torstai 20. helmikuuta 2014

Terveydeksi!

Olin reilu viikko takaperin kuumeessa. Perjantain yövuoron aikana alkoi pikkuhiljaa kuume nousemaan, olo alkoi olla viimeisten parin tunnin aikana aika tukala mutta onneksi huippu kollegani jaksaa aina tsempata, joten työvuoro hoidettiin kunnialla loppuun ja asiakkaat olivat onnellisia saatuaan hampurilaisensa. Seuraavana päivänä ei sitten enää tsempit auttaneetkaan, kun heräsin iltapäivästä niin kuumemittari näytti lukemaa 38. Pohdin vielä että olisinko voinut mennä töihin jos olisin ympännyt itseni täyteen lääkkeitä, mutta kun tabuista huolimatta kuume jatkoi nousemista, olin enemmän kuin onnellinen siitä että sain tuuraajan yövuorooni! Koko viikonloppu menikin sitten kuumeen kourissa, L joutui hoitamaan frettien ruokinnan ja Mislan ulkona käyttämisen. Onneksi minulla on L kanssani, jos asuisin yksin tämän lauman kanssa niin olisin todennäköisesti kuollut jos olisin yrittänyt hoitaa elukoita 39.5 asteen kuumeessa. Hatunnostot kaikille sinkuille lemmikinomistajille siis!

Vaikka pyrinkin välttelemään eläimieni - etenkin frettien - käsittelyä kipeänä ollessani, jäi sairastelusta silti ikävä todiste. Kaikki kuusi frettiä ovat tällä hetkellä pahassa flunssassa, frettihuoneesta kuuluu jatkuvasti pärskintää ja välillä joillakin on vaikea hengittää. Olen täyttänyt lavuaarin kuumalla vedellä ja käynyt välillä vähän höyryhengittelemässä reppanoiden kanssa, onneksi se auttaa. Lämmöt on väännetty täysille, huone vuorattu fleeceillä ja vedet höystetty Nutrisalilla. Toivottavasti taudista päästään pian eroon, ei ole kiva katsella toisten sairastamista!
Sen verran on onneksi tapahtunut jotain hyvääkin että kiimat ovat menneet ohi molemmilla junioreilla, joten pystyin palauttamaan Navin takaisin Veetin ja Pabin seuraan. Päätin myös katsoa että kuinka käy jos pökkään Eelin tummiaisten seuraan - ei käynyt oikeastaan kuinkaan! Eeli käy silloin tällöin pyöräyttämässä Pabia, mutta ei vihamielisesti ja rajusti kuten ennen. Jonkin verran rupia Pabilla on vielä karkureissujensa jäljiltä, mutta ruvet ovat hyvin paranemaan päin eikä Eelikään niitä ole kovin paljoa lisää tehnyt. Toisella puolella huonetta ovat siis Hatti ja Taavi, jotka tulevat toimeen loistavasti Taavin kiimasta huolimatta. Mennään näin nyt ainakin kuukausi eteenpäin ja katsotaan sitten voisiko Hattia alkaa siirtää muiden joukkoon, Taavin kanssa odotellaan suosista pidempään jo pelkästään kiiman vuoksi.




Kävimme eilen Mislan kanssa visiitillä Tampereella! Kävin ensin pyörähtämässä Barffinetissä, molemmat pakastimet ovat nyt niin täynnä ettei sinne mahtuisi enää hiirtäkään. Tosin tämäkin on vain väliaikaista unelmaa, fretit kun syövät tällä hetkellä viikossa liki 5 kiloa lihaa ja Misla suunnilleen saman verran.. Lihaostosten jälkeen suuntasimme Mislan kasvattajan Riinan luo. Pestiin ja laitettiin koira hienoksi ja yritettiin nappailla muutamia kuvia. Karvatonhan tuo koira tällä hetkellä on, joten sunnuntain Jyväskylän KV näyttelystä ei odoteta kummoisempia tuloksia. Kun nyt edes EH tulisi niin oltaisiin siihenkin tyytyväisiä. Riinan lähdettyä kouluun suuntasin itse vielä moikkaamaan Emeliinaa, käytiin mättäämässä hesesapuskaa ja saatiin Mislan kanssa molemmat hiukan maistiaisia tulevan urheiluhierojan taidoista. :) Samalla tiputettiin Emeliinalle hiukan Inupektiä ja vanhoja nukkupusseja jotka hän toimittaa muiden avustuspakettien kera eräälle yksityiselle eläinhoitolalle. Kotimatkalla sekä koiraa että omistajaa väsytti aivan julmetusti, Misla saikin vedellä sikeitä takapenkillä mutta team Misla&Mantan kuskina jouduin itse pysyttelemään hereillä ja pitämään auton tien päällä.

Lisäravinnekuuri on alkanut purra ja Mislan pohjavilla kasvaa takaisin ennätysnopeaa vauhtia. Toivottavasti turkki näyttää siedettävämmältä kun reilun parin viikon päästä on luvassa ryhmänäyttely täällä kotipuolessa Seinäjoella. Olen erittäin iloinen siitä että uusi näyttelyputkemme lähtee käyntiin tänä sunnuntaina, Mislan näyttelykalenteriin on merkitty näyttelyt jokaiselle kuukaudelle lokakuuhun saakka, joillekin kuukausille jopa kolmesta neljään näyttelyä. Tavoitteena olisi saada sertejä aimo läjä, yhteensä Mislalla on lokakuuhun mennessä 19 näyttelyt joten luulisi ainakin valioitumiseen vaadittavien sertien tulevan siihen mennessä kasaan.
Misla on mennyt meidän ahkeramman liikkumisen takia jumiin takapäästä, joten suuntasimme tänään ensimmäistä kertaa koirahierojalle. Jumit todennäköisesti ovat ihan omaa mokaani, kun liikuntaa on vuodenvaihteessa lisätty moninkertaisesti se määrä mitä edellisenä vuonna liikuttiin. Pellolla riekkumisia ennen - saati jälkeen - ei ole juurikaan verrytelty, joten ihmekös tuo jos jumeja tulee. Misla käyttäytyi hierojalla oikein fiksusti ja rauhallisesti, vaikka hierojatäti alkuun olikin ihan superihana uusi tuttavuus tytön mielestä! Jatkossa ruvetaan käymään hierojalla säännöllisesti, vähintään puolentoista kuukauden välein, jotta pahoja jumeksia ei pääse syntymään.




Mislan kuvankaunis emä Kami.
Nyt keskitytään siis lepäilyyn ja näyttelyihin valmistautumiseen Mislan kanssa ja yritetään parannella näätäpolot kuntoon. Saas nähdä koska pötkölauma päättää aloittaa talviturkin tiputtamisen, odotan sitä kyllä kaikkea muuta kuin innolla. Edessäni on pari lärpäkestä blogiin liittyen jotka pitäisi allekirjoittaa! Tästä kuitenkin enemmän informaatiota viikonloppuna. :)

♥ Manta

1 kommenttia:

Silja Lehmusto kirjoitti...

aivan ihania kuvia! onnea teille Mislan kanssa näyttelyihin ja paranemisia! :)

Lähetä kommentti