perillä hiukan nihkeästi, sillä viimeiset autot oli lastattu jo aikoja sitten, laiva lähtikin melkein heti kun pääsimme sisätiloihin. :D Väsymys oli jo laivassa valtava. Söimme jäätävän hyvät mansikkatriflet ja iloiseksi yllätykseksi laiva olikin perillä tuntia aiemmin mitä lapuissa luki. Hotellille suunnistaminen vei yllättävän kauan vaikka matkaa olikin vain pari kilometriä, mutta mitäpä tuosta! Hotelli oli pienen ja suht. viihtyisän oloinen - ja mikä parasta - todella halpa. Yö koirien kanssa maksoi kahdelta hengeltä yhteensä vain reilut 40 euroa, mikä sopii köyhille koiranäyttelyhulluille paremmin kuin hyvin.
Ikävä kyllä naapureita ei hotellissa saa valita ja tästähän niitä harmaita hiuksia koitui eniten. Kahdessa-kolmessa naapurihuoneessa oli yhteensä varmaan 20 nepalilaista tai vastaavaa nuorta, jotka aloittivat huutamisen, musiikin jumputtamisen, tavaroiden paiskomisen ja käytävällä juoksemisen kymmeneltä illalla. Kaikkien huoneiden ovet olivat auki joten äänet kuuluivat 100x pahempina meidän huoneeseemme. Etenkin Misla stressasi tätä kovasti eikä kyennyt millään rauhoittumaan. Parin tunnin pyöriskelyn jälkeen topakka kasvattajamamma onneksi pyyhälsi huutamaan respaan ja niin huligaanijoukko saatiin hiljaiseksi!

Muutaman tunnin yöunien jälkeen teki aamulla mieli vain kääntää kylkeä ja vetää peitto syvemmälle korviin. Tämä ei ollut kuitenkaan mahdollista sillä aamupala kutsui ja sitten täytyikin jo lähteä kohti näyttelypaikkaa. Misla oli silminnähden väsynyt vaikka myöhemmin yöllä rauhallisempaa olikin. Näyttelypaikalla tsekattiin kilpakumppanit ja täytyi hyväksyä jo suosista tuleva tappio - Mislaa vastassa oli upea, vasta 9kk ikään tullut syvänpunainen liettualainen narttu. Ikäisekseen koira oli kuitenkin paljon pidemmälle kehittynyt kuin mitä Misla on, ja ilohan tuota koiraa oli katsella.
Tuomarina oli ihastuttava vanhempi norjalainen mies Christen Lang, joka arvosteli Mislaa seuraavin sanoin: "Feminine head. Have to mature. Enough neck, good topline + tail. Need to develop in body. Enough bones. Would like to see more efficient movement from side & moves bit close behind. Good coat structure but not in best condition today. Very nice temperament". Tulokseksi siis tällä kertaa JUN EH JUK2, mutta tällä karvatilanteella ja näin tiukalla tuomarilla en voisi olla tyytyväisempi. :) Tuomari oli hirveän tarkka siitä missä kulmassa koiran pitää olla tuomaripöytään katsottuna, jakeli koirille myös T:ää ja joissain roduissa nähtiin jopa sitä että liki kymmenestä koirasta yksikään ei saanut SA:ta. Liettualainen junnunarttu nappasi loppujen lopuksi ansaitusti ROP-tittelin. Eipä sitä paremmalleen haittaa hävitä!


Meidän poppoon ei kuitenkaan tarvinut ihan tyhjin käsin lähteä kotiin, sillä vielä oli vuorossa Sadakon ensimmäinen junioriluokka. Ihana naku Sadako oli ainut rotunsa edustaja, mutta eihän se mitään merkkaa. Junnuserti ja ROP sieltä kuitenkin tälle tytölle nasahti titteleiden kera, joten oli edes jotain mitä juhlistaa! Ryhmäkehiä odoteltiinkin sitten pidempi tovi, ja etenkin niiden kulkua sai odotella kauan. Rotunsa parhaiden junioreiden ryhmäkehän jälkeen päätimme lähteä pois sillä koirat alkoivat olla niin väsyneitä ettei ollut enää mitään mieltä jäädä näyttelypaikalle. Niin suunta kohti satamaa ja pari hassua tuntia odottelua että päästiin laivaan. Laivamatkalla oli tällä kertaa ihana Pauliina viihdyttämässä meitä, vaikka itse muistutin tuossa vaiheessa enemmän ruunan raatoa kuin ihmistä.
Kotimatka oli kaikkea muuta kuin mukava. Oli jo pimeää, väsy oli aivan järkyttävä ja vieraalla autolla ajaminen vaati aina omanlaisensa keskittymisen. Tampereella kun jätin Riinaa kyydistä mietin, että pitäisikö vaan suosista jäädä nukkumaan yön yli ja ajaa kotiin aamulla. Päätin kuitenkin jatkaa matkaani mikä osoittautui erittäin suureksi virheeksi. Ylöjärven jälkeen alkoi sade joka vain yltyi mitä lähemmäs kotia pääsin. Itselläni oli hirveä väsy, koiralla oli väsy ja halusin vain päästä mahdollisimman pian kotiin. Oli pimeää, pitkiä valoja oli mahdotonta käyttää sateen vuoksi, teiden urat olivat täynnä vettä ja hirvivaroituskylttejä vilisi jatkuvasti. Jos olisin tiennyt tuosta kelistä, en olisi harkinnutkaan kotiin ajamista. Eikä siihen sitten vaadittukaan kuin yksi vesiliirto ja kummasti ei ollutkaan enää kiire kotiin.. Pääsin kuitenkin hengissä kotiin yöllä kahden aikaan, voi miten helpottunut sitä voikaan olla omasta sängystä! Kokemusta lukuunottamatta siis turha reissu meille tällä kertaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla onnistaa!

Tänään tehtiin vähän kevyempi reissu ryhmänäyttelyyn Vesilahteen. L:kin suostui pitkästä aikaa lähtemään mukaan koiranäyttelyyn, mikä oli erittäin hyvä sillä itse olin viimeyön töissä ja työt kutsuvat tänäkin yönä. Oli mukavaa vaihtelua ettei tarvinut itse ajaa metriäkään! Pääsimme lähtemään hiukan jäljessä aikataulusta ja stressasinkin jo että keritäänkö näyttelypaikalle ollenkaan. Nappasimme Tampereelta jälleen Riinan ja Sadakon kyytiin ja posotimme Vesilahteen - mutta kappas! Kehät olivat yli tunnin myöhässä. Toisaalta hieno juttu että kerittiin, mutta eihän se pidempi odottelu koskaan mieltä lämmitä. Tuomarinamme toimi Perttu Ståhlberg joka on vasta hiljan saanut arvosteluoikeuden akitoihin ja arvosteli niitä virallisissa luokissa siis nyt ensimmäistä kertaa.
Näyttelyyn oli ilmoitettu Mislan lisäksi yksi brindle junorinarttu. Misla esiintyi hienosti ja kärsivällisesti kehässä, vaikkakin liikkeessä olisi mielestäni saanut olla hiukan enemmän potkua. Tuomari kehui koiraa hirveän paljon ja yksilöarvostelun jälkeen sanoi, että voisi jättää SA:n antamatta karvattomuuden vuoksi, mutta kun niin harvoin näkee näin laadukkaita rotunsa edustajia niin annetaan se SA kuitenkin! Arvostelusta saimme lukea seuraavaa; "Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Hyvä vahvuus, kaunis pää ja ilme. Hyvä pigmentti, tummat silmät ja oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Hyvin kiinnittynyt ja oikea-asentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Mukava luonne, esiintyy hyvin". Paras narttu -kehään siis vei sekä meidän että tämän brindlen juniorinartun tie, tuomari kätteli ensimmäisen koirakon ja tuli sitten sanomaan että ikävä kyllä tällä kertaa karvat tulivat ykköseksi, Mislalle siis loppurivistöksi NUO ERI NUK1 SA PN2 VASERT! ♥ Mukava piipahdus ja tottakai SA:t lämmittävät aina mieltä, ehdottomasti aion viedä koiran tälle tuomarille uudelleenkin jo ihan vain sen takia että hän oli niin ystävällinen ja mukava, mitä ei todellakaan voi pitää olettamuksena!

Seuraavaksi suunnataan viikon päästä Vaasan KV näyttelyyn. Katsotaan miten siellä menee, koiran karvatilanne kyllä turhauttaa mutta eivätköhän nekin uuden lisäravinnekuurin myötä ala pikkuhiljaa kasvaa takaisin! Meillä näyttelynamituksen hoitaa Mustin ja Mirrin valikoimista löytyvät Planet Pet Society pakastekuivatut kanapalat! Nämä herkut ovat helppoja laittaa useampaankin osaan eikä koiran tarvitse jäädä järsimään niitä sen kummemmin sillä ne eivät ole sitkeitä, mikä on tärkeä ominaisuus näyttelyherkuille. Mitä pikemmin nielty sen parempi! Nämä kanakuutiot ovat ainakin Mislan mielestä erittäin maistuvia, ne eivät myöskään haise juuri millekään ja kuivan koostumuksen ansiosta voi sulloa rauhallisin mielin taskut täyteen näitä herkkuja. Mikäli sitä "the näyttelynamia" tai vaikka koulutusherkkua ei ole vielä löytynyt, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan näitä! :) 

♥ Manta

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Frettihuoneen inventaario

Frettihuoneen rettujen peseminen ei ole mikään pieni homma. Pesin hiljattain kaikki frettihuoneestamme sekä sen kaappien kätköistä löytyvät pedit, peitot, pyyhkeet ja muut härpäkkeet, urakka söi yli puoli (isoa!) pakettia pesuainetta sekä kaksi purkillista huuhteluainetta. Menin laskuissa sekaisin kymmenennen koneellisen jälkeen, joten koneellisten määrä lienee jossain 15 koneellisen ympärillä. Sitä tuntee itsensä ihan vaimomateriaaliksi, vielä kun jaksaisi pestä niitä omia tai avokin pyykkejä! :D Tähän väliin täytyy todeta että rrrakastan puhdasta näätäpyykkiä! Niiden peseminen vie oman aikansa ja on melko tylsää viikata pyykkejä kaappeihin, mutta kun katselee vasta pehmustettua (eli sitä kun kaikki pedit ja peitot ym. on heitetty huoneessa paikalleen) frettihuonetta, unohtuu kaikki se kamala vaiva ja saa vain nauttia kauniista ja puhtaantuoksuisesta mäyrälandiasta!

Kun kaikki frettien retut oli pesty, ajattelin omasta mielenkiinnosta laskelmoida että kuinka paljon ja mitäkin petihärpäkettä meiltä löytyykään, kun tuntuu että jostain nurkasta aina pulpahtaa esiin tuntematon peti tai riippumatto. Jollain asteella määrä ehkä järkytti itseänikin, mutta en silti aio tinkiä perinteestäni ostaa uusi fleecepeitto näädille joka kerralla kun piipahdan Ikeassa. Mitä enemmän sen parempi, ainakin siihen asti kunnes kaapit ovat niin täynnä että ovet eivät mene kiinni..

Fleecepeittoja 10 kappaletta -------------- Isoja pyyhkeitä 5 kappaletta
Nukkupusseja 8 kappaletta ---------------- Pieniä pyyhkeitä 4 kappaletta
Pyöreitä petejä 13 kappaletta ------------- Pussilakanoita 5 kappaletta
Tyynyliinoja 7 kappaletta ------------------ Muita petejä 6 kappaletta 
Kangasputkia 4 kappaletta ---------------- Riippumattoja 17 kappaletta






Löydätkö fretin?

Lisäksi näätähuoneen kätköistä löytyy matto, täkki, huivi, kaksi pötkömäistä sisustustyynyä, pari pientä tyynyä joita käytetään Ferret Nationin rappujen takana jotta fretit eivät paskoisi sinne, yksi nylonhäkin alusmatto, yksi lakana sekä kuppimainen peti jonka voi laittaa roikkumaan esim. häkkiin.

Fretit nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta, joten senkin vuoksi on mielestäni tärkeää että niitä nukkumapaikkoja löytyy monenlaisia ja eri paikoista huonetta. Tarkoituksena on jo pidemmän aikaa ollut tehdä häkkiin päällinen jotta siitä saisi mahdollisimman pimeän paikan freteille myös päiväsaikaan. Meillä fretit käyttävät joka ikistä nukkumapaikkaa, joita on pikaisesti laskettuna lähes kaksikymmentä pitkin huonetta. Saatuaan uuden pedin tai viltin, käpertyy yleensä koko lauma koenukkumaan uuden nukkumapaikkansa! Meidän frettien suosikkipedit ovat Mustin ja Mirrin valikoimasta löytyvän Wouapy Parisin tyyppiset pedit jotka mahdollistavat mahdollisimman tiukalla korvapuustilla nukkumisen. Jos jokin eläin niin fretti osaa todella ottaa kaiken irti nukkumisesta, tarjotkaa siis pötkylöillenne pehmeimmät ja parhaimmat mahdolliset nukkumapaikat! :) 

♥ Manta

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Olethan jo kantanut kortesi kekoon?

  

Ylläolevaa linkkiä klikkaamalla pääset frettien puskakasvatusta vastaan taistelevan blogikampanjan sivulle. Teillä on myös mahdollisuus vaikuttaa tuolla Facebookin puolella, klikkaamalla TÄSTÄ ja jakamalla kuvaa eteenpäin. Mitä useamman ihmisen tämä viesti tavoittaa, sitä enemmän myös tietous leviää! Frettien pentukausi on nyt käynnissä ja rekisteröimättömiä puskapentuja alkaa tupsahdella maailmaan sieltä sun täältä. Jätetään ne pimeät pennut hankkimatta ja käännytään Suomen Frettiliiton hyväksymien kasvattajien puoleen, näin tuet vastuullista ja asiansaosaavaa toimintaa sekä takaat sen että uudella perheenjäsenelläsi on parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälleen! Frettien paremman tulevaisuuden puolesta. :)

♥ Manta

Ps. Frettejä vailla kotia -sivulle päivitetty uusimmat kotia vailla olevat pötkylät. 

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Yhteenveto tähänastisista kuluista

Edellisestä kulupostauksesta on kulunut nyt reilut puoli vuotta, joten eiköhän tehdä taas hiukan päivitystä siitä mihin sitä rahaa on uponnut ja kuinka paljon. Tämän edeltävän puolivuotisen aikana kuluja on tullut muunmuassa kolmen fretin implantoimisesta ja Pabin eläinlääkärireissusta, antibioottikuureista sekä tietenkin normaaleista ruoka- ja pellettimenoista. Frettejä olen omistanut nyt himpun alta kolme vuotta.

Eeli 350e
Navi 200e 
Pabi 350e
Hatti 350e
Veeti 350e
Taavi 300e
Putki n.20e
Superhiekkis 30e 
Matkat** n. 2200e

Ulkotarha n. 800e
Ferret Nation 350e 
Kuivaruoat n. 450e
Raakaruoat n. 1500e
Muut tavarat* n. 1050e

Näyttelyilmot n. 550e
Pedit, peitot jne. n. 250e
Valjaat ja flexit yht. 120e
Korvapunkkihäädöt n. 200e
Muut eläinlääkärikulut n. 190e
Suprelorin implantit yht. 700e

Fretin tuonti ulkomailta n. 100e 
Penikkatautirokotukset yht. 370e
Playpen, matto ja kantokassi n. 130e
Rabiesrokotteet ja EU-passit yht. 180e

* Kantokopat, kevythäkit, kankaat/tekstiilit, harjat, hiekkalaatikot, pelletit, lääkkeet, shampoo, namupalat, huoneen sisustus...
** Tankillisella (100e) ajaa Helsinkiin (tai Turkuun) ja hyvällä tuurilla takaisin, näyttelyreissuja on tehty 15 ja pentujen katsomis/hakureissuja 7.


Pian pitäisi tilata myös uusi kantokassi sekä matto playpeniä varten, sillä onnistuin hajottamaan kantokassin vetoketjun ja fretit taasen ovat pitäneet huolen siitä että matto menee vaihtoon. Reippaat 11 000 euroa on siis kaikki tämä frettihupi syönyt alta kolmen vuoden aikana. (Tässä välissä avomieheni vilkaisi ruutua ja totesi että olisin tuolla summalla ostanut jo auton. Varmasti, mutta mitä iloa siitä autosta olisi kun ei olisi frettejä joita kuskata?! ;). Me kuulumme kuitenkin niiden aktiivisimpien harrastajien joukkoon - pyrin pääsemään jokaiseen Suomessa järjestettävään frettinäyttelyyn sekä mahdollisuuksien mukaan myös ulkomaille. Ulkotarha oli myös iso ja kallis projekti, mutta omasta ja varmasti frettienkin mielestä täysin hintansa väärti. Vaikka emme näyttelyissä kävisikään ja pyrkisimme muutenkin pärjäämään ns. perusjutuilla, niin ei tällaisen lauman elättäminen silti halpaa ole.

Heh, onneksi en ole pitänyt kirjaa Mislaan menevistä kuluista - varsinkaan näyttelymaksuista. :D

♥ Manta

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Vastauksia kysymyksiinne

Kysymyspostaukseen tulikin kunnon läjä kysymyksiä, joten tästä vastauspostauksesta tulikin sitten aikamoinen kilometrimato. Toivottavasti muutama kuvituskuva freteistä nauttimassa uudesta sohvastaan pitää teidät paremmin rivillä!

Minkälainen oli ensimmäinen viikko kun sait fretin tai silloin kun sait Mislan?
- Veetin kanssa oli todella jännittävää. Katselin sydän syrjällään pennun menoa ja mietin kokoajan että onko kaikki ookoo, kun aiempaa omistamiskokemusta lajista ei ollut. Ensimmäinen viikko oli todella rasittava sillä nukuimme samassa huoneessa pennun kanssa, eikä Veeti olisi halunnut nukkua ollenkaan vaan tuli riehumaan peiton alle. Onneksi Veeti oli kuitenkin helppo pentu eikä puremisen kanssa ollut satunnaista näykkimistä suurempia ongelmia.

Mislan kanssa oli lähinnä sitä auvoisaa pentuaikaa, tyttö sopeutui äärimmäisen hyvin eikä itkeskellyt ollenkaan äitinsä tai sisaruksiensa perään, vaan kävi jatkuvasti pusuttamassa joko minua tai avokkiani. Asuimme tuolloin vielä kerrostalon neljännessä kerroksessa, joten sisäsiisteyskoulutuksen aloittaminen oli aikamoista piinaa kun ulkona piti käydä parin tunnin välein!

Kun otit Mislan olitko kuullut jtn huonoja puolia Akita rodusta?
- Olin, ja tietenkin olin myös ihan tietoisesti sitä etsinyt mahdollisimman paljon, etenkin terveyspuolelta. Oli sitten erilaisen lemmikin tai tietyn koirarodun omistaja, niin mielestäni eläimen mahdolliset miinuspuolet tulee kertoa avoimesti kaikille kiinnostuneille jotta niihin osataan myös varautua.

Mikä on Mislan/frettien parhaat puolet?
- Freteissä parasta on se että niistä on niin moneksi. Jos haluan leikkiä hirmu riehuleikkejä frettien kanssa tai vaikka vain ottaa päiväunet, niin aina tuolta kuusikosta löytyy joku joka on heti menossa mukana. :) Kesäisin on myös huisin kivaa mennä vain rauhalliselle kävelylenkille läheiseen puistoon fretin kanssa.
Mislassa parasta on sen luonne. Olen äärettömän iloinen ja ylpeä siitä millainen Misla on - avoin ja sosiaalinen ilopilleri! Aivan liikaa näkee peräsuoli pitkällä kaikelle huutavia akitoja, mutta onneksi Mislasta saa olla vain ylpeä!

Oletko miettinyt että ikuistaisit frettiä tatuoinnin muodossa? Vai onko sillä kenties jo?
- Itseasiassa olen miettinyt, ja aiemmin tarkoituksena olikin että hihaa alettaisiin vääntää lemmikkien muotokuvista. Sitten kuitenkin frettimäärä salakavalasti kasvoi, ja itse olen sellainen etten halua yhdenkään lemmikin joutuvan "syrjityksi" tässä asiassa, eli kaikista pitäisi sitten ottaa ne muotokuvat sinne iholle. Tulevaisuudessa siis erittäin todennäköisesti loppuisi tila kokonaan, joten katsotaan nyt mitä tulevaisuudessa tehdään, mutta jonkinlaista frettiaiheista tatuointia olisi kuitenkin tarkoitus jossain vaiheessa elämää ottaa!

Kerro jonkun frettisi yhden päivän ruokalista?
- Kaikki frettimme syövät samalla kaavalla, jonkinnäköistä ruokintapostausta olisi tarkoitus saada jossain vaiheessa pihalle mutta 100% raakaruokinnalla mennään ja pääasiassa frettiemme ruokavalio koostuu broilerin eri osista.

Purivatko frettisi kun sait ne ja miten ne oppivat pois siitä?
- Oikeastaan kaikki muut paitsi Pabi ja Veeti ovat purreet. Veetin ja Pabin tapauksessa kyse oli enemmänkin sellaisesta pentumaisesta näykkimisestä, Hatti ja Navi taasen purivat sitten ihan kunnolla. Meillä käytetään sähisemistä kieltona ja jäähyttämistä rangaistuksena. Fretti ei pidä siitä että on tylsää, joten kantokoppajäähytys on niille kova paikka kesken vauhdin hurmoksen. Kopassa ollaan niin kauan että siellä ollaan rauhassa, ja sen jälkeen sitten katsotaan uudestaan että josko ne käytöstavat sieltä pikkuhiljaa alkaisivat löytyä.


Minkä ikäisenä fretti saa ensimmäisen rokotuksensa?
- 10-14 viikon ikäisenä, jonka jälkeen vuosittain.

Tulevatko fretit toimeen Mislan kanssa vai ovatko ne koskaan samassa tilassa?
- Fretit ja Misla eivät ole sisällä samoissa tiloissa, sillä Misla on sen verran reviiritietoinen ja mustasukkainen että en luota frettejä sen seuraan. Ulkona kuitenkin asiat ovat toisin, Misla haastaa frettejä leikkiin mukaan ja tekee niihin tuttavuutta häntä huitoen.

Mistä innostus fretteihin alkoi?
- Muutettuani pois kotoa, aloin hyvin pian kaivata lemmikin seuraa. Tutkiskelun myötä eteen osui fretti, joista tiesin suunnilleen vain sen miksikä niitä kutsutaan ja miltä ne näyttävät. Syvempi tutkiskelu kuitenkin imi mukaansa, ja kun ensimmäistä kertaa kävin frettejä katsomassa niin olin aivan myyty. Ensimmäisen fretin kohdalla jo huomasi miten pahasti sitä olikaan hurahtanut, vaikka fretit osaavatkin välillä olla äärimmäisen rasittavia niin en silti vaihtaisi tätä lajia pois mistään hinnasta!

Onko fretin käsittely hankalaa?
- Jos fretti on tottunut käsittelyyn ja luottamus omistajan ja fretin välillä pelaa niin ei ollenkaan. :) Itse saan ainakin pyöritellä omia frettejäni ihan miten päin vain eivätkä ne siitä pistä pahakseen.

Tykkäätkö kesyrotista? Entä hamsuista?
- Kesyrotat ovat ihan hauskan oloisia kavereita, hamsterit ehkä liian erakoita minun makuuni, vaikka en tosiaan kumpaakaan lajia tunne juuri lainkaan. Meille rotat ja hamsterit saapuvat vain pakastettuina. :D

Ootko koskaan ratsastanut?
- 10 vuoden ajan, lopetin säännöllisen harrastamisen viisi vuotta takaperin. Oman hevosen tulen kyllä vielä joskus hankkimaan!

Jos olisi pakko valita vain kaksi nykyisistä freteistä, niin ketkä ottaisit?
- Hmm, melko paha. Ehkä Veetin ja Pabin. Onneksi tällaista valintaa ei kuitenkaan tarvitse tehdä.

Onko fretit purrut sua koskaan?
- Monestikin. :P

Jos Misla ei olisi akita mikä se olisi?
- Paha kysymys, sillä minulla on montakin koirarotua joista olen ollut kiinnostunut pidempään. Mutta mahdollisesti lapinkoira.

Asuuko frettisi ollenkaan häkissä?
- Eivät asu.

Huonot ja hyvät puolet fretin omistamisessa?
- Yksi huono puoli tuntuu vieraiden ihmisten mielestä ainakin olevan haju. Jotkut ällöksyvät fretin hajua hurjasti ja haju tarttuu herkästi vaatteisiin. Fretti on aika työläs lemmikki, etenkin tällainen lauma pitää huolta siitä että hiekkalaatikkoja saa olla jatkuvalla syötöllä siivoamassa. Hyviä puolia fretin omistamisessa on kuitenkin tietysti enemmän, näistä on hirveästi seuraa ja osaavat hauskuttaa ihanilla persoonillaan. Huonoinkin päivä kääntyy paremmaksi kun näkee frettilauman sinkoilevan onnellisena pitkin seiniä!

Oletko koskaan katunut fretin hankkimista?
- Noh, katunut ja katunut, tietenkin joskus ottaa päähän. Viimeaikoina lähinnä öisin sillä kiimat sekottavat pakkaa huolella, joka yö saa herätä siihen kun joko Hatti myllyttää Pabia, Veeti raiskaa Eeliä, Taavi kotkottaa tuntitolkulla tai Navi kiljuu muutenvaan. Olisihan se elämä varmaan vähän helpompaa ja halvempaa ilman näitä, mutta en silti vaihtaisi niitä pois mistään hinnasta vaikka välillä osaavatkin olla äärimmäisen ärsyttäviä. :D

Millaisia ajatuksia päässäsi pyöri, kun ensimmäinen oma frettisi tuli kotiisi?
- Kuuluuko sen tehdä noin, onko sillä kaikki kunnossa, teenkö nyt varmasti oikein. Nuo asiat ehkä pyörivät eniten mielessä, mutta sitämukaa sitä kokemusta karttuu kun fretin omistaa. Mielestäni se on minulle suuri etu että omistan useamman fretin, sillä jokainen on kuitenkin yksilö ja käyttäytyy ja reagoi erilailla erilaisiin asioihin. Useampaa frettiä seuraamalla sitä on helposti oppinut että mikä tosiaan on "normaalia" ja mikä ei.

Miten opit kaiken minkä tiedät freteistä? lukemalla, kokemuksella vai miten?
- Olen melko pitkälti ottanut itse selvää asioista. Mutta vaikka itselläkin se perus faktatieto oli mielestäni hyvin hallussa ennenkuin ensimmäinen fretti tuli, niin kyllä se eka oma fretti vaan pistää kaiken nurinkurin ja osaa yllättää. Kokemuksen kautta siis sitä tietämystä eniten karttuu, mutta tarvitaan hyvät pohjatiedot jotta fretin kanssa osataan toimia mahdollisimman oikein.

Mistä muusta olet kiinnostunut kuin freteistä?
- Koira- ja hevosharrastuksista, matkustamisesta (joka tosin on eläinten vuoksi hankalaa toteuttaa), pelaamisesta (lähinnä PlayStationilla pelattavista peleistä). Kyllähän noita löytyy, mutta pääasiassa mielenkiinnon kohteet pyörivät tässä eläinmaailman ympärillä.

Aletaanko fretille heti syöttää raakaruokaa kun se on pentu vai onko joku tietty aika milloin saa antaa raakaa lihaa?
- Silloin kun pennut ovat kehittyneet sen verran että ne alkavat syödä kiinteää ruokaa, eli muutaman viikon paikkeilla. Raakaruokinta aloitetaan siis joka tapauksessa jo kasvattajan luona.

Aikasemminkin jo kysyin mutta voiko frettiä ja matelijoita pitää samassa taloudessa?
- Kyllä voi.

Miks blogi on muuttunut nykyään niin paljon koira-painotteiseksi?
- Olen pyrkinyt pitämään postausten sisällön mahdollisimman tasaisena, mutta mahdollinen koirapainotteisuus johtuu yksinkertaisesti siitä syystä että Mislan kanssa "harrastetaan" paljon enemmän kuin frettien kanssa. Tällä hetkellä frettien kanssa oleskellaan vain kotioloissa eikä tehdä mitään sen erikoisempaa.

Mulla jäi vähän auki, että asuuko frettis kotona vai siellä ulkotarhassa?
- Tällä hetkellä kaikki kuusi ovat kotonani. Tarhan annetaan olla kevät rauhassa jotta sinne pääsee kasvamaan jonkinlaista kasvustoa, lisäksi se laitetaan "kesäkuntoon" ja lisätään jonkin verran lisää virikkeitä frettejä varten. Frettejä olisi kuitenkin kesästä lähtien tarkoitus asuttaa suurimman osan ajasta ulkotarhassa, mutta se ei silti tarkoita sitä etteikö niiden kanssa vietettäisi aikaa.

Onko Mislalla muita harrastuksia kuin kehäkettuilu?
- Virallisesti emme harrasta muuta kuin näyttelyissä kulkemista. Kotona kuitenkin "harrastetaan" vetämistä, tarkoitus olisi jossain vaiheessa päästä siihen vaiheeseen että päästään canicrossaamaan, joskaan ei mihinkään kilpailuihin. Agilityakin aiotaan käydä koittamassa, mutta siitäkään ei meille vakavampaa harrastusta tule vaan lähinnä silloin tällöin tehtävää mielenvirkistystä. Arkena pyritään liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti, mutta veteen tuota koiraa ei kyllä saa kirveelläkään! :D

Voisikohan akitan kanssa harrastaa tokoa omaksi huviksi tai ehkäpä tavoitteellisesti?
- Mahdollisesti, mutta se riippuu todella paljon koirasta. Yleisesti ottaen akitoilla ei ole miellyttämishalua eikä niiden motivaatio päätä huimaa, Misla kyllästyy hyvin nopeasti samojen asioiden jankkaamiseen joten siitä ei ainakaan tokokoiraksi olisi. Tiedän kuitenkin pari koiraa jotka käyvät jonkinlaisilla tokokursseilla, mutta en tiedä ovatko kuitenkaan ihan kilpailemaan asti päässeet.

Aijotko missään vaiheessa hankkia toista koiraa?
- Olemme jo kasvattajan kanssa sopineet että Mislalta tulee meille sitten tytär sijoitukseen, eli kyllä. :)

Onko akita se ainoa rotu vai voisitko kuvitella omistavasi jonkin muun rotuisen koiran? Minkä?
- Akita on kolahtanut kyllä kovaa, enkä usko että kovin helpolla tästä enää rotua vaihdan. Riippuu siitä mihin suuntaan terveydentilanne kehittyy ja pysyvätkö omat koirat terveenä. Kotonani on lapinkoiria joten ne ovat "tuttuja ja turvallisia", niitä siis voisin kuvitella omistavani ja miksen vaikka kasvattavanikin. Myös afgaaninvinttikoirien kanssa tuli touhuttua lähes kymmenen vuotta kun tätini niitä omisti, mutta ainakaan vielä ei hermo ja aika piisaa siihen turkinhoitoon. Ehkä vielä joku päivä kuitenkin!

Kolme lempirotuasi?
- Akita, suomenlapinkoira ja hmm. Vaikea sanoa tarkkaan kun muista roduista ei ole omistaakokemusta, mutta sanotaan nyt vaikka ulkomuodon vuoksi se afgaani.

Aijotko hankkia lisää frettejä nykyiseen laumaasi?
- En aio. Hain Pabin kotiin reilut 8 kuukautta sitten eikä laumamme ole vieläkään yhtenäinen, joten kun tämä säätö tästä saadaan alta pois niin sitten ei ole pienintäkään aikomusta sekottaa pakkaa pitkään aikaan. Mahdollisesti tulevien kasvatusnaaraidenkin omaksi parhaaksi tulen etsimään niille sijoituskodit, sillä monen uroksen vieraita inhoavan uroksen lauma ei ole pienelle naaraspennulle mikään paras kasvuympäristö. Katsotaan siis tänne kotipuoleen seuraavaa frettiä sitten kun jostain nykyisistä aika jättää, ja riippuen tietysti silloinkin että kenestä.

Oletko suunitellut kasvattavasi akitoja tai frettejä joskus?
- Frettejä kyllä, akitoja tuskin. Frettipuolella olisi tarkoitus laittaa kasvattajanimianomus vetämään vuoden päästä, mutta katsellaan nyt mihin suuntaan frettiharrastus Suomessa kehittyy.

Opiskeletko vai käytkö töissä tällähetkellä?
- Olen neljättä vuotta töissä paikallisella snägärillä jossa teen pääsääntöisesti yötöitä. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus saada vielä se ylioppilastodistus että pääsisi etenemään, mutta tällä hetkellä ei ole mikään hirveä kiire. :D

Tulevaisuuden opiskelu tavoitteet, jos niitä on?
- Yliopistoon, oikis on kiinnostanut yläasteikäisestä saakka ja sieltä olen myös päättänyt itseni vielä jonain päivänä löytää, vaikka se veisi sata vuotta!

Pystyykö fretti pennun varata jo ennenkuin se on syntynyt? Tai kannattaako niin tehdä?
- Kasvattajaan voi ja kannattaa olla yhteydessä jo hyvissä ajoin ennen pentujen syntymistä, eli viimeistään silloin kun pentuesuunnitelmat julkaistaan. Kasvattajat ottavat nimiä varauslistoille jo ennen pentujen syntymistä ja harvemmin pentueista jää pentuja ilman kotia. Aikainen lintu madon nappaa!
 

Onko kasvattajilta vaikea saada pentua? Eli siis että onko usein vapaita pentuja vai onko yleensä kaikki jo varattu?
- Mikäli tietotaito, asenne ja tilat ovat kohdallaan niin ei pentua ole vaikeaa saada. Liikkeellä kannattaa kuitenkin olla jo ajoissa sillä pentuja harvemmin jää ilman kotia.

Minkä ikäisenä fretti kannattaa implantoida?
- Ensimmäisen kiiman alettua.


Millaisia TV ohjelmia katsot ja nimeä kolme parasta?
- Katson vähän ja vaikka mitä, mutta ehdoton suosikkini on salkkarit. :D Lisäksi The Incredible Dr. Pol ja Shark Tank kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini.

Mitä teet vapaa ajallasi, kun et hoida frettejä tai Mislaa?
- Yleensä nukun, oleskelen tietokoneella tai hakkaan pleikkaria. Suurin osa ystävistäni on muuttanut jo toiselle paikkakunnalle, mutta tilaisuuden tullen pyrin tietysti tapaamaan heitäkin tai tekemään jotain yhdessä avokin kanssa. Olen kuitenkin aikamoinen kotirotta!

Top 10 eläin lajit?
- Tämä on helppo! Fretti, minkki, skunkki, koira, hevonen, tasmanian tuholainen, saukko, kärppä, kultapanda ja käärme.


Mitkä ovat 6 kiinnostavinta blogia mielestäsi?
- Itsekuri, Demoiselle lapin, Kiira ja Kiharat, Jos vastaan tulee näätä, Peikon poluilla ja Never forget to smile

Onko fretin/frettien kanssa matkustaminen helppoa? Ja stressaavatko ne paljon matkustamisesta?
- Nyt kun on jonkin verran matkustellut koiran kanssa niin täytyy sanoa että ei ole. Etenkin näyttelyreissut vievät kyllä hyvin kaikki mehut kun autoa täytyy olla jatkuvasti pakkaamassa ja purkamassa, näyttelymatkalle lähtee mukaan aina omien tavaroiden lisäksi frettien näyttelykassi, fretit kolmessa kantoboksissa, playpen, hiekkalaatikko ja vilttejä freteille.
Hatti ja Taavi eivät pidä matkustamisesta vaan rynkyttävät bokseja lähes koko matkan ajan, joten saa olla jatkuvasti pelkäämässä toisten kulmurien puolesta eikä sitä rynkytystä kyllä ole hääviä kuunnellakaan. Onneksi näitä tilanteita varten on toimivia homeopaattisia valmisteita!

Toive ammattisi? Miksi?
- Jokin lakiin liittyvä, ihan vain siksi koska aihe kiinnostaa. Klinikkaeläinhoitajan tai apteekkarin ammatti voisi olla myös mielenkiintoista. Tai sitten jonkin patjafirman koenukkuja, koska nukkuminen on huippua!

Mikä olisi mielestäsi ihanteellisin seutu asua? Miksi?
- Jossain Tampereen/Lempäälän ympäristössä. Olisi mukava asua lähellä sivistystä, mutta kuitenkin maalla. Tämä sijainti siksi koska Tampereelta on lyhyt matka oikeastaan kaikkiin olennaisiin paikkoihin.

Mitä kaikki eläimiä haluaisit omistaa?
- Vaikka olisikin ihan huikeaa omistaa vaikka saukko, niin täytyy pysyä realistisena. Frettien ja koirien lisäksi haluaisin omistaa ainakin hevosen, skunkin ja minkin. Ja käärmeitä! Ehkä joskus lehmiä ja pari kanaakin, sekä ruokapupuja.
 
Nimeä kolme huonointa tapaa itseltäsi.
- Tupakointi, asioiden tekemättä jättäminen ja satunnainen kaahaileminen..
 
Voiko implantin laittaa minkä ikäiselle fretille tahansa? Onko sillä "alaikärajaa"?
- Aivan nuorelle pennulle ei implanttia kannata laittaa, mutta olosuhteiden pakosta (esim. naaraalla aikaisin alkanut kiima) implantti voidaan laittaa jo 4kk ikäiselle fretille. Implantti laitetaan yleensä ensimmäisen kiiman alettua, mutta sen voi laittaa jo 6kk ikäiselle fretille. Kannattaa muistaa että implantointi ei kuitenkaan estä ensimmäisen kiiman tuloa, vaan kiimaoireita joutuu katselemaan joka tapauksessa parin viikon ajan.

Sotkeeko fretit paljon paikkoja?
- Fretit ovat järjestelijöitä. Ne siis siirtelevät kaikkia tavaroita mitkä vain liikuteltavissa ovat, kuten kukkamullat ja -ruukut, pöydillä ja hyllyillä olevat tavarat.. Meillä aamu alkaa yleensä sillä että menen oikomaan frettihuoneessa hiekkalaatikot, pedit ja muut tavarat omille paikoilleen kun fretit ovat sisustaneet yön aikana mielensä mukaan. :) Lisäksi tietenkin sisäsiisteys tai tässä tapauksessa sen uupuminen voi tuottaa omistajalle lisää hommia siivouksen saralla.

Kuinka usein ja kuinka paljon tuota nutri-plussaa annat freteille?
- Meillä on käytössä kolmea eri tahnaa; Nutria, Gimpetiä ja lohitahnaa. Kaikille kelpaa kyllä nutri, mutta esim. osalle ei lohitahna kelpaa. Annan tahnoja pääsääntöisesti palkintona, eli jos läsnäollessani joku käy hiekkalaatikolla niin sitten, tai silloin kun leikataan kynsiä/putsataan korvia. Joskus tulee annettua ihan muutenkin vain, mutta harvemmin. Määriä en kyttää tarkasti, mutta muutama kunnon lipaisu per näätä on aika normi. :)
 
♥ Manta

tiistai 1. huhtikuuta 2014

And then there were two..

Vierailevia tähtiä meidän residenssissämme! Mislan sisko Rasu saapui meille opettelemaan hieman käytöstapoja ennalta määräämättömäksi ajaksi. Aluksi tyttöjen (tai lähinnä Mislan..) piti hiukan äristä toisilleen ja katsoa että kumpi sitä isosiskon roolia nyt lähtee vetämään, mutta isommilta kahakoilta vältyttiin ja nyt tytöt ovat ihan parhaat ystävykset eivätkä millään malttaisi pitää taukoa painimisen lomassa. Rasu-sisko on kuin ilmetty emänsä, mutta vain paljon pienemmässä koossa ja vaaleammalla värillä varustettuna, nätti tyttö siis!





Katsotaan kauanko Rasu täällä viipyy ihastuttamassa ja vihastuttamassa meitä, ainakin Misla tuntuu olevan tyytyväinen siihen että on kaveri jonka kanssa peuhata. Neidit ovat molemmat melko nirsoja, mutta toisen koiran läsnäolo on kummasti vaikuttanut ruokahaluun ja molemmat syövät tällä hetkellä todella hyvin! Rasu tuntuu olevan todella kiinnostunut freteistä, mutta pelkästään jo frettien turvallisuuden vuoksi ei sitä kuitenkaan ihan ihotuntumalle päästetä tutustumaan. Tytöt tykkäävät kuitenkin seurailla näätähuoneen tapahtumia oven ollessa avoinna, ja tämä on kaikille osapuolille ookoo. :) Varasin tänään Mislalle ajan terveystarkkeihin, toukokuun loppupuolella käydään tsekkaamassa silmät, polvet, kyynärät, lonkat ja mahdollisesti selkäkin. Itse aloin jännittämisen heti puhelun päätyttyä, toivon todella että kaikki on ok ja mieluusti tietty priimaa!

♥ Manta

Ps. Nyt on huhtikuu, miksi ihmeessä Seinäjoella on lunta?!?!