torstai 23. tammikuuta 2014

Näyttelykausi taputeltu!

Nonniin, edellisenä lauantaina olimme siis tämän näyttelykauden viimeisessä näyttelyssä, West Coast Winter Ferret Show 2014'ssa, Raisiossa. Heräsimme Emilian kanssa kahdelta yöllä pesemään frettejä ja pakkaamaan autoa, kävimme aamupalalla työpaikallani kunnes tajusin että playpenin matto jäi kotiin. Haimme sen ja matka sai viimein alkaa, vaikkakin puoli tuntia myöhässä. Meillä oli näyttelyssä myyntipöytä, jonka vuoksi olimme suunnitelleet menevämme paikalle hieman aikaisemmin. Niin siinä sitten kävi että olimme paikalla samaan aikaan kuin näyttelyn järjestäjät, eli vielä puoli tuntia aiemmin kuin mitä tarkoitus oli, heheh.. Noh, saimme rauhassa laitella myyntipöytäämme ja autella hiukan järjestäjiä siinä samalla.

Porukkaa alkoi virrata sisään ja pikkuhiljaa kello näytti sitä että sisäänkirjaus päättyy, ja arvostelu alkaa. Tuomarit olivat tällä kertaa Italiasta, kukaan ei siis tiennyt laisinkaan että mitä tältä päivältä pitäisi odottaa. Olin parissa ensimmäisessä luokassa sihteerinä yhdellä näistä italialaisista tuomareista, harmi kyllä tämä sihteeröinti ei näin oppimismielessä juuri tuottanut hedelmää. Omaan makuuni tuomarit olivat aivan liian lepsuja pisteiden suhteen, suurin osa freteistä sai pisteet 90-100 väliltä. Omista freteistäni Taavilta ei ollut edes vähennetty pisteitä ylimääräisen etuhampaan ja piilokiveksen vuoksi, mitä pidän erityisen outona, Taavikin kun kuitenkin oli leikkaamattomien senioriurosten luokassa.




Päivä sujui jouhevasti. Emme saaneet Emilian kanssa petejä ja valjaita niin hyvin kaupaksi kun toiveissa oli, mikä tietysti hiukan nurpuutti kumpaakin, mutta ehkäpä sitten seuraavassa näyttelyssä päästään lopuistakin eroon. Kun oma sihteeröintini loppui, oli tuomareiden lounastauko. Käytiin Emilian kanssa normikaavan mukaan hakemassa Hesburgerista ruokaa, eikä sekään sitten mennyt ihan putkeen kun ei saatu kaikkea mitä tilattiin.. Safkattiin autuaan onnellisina näyttelypaikalla ja lounastauon loputtua laiteltiin loppuja frettejä arvosteluun. Tuomarit olivat suht. nopeita, vaikkakin re-callit veivät useamman tovin. Eikä mennyt aikaakaan kun sitten palkintojenjako aloitettiin, ja se vasta mielenkiintoinen olikin!

On toki hyvä että näyttelyihin tulee vaihtelua sijoituksiin uusien tuomareiden myötä. Kuitenkin luokkien kärkipäissä oli monia frettejä, joita en itse koskaan sinne sijoittaisi. Italialaiset olivat selvästi hurmioissaan Suomen isoista freteistä, sillä monien luokkien voittajat - niin naaraat kuin uroksetkin - olivat ihan siitä suurimmasta päästä. Aikamoinen ylläripylläri tulikin leikkaamattomien senioriurosten luokan kohdalla, kun luokan voittajaksi ilmoitettiin Taavi! Tottakai olin hirmu ylpeä ja iloinen, vaikkakaan sijoitus ei tuntunut kovin ansaitulta suuren pistemäärän (99,5/100p) vuoksi. Taavista - niinkuin kaikista muistakin freteistäni - löytyy ne perusviat joista lähtee (ja kuuluukin lähteä) pisteitä aina. No, nyt ei lähtenyt. Vaikka Taavi onkin laihtunut paljon kiiman myötä ja alkaa olla kivan näköinen paketti, ei sija silti tuntunut kovin ansaitulta.
 
Palkintojenjako jatkui ja sain yllättyä positiivisesti kun Navi oli pärjännyt hienosti kovassa luokassa, sijoittuen luokan toiseksi! Muille freteillemme ei tällä kertaa sijoja herunut, mutta Taavi pääsi yllättämään vielä värien parhaiden jaossa, Taavi nimittäin oli valittu parhaaksi suklaaksi! Vaikka toisin ajattelin, eivät yllätykset kuitenkaan vielä tähän loppuneet. Minä nimittäin sain Suomen Frettiliiton myöntämän erikoispalkinnon!! Kuultuani oman nimeni, leuka - tai tässä tapauksessa alahuuli - tipahti varmaan lattianrajaan ja mietin mielessäni että voisikohan täällä näyttelypaikalla olla muita samannimisiä henkilöitä.. Ei, kyllä se palkinto oli ihan minulle osoitettu, olen siitä hurjan ylpeä ja kiitollinen ja tuon palkinnon saaminen oli ehdottomasti isoin juttu minulle tässä näyttelyssä. Tai itseasiassa koko näyttelykaudella!

Lähdin viimeisenä pois näyttelypaikalta, tavaraa oli sen verran paljon että lähes niiden kaikkien roudaaminen yksin oli iso homma. Ajelin kuitenkin hymyissä suin kohti Seinäjokea, vaikka liikenteessä olikin toinen toistaan urpompia kuskeja ja vaikka tiet olivatkin peilijäässä ja toivat oman pienen mausteensa paluumatkalle. Vaikka tuomarit eivät olleet aivan sitä mitä odotettiin, oli näyttely kuitenkin hyvin järjestetty. Suuret kiitokset ja hatunnostot siis taas järjestäjille kivasta päivästä!







Meidän kolmas näyttelykautemme on nyt siis paketoitu ja rusetoitu ja saamme pitää frettien kanssa puoli vuotta taukoa näyttelypuuhista. Tähän näyttelykauteen mahtui viidet näyttelyt, joista yhdet olivat ulkomailla. Tarkoituksena olisi seuraavalla kaudella pysyä ihan vain Suomen kamaralla, mutta katsotaan millaisia tuomareita ja mihin ajankohtaan naapurimaissa näyttelyitä järjestetään - tiedä vaikka eksyttäisiin muuallekin. Meille tämä kausi oli perushyvä, mutta tietenkin toivotaan seuraavasta vielä parempaa! Nyt vetäydyn viettämään syntymäpäivääni GTA V:n ääreen, tänään tuli nimittäin pyöreitä täyteen! ;D

♥ Manta

5 kommenttia:

Inkku kirjoitti...

Toivottavasti oli kivaa :)

Peikko kirjoitti...

Voi mikä naama! Pakko oli tunkasta se tänne :'D

Mutta mutta! Mie olin ihan varma et se olisit sie joka sen sais sen erikoispalkinnon :) Sanoin sitä Millallekkin kun se istu siin mun vieres palkintojen jaos

mantu kirjoitti...

Inkku: Oli toki. :)

Peikko: Tottakai oli! :D Musta toi oli ihana kuva! <3 Voi kiitos, mulle tuli kyllä täytenä yllätyksenä, mutta ehkä se sit kuitenkin oli ihan ansaittu palkinto. :)

Asta kirjoitti...

Vähä upeit palkintoja :)

mantu kirjoitti...

Asta: Jep! :)

Lähetä kommentti