perjantai 31. tammikuuta 2014

Kiimoja & karvoja

Kotona vallitsee jonkinasteinen kaaos. Pabi, Taavi ja Navi ovat kaikki kiimassa, eikä Pabi tule edelleenkään toimeen muiden kuin Veetin ja Navin kanssa, mikä tuo omanlaistaan haastetta arkeen. Tällä hetkellä fretit elävät kolmessa ryhmässä, Veeti + Pabi, Hatti + Navi + Eeli ja Taavi yksinään. Juniorit saivat jo implantit, mutta päätimme jättää Taavin kokonaan lantittamatta jotta poika pudottaisi painoa ja toivonmukaan pullauttaisi piileskelevän kiveksensä esiin. Toivottavasti junioreiden implantit alkavat vaikuttaa nopeasti, jotta Navi saadaan takaisin Pabin ja Veetin seuraan, ja Pabin laumaansoluttamisoperaatiota voitaisiin jatkaa. Pabi tosin itse on yrittänyt edistää itseään koskevaa operaatiota murtautumalla päivittäin Hatin puolelle, ja selkäsaunanhan se on Hatilta siitä hyvästä saanut.

Misla päätti alkaa tiputtamaan karvaa, juuri näin sopivasti kuukautta ennen näyttelyä. Furminoin, pesin ja furminoin sitä vähän lisää, nyt koira näyttää ihan kapiselta kalkkunan ja ketun hybridiltä! Silti karvatuppoja tulee pintaan aina vaan, mieli tekisi ajella vain koneella koko koira kaljuksi ja toivoa sitten karvan kasvavan kohdisten takaisin.. Kävin hakemassa Mislalle Megadermiä, biotiinia sekä Nutrolinia, ja kotoa löytyykin jo ennestään lohiöljyä. Jos ei näillä tököteillä ala karva kasvaa niin jo on kumma! En usko että turkkia saadaan ensimmäiseen tai edes toiseen ja kolmanteen näyttelyyn mennessä kasvatettua, mutta toivottavasti nyt ei puolta näyttelykautta tarvitsisi esittää karvatonta koiraa. Toivottavasti karva kasvaisi kiiltävänä ja tuuheana, edellisen karvanlähdön jäljiltä se ei tuntunut olevan missään vaiheessa kovin hienossa kunnossa.
Misla on saanut joka päivä lihaa nappulan ohella, mutta niin siinä vain tahtoo käydä että Misla naahii lihan nappuloiden joukosta ja jättää nappulat syömättä. Pikkuhiljaa siis täytyy ryhtyä siirtymään kokopäiväiseen raakaruokintaan, näyttäisi siltä että Misla myös allergisoi tällä hetkellä syöttämäämme Royal Caninin nappulaa, joten mitä pikimmin kokonaan teollisesta sapuskasta eroon, sen parempi.




Mislan vetovaljaat saapuivat alkuviikosta. Tilasin valjaat Powerlinelta, valjaat ovat oikein kivat ja asiakaspalvelu ja toimitus kehuttavaa! Ehdottomasti tilataan täältä valjaat jatkossakin. Värkkäsin itse Mislalle harjoittelutaakan kahdesta 1,5l kokispullosta, teippasin pullot ilmastointiteipillä kiinni toisiinsa ja tein vielä ilmastointiteipistä pienen lenkin johon saa hihnan kiinni ja täytin pullot pelleteillä. Viritelmäni toimi oikein hyvin ja alku on ollut muutenkin hyvä, pari kertaa ensimmäisellä vetokerralla Misla katsoi taakseen että mikä sitä meteliä siellä oikein pitää, mutta tassutteli muuten oikein reippaasti eteenpäin. Tällä harjoitellaan nyt hetken aikaa ja aletaan sitten pikkuhiljaa nostamaan taakkaa, toivottavasti neiti saa tämän treenailun myötä hiukan lihasta itselleen! Tavoitteena olisi päästä itse kesällä perässä kickbikella, tai viimeistään sitten seuraavana talvena pulkalla.

Mislan kanssa ollaan myös ruvettu harjoittelemaan irtioloa ihan urakalla. Muualla en Mislaa ole irti pitänyt, enkä aiokaan, kuin pelloilla mahdollisimman kaukana autoteistä ja asutuksesta, mutta olen äärimmäisen tyytyväinen jos voimme jatkossakin mennä muutaman kerran viikossa juoksentelemaan pelloille. Vapaa liikunta on kuitenkin täysin eri asia kuin remmissä jolkottaminen, ja kun pikkusiskon saa pellolle mukaan niin saa Mislankin spurttailemaan näppärästi. :) Yksi tämän vuoden tavoitteistamme olikin ruveta liikkumaan ahkerammin, ja sen saralta ollaan ainakin päästy hyvin käyntiin.
Aiomme myös käydä Mislan kanssa kokeilemassa agilityä paikallisella koiraurheilukeskuksella. Tarkoitus olisi aloittaa käymällä erään agilityssä kilpailevan tuttavan kanssa hiukan katsomassa mitä koira puuhasta tykkää, ja kun osaamista alkaa olla itsellä sen verran niin käydä sitten itsenäisesti treenailemassa ja lähinnä pitämässä hauskaa säännöllisin väliajoin. Tiedä vaikka Misla innostuisikin tosissaan ja ilmoittauduttaisiin vielä kurssillekin jonain päivänä, mutta ainakin nyt aluksi halutaan vain uutta kivaa tekemistä molemmille.







Frettipäiväkin tuli ja meni. Olin paikalla yksin, Veeti, Eeli, Hatti ja Navi mukanani. Väkeä riitti koko päivän ja frettejä kävi ihmettelemässä myös ihmisiä jotka eivät olleet koskaan koko lajista kuulleetkaan. Aluksi nelikko jaksoi hiukan hyppiä ja loikkia eestaas aitauksessaan, mutta ruoka-ajan koitettua ne vetäytyivät tyytyväisinä jäyhämään kanankaulojaan ja painuivat sitten unille koko loppupäiväksi. Olin tehnyt frettipäivää varten myös pieniä esitelehtisiä, jotka kulkeutuivatkin sitten ihan hyvin ihmisten mukana toivottavasti koteihin asti. :) Seurava frettipäivä olisi tarkoitus järjestää joskus kesän/syksyn tietoilla, riippuen ihan siitä kuinka aikataulut Faunataren kanssa osuvat yksiin. Toivotaan että sitten saisi ihan koko lauman mukaan!

Nyt keskitytään siis ahkeraan urheiluun Mislan kanssa ja pikkuhiljaa taas jatketaan frettienkin toisiinsa sopeuttamista. Mislan kanssa seuraavat näyttelyt ovat jo helmikuun lopulla, tämä pieni tauko on kyllä ollut molempien mieleen. Mutta uudella innolla kohti helmikuuta! 

♥ Manta

tiistai 28. tammikuuta 2014

Sellainen päivä.

Jep, tänään on juuri se. Jokainen lemmikinomistaja kokee varmasti joskus niitä päiviä ja aikoja, kun tekisi lähinnä mieli pistää kaikki karvakaverit rukkasiksi. Meillä on ollut tänään sellainen!

Kaikki alkoi aamulla, heti heräämisen jälkeen. Taas oli ilmestynyt parit uudet paskat lattialle, ne lämmittävät mieltä aina niin kovasti. Aloitin massiivisen frettihuoneen siivoamisen jo edellisenä iltana heittämällä pesuun osan frettien liinavaatteista ja pedeistä. Mistä hitosta sitä pyykkiäkin tulee niin paljon? 10 koneellista pelkästään frettien rettuja, oh dog. Tänään sitten oli vuorossa lattian peseminen, homma josta ennen nautin kovasti, mutta joka nykyään on pahinta painajaista. Kiitos muovimaton! Luulin sen olevan ehdottomasti paras ja mukavin vaihtoehto myös siivoamisen kannalta, mutta se on kaikkea muuta. Ainoa hyvä asia muovimatossa on se, etteivät frettien tassut luista - mutta ei luista kyllä moppikaan! Joka ikinen paska juurtuu siihen kiinni eikä suostu lähtemään ilman veistä ja raivoisaa rapsuttamista ja pökkimistä. Kun vihdoin, monen tunnin puunaamisen jälkeen olin saanut lattian pestyä, totesin että huoneessa haisee edelleen kuolemalta.
Niin pesin lattian uudelleen ja ymppäsin pesuveden täyteen desinfiointiainetta, sen myötä frettihuone tuoksui vihdoinkin oikein mukavalta! Onnistuin sitten kippaamaan juuri pestylle lattialle ainakin litran paskaisia pellettejä, joten ei muutakuin taas putukihveliä käteen ja lattiaa siivoamaan.

Päivällä kävin asioilla kaupungilla, hain Mislalle öljyjä ja biotiinia jotta turkki alkaisi kasvaa uudestaan vielä tällä vuosituhannella. Käytiin myös piipahtamassa landella, menimme pikkusiskoni kanssa pellolle juoksuttamaan koiria, ja positiivisena yllätyksenä Misla tuli luo oikein mallikkaasti! Päivän kohokohta oli ehdottomasti siinä, useimmiten irtioloyritykset eivät ole päättyneet kovin hyvin, joten oli mahtavaa saada välillä positiivisiakin kokemuksia. Mislakin nautti hurjasti kun pääsi pinkomaan niin lujaa kun kintuista lähti, hyvää vaihtelua tylsille ja tavallisille hihna/pyörälenkeille! Tilasin Mislalle vetovaljaat aiemmin, ja illalla huomasin niistä tulleen saapumisilmoituksen postiin. Huomenna käyn koukkaamassa valjaat kotiin ja voimme vihdoinkin aloittaa vetotreenailun!
 

Noh, kun lähdin landelta kotia kohti, nappasin samalla fretit tarhasta mukaan. Veeti, Hatti, Eeli ja Navi viettivät viikonlopun tarha-asukkeina kun sää oli mukavan leuto. Kotiin päästyämme se alamäki sitten alkoi, Misla nirsoili eikä suostunut koskemaan sisäelinseokseensa, frettihuoneessakin oli vielä siivottavaa. Jynssäsin frettihuoneen lattiaa kuin viimeistä päivää, vaihtelin häkin tasojen pehmikkeet ja kaikki pedit uusiin ja pyykkiä kertyi aina vaan. Rajailin huoneen playpenin avulla ja lopulta fretit pääsivät takaisin puhtaaseen huoneeseen. Ensitöikseen Navi laittaa etutassut hiekkalaatikkoon ja kusee lattialle. Sen jälkeen Eeli ja Hatti yrittävät murtautua playpenin läpi Veetin ja Pabin puolelle. Navi yrittää samaa, mutta kiipeämällä playpenin yli. Tämän jälkeen Pabi keksii kaivaa kaikki pelletit ulos hiekkalaatikosta - kolme kertaa. Hermoja kiristää ja pahasti jo tässä vaiheessa, teen siirtymän rakkaan Playstationin ääreen ja lyön GTA V:n tulille. Juuri kun peli on ladannut, kuuluu frettihuoneesta huutoa kun Hatti on päässyt Pabin kurkkuun kiinni playpenin pinnojen läpi. Samalla kun erotan urpoja toisistaan, saan jommalta kummalta hammasta ja vuorileijona lahtaa minut GTAssa. Mitä vielä?!
No tietenkin playpenin kantokassi menee tuusannuuskaksi. Laittaessani vetoketjua kiinni, huomaan koko systeemin olevan rikki - liian myöhään, vetoketju on jo pullahtanut irti koko systeemistä ja on nyt käyttökelvoton. Noh, samalla sitä kai tilaa uuden kantokassin kun tilaa uuden alusmatonkin, fretit kun ovat tulleet siitäkin läpi jo useaan otteeseen..

Joskus vain on päiviä kun kaikki menee päin sitä itseään, tällaiset päivät kuuluvat lemmikin (etenkin fretin) omistajan arkeen ja niistä on vain yritettävä selvitä kunnialla läpi. Onneksi niitä hyviä päiviä on suhteessa paljon enemmän kuin huonoja, koko seitsemikkö on minulle kaikki kaikessa satunnaisesta rasittavuudestaan huolimatta! ♥ Koska ja miten oma lemmikkisi on viimeksi saanut sinut repimään hiuksia päästäsi?

♥ Manta

torstai 23. tammikuuta 2014

Näyttelykausi taputeltu!

Nonniin, edellisenä lauantaina olimme siis tämän näyttelykauden viimeisessä näyttelyssä, West Coast Winter Ferret Show 2014'ssa, Raisiossa. Heräsimme Emilian kanssa kahdelta yöllä pesemään frettejä ja pakkaamaan autoa, kävimme aamupalalla työpaikallani kunnes tajusin että playpenin matto jäi kotiin. Haimme sen ja matka sai viimein alkaa, vaikkakin puoli tuntia myöhässä. Meillä oli näyttelyssä myyntipöytä, jonka vuoksi olimme suunnitelleet menevämme paikalle hieman aikaisemmin. Niin siinä sitten kävi että olimme paikalla samaan aikaan kuin näyttelyn järjestäjät, eli vielä puoli tuntia aiemmin kuin mitä tarkoitus oli, heheh.. Noh, saimme rauhassa laitella myyntipöytäämme ja autella hiukan järjestäjiä siinä samalla.

Porukkaa alkoi virrata sisään ja pikkuhiljaa kello näytti sitä että sisäänkirjaus päättyy, ja arvostelu alkaa. Tuomarit olivat tällä kertaa Italiasta, kukaan ei siis tiennyt laisinkaan että mitä tältä päivältä pitäisi odottaa. Olin parissa ensimmäisessä luokassa sihteerinä yhdellä näistä italialaisista tuomareista, harmi kyllä tämä sihteeröinti ei näin oppimismielessä juuri tuottanut hedelmää. Omaan makuuni tuomarit olivat aivan liian lepsuja pisteiden suhteen, suurin osa freteistä sai pisteet 90-100 väliltä. Omista freteistäni Taavilta ei ollut edes vähennetty pisteitä ylimääräisen etuhampaan ja piilokiveksen vuoksi, mitä pidän erityisen outona, Taavikin kun kuitenkin oli leikkaamattomien senioriurosten luokassa.




Päivä sujui jouhevasti. Emme saaneet Emilian kanssa petejä ja valjaita niin hyvin kaupaksi kun toiveissa oli, mikä tietysti hiukan nurpuutti kumpaakin, mutta ehkäpä sitten seuraavassa näyttelyssä päästään lopuistakin eroon. Kun oma sihteeröintini loppui, oli tuomareiden lounastauko. Käytiin Emilian kanssa normikaavan mukaan hakemassa Hesburgerista ruokaa, eikä sekään sitten mennyt ihan putkeen kun ei saatu kaikkea mitä tilattiin.. Safkattiin autuaan onnellisina näyttelypaikalla ja lounastauon loputtua laiteltiin loppuja frettejä arvosteluun. Tuomarit olivat suht. nopeita, vaikkakin re-callit veivät useamman tovin. Eikä mennyt aikaakaan kun sitten palkintojenjako aloitettiin, ja se vasta mielenkiintoinen olikin!

On toki hyvä että näyttelyihin tulee vaihtelua sijoituksiin uusien tuomareiden myötä. Kuitenkin luokkien kärkipäissä oli monia frettejä, joita en itse koskaan sinne sijoittaisi. Italialaiset olivat selvästi hurmioissaan Suomen isoista freteistä, sillä monien luokkien voittajat - niin naaraat kuin uroksetkin - olivat ihan siitä suurimmasta päästä. Aikamoinen ylläripylläri tulikin leikkaamattomien senioriurosten luokan kohdalla, kun luokan voittajaksi ilmoitettiin Taavi! Tottakai olin hirmu ylpeä ja iloinen, vaikkakaan sijoitus ei tuntunut kovin ansaitulta suuren pistemäärän (99,5/100p) vuoksi. Taavista - niinkuin kaikista muistakin freteistäni - löytyy ne perusviat joista lähtee (ja kuuluukin lähteä) pisteitä aina. No, nyt ei lähtenyt. Vaikka Taavi onkin laihtunut paljon kiiman myötä ja alkaa olla kivan näköinen paketti, ei sija silti tuntunut kovin ansaitulta.
 
Palkintojenjako jatkui ja sain yllättyä positiivisesti kun Navi oli pärjännyt hienosti kovassa luokassa, sijoittuen luokan toiseksi! Muille freteillemme ei tällä kertaa sijoja herunut, mutta Taavi pääsi yllättämään vielä värien parhaiden jaossa, Taavi nimittäin oli valittu parhaaksi suklaaksi! Vaikka toisin ajattelin, eivät yllätykset kuitenkaan vielä tähän loppuneet. Minä nimittäin sain Suomen Frettiliiton myöntämän erikoispalkinnon!! Kuultuani oman nimeni, leuka - tai tässä tapauksessa alahuuli - tipahti varmaan lattianrajaan ja mietin mielessäni että voisikohan täällä näyttelypaikalla olla muita samannimisiä henkilöitä.. Ei, kyllä se palkinto oli ihan minulle osoitettu, olen siitä hurjan ylpeä ja kiitollinen ja tuon palkinnon saaminen oli ehdottomasti isoin juttu minulle tässä näyttelyssä. Tai itseasiassa koko näyttelykaudella!

Lähdin viimeisenä pois näyttelypaikalta, tavaraa oli sen verran paljon että lähes niiden kaikkien roudaaminen yksin oli iso homma. Ajelin kuitenkin hymyissä suin kohti Seinäjokea, vaikka liikenteessä olikin toinen toistaan urpompia kuskeja ja vaikka tiet olivatkin peilijäässä ja toivat oman pienen mausteensa paluumatkalle. Vaikka tuomarit eivät olleet aivan sitä mitä odotettiin, oli näyttely kuitenkin hyvin järjestetty. Suuret kiitokset ja hatunnostot siis taas järjestäjille kivasta päivästä!







Meidän kolmas näyttelykautemme on nyt siis paketoitu ja rusetoitu ja saamme pitää frettien kanssa puoli vuotta taukoa näyttelypuuhista. Tähän näyttelykauteen mahtui viidet näyttelyt, joista yhdet olivat ulkomailla. Tarkoituksena olisi seuraavalla kaudella pysyä ihan vain Suomen kamaralla, mutta katsotaan millaisia tuomareita ja mihin ajankohtaan naapurimaissa näyttelyitä järjestetään - tiedä vaikka eksyttäisiin muuallekin. Meille tämä kausi oli perushyvä, mutta tietenkin toivotaan seuraavasta vielä parempaa! Nyt vetäydyn viettämään syntymäpäivääni GTA V:n ääreen, tänään tuli nimittäin pyöreitä täyteen! ;D

♥ Manta

tiistai 21. tammikuuta 2014

Frettipäivä Seinäjoella!

Huomio kaikki Etelä-Pohjanmaalla asustelevat! Minut löytää Seinäjoen Joupin Faunataresta lauantaina frettejä esittelemästä, mukana ainakin Veeti, Hatti, Eeli ja Navi. Harmillista kyllä kun ei kiimojen vuoksi saa koko laumaa mukaan, mutta onpahan edes suurin osa. Toivottavasti paikalle eksyy paljon freteistä kiinnostuneita ihmisiä, tiedä vaikka koittaisi se ihme joku päivä että tänne saataisiin muitakin aktiivisia frettiharrastajia ettei minun tarvitse olla aina yksin äänessä. :D

♥ Manta

Koiravauvat, vauvakoirat ♥

Reilu viikko sitten kun hain Emilian fretteineen meille vierailulle, kävimme katsomassa samalla reissulla Mislan kasvattajan luona pieniä akitapalleroita! Pennut olivat kuvaushetkellä tulleet juuri viiden viikon ikään, pääsivät sitten tsekkailemaan lumenkin ensimmäistä kertaa. :) Aivan ihastuttavia ja luonteikkaita palleroita! Kovista pelastamisyrityksistä huolimatta kuvista ei tullut häävejä, mutta kyllä mallit koiranpennuiksi tunnistaa. ;)















♥ Manta

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

5 + 6 = 11

Emilia tuli maanantaina kylään viiden tyttöfrettinsä kanssa, joten pitihän meidän pitää pienet kuvailutalkoot ja kuvata parin päivän aikana kaikki yksitoista frettiä. :) Osaan kuvista olen oikein tyytyväinen, mutta ei tämä talvella kuvaaminen vaan ole mitään suosikkijuttujani. Omien frettieni kuvia jaksoin jonkin verran parannella, mutta innostus tyssäsi siihen joten suurin osa kuvista raakaversioina.






































♥ Manta