keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Miten niin "ei kiinnosta"?

Tutkiskelin eräänä päivänä KoiraNettiä, jonka seurauksena harmistuin pahimman kerran. Tutkin ensimmäisen koirani (joka siis täyttää tämän vuoden loppupuolella 10 vuotta) sukutietoja, ja sain selville että Pyryn emä on kuollut himpun reilu vuosi sitten. Uutinen oli pysäyttävä, ei siksi, että olisin tuntenut tämän koiran ja surrut omistajien puolesta, vaan siksi että kyseessä on oman koirani emä. Ikää koiralla oli kuollessaan yhdeksän ja puoli vuotta. Myös Pyryn emän emä on kuollut reilun yhdeksän vuoden iässä, kuolinsyyksi ilmoitettuna syöpä; pernan, sydämen ja verisuonijärjestelmän kasvain. Pyryn isällä taasen on todettu kaihi ja jokin toinen silmäsairaus, mutta koska tietoja ei ole päivitetty muutamaan vuoteen, ei sairauden etenemisestä saati siitä vieläkö koirassa henki pihisee, ole mitään tietoa.

Olin pettynyt. Äärimmäisen pettynyt. En sen vuoksi, että koirille oli ilmennyt sairauksia, vaan sen vuoksi että olin ollut niistä täysin epätietoinen. Kasvattajan kanssa emme ole olleet yhteyksissä ainakaan seitsemään vuoteen. Tarina pähkinänkuoressa menee niin että olimme luvanneet Pyryn jalostuskäyttöön eräälle toiselle kasvattajalle, mikäli terveystulokset ovat ok ja Pyrylle sadaan jonkinmoinen näyttelytulos. Eräänä kauniina päivänä Pyry kuitenkin puri nuorempaa pikkusiskoani kasvoihin, täysin puskista ja yllättäen. Emme lopettaneet koiraa, vaan ilmoitimme kasvattajalle jonka nartun Pyryn oli määrä astua, että emme aio antaa purevaa ja epävakaata koiraa jalostuskäyttöön. Siellä suunnalla ymmärrettiin se täysin, ja sanottiin ettei halua sellaista koiraa käyttääkään ja kiitettiin rehellisyydestä. Oma kasvattaja ei kuitenkaan reagoinut samoin, vaan haukkui minut pystyyn (ollessani 13v?) siitä että koira on pilattu ja että hyvä jalostusmateriaali menee hukkaan kun koira kastroidaan. Koira oli ja on aina ollut meidän oma, ei siis sijoituksessa tai jalostusoikeuksien kera myyty. Tämän jälkeen ei ole kasvattajasta kuulunut, ei ole kyselty kuulumisia saati sitten kerrottu lähisuvun terveydentilan muutoksista.
Sain myöhemmin kiinni myös Pyryn siskon omistajan. Sisko on vaihtanut kotia, mutta on edelleen elävien kirjoissa vaikkakin sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Väkisinkin sitä pysähtyy miettimään että joko tässä oikeasti täytyy alkaa asennoitua siihen, että siitä ihka ensimmäisestä omasta rakkaasta koirasta saattaa pian aika jättää. Toivottavasti ei. Olemme menossa Pyryn kanssa perjantaina eläinlääkäriin huollattamaan hampaita, katsotaan samalla onko koira perusterve ja ookoo muutenkin. Pyryn kahden veljen omistajaa en ole onnistunut jäljittämään, mikä on harmillista, sillä etenkin tässä valossa haluaisin todella tietää ovatko velipojat pysyneet terveenä vai vaivaako kenties niitäkin jotkut perinnölliset sairaudet.
 


Minulla on paha mieli siitä että koirani kasvattajaa ei kiinnosta kasvattinsa kuulumiset. Nykyään silloin tällöin eri fretti- ja koirakasvattajien sivuja selaillessa kasvattajasta jää kyllä helposti jo mututuntuma siitä, että kiinnostavatko ne kasvattien kuulumiset vai eivät. Usein se on jo kytköksissä pentuemäärään - mitä enemmän pentuja kasvattajalle syntyy, sitä useammin tuntuu olevan niin ettei kasvattaja ole kiinnostunut kuulemaan muiden kuin sijoituseläintensä kuulumisia.
Kasvattajiakin kun on kahdenlaisia. Niitä, joita kiinnostaa sekä niitä joita ei kiinnosta. Jos kasvattien kuulumiset eivät kiinnosta, on mielestäni kasvattajalla jo omissa kasvatusperiaatteissaan puutteita. Kasvattajat valitsevat linjanjatkajat tulevaisuutta varten lähes jokaisesta pentueesta. Silloin kun kasvattaja ei ole yhteydessä kasvattiensa omistajiin, hän ei voi tietää niiden terveystilanteesta tai jopa mahdollisista luonneongelmista, ellei joku valveutunut koiranomistaja ole terveystietoja päivitellyt KoiraNettiin tai mahdollisesti rotuyhdistyksen pitämälle terveyspalstalle. Kuinka kasvattaja edes pystyy hyvällä omallatunnolla ja rauhallisin mielin kasvattamaan koiralla, jonka sisaruksien tilanteesta ei ole harmaata hajua? Pyryn siskolla on ollut myös pentue, josta ei tosin ole enää linjaa jatkettu. En tiedä onko syy tähän se että kasvattaja lopetti rodun kasvattamisen, vai onko syy jokin muu.

Jälleen kerran en voisi olla onnellisempi siitä että Misla on tullut minulle juuri Riinalta. Heti ensitöikseen minulle on tehty selväksi millaisia rasitteita Mislan suvusta löytyy, niin läheltä kuin vähän kauempaakin. Olen itse tiedostanut riskit jo silloin kun akitan hankintaa ryhdyin tosissani suunnittelemaan, mutta rehellisyys ja avoimuus antaa kasvattajastakin osaavan ja luotettavan kuvan. Etenkin akitoiden suhteen joiden terveystilanne on mitä on, ei salailu ja asioiden "unohtaminen" vie rotua eteenpäin tippaakaan, vaan päinvastoin.
Yhteistyömme Riinan kanssa sujuu loistavasti. Alustavasti olemme jo sopineet että Mislan tytär tulee muuttamaan meille myös sijoitukseen, enkä epäröi tätä suunnitemaa laisinkaan. Itselläni on hyvä olo siitä että kasvattaja todella välittää kaikista kasvateistaan yhtä paljon ja on kiinnostunut kuulemaan niiden kuulumisia sekä on halukas tietämään kaiken niiden terveydentilasta. Meille kaikille kasvattien omistajille on ilmoitettu heti kun tietoon on tullut uusi SA-tapaus tai muu sairaus lähi- tai vähän kauempaa suvusta. Ja juuri näin sen mielestäni kuuluisikin olla. Hyvän ystäväni omistaman bordercollien veljellä todettiin OCD pentuiässä, eikä kasvattaja ollut vaivautunut ilmoittamaan asiasta kyseisen koiran sisarusten omistajille. Uskomatonta, mutta totta. Onneksi tieto kulkee edes harrastajien välillä eri foorumeiden ja puskaradion välityksellä, mutta mielestäni on kasvattajan tehtävä ilmoittaa kasvattiensa omistajille koiran lähisukulaisten sairauksista. Aina.
Piittaamattomat kasvattajat ovat syöpä jokaisen eläinlajin harrastajien keskuudessa. Niitä löytyy niin koira-, fretti-, kissa-, kani- kuin hevospuoleltakin. Mikäli eläimen kanssa tulee ongelmia, niin kehen muuhun sitä oikeasti ensisijaisesti turvautuu kuin kasvattajaan? Kasvattajan tulisi ainakin olla aina se henkilö, jonka puoleen voi kääntyä asiassa kuin asiassa, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Sitä kutsutaan kasvattajan tueksi.

 
Näiden toisenlaisten kasvattajien lisäksi on vielä näitä toisenlaisia omistajia. En ymmärrä niitä jotka sanovat että on "aivan sama mistä koira/fretti tulee, kun se tulee vain lemmikiksi eikä näyttelyihin vietäväksi". Kuinka kukaan voi edes ajatella näin? Vaikka ihminen olisikin niin itsekäs tai yksinkertaisesti niin tyhmä, ettei tajuaisi ajatella sitä millaista toimintaa pentua hankkiessa tukee, niin luulisi että edes se kiinnostaisi kuinka pitkään ja kuinka terveenä uudella perheenjäsenellä on mahdollisuus elää. Vastaavasti asennoidutaan siten että "minä en ainakaan halua olla kasvattajan kanssa tekemisissä ja lähetellä lemmikistäni kuvia". Juuri näiden valopäiden ansiosta puskakasvatus niin fretti- kuin koirapuolellakin rehottaa valtoimenaan, katsotaan Tori.fi:stä ilmoituksia ja haetaan lemmikki mahdollisimman läheltä, mahdollisimman halvalla. Usein nämä henkilöt eivät ole edes perehtyneet eläimen lajityypillisiin tarpeisiin saati hoitamiseen sen enempää, kuin että eläinkaupasta saa varmasti jotain kuivamuonaa jolla se kyllä pysyy hengissä, kun onhan ne pysyneet ennenkin.
Sinä päivänä kun itse kasvatan frettejä ja/tai koiria, en tule myymään pentua sellaiselle henkilölle joka ei halua pitää minua ajantasalla kasvattini kuulumisista. Tiedon kulku edistää kasvattajan työtä, enkä näe että siitä olisi omistajallekaan mitään haittaa. Harmillista tosiaan ettei ole olemassa minkäänlaista lemmikkiajokorttia, vaan kaikilla on oikeus hankkia lemmikki siinä missä tehdä tenaviakin. Ehkä joskus tulevaisuudessa tässäkin järkevöidytään.

Päätön ja hännätön postaus siitä kuinka joskus vaan ottaa päähän niin maan perhanasti. Onko teillä kokemuksia välinpitämättömästä kasvattajasta? Ikäviä yllätyksiä lemmikin kanssa?

♥ Manta

9 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Juuri näin! Mulla on itellä sekarotuinen, vahinkopentueesta tullut koira, jonka kasvattaja on muhun yhteydessä vähintään kerran kuussa. Hän haluaa kuulla miten menee, ja nähdä kuvia, mikä on minusta aivan mahtavaa ja tulee itellekin aina hyvä olo, kun kasvattaja on kiinnostunut :)

Inkku kirjoitti...

Hyvä teksi! Aika paljon hyvää asiaa kasvattajista. Pitäis munkin varmaan meidän Josen kasvattajalle laittaa s-postissa kuvia ja kuulumisia.

Saara N kirjoitti...

Komppaan muita, hyvä teksti. Varsinkin sijoituskoiran kanssa olisi kiva että kasvattajakin ottaisi välillä yhteyttä...

Kassu kirjoitti...

heh ... toi ois vielä han hyvä jos eläinliikkeestä haettas ne ruuat , mutta mulle sanoi yksi eläinliikkeessä töissä oleva , että asiakas oli ostanut fretilleen ihan k-marketista JYRSIÄN RUOKAA !! :D siinä vaiheessa lausetta piti muutaman kerran miettiä että kuulinkohan ihan oikein !?!

Pauliina kirjoitti...

Chinchillapuolelta on vähän tämäntyyppinen kokemus. Ostin kerran uroksen ja kasvattaja sanoi, että sitä voi käyttää ihan hyvin vaikka jalostukseen. Ja siis ihan ilman kysymistä näin siis kertoi.
Kuitenkin jonkun ajan päästä (joitakin kuukausia) luin alan foorumilta, kun tämä kasvattaja kirjoitti, että tämän minun urokseni emä oli kuollut johonkin perinnölliseen sairauteen. Tämänkin hän kirjoitti sinne varmaan pari kuukautta kuoleman jälkeen. Minä en sen sijaan tämän naaraan jälkikasvun omistajana saanut mitään viestiä häneltä.
Olisi mielestäni ihan kohtuullista ilmoittaa siinä kohtaa, kun on itse ensin myynyt uroksen jalostuskelpoisena, olisinhan voinut käyttää sitä jo...

Itse tykkään kyllä kuulla kasvateista silloin tällöin jotain, mutta ihan mahdottomaksihan se menisi, jos jokainen kasvattini omistaja säännöllisesti (kerran kuussakin) lähettäisi kuulumisia ja kuvia ja olettaisi vielä saavansa vastauksenkin. Ei paljon muuta ehtisi tekemäänkään kuin niihin vastaamaan...

Riina kirjoitti...

Kiitos Manta ystävällisistä sanoistasi! Olette Mislan kanssa korvaamaton osa Jikino-tiimiä, minä ja Juho kiitämme ^_^

emmi kirjoitti...

Hyvä teksti! Todella tyhmää käytöstä Pyryn kasvattajalta jos oli haukkunut siitä kun olisit mukamas "pilannut" koiran :/ Itselleni kävi melkein samanlailla oman koirani kanssa (Yritti näykkäistä näyttelyssä tuomaria täysin varoittamatta. Tiedän kuitenkin, että syy ei ole ainakaan täysin minussa, koska olen sitä paljon sosiaalistunut ja koira on luonteeltaan muutenkin epävarma.)joten en myöskään halunnut, että sitä käytetään jalostukseen. Meillä on onneksi hyvä kasvattaja ja hänelle asia oli täysin ok. Tiedän kuitenkin, että on myös niitä ihmisiä joita kasvatit ei kiinnostaa yhtään ja se on todella ikävää. :(

mantu kirjoitti...

Jonna, hienoa kuulla että hän on kiinnostunut koirasi kuulumisista vaikka pentue olikin vahinko, ja vielä sekarotuinen! :) Paljon näkee netissä ilmoituksia että on tullut sekarotuisia pentueita, usein taitaa olla kyse vain rahan haalimisesta kun niistäkin pyydetään nykyään niin suuria summia. :( Mutta hienoa että teillä on poikkeus - ja olet oikeassa, se että kasvattaja on kiinnostunut, tuntuu hyvältä!

Inkku, kiitoksia! :) Kirjoittele ihmeessä kuulumisia, luulisi kasvattajankin osaavan arvostaa sitä!

Saara N, outoa jos sijoituskoiran kasvattajaa ei koiran kuulumiset kiinnosta. Koira on kuitenkin hänen koiransa, ja mikäli pentuja aiotaan teettää niin olisihan se hyvä tietää että onko koira pysynyt terveenä ja miten se kehittyy jne. Kiitos kommentistasi!

Kassu, voi ei! Toivottavasti ojensit omistajaa. :) Kaikkeen sitä tosiaan törmää, tosi harmillista kun kuitenkin freteistä on nykyään tietoakin niin helposti saatavilla. :(

Pauliina, todella törkeää käytöstä kasvattajalta kyllä. Onneksi et kerinnyt urosta käyttämään, mutta kyllä tuollaisesta tilanteesta varsinkin kasvattajana kärsii paljon - elukasta on kuitenkin maksettu ja tietysti se vie tilaa kotonakin. Vaikka lemmikki kuinka rakas onkin niin kasvattajan täytyy ajatella aina myös siltä loogiselta kannalta hankintojaan, tympeää joutua huijatuksi. :/ Tietysti silloin jos kasvatteja on jo todella paljon, niin voi se kerran kuukaudessa kuulumisten kuuleminen olla hieman raskasta kasvattajalle. Mutta mielestäni sekin riittäisi että edes kerran vuoteen kasvattaja kyselisi että miten menee, onko pysytty terveenä jne.

Riina, ♥

emmi, kiitoksia kommentistasi! Olen tosiaan kuullut että Pyryn lähisukulaisia on lopetettu täysin samasta syystä, joten kyllä se vika taitaa olla ihan siellä kasvattajan suunnalla. Pidän Pyryä pelkoagressiivisena, se selvästi ahdistuu uusista ihmisistä ja ärähtää usein saadakseen vieraat pois kimpustaan. Onneksi kasvattajanne on ollut hengessä mukana vastoinkäymisistä huolimatta! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kauheata, se kuoleminen otan osaa,

Lähetä kommentti