tiistai 28. tammikuuta 2014

Sellainen päivä.

Jep, tänään on juuri se. Jokainen lemmikinomistaja kokee varmasti joskus niitä päiviä ja aikoja, kun tekisi lähinnä mieli pistää kaikki karvakaverit rukkasiksi. Meillä on ollut tänään sellainen!

Kaikki alkoi aamulla, heti heräämisen jälkeen. Taas oli ilmestynyt parit uudet paskat lattialle, ne lämmittävät mieltä aina niin kovasti. Aloitin massiivisen frettihuoneen siivoamisen jo edellisenä iltana heittämällä pesuun osan frettien liinavaatteista ja pedeistä. Mistä hitosta sitä pyykkiäkin tulee niin paljon? 10 koneellista pelkästään frettien rettuja, oh dog. Tänään sitten oli vuorossa lattian peseminen, homma josta ennen nautin kovasti, mutta joka nykyään on pahinta painajaista. Kiitos muovimaton! Luulin sen olevan ehdottomasti paras ja mukavin vaihtoehto myös siivoamisen kannalta, mutta se on kaikkea muuta. Ainoa hyvä asia muovimatossa on se, etteivät frettien tassut luista - mutta ei luista kyllä moppikaan! Joka ikinen paska juurtuu siihen kiinni eikä suostu lähtemään ilman veistä ja raivoisaa rapsuttamista ja pökkimistä. Kun vihdoin, monen tunnin puunaamisen jälkeen olin saanut lattian pestyä, totesin että huoneessa haisee edelleen kuolemalta.
Niin pesin lattian uudelleen ja ymppäsin pesuveden täyteen desinfiointiainetta, sen myötä frettihuone tuoksui vihdoinkin oikein mukavalta! Onnistuin sitten kippaamaan juuri pestylle lattialle ainakin litran paskaisia pellettejä, joten ei muutakuin taas putukihveliä käteen ja lattiaa siivoamaan.

Päivällä kävin asioilla kaupungilla, hain Mislalle öljyjä ja biotiinia jotta turkki alkaisi kasvaa uudestaan vielä tällä vuosituhannella. Käytiin myös piipahtamassa landella, menimme pikkusiskoni kanssa pellolle juoksuttamaan koiria, ja positiivisena yllätyksenä Misla tuli luo oikein mallikkaasti! Päivän kohokohta oli ehdottomasti siinä, useimmiten irtioloyritykset eivät ole päättyneet kovin hyvin, joten oli mahtavaa saada välillä positiivisiakin kokemuksia. Mislakin nautti hurjasti kun pääsi pinkomaan niin lujaa kun kintuista lähti, hyvää vaihtelua tylsille ja tavallisille hihna/pyörälenkeille! Tilasin Mislalle vetovaljaat aiemmin, ja illalla huomasin niistä tulleen saapumisilmoituksen postiin. Huomenna käyn koukkaamassa valjaat kotiin ja voimme vihdoinkin aloittaa vetotreenailun!
 

Noh, kun lähdin landelta kotia kohti, nappasin samalla fretit tarhasta mukaan. Veeti, Hatti, Eeli ja Navi viettivät viikonlopun tarha-asukkeina kun sää oli mukavan leuto. Kotiin päästyämme se alamäki sitten alkoi, Misla nirsoili eikä suostunut koskemaan sisäelinseokseensa, frettihuoneessakin oli vielä siivottavaa. Jynssäsin frettihuoneen lattiaa kuin viimeistä päivää, vaihtelin häkin tasojen pehmikkeet ja kaikki pedit uusiin ja pyykkiä kertyi aina vaan. Rajailin huoneen playpenin avulla ja lopulta fretit pääsivät takaisin puhtaaseen huoneeseen. Ensitöikseen Navi laittaa etutassut hiekkalaatikkoon ja kusee lattialle. Sen jälkeen Eeli ja Hatti yrittävät murtautua playpenin läpi Veetin ja Pabin puolelle. Navi yrittää samaa, mutta kiipeämällä playpenin yli. Tämän jälkeen Pabi keksii kaivaa kaikki pelletit ulos hiekkalaatikosta - kolme kertaa. Hermoja kiristää ja pahasti jo tässä vaiheessa, teen siirtymän rakkaan Playstationin ääreen ja lyön GTA V:n tulille. Juuri kun peli on ladannut, kuuluu frettihuoneesta huutoa kun Hatti on päässyt Pabin kurkkuun kiinni playpenin pinnojen läpi. Samalla kun erotan urpoja toisistaan, saan jommalta kummalta hammasta ja vuorileijona lahtaa minut GTAssa. Mitä vielä?!
No tietenkin playpenin kantokassi menee tuusannuuskaksi. Laittaessani vetoketjua kiinni, huomaan koko systeemin olevan rikki - liian myöhään, vetoketju on jo pullahtanut irti koko systeemistä ja on nyt käyttökelvoton. Noh, samalla sitä kai tilaa uuden kantokassin kun tilaa uuden alusmatonkin, fretit kun ovat tulleet siitäkin läpi jo useaan otteeseen..

Joskus vain on päiviä kun kaikki menee päin sitä itseään, tällaiset päivät kuuluvat lemmikin (etenkin fretin) omistajan arkeen ja niistä on vain yritettävä selvitä kunnialla läpi. Onneksi niitä hyviä päiviä on suhteessa paljon enemmän kuin huonoja, koko seitsemikkö on minulle kaikki kaikessa satunnaisesta rasittavuudestaan huolimatta! ♥ Koska ja miten oma lemmikkisi on viimeksi saanut sinut repimään hiuksia päästäsi?

♥ Manta

4 kommenttia:

Inkku kirjoitti...

Meillä oli saman tunnelma kun Jose koira söi meijän sohvan... :\

Peikko kirjoitti...

I feel you bro <3

Mii-a kirjoitti...

Oi ei, hirveitä tuholaisia nuo näädät :D Meilläkin on vähän samaa meininkiä, tosin mulla on puput jotka tykkää syödä kaiken... Äiti kovalla vaivalla sisustaa ja kanit juoksee perässä ja syö kaiken. Mitään minkä haluaa pysyvän ehjänä ei voi laittaa lattiatasoon (tai hiukan korkeammalle) koska muuten siinä on kohta hampaan jälkiä :D Kuutti syö kynttilät (??) jotka se hakee olohuoneen pöydältä ja jos se ei sinne pääse se avaa itse tuikkukynttilälaatikon ja ottaa sieltä yhden ja juoksee niin vimmatusti karkuun kynttilä suussa. Voin vaikka vannoa että se nauraa mennessään... :D

mantu kirjoitti...

Inkku, olisin todennäköisesti jo tehnyt Mislasta lapaset jos se kehtaisi nakertaa yhdenkin reiän sohviimme.. :D

Peikko, i know. <3

Mii-a, joo, osaavat kyllä pistää paikat mullin mallin.. Pikkusiskollani on pari pupua myös ja siellä tosiaan on vähän väliä suoristusrautojen ym. johdot syötynä, aikamoisia tuholaisia osaavat nuo kanitkin olla!

Lähetä kommentti