tiistai 18. marraskuuta 2014

Terveisiä tuiverruksesta!

Hetki on vierähtänyt siitä kun täällä blogin puolella olen viimeksi käynyt kirjoittelemassa. Talvikin on ilmoitellut lähestyvästä saapumisestaan satunnaisten lumisateiden, kylmien tuulenpuuskien sekä pimeyden muodossa. Liki parissa kuukaudessa on kerinnyt tapahtua jos jonkinmoista, joten eiköhän pureuduta näihin kuulumisiin hieman syvemmin!

Lokakuun loppupuolella, kolme viikkoa takaperin, huomasin Seinäjoelle saapuessani että Taavilla ei ollut kaikki kunnossa. Mentyäni tarhaan huomasin ettei pojalla meinannut oikein tasapaino pitää ja koko otus oli muutenkin pelkkää luuta ja nahkaa. Otin Taavin sisälle ja totesin että nyt tosiaan on jokin pahasti vialla, ruoka ei maistunut, takajalat menivät alta ja välillä poika tuntui olevan täysin toisissa maailmoissa. Paniikissa kerkesin jo antaa jätkälle kuolemantuomion insulinooman tai lymfooman muodossa, tilannetta ei parantanut lainkaan se että minun täytyi lähteä vielä yöksi töihin. Juotin ja syötin Taaville kananmunankeltuaista ruiskun avulla, mittasin lämmön ja tein sille pesän kylpyhuoneeseemme, jonka lattialämmöt väänsin täysille. Välillä Taavi osoitti piristymisen merkkejä, mutta ripulointi ja oksentelu ei kielinyt mistään hyvästä. Siskoni ja äitini vahtivat Taavia sen aikaa kun olin töissä, ja onneksi takaisin tullessani fretti oli vielä hengissä, vaikkakin todella poissaoleva.
Nappasin aikaisimman junan takaisin Espooseen ja otin Taavin mukaani. Pääkaupunkiseudulla minulla oli paremmat mahdollisuudet saada jätkä lääkäriin ja myös tukiverkosto on tiheämpi. Jälleen kerran mietin huojentuneena ja onnellisena sitä, miten fiksu olenkaan ollut kun olen hankkinut frettini kunnolliselta ja luotettavalta kasvattajalta. Lisa tuli nesteyttämään Taavin illalla ja eläinlääkäriajan saimme seuraavalle aamulle.
Niin suuntasimme Taavin kanssa Linnunmäkeen, Gisle Sjøbergin vastaanotolle. Gisle on fretteihin erikoistunut eläinlääkäri, todella ihana mies joka tekee työtä rakkaudesta eläimiin eikä paksuun lompakkoon. :) Aamulla Taavi oli ollut jo paljon pirteämpi, eikä tasapainokaan enää horjunut. Gisle epäili osittaista suolitukosta, mutta päätimme kokeilla ensin antibioottikuuria ennenkuin poikaa lähdettiin avaamaan. Ja onneksi näin! Taavi lähti toipumaan hurjaa vauhtia, ruoka alkoi taas maistua ja pojalla oli havaittavissa sitä pientä frettimäistä pilkettä silmäkulmassa. Niin elelimme viikon täällä Taavi seuranamme kunnes seuraavana viikonloppuna töihin mennessäni vein pojan takaisin Seinäjoelle. Tälläkin kertaa selvittiin siis säikähdyksellä, onneksi! Muu poppoo on pysynyt terveenä ja lauma on viihtynyt tarhassa vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta.




Pabi on edelleen erillään muusta laumasta, lähinnä siksi koska itse en pysty mitenkään puuttumaan lauman touhuihin täältä neljänsadan kilometrin päästä. Pahoin kuitenkin pelkään ettei Pabia tulla koskaan saamaan osaksi laumaa Hatin, Eelin ja Taavin kiukuttelun vuoksi, joten voi olla että Pabi joudutaan pitämään erillään jatkossakin. Mikä on todella suuri harmi, mutta kuitenkin parhaaksi pojan turvallisuudelle. Ehkä Pabista saadaan vielä kaveri Mislalle, saa nähdä. Koiranpentuhaaveet ovat siirtyneet kevääseen, Mislan pentueeseen. En ota sen suurempaa stressiä uudesta perheenjäsenestä sillä tällä hetkellä suuri osa keskittymisestä ja ajasta menee koulunkäyntiin.
Oma elämäni on mennyt todella mullinmallin viimeisten kuukausien aikana, mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla! Uusi parisuhde, opiskelupaikka sekä paikkakunta ovat pitäneet minut sopivan kiireisenä viimeisten parin kuukauden aikana. Asuntoasiatkin ovat vihdoin selvinneet ja fretit sekä Misla pääsevät muuttamaan luokseni kuun vaihteessa. En voi sanoa muuta kuin että olen äärimmäisen tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni, vielä kun saa karvaiset kaverit tänne halailtavaksi niin elämä hymyilee leveästi! :)

Misla juhli lokakuun 22. päivä 2-vuotissynttäreitään! Uskomatonta miten nopeasti aika tuon kippuran kanssa onkaan kulunut. :) Mislan kirsun ja huulien pigmentissä ei ole viimeaikoina juurikaan tapahtunut muutosta. Haaleneminen lakkasi sen jälkeen kun Canaganin syöttäminen loppui, ja ruoanvaihdoksen jälkeen se myös palautui pikkuisen mutta nyt on junnailtu hetki paikallaan. Tilasimme kasvattajan kanssa Mislalle erilaisia lisäravinteita joiden avulla toivomme saavan pigmenttiä palautumaan, mutta katsotaan kuinka käy. Mikäli pigmentti saadaan takaisin, koitetaan Mislan kanssa käydä keväällä hakemassa valioitumiseen vaadittava viimeinen serti jostain näyttelystä.
Olen itse innostunut viimeaikoina salilla käymisestä sekä hieman terveellisemmistä elämäntavoista muutenkin. Odotan innolla talvea ja Mislan vetotreenien jatkamista, sopeutuminen kaupunkilaiskoiraksi sujuu varmasti paremmin kun koira pääsee liikkumaan tavallista enemmän. Misla on oppinut maalla jonkin verran huonoja tapoja, mutta uskon että määrätietoisella asenteella ja ajalla saadaan neidistä taas kelpo koirakansalainen.
Nyt kun olen hetken elellyt hiljaiseloa molemmissa harrastuspiireissä niin koira- kuin frettipuolellakin, on tullut huomattua yksi erityisen tympeä seikka. Niin kurjaa kuin se onkin, niin rehellisyydestä sakotetaan. Oli kyse sitten omien frettien terveystilanteesta tai koiria koskevista jalostusvalinnoista, niin tuntuu että aina jollakulla on jotain sanottavaa asiaan. Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta, mutta mielestäni se on erittäin syvältä perseestä että ne harrastajat ja kasvattajat jotka avoimesti kertovat elukoidensa huonoista puolista niiden hyvien lisäksi, saavat eniten loskaa niskaansa. Aina löytyy vinguttavaa mutta kumma kyllä tällaiset henkilöt eivät koskaan tee itse asioiden eteen mitään vaikka se ratkaisu muka tuntuukin takataskusta löytyvän.


Mutta, sellaista tänne! Toivotaan että saadaan tässä loppusyksyn/alkutalven aikana hieman päivitystä ulkoasuun, etenkin kommenttipuoli olisi mukava saada käytännöllisemmäksi. Pahoittelen että kommenttinne ovat jääneet lähestulkoon täysin pimentoon, pyrin vastailemaan niihin kaikkiin viimeistään siinä vaiheessa kun näitä pikku fiksauksia on tehty. :) Mitä teille kuuluu?

♥ Manta

tiistai 23. syyskuuta 2014

Uudet tuulet puhaltaa!

Syyskuun alkupuolisko ollaan elelty hiljaiseloa läppärini poismenon vuoksi. Fretit viettävät edelleen aikaansa ulkosalla koloja kaivellen ja muiden pienien tihutöiden parissa touhuten. Sekä fretit että koira ovat huomanneet lähestyvän talven tulon ja koko seitsikko alkaa olla hyvässä karvassa. Fretit ovat alkaneet kasvattaa talvikarvaa huimaa vauhtia ja myös ruoankulutus on lähes tuplaantunut viileiden ilmojen myötä. Perheeni puolesta lauma koki myös pari viikkoa takaperin perheenlisäystä kun joukkioon liittyi Henttu-berninpaimenkoira, joka on pikkusiskoni omistuksessa! Misla ei uudesta tulokkaasta "yllättäen" ollut innoissaan.





Koko Tassujen tahdissa -poppoolla on edessä suuria muutoksia, sillä sain juuri tänään tiedon siitä että minut on hyväksytty opiskelemaan liiketalouden perustutkintoa Omnian aikuisopistoon Espooseen! Koulu alkaa jo viikon kuluttua joten kiire on lievä ilmaisu tulevien viikkojen tapahtumille, täytyy saada hankittua asunto, muuttaa ja mahdollisesti myös etsiä töitä koulun ohelle. Freteistä ja Mislasta tulee siis virallisesti kaupunkilaisia! Tarkoituksenani on muuttaa yksin kaksioon eläinlauman kera, toivon asunnon löytyvän mahdollisimman pian jotta pääsen taas mielipuuhani eli frettihuoneen sisustamisen pariin! :) Huikeaa päästä vaihtamaan maisemaa ja aloittaa koulu, muutaman vuoden breikki opinnoista on tehnyt tehtävänsä ja motivaationi on huipussa!

Päätös näyttelytauosta pitää edelleen, vaikkakin olen miettinyt alkuvuodelle yhtä KV näyttelyä jotta Misla mahdollisesti saataisiin valioksi. Mislan kanssa käytiin reilu viikko sitten terveystarkeissa Tampereella, silmät, polvet ja kyynärät olivat kaikki terveet. Lonkat lähtivät Kennelliittoon B:nä, mutta tulivat takaisin C/C:nä. Eläinlääkärin mukaan lonkissa ei ollut rakenteellista vikaa joka myöhemmin vaikeuttaisi tai haittaisi koiran elämää, vaan kyse oli ennemminkin kosmeettisesta haitasta. Maljat olivat hieman liian kapeat, mutta muuten kuvat näyttivät hyvältä. Noh, tällä kertaa näin ja tärkeintä on tietää ettei lonkkatulos tule koiran elämään vaikuttamaan. Misla tullaan kuvauttamaan mahdollisesti uudelleen parin vuoden päästä. Pentuesuunnitelmat pitävät ja Misla tullaan astuttamaan A lonkkaisella ja muutenkin terveeksi kuvatulla uroksella ensivuoden puolella!






Suuria muutoksia siis on luvassa ja varmasti tulen pitämään teidät ajantasalla, muistakaahan että laumamme kuulumisia voi seurata myös Instagramissa hasthtagilla #tassujentahdissacrew ! :)

♥ Manta

lauantai 30. elokuuta 2014

Raakaruokinta meillä

Fretin raakaruokinta on suhteellisen simppeliä esimerkiksi koirien raakaruokintaan verrattuna. Yksi iso ero tulee jo siinä, että frettien kanssa valinnanvaraa lihoissa on paljon vähemmän kuin mitä koirilla. Erityisesti sianliha kuormittaa fretin munuaisia, joten sitä ei tarvita ruokavalion osaksi ollenkaan. Itse ajattelen ruokinnan niin että fretit saavat sellaista ruokaa mitä söisivät luonnossakin; erilaisia lintuja, kaneja, jyrsijöitä sekä pienissä määrin kalaa. Jotkut omistajat antavat myös poroa ja lammasta freteille, meillä niitä on kokeiltu mutta koska yksikään kuudesta fretistä ei suostunut niihin kajoamaan, niin en nähnyt niiden soluttamista ruokalistaamme niin tarpeelliseksi. Freteille voidaan myös antaa erilaisia hyönteisiä ja toukkia, meillä on annettu joskus ajanvietevälipaloiksi etanoita sekä heinäsirkkoja.

Koska fretti on lihansyöjä, tulisi sen ravinnosta 95% olla eläinperäistä. Ruokavaliosta maksimissaan 5% on kasviksia, tämä osuus jäljittelee sitä osuutta mikä luonnossa voisi olla esimerkiksi kanin vatsalaukussa. Fretin ruokavaliosta rasvaa tulisi olla noin 25-30%. Talvea kohti rasvan määrää nostetaan, esimerkiksi meillä on rasvaa annettu jopa 50% talvisin jo senkin vuoksi että fretit ovat asuneet pihalla ja niillä menee enemmän energiaa ylläpitoon kylmillä ilmoilla. Liian vähäinen rasvan saanti näkyy fretin yleiskunnossa; turkki ei kiillä, anturat ja fretin iho ovat kuivat ja energiataso matala. Aikuisen fretin ruokavaliosta proteiinin osuus tulisi olla ainaki 35%, pennuilla sekä imettävillä naarailla vielä korkeampi.



En ota itse suurempaa stressiä frettien raakaruokinnasta. En laskeskele sen tarkemmin määriä ja suhteita, vaan annan ruokaa ihan maalaisjärjen mukaan ja ennenkaikkea seurailen frettejäni jotta näen miten ruokinta niihin vaikuttaa. Ylipaino kielii liiallisesta energiansaannista, jolloin rasvan määrää voidaan vähentää. Aiemmin mainitut kuiva iho, turkki ja anturat taasen kielivät rasvan puutoksesta. Meillä fretit ovat olleet suurimman osan ajasta aivan terveitä, lukuunottamatta muutaman vuoden takaista ECEä sekä muutamaa flunssaa jotka olen itse onnistunut niille tartuttamaan varotoimenpiteistä huolimatta. Tällä hetkellä kaikki ovat hyvässä, solakassa kesäkunnossa ja harjoittavat lihaksistoaan ahkerasti kaivelemalla, hyppimällä ja kiipeilemällä ulkotarhassa.

Meillä fretit ruokitaan viikkolistan mukaan näin:

Maanantai
Aamu: Broilerin siipiä
Ilta: Broilerin maksaa, kivipiiraa, sydämiä, rasvaa & valkosipulijauhetta


Tiistai
Aamu: Broilerin kauloja
Ilta: Jauhettua lohta ja kalkkunaa, broilerin rasvaa, neljä keltuaista, merileväjauhetta & jauhettuja kananmunankuoria


Keskiviikko
Aamu: Broilerin kauloja
Ilta: Tipuja, hiiriä tvs. kokonaisia eläimiä


Torstai
Aamu: Jäniseläimen lihaa

Ilta: Broilerin rasvaa, sisäelinseosta, jauhelihaa, lohiöljyä, luujauhoa & nokkosjauhetta

Perjantai
Aamu: Broilerin siipiä
Ilta: Jauhettua lohta ja broileria, kana-kasvis sekoitusta, neljä keltuaista & maitohappobakteereja


Lauantai
Aamu: Broilerin kauloja

Ilta: Jauhettua siipeä tai kaulaa, broilerin jauhelihaa, rasvaa, pellavansiemenöljyä & oluthiivaa

Sunnuntai
Aamu: Broilerin kauloja

Ilta: Tipuja, hiiriä tvs. kokonaisia eläimiä

Fretti syö päivässä noin 4-7,5% painostaan. Talvea kohden fretit syövät enemmän kerätessään talvipainoa, ja keväisin ne taas laihduttavat itsensä solakkaan kesäkuntoon. Meillä ruoan ja etenkin rasvan määrää lisätään syksyisin, varsinkin nyt kun fretit ovat pääsääntöisesti ulkoasukkeina. Päivässä ruokaa menee tämän lauman ruokkimiseen n. 700-1000 grammaa. Navi syö huomattavasti vähemmän kuin mitä pojat, joten jos ruokintakustannuksia miettii niin tottakai olisi halvempaa pitää kuuden fretin tyttö- kuin poikalaumaa. Esimerkiksi kanankauloja pojat syövät kaksi per naama, per ateria. Navi syö yhden. Kokonaisia eläimiä annan aina yhden per naama, senkin vuoksi että kaikilla on sitten omat eväänsä eikä tule tappeluita. Etenkin hiiret ovat melko kalliita, ja olisikin tietty hienoa jos voisi kasvattaa hiiret itse ruokakäyttöön! Itse olen tätä suunnitellut mutta toistaiseksi siihen ei harmikseni ole ollut mahdollisuutta. Vaikka kyse on ruokaeläimistä, tulee nekin kasvattaa ja hoitaa oikein - näin varmistetaan jo sekin että fretit saavat varmasti hyvää lihaa eikä vain luuta, nahkaa ja pahimmassa tapauksessa jonkinlaisia tauteja. Raakaruokinnassa paras valttikortti on aina se että tietää mistä liha on peräisin.

Meillä fretit ovat tätä nykyään pelkästään raakaruokinnalla. Mikäli kuitenkin esimerkiksi näyttelyistä voitetaan nappulaa, niin ne pyritään syöttämään pois ennenkuin ne menevät vanhaksi. Nappulatilanteesta riippuen frettimme siis viettävät silloin tällöin "roskaruokapäivää", jolloin tietenkin omistajakin käy päivän teeman hengessä hakemassa mäkkisapuskaa. :D Freteillä roskaruokapäiviä ei ole kuin maksimissaan 1-2 kuukaudessa, täytyy tunnustaa että omistaja viettää niitä hieman useammin..


Ehdottomasti yksi hienoimmista asioista fretin raakaruokinnassa on se, kuinka voit nähdä fretin nauttivan ravinnosta jota se luonnossakin söisi. Raakaruokaa ja etenkin luita syödessään fretti käyttää täysin erilaisia lihaksia esimerkiksi päässä ja niskassaan, kuin mitä se kuivaruokaa syödessä käyttäisi. Raakaruoka saa fretit syömään ja nautiskelemaan silmät kiinni ateriastaan, karvaiset eläimet kuten tiput ja hiiret taasen aiheuttavat usein hillitöntä ravistelua ja repimistä, ikäänkuin fretit saalistaisivat ateriansa uudestaan!

Lihakauppalista:

broilerin maksaa
-"- kivipiiraa
-"- rasvaa
-"- jauhelihaa
-"- sydämiä
-"- sisäelinseosta
-"- jauhettua siipeä/kaulaa
-"- kauloja
-"- siipiä (saannista riippuen olkavarrettomia)
kalkkunan jauhelihaa
-"- jauhettua siipeä/kaulaa
kana/kalkkuna-kasvismix
jauhettua lohta
tipuja
hiiriä

Saannista riippuen hamstereita, marsuja, rottia, kania, viiriäistä jne. mutta meidän pakastimen peruspilarit ovat broileri, kalkkuna, lohi ja hiiret. Pääpaino on siis broilerilla ja broilerista käytetään meillä tällä hetkellä kaikkia muita osia paitsi selkärankoja. Selkärangatkin uppoavat kyllä laumalle mutta ne ovat työläämpiä ja vievät enemmän tilaa kuin siivet ja kaulat, niistä myös jää enemmän rippeitä kuin muista luisista lihoista joten käytännön vuoksi ne on toistaiseksi deletoitu ruokalistastamme. Suurin osa sekä frettiemme että Mislan ruuista tulee siis tällä hetkellä Mustin ja Mirrin pakastealtaista. Maukas -sarjalta löytyy laaja valikoima frettien raakaruokinnan peruspilareihin lukeutuvia lihoja. Kätevät pötköt voi ottaa vaikka päivän mittaiselle näyttelyreissulle mukaan, sillä vakuumi on sen verran paksua ettei lihasta sulamisen aikana erittyvät nesteet pääse sotkemaan laukkua.
Freteille löytyy myös Maukas -sarjalta niille sopivia käteviä annospaloja. Maukas kana-lohi-kasvispullat ovat meillä nykyään osana ruokavaliota jo ihan vain niiden helppokäyttöisyyden vuoksi. Olisikin hienoa jos kaikki lihat voisi saada tällaisessa muodossa, säästyisi paljon aikaa ja vaivaa pötköjen ja levyjen sahaamiselta. :) Annospullat sulavat nopeasti ja niiden annostelu on äärimmäisen helppoa. Meidän laumamme syö näitä kerran viikkoon, yleensä siis perjantai-iltaisin. Ja kaikki tykkäävät!

Lisäravinteet:

Kananmunankeltuainen
Pellavansiemenöljy
Oluthiiva
Kananmunankuoret
Lohiöljy
Maitohappobakteerit/inupekt
Nokkosjauhe
Luujauho
Merileväjauhe
Valkosipulijauhe

Lisäravinteet ovat tärkeä osa raakaruokinnan tukemisessa. Lohiöljy sisältää paljon hyödyllisiä omega-3-rasvahappoja, jotka tukevat elimistön toimintaa monin eri tavoin. Ensimmäisenä vaikutuksen huomaa yleensä terveestä ihosta sekä pehmeästä ja kiiltävästä turkista. Pellavansiemenöljy on myös hyvä rasvahappojen lähde. Valkosipulijauhetta annetaan fretin vastustuskyvyn ja ruoansulatuksen parantamiseksi, ja sen on huomattu myös ehkäisevän tehokkaasti erilaisia loistartuntoja. Merileväjauheesta fretti saa sekä vitamiineja, kivennäisaineita että mineraaleja kun taas oluthiiva on äärimmäisen hyvä B-vitamiinin lähde. Maitohappobakteerit auttavat ylläpitämään elimistön hyvää bakteerikantaa ja niitä voidaan käyttää monissa eri tilanteissa, kuten fretin ulosteen ollessa löysää tai vatsaa herkistävien lääkekuurien aikana. Kananmunankuoret ja luujauho pitävät huolen siitä että fretti saa tarpeeksi forsforia ja kalsiumia, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä kivennäisaineita fretin luuston ja hampaiden kannalta. Kananmunan keltuaisesta fretti saa hyödyllisiä vitamiineja sekä rasvalisiä, kun taas nokkosjauhe on mainio flavonoidien, kivennäisaineiden ja vitamiinien lähde. Helpoiten lisäravinteet uppoavat freteille mössöruokien joukkoon sekoitettuina.

Helpottaakseni ruokintaa, sahaan tai pussitan lihat annoskokoisiksi aina siinä vaiheessa kun ne hankin. Frettien lihoja varten on hankittu oma pakastin, ei siksi että itseäni häiritsisi eläinten ruuat omieni joukossa, vaan siksi että perus pieni kaappipakastin ei yksinkertaisesti riitä tällaisen lauman lihoille. Frettien ruokapakastimen virkaa meillä ajaa Matsuin kaappipakastin, joka on kyllä ollut jokaisen euron arvoinen! Pakastin on ollut kovalla käytöllä parin vuoden ajan eikä ongelmia ole ilmennyt, ehdottomasti siis yksi parhaista frettien hoitoon liittyvistä investoinneistani. Mislan lihat ovat omien ruokieni seassa jääkaappipakastimessa, koska Mislaa ei pääsääntöisesti ruokita raa'alla, ei lihojakaan ole miljoonaa erilaista tilaa viemässä.

Kannustan lämpimästi kaikkia fretinomistajia raakaruokintaan, tai edes 50/50 periaatteella ruokkimiseen jolloin lihaiset luut pitävät fretin hampaat hyvässä kunnossa. Frettien raakaruokkiminen on loppupeleissä hyvin simppeliä, ja parin fretin raakaruokkiminen saattaa olla jopa halvempaa kuin laadukkaan kuivamuonan syöttäminen. Yksi raakaruokinnan suurimmista eduista on pienenneet ulostemäärät. Raakaruokinnalla fretti pystyy hyödyntämään ravinnostaan lähes kaiken jolloin jätettä ei pääse syntymään merkittäviä määriä, toisinkuin kuivaruokinnalla. Frettien raakaruokinta ei ole rakettitiedettä ja terveellä maalaisjärjellä pääsee jo hyvin pitkälle! :)

♥ Manta 

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Näyttelykausi paketissa!

Olo on samaan aikaan sekä hieman tyhjä että hämmentynyt. Toisaalta myös äärimmäisen helpottunut. Jonkin aikaa asioita pyöriteltyäni, tein päätöksen etteivät niin Misla kuin fretitkään osallistu enää yksiinkään näyttelyihin tämän vuoden puolella, tai frettien tapauksessa tämän kauden aikana. Syy pidemmän tauon pitämiseen on oikein yksinkertainen - nimittäin kyllästyminen. Nautin äärettömän paljon näyttelyharrastuksesta, ihmisten tapaamisesta, näkemisestä sekä uusiin ihmisiin ja harrastajiin tutustumisesta. Mutta nyt kun frettien kanssa on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana osallistuttua jokaiseen Suomessa järjestettävään näyttelyyn ja Mislan kanssa taasen ollaan oltu menossa yhtäjaksoisesti jo puolentoista vuoden ajan, on yksinkertaisesti seinä tullut vastaan. Nautin yhä edelleen näyttelyistä harrastuksena, mutta matkat syövät hermoja, aikaa ja varoja aivan järkyttävän paljon. Koska teen töitä pääsääntöisesti viikonloppuisin, vaikuttavat näyttelyreissut myös töideni määrään. Ja se mikä vaikuttaa töideni määrään, vaikuttaa tuloihini. Tällä hetkellä elämäni on moninverroin sisältörikkaampaa kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten, joten täytyy ajatella hieman pidemmälle ja miettiä myös sitä miten tämä paletti pidetään kasassa sitten kun lauman kanssa edetään täältä seuraavaan paikkaan.

Frettien kanssa suunnistetaan siis näyttelyihin seuraavan kerran aikaisintaan ensikesänä, riippuen siitä mitä näyttelyitä täällä Suomessa silloin järjestetään. Mislan kanssa mennään seuraavan kerran näyttelyihin todennäköisesti silloin kun kippuravauva on kotiutunut ja tullut siihen ikään että sitä voidaan viedä pentuluokkiin. Uskon pidemmän tauon tekevän hyvää kaikille osapuolille, frettien tai Mislan ei tarvitse stressata matkustelusta ja näyttelyitä edeltävistä pesurumbista vaan kaikki seitsemän saavat rymytä, sotkea ja nauttia elämästään sielunsa kyllyydestä! Tauon aikana pyrin itse tekemään mahdollisimman paljon töitä, Mislan kanssa on tarkoitus jatkaa treenaamista syksyn mittaan samalla kun odotellaan pigmentin palautumista.

Omat suunnitelmani ovat tällä hetkellä selkeämmät kuin koskaan aiemmin. Muutoksia saattaa aina tulla, mutta olen ollut yhteydessä Omnian aikuisopistoon tammikuussa alkavista koulutuksista. Paikallaan junnaaminen saa riittää, ja nyt kun havahduin siihen ikävään tosiasiaan että viimeisetkin ystäväni vaihtavat paikkakuntaa, niin ei minulla yksinkertaisesti ole enää syytä jäädä jumittamaan Seinäjoelle. Vuodenvaihteen jälkeen siis pääkaupunkiseutu kutsuu minua ja laumaani, joko ammattikoulun tai töiden ja nettilukion merkeissä. Katsotaan kuinka käy, mutta loppuvuosi painetaan ankarasti duunia jotta täältä päästään vuodenvaihteen jälkeen liikkumaan taas eteenpäinkin. :)

Sen pidempään lätisemättä, itse asiaan eli näyttelykuulumisiin! Kaksi viikkoa sitten piipahdimme Mislan kanssa kannatusreissulla Kuopiossa, Sawo Show'ssa. Olin ilmoittanut Mislan näyttelyyn kaikille kolmelle päivälle, joka jälkeenpäin mietittynä ei kyllä olisi alkuunsa kannattanut puuttuvan pigmentin ja karvanlähdön vuoksi. Noh, lähdimme kuitenkin ja ihana Sini majoitti meidät koko viikonlopuksi luokseen!
Akitoja oli ilmoitettu perjantaille ja lauantaille 16, ja sunnuntaille 15 kappaletta. Koirat olivat samat kaikkina päivinä ja kilpailijoita oli saatu niin Norjasta kuin Venäjältäkin! Perjantaiaamuna lähdimme Mislan kanssa ajelemaan Kuopiota kohti, matka eteni mukavan joutuisasti ja sää oli hieno siihen asti kunnes pääsimme ulos autosta. Tai niin, olihan sää edelleen hieno, mutta liki +30 asteen lämpötilassa sekä koira että omistaja vetivät erittäin veteliksi alta aikayksikön. Tuomarinamme toimi Anne Indergaard, ihastuttava naistuomari Norjasta josta uskaltaisin veikata kaikkien koiranomistajien pitäneen! Tuomari oli hirvittävän sympaattinen, osasi käsitellä koiria ja hauskutti pirteällä ja positiivisella olemuksellaan. Mislaa hän arvosteli seuraavin sanoin: "20 months but still very immature. Nicely shaped head but pale pigmentation on nose & eyelids. Hooded ears. Needs more width in skull. Straight in shoulder & upperarm. Topline rising to the tail. Long in loin. Tailset a little low. Open angulation in behind. Unstable on the move. Well presented." ja laatuarvosanaksi NUO H. Tuomari mainitsi pigmentistä, joka on mielestäni täysin oikeutettu syy antaa Mislalle Hyvä laatuarvosana! Hyvä maku perjantailta jäi silti ja tuomari valitsi kauniit koirat voittamaan! :)

Näyttelyn jälkeen suunnattiin Sinille koirien kera, toteuttamaan jo viikonlopun aikana traditioksi muodostunutta toimintakaavaa eli läskeilyä ja hiukan lisää läskeilyä. Viikonlopun menussa meillä oli pizzaa, pizzaa ja vielä hieman pizzaa, suklaata unohtamatta! Aika kului mukavasti ja kun itse tulee maalta, oli huikeaa päästä viettämään viikonloppua välillä landelle eikä ahtaaseen kerrostaloasuntoon usean koiran kanssa.
Lauantaina tuomarinamme toimi Freddie Klindrup, mukavanoloinen miestuomari Tanskasta. Tuomari käsitteli koiria mielestäni hyvin ja asiallisesti, mutta aikamoinen ERImaatin kuva tuomarista jäi kun 14/16 koirasta sai ERIn ja näistä 13/14 SAn. Mislasta tuomarilla oli seuraavaa sanottavaa: "Bitch needs time to develope. Could have slightly shorter muzzle. Correct bite. Correct placement of eyes and good size. Very good neck bone and bone. A slightly straight angulated in rear and front. Slightly long in body. Correct tail. Moves wee from the side a little loose in front. Nice temperament." ja positiivisena yllätyksenä pigmentittömälle kaljumyyrälle NUO EH NUK3! Päivän ja ehdottomasti koko viikonlopun kohokohta oli se, että uskaltauduin ensimmäistä kertaa koskaan viemään vieraan koiran kehään - ja millaisin tuloksin! Sinin ihastuttavan nakkikoira raitapaita Ranin kanssa sijoituimme Paras Narttu kehässä sijalle 2, ja koska paras narttu oli jo valio, siirtyi serti Ranille. Tämä oli viimeinen serti jonka Rausku tarvitsi valioitumiseen, ja asian tajuttuani en voinut kuin hyppiä ja tuulettaa silkasta ilosta! Vuorenvarman Ainutlaatuinen "Ran" siis lauantaina AVO ERI AVK1 SA PN2 SERT VARACA ja FI MVA!! Wooo! Täytyy myöntää että tästä sai itsekin paljon itsevarmuutta, tiedä vaikka sitä joskus eksyisi muidenkin vieraiden koirien kanssa kehään saakka! Näyttelyn jälkeen otettiin muutamat palkintopossukuvat Ranista ja keskityttiin pizzansyömisen lisäksi katsomaan Tie Eldoradoon -animaatioelokuvaa. Superia!

Kaikki Sawo Show -kuvat (C) Sini Piironen
 
Sunnuntaina oli sitten viimeisen näyttelypäivän vuoro. Matkaväsymys alkoi jo näkyä Mislasta ja neiti tyytyi lähinnä tinttailemaan minulle, joten pyysin Sallaa käyttämään Ministerin kehässä puolestani. Hienosti Misla jaksoi esiintyä Sallan kanssa, oli kiva katsoa omaa koiraa välillä kehän laidalta! Tuomarina meillä oli sunnuntaina tanskalainen naistuomari, Marianne Baden, joka vaikutti topakalta tuomaritädiltä. Kehät pyörivät todella ripeään tahtiin mikä on tietenkin aina positiivinen asia! Mislaa tuomari arvosteli seuraavin sanoin: "Feminine bitch, nice head and expression. Well set and carried ears. Good muzzle. Correct bite. Nose is not black, lacking pigmentation on lips and eyeribs. Excellent neck. Bit soft topline. Standing bit of east-west. Moves well. Good quality of coat." tulokseksi kuitenkin jällee pigmentin vuoksi NUO H. Siitä täytyy ehdottomasti antaa pisteitä viikonlopun tuomareille että kaikki tulivat kertomaan mikä koirassa oli hyvää ja mikä vialla, puuttuva pigmentti koitui oikeutetusti meidän kohtaloksemme tällä reissulla mutta mitä pienistä! Esitin vielä Ranin valioluokassa, neitokaisen ollen VAL ERI VAK2 SA! Kun kehä päättyi ja voittajat oli valittu, suuntasimme Mislan kanssa samantien kohti Seinäjokea. Näyttelyreissusta kotiutuminen ja palautuminen vei niin koiralta kuin omistajaltakin lähestulkoon kaksi päivää, vaikka nämä pidemmät näyttelyreissut mukavia ovatkin niin ovat ne silti omalla tavallaan paljon raskaampia kuin perus yhden päivän pyörähdykset. :)

Täytyy kehua Sawo Show'n järjestäjiä, noin iso näyttely oli mielestäni kuitenkin hyvin organisoitu ja varmasti mennään parin vuoden päästä uudestaan molempien kippuroiden kanssa!

Viikko sitten koitti näyttelyputkemme huipentuma - Maailman Voittaja 2014. World Winner 2014. WDS 2014. Millä nimellä sitä ikinä haluatkaan kutsua, niin tätä tapahtumaa oli odotettu! Suuntasimme Mislan kanssa Espooseen jo viikon puolivälissä, miksi, syy siihen selvinnee joskus ajallaan. :) Kävimme viikolla katsomassa koiranpentuja Kennel Candidaksessa, ihastuttavat kuuden viikon ikäiset kippuranalut ottivat meidät vastaan iloisesti hännät heiluen ja naskalihampaat kenkiin upoten. Toisaalta tuntui äärettömän ihanalta, mutta tietenkin taas suurelta kiusaukselta käydä pallottelemassa pieniä akitavauvoja, mutta onneksi siihen oman kotiutumiseen ei toivottavasti ole enää montaa kuukautta aikaa.
Lauantaina koitti suuri päivä. Akitoja saapui paikalle huimat 81 kappaletta, ympäri maailmaa. Paikanpäällä nähtiin niin eri sävyisiä brindlejä kuin punaisiakin, sekä myös valkoisia rotunsa edustajia! Tuomarinamme meillä oli Rui Oliveira, herttainen vanhempi miestuomari Portugalista. Tuomari piti erittäin ripeää tahtia yllä, joka näkyi kyllä arvostelujen pituudessakin. Suureksi pettymykseksi tuomari osoittautui tähänastisista näkemistäni tuomareista kaikista pahimmaksi ERImaatiksi, loppujen lopuksi vain kolme koiraa 81:stä koirasta sai EHn ja loput lähtivät kotiin ERInomaisen laatuarvosanan kera. Mislalle saatiin pitkästä aikaa tuliaisiksi ERI, joka ei kuitenkaan tuossa vaiheessa enää tuntunut kovinkaan ansaitulta, pigmenttikin kun vielä uupuu ja rotumääritelmän mukaan sen kuitenkin kuuluisi olla musta. Mislasta tuomari sanoi seuraavaa: "Very nice head. Nice shape. Good neck & shoulder, not in coat."

Ilman kommelluksia ei kuitenkaan Maailman Voittajasta selvitty! Reilun puolentoista vuoden mittaisen näyttelyurani aikana, 30 näyttelyn aikana, en ole koskaan tiputtanut kenkääni jalasta kehässä. Noh, WDSssa se sitten tietenkin tapahtui! Kesken laatuarvostelun, kun olimme Mislan kanssa jo heittäneet up & downin ja lähdin kiertämään kehää ympäri, huomasin yhtäkkiä toisen balleriinani menevän 2 metriä meitä edellä. Voihan nyt helvetti. :D Tein pikaisen hätäratkaisun ja päädyin monottamaan toisen kengän jalastani, tietenkin suoraan venäläisiä kanssakilpailijoita kohti. Tarina ei kerro osuiko kenkä kehenkään, mutta minun ja tuomarin lisäksi monella muulla oli kehän laidalla todella hauskaa! Noh, vahinkoja sattuu, suoritus ei keskeytynyt ja henkilövahingoiltakin ilmeisesti vältyttiin joten ei traumatisoiduta tästä. Ajoitus vain tällekin episodille oli ehkä kaikista otollisin!

Kenkäepisodi. :D Kiitos kuvasta Emilia! 

Vietimme Mislan kanssa vielä muutaman päivän leppoisaa laatuaikaa pääkaupunkiseudulla. Nyt olemme ainakin lähestulkoon vuoden verran vapaita näyttelyistä ja muista vastaavista reissuista, omasta mielestäni me ainakin olemme niiin lomamme ansainneet! Näihin juttuihin, kuviin ja tunnelmiin, muistakaahan te muutkin harrastusintoilijat pitää breikkiä jos siltä tuntuu!

♥ Manta 

perjantai 15. elokuuta 2014

Heinäkuu pähkinänkuoressa

Tajusin juuri että siitä on vain kaksi kuukautta kun ostin ensimmäisen oman autoni. Jokunen aika sitten ihmettelin auton mittarilukemaa, parin kuukauden aikana olen kerinnyt ajamaan reippaasti yli 10 000 kilometriä! Mitä! Ihmekään että on alkanut pikkuhiljaa nyppimään aina kun täytyy istua auton rattiin.. :D Kesälomani loppui kuun lopussa enkä voi kuin ihmetellä että mihin neljä viikkoa humpsahti niin nopeasti. Heinäkuun aikana olen pyörähtänyt Helsingissä, Oulussa, Kokkolassa ja pari kertaa sekä Jyväskylässä Porissa että Tampereella. Lomaan on mahtunut niin koiranäyttelyreissuja, festarit kuin frettien joukkorokotuskin!

Kuun ensimmäisenä viikonloppuna Mislan oli määrä osallistua SSKY:n erikoisnäyttelyyn. Vein koiran päivää aikaisemmin Riinan luo Tampereelle sillä en itse päässyt näyttelyyn mukaan pikkusiskon rippijuhlien vuoksi. Lauantaiaamuna Riina soittikin näyttelypaikalta että en sitten ilmoittanut Mislaa näyttelyyn, itse olin luullut että Riina oli ilmoittanut Ministerin sinne ja rakas kasvattaja taas luuli asian olleen toisinpäin. :D Misla matkusti siis turistina Heinolaan, mutta ainakin se pääsi viettämään viikonloppua toisen omistajansa luokse ja sain itse viettää melkein koiravapaata viikonloppua vain lapinkoirat riesanani. :)

Heinäkuun toisena viikonloppuna suuntasimme Mislan kanssa Ouluun Rosan luo. Ihastuttavat shetlanninlammaskoirapojat Milo ja Levi eivät niinkään olleet Mislan mieleen joten koirat piti pitää koko viikonlopun ajan erillään, mutta ainakin omasta mielestäni oli huikean ihanaa päästä näkemään kaveria sekä näitä ihania karvapalloja pitkästä aikaa! Lauantaiaamuna suuntasimme jo tutuksi tulleelle Äimänraution raviradalle ja akitat olivat kehässä ensimmäisenä. Paikalle ei ollut ilmoitettu kuin kolme akitaa joista kaksi oli pentuja, joten Misla oli ainut virallisessa luokassa kisaava koira. Tuomarina Oulussa meillä oli Tuula Savolainen, mukava vanhempi rouva joka arvosteli Mislaa seuraavin sanoin: "n. 20kk. Hyvät mittasuhteet. Hyvä kaula ja ylälinja. Tnään kesäturkissa. Hyvä pää ja ilme. Hyvät paksut oikea-asentoiset korvat. Edestä hieman kapea, eturintaa tarvitaan lisää. Suorahkot olkavarret. Hieman luisu lantio. Hyvä häntä. Hyvä, vahva takaosa. Hyvät käpälät. Liikkuu tasapainoisesti hyvällä askeleella. Kirsu- ja huulipigmentti haalistuneet, saisivat olla mustat.". Pigmentin takia jäi kuitenkin SA saamatta, tulokseksi siis NUO ERI NUK1. Juttelimme tuomarin kanssa tovin Mislan pigmentistä ja siitä miten se ruoan vuoksi on hävinnyt, paljon kehuja tuli siitä miten harvoin näkee näin vaivattomasti ja hyvin liikkuvaa akitaa ja toivoi kovasti että saadaan pigmentti takaisin ja tuon koiraa uudemman kerran näytille. Hieman harmitti, mutta tieto siitä että hienosti oltaisiin pärjätty muuten lämmittää kyllä mieltä!
Illemmalla suunnattiin Rosan ja muiden oululaisten kanssa hieman viihteelle, Oulussa järjestettiin sopivasti Rotuaari Piknik -kaupunkifestari jota pääsimme seuraamaan viereisen kerrostalon ikkunasta! :D Hurjan hauska kokemus ja uusien ihmisten lisäksi sain myöhemmin tutustua myös hieman Oulun yöelämään. Täytynee ottaa revanssi pohjoiseen joskus ilman koiraa, sen verran hauskempaa ja mielenkiintoisempaa tuo meno tuntui olevan kuin täällä tuppukylässä Seinäjoella.




Oulu KV. Kiitos kuvista Mari Rajala!

Hyvällä hapella seuraavana aamuna saikin lähteä ajelemaan Oulusta kohti Kokkolaa. Kehät pyörivät ajallaan ja tuomarimuutoksen vuoksi tuomariksemme oli vaihtunut kyproslainen Panos Demetriou. Akitoja oli ilmoitettu paikalle hurjat kaksi kappaletta, pentuluokassa kilpaileva uros sekä Misla. Ennen akitoja kehässä oli siperianhuskyjä joille ei juurikaan SAta jaeltu, eikä KPta irronnut myöskään pentuluokan akitaurokselle joten siitä uskalsi jo päätellä tuomarin olevan tiukemmasta päästä. Tuomari oli yllättävän vikkelä, juoksutti kerran edestakaisin eikä seisottanutkaan kauaa. Keltainen lappu nousi enkä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, tuliaisiksi Kokkolasta siis NUO H. Arvostelusta sai kuvan ettei tuomari tuntunut löytävän juuri mitään hyvää Mislasta; "1,5 years old, would like to see more substance, more coat and better expression. Has correct bite. Would like to see better front and topline. She is too narrow in front. Has correct near angulation. Moves ok. Needs more showcondition.". Mutta mitä pienistä, näyttelyharrastus on joskus tälläistä ja koska edellisenä päivänä oli muuten ollut hauskaa niin H ei juuri edes jaksanut haitata elämää. Helteestä ja pitkästä viikonlopusta huolimatta Misla jaksoi esiintyä hienosti enkä voinut olla kuin ylpeä neidistä!

Heinäkuun kolmantena viikonloppuna vietimme kavereiden kanssa viikonloppua Helsingissä Summer Sound 2014 -festarin merkeissä. Minulle nämä olivat kolmannet soundit ja täytyy sanoa että tunnelma on kyllä aina ollut yhtä katossa paikan päällä! Kolmen päivän liput, hyvää seuraa, Helsinki ja upeat ilmat - juuri muuta ei olisi voinut viikonlopulta toivoa. Esiintyjistä emme käyneet tsekkaamassa kuin yhden-pari joka iltana, sillä aloittelut tahtoivat venyä hieman pitkiksi kaikkina päivinä. Mukava pieni irtiotto arjesta vanhojen kavereiden kanssa joita ei enää turhan usein eri paikkakunnalla asumisen vuoksi näe!

Summer Soundin jälkeisenä tiistaina pyörähdettiin frettien kanssa Porissa joukkorokotuksessa. Päivä oli järkyttävän kuuma ja automatkat eivät olleet frettien mieleen. Auton ilmastoinnista huolimatta koko poppoo oli enemmän tai vähemmän kuolleita matkojen jälkeen. Onneksi rokotuspaikalla fretit saivat viettää hetken aikaa pihalla varjossa ja tuulessa. Rokotusaineen vaihtuminen näkyi jonkin verran freteistä, aine Distemink kirveli ilmeisesti enemmän kuin mitä Febrivac Dist tekee ja etenkään Navi ei rokotuksesta juuri tahtonut innostua. Kaikille saatiin kuitenkin rokotukset laitettua, tällä kertaa poppoo sai vain penikkatautirokotukset sillä suunnitelmiimme ei ulkomaanreissuja kuulu seuraavan vuoden aikana.
Eelin sirulle on käynyt jotain, todennäköisesti siru on mennyt rikki sillä sitä ei lukijalla pystytty mistään päin frettiä löytämään. Viimeistään seuraavien rokotusten yhteydessä Eeli saa siis uuden sirun niskaansa, sirujen hajoaminen on harvinaista mutta näköjään kuitenkin mahdollista!
 
Lämpimät ilmat ovat jatkuneet jo kuukauden verran ja sen huomaa myös eläimistä. Fretit ovat kaivaneet syviä tunneleita tarhaan joita en kuitenkaan nyt ole raaskinut täyttää, sillä ne nukkuvat viileässä maan alla ennemmin kuin kopeissaan. Freteille on roudattu myös vedellä täytetty hiekkalaatikko uima-altaaksi jossa ne voivat käydä viilentymässä tarpeen mukaan. Onneksi tarha on rakennettu sellaiseen paikkaan johon aurinko ei missään vaiheessa päivää pääse porottamaan suoraan, vaan sieltä löytyy aina myös varjoisia kohtia! Omaksi sekä eläinteni onneksi sateet näyttävät vihdoin suuntaavan tänne Seinäjoellekin, joten eiköhän helpotusta kuumiin ilmoihin ole luvassa. :)

♥ Manta

torstai 7. elokuuta 2014

Kuvakasa mäyränaattoreista!

















♥ Manta

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Turkinhoitoa tassujen tahdissa

Jokainen lemmikinomistaja tietää sen tunteen kun ne ensimmäiset karvatollot löytyvät sohvalta, keittiön nurkasta tai omalta tyynyltä. Se alkaa taas - karvanlähtö nimittäin. Misla päätti muistaa minua romanttisesti aloittamalla karvanvaihdon pari viikkoa sitten, vaikka neiti varsin hyvin tietää että koiranäyttelykautemme on hädin tuskin puolivälissä. Karvoista inspiroituneena ajattelinkin kertoa teille hieman tarkemmin siitä, miten meillä ikuisesti kestävä sota karvoja vastaan hoidetaan!

Myös fretit tiputtavat turkkinsa kaksi kertaa vuodessa, meillä yleensä alkutalvesta sekä loppukeväästä. Frettien karvanlähtö on vähintäänkin yhtä tuskaisaa aikaa kuin Mislankin karvan tiputtaminen - karvaa vain lähtee lähtemistään ja tuntuu ettei se ikinä lopu, eikä voi kuin ihmetellä että miten noin pienistä eläimistä voikaan lähteä sellainen määrä karvaa. Karvanlähtöjen aikaan kaikista rakkain väline meillä on Furminator Short-Hair, joka on todellakin ollut hintansa väärti ja kestänyt kovaa käyttöä jo useamman vuoden. Meiltä tämä löytyy S-koossa, se ei ole liian suuri freteille eikä myöskään liian pieni Mislalle, esimerkiksi jalkojen harjaaminen on helpompaa kun furminaattori on hieman pienempi.
Furminaattori irrottaa pohjavillan sekä irtokarvat tehokkaasti, mutta kuitenkaan katkomatta tai muuten vahingoittamatta päällikarvaa. Frettien kanssa olen huomannut että harjan kanssa täytyy olla hieman hellävaraisempi frettien herkän ihon vuoksi, jotta esimerkiksi selkärangan kohdalle ei pääse syntymään nirhaumia teristä. Aina kun huomaan karvanlähdön alkaneen kunnolla, pidän pidemmän furminointisession jolloin harjaan frettejä ja koiraa niin kauan että irtokarvoja ei enää tunnu hirveästi lähtevän. Työtä helpottava ominaisuus on furminaattorin nappi, joka pökkää harjaan kerääntyneet karvat nopeasti pois yhtenä tollona! Karvat on siis helppo heittää roskiin tai vaikka säästää, oman lemmikin karvoista on mahdollista teetättää lapasia, pipoja tai jopa huovutettuja koruja!

video

Frettien kanssa on myös mahdollista nyppiä vanha karva pois kun uusi on jo kasvanut tarpeeksi tilalle. Meillä tämä ei joka vuosi kaikkien frettien kohdalla onnistu, mutta aina löytyy joku yksilö joka on päättänyt hankkiutua karvoistaan kerralla eroon. Tällöin karvojen nyppiminen on yleensä helpompaa ja nopeampaa kuin furminoiminen, vaikka se saattaa näyttääkin rajulta, ei nyppiminen kuitenkaan satu frettiä kunhan karva tosiaan on tarpeeksi irtonaista vaan fretit pikemminkin nauttivat siitä että pääsevät kutiavasta vanhasta turkistaan eroon. Tänä keväänä meillä oli Taavi ehdoton karvojen pikatiputtamisen kuningas ja muistin jopa videoida pienen pätkän karvojen nyppimisestä! Videolla siis talvikarva saa kyytiä ja uusi, tummempi kesäkarva tekee jo kovaa vauhtia tuloaan alta.

Karvanlähdön aikaan eläinten ihonhoito on tärkeää. Iho kuivuu ja hilseisee, joten tällöin yleensä lisään erilaisten öljyjen määrää eläinten ravinnossa. Fretit saavat enemmän lohi- ja pellavansiemenöljyä kun taas Mislalle on hankittu ihan omat tököttinsä joita annan kuuriluontoisesti aina karvanlähtöajan alusta siihen saakka että uusi karva on alkanut kunnolla kasvaa. Mustin ja Mirrin valikoimista löytyvät Fullolife Skin & Coat sekä Virbac Megaderm ovat biotiinin ja lohiöljyn lisäksi olennainen osa Mislan karvanlähtöajan lisäravinteita, näiden avulla olen huomannut Mislan karvan kasvavan takaisin nopeammin sekä kiiltävämmän ja terveemmän näköisenä muutenkin.

Peseminen karvanlähdön aikaan auttaa myös pääsemään irtokarvoista eroon, oli kyse sitten freteistä tai koirasta. Meillä on käytössä sekä freteillä että Mislalla Bio-Groom Bronze Lustre ja Bio-Groom Super White -shampoot. Innostuin Bio-Groomin tuotteista kokeiltuani valkoiselle turkille tarkoitettua shampoota Eelillä pari vuotta sitten, kun sen niskakarvat olivat värjäytyneet Cothivetin vuoksi vihreiksi. Valkaisevaa vaikutusta shampoolla ei ole, mutta se kuitenkin kirkastaa ja tekee turkin kiiltäväksi. Vaikka shampoot eivät ihan halvimmasta päästä olekaan niin ne todellakin ovat hintansa väärtejä, meillä koko laumalla pari purkkia kestää helposti puoli vuotta, riippuen tietty siitä kuinka usein eläimiä on tarve pestä. Shampoot vaahtoavat todella paljon joten peseminen helpottuu huomattavasti eikä ainetta tarvitse läträtä litratolkulla! Nämä shampoot ovat vakiinnuttaneet asemansa hyllyssämme sillä ne ovat yksiä harvoista shampoista jotka sopivat myös frettien herkälle iholle - pesun jälkeen sekä fretit että Misla ovat vastustamattoman pehmeitä ja pörröisiä ja tuoksuvat tajuttoman hyvälle!



Karvanlähtö aiheuttaa myös sen että auto on varsinkin koiran jälkeen yltä päältä karvoissa. Itse irrotan karvat yleensä kostutetulla käsipyyhkeellä, jolloin karvat jäävät pyyhkeeseen ja siitä voi puhdistuksen jälkeen pudistella enimmät irtokarvat pois ja heittää pyyhkeen sitten pesukoneeseen. Imurointi on varma mutta aikaavievä keino, karvarullat taasen olen kokenut erittäin huonoksi vaihtoehdoksi sillä tarra täyttyy karvoista yhden vedon jälkeen ja koko rulla on kulunut loppuun kun puolet takatilasta on saatu puhdistettua.
 
Omasta mielestäni myös kuivausrumpu on jokaisen eläintalouden must have -kodinkone, frettien karva on lyhyttä ja terävää joten se jää helposti kiinni vaatteisiin ja petivaatteisiin, mutta lähtee todella huonosti pois pelkän pesukoneen avulla. Kuivausrumpu voi olla hieman kallis hankinta, mutta on todellakin jokaisen sentin väärti, etenkin karvanlähtöjen aikana!

Mikäli sinulla on jotain hyviä tippejä karvanlähtöön liittyen, jaa ne ehdottomasti kommenttiboksissa!

♥ Manta

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kohti uutta näyttelykautta!

Kevyesti myöhässä, mutta niin vain tuli avattua jälleen uusi frettinäyttelykausi, vieläpä paljon tavallista aikaisemmin! Ihka uusi näyttely Tammerferret järjestettiin kesäkuun puolivälissä lauantaina nimensä mukaisesti Tampereella, tarkemmin paikannettuna Hervannassa. Näyttelypaikkana toimi Hervannan vapaa-ajan keskus, joka pääsi ehdottomasti yhdeksi näyttelypaikkojen suosikeistani! Vaikka näyttelypaikalle pitikin kivuta yhdet rappuset, ei se haitannut sillä ne eivät olleet pitkät ja niiden ollessa ulkona sai vielä hengitelläkin mukavasti aitausta kantaessa. Näyttelypaikka oli todella tilava, mikä nykyään on aikamoista herkkua frettinäyttelyissä.

Näyttelyä oli saapunut tuomaroimaan Hanna Munkhammar Ruotsista. Olemme käyneet kerran aiemmin hänen arvosteltavanaan, lähes vuosi sitten Virossa. Näyttelyihin valmistautuminen meni tällä kertaa ihan silakoiksi sillä muistin leikata kynnet vasta muutamaa päivää ennen näyttelyä. Lisäksi olin perjantaiyön töissä, joten lauantaiaamu oli melko hektinen. Töistä päästyäni kävin pikaisesti suihkussa, säntäilin ympäri taloa ja pihaa ja keräsin mäyrien tavaroita kasaan ja nakkelin niitä autoon sitämukaa kun satuin jotain löytämään. Aikataulu oli melko tiukka ja minun täytyi ehtiä pesemään vielä fretitkin. En ole varmaan koskaan suoriutunut kuuden fretin pesemisestä noin nopeasti mutta niin vain sain kaikki pestyä, auton pakattua ja startattua kohti Tamperetta!
Menomatka ei sujunut aivan mutkitta. Uusi autoni on ilmeisesti päättänyt tappaa minut ottamalla ESPit pois päältä ilman lupaa, eikä muuten anna laittaa niitä takaisin päälle. Menomatkalla onnistuin jälleen räpsäyttämään kameran mikä tietenkin söi fiilistä jonkin verran. Ylöjärvelle päästyäni ei kameran räpsähdys ollut enää ainut huolenaiheeni sillä alkoi sataa. Vaikka koen että minulla on ihan näpsäkästi ajokokemusta ja myös erilaisista sääolosuhteista, niin kyllä kuumotti kun Passat heitti välillä tsippaliiraa motarilla ajaessa. Selvisin kuitenkin hengissä perille asti ja vieläpä ilman harhaanajoja!


Näyttelypaikalle saapuminen oli hurjan mukavaa. Toisinkuin koiranäyttelyissä, ilmapiiri on rento ja lämmin ja näyttelypaikalle on aina mukava tulla kun näkee tuttuja naamoja. Sain freteille näpsäkän paikan salin nurkasta, läheltä tuttuja. Kasattuani aitauksen muita ja nylonhäkin Hattia varten, saivat fretit aamupalansa jonka ohella putsailin kaikkien korvat. Aamun mittaan Taavi päätti käydä pyörittelemässä Pabia jonka seurauksena poikarukan niska aukesi jälleen. Otti päähän, ottaa päähän. Ei siksi että se vaikutti Pabin pisteisiin, vaan siksi koska tuntuu pahalta että välillä menee useitakin viikkoja hyvin ja ilman ongelmia, ja sitten taas jonkun on pakko käydä rei'ittämässä poikapoloa. Olen kuullut myös joidenkuiden sanovan että Pabin tilanne on täysin omaa syytäni. Noh, kuten olen aiemminkin sanonut, jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää niin en olisi Pabia koskaan Suomeen tuonut. Laumasta ei kuitenkaan saada koskaan yhtenäistä pitämällä Pabia kokoajan erillään muista, edistystä on kuitenkin tapahtunut huomattavan paljon siitä kun poika kotiutui joten en ole vielä valmis luovuttamaan, Pabi kuitenkin leikkii ahkerasti etenkin Navin ja Veetin kanssa joten eristyksissä oleminen ei ole sen kannalta paras vaihtoehto.
 
Omista freteistäni Navi meni ensimmäisenä arvosteltavaksi. Kerkesinkin napata siitä pari kuvaa ja tarkoituksenani oli käydä ottamassa kuvat kaikista freteistä arvosteltavina, mutta suunnitelmiin tuli pienoinen muutos.. Väsymys vei voiton ja niin nukahdin salin lattialle Lisan viereen. Tarkoitukseni oli sihteeröidä muutama luokka, mutta olin ilmeisesti unissani ilmaissut haluttomuuteni hommaan ja jatkanut unia. En tiedä kuka frettini laittoi arvosteluun sillä välin kun vetelin sikeitä, mutta lämpimät kiitokset teille! :D Alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus löytää minut nukkumasta näyttelypaikalta..

Useiden tuntien jälkeen sain herätä maailman parhaaseen näkyyn kun Emilian kauniit suklaasilmät toljottivat minua haalarini uumeniin. Päätimme lähteä käymään Hesburgerissa Lisan, Emilian, Weran ja Petran kanssa ja pienen seikkailun jälkeen se hese sitten löytyi kuin löytyikin. Olen hiukan nirso ruokieni suhteen ja tilaan hampurilaiseni aina hieman erilaisena, tällä kertaa asiakaspalvelija ei sitten ollut ihan mukana ja ruokani olivat kaikkea muuta kuin sitä mitä olin tilannut. Toisilta puuttui esimerkiksi dippejä ja yksi sai ruokamyrkytyksen, joten ei mennyt hesereissu ihan putkeen!

Aika kului mukavan joutuisasti ja piakkoin alkoikin jo palkintojenjako. Varhaisesta ajankohdasta johtuen näyttelyssä ei ollut ollenkaan juonioriluokkia, vaan kaikki osallistuneet olivat joko seniori- tai veteraani-ikäisiä. En odottanut kenellekään freteistämme mitään sillä osalla oli karvanvaihto vielä rajusti kesken ja ulkona rymynneet fretit näyttävät enemmän törkyisiltä koppakuoriaisilta kuin freteiltä, mutta suureksi yllätyksekseni ja tietysti ilokseni Navi sijoittui kovatasoisessa luokassaan sijalle 4! Palkintojenjako jatkui ja monet ystävät ja tutut kahmivat palkintoja, kunnes tuli Taavin luokan vuoro. Taavi voitti luokkansa, en olisi voinut olla iloisempi! ♥ Hurjan paljon onnitteluja vielä myös kaikille muille sijoituksia napanneille! :)


Täytyy antaa erityisen paljon kehuja Tampereen seudun fretit ry:lle Tammerferretin järjestelyistä! Näyttely oli mielestäni järjestetty todella hyvin, näyttelypaikka ja palkinnot olivat todella kivat ja paikalla oli myös mukava valikoima purtavaa Sallan toimesta ja vieläpä halpaan hintaan. Ehdottomasti tänne näyttelyyn suunnataan koko poppoon kanssa tulevinakin vuosina!

Frettinäyttelykautemme jäänee tänä vuonna suppeammaksi kuin edeltävinä vuosina. Näiltä näkymin tarkoituksena ei ole enää suunnistaa muualle kuin Finnish Ferret Festivaliin, mutta sitäkään en ole lyönyt lukkoon. Koiranäyttelyt ovat vieneet viimeaikoina niin paljon energiaani ja jopa mielenkiintoani kaikkia näyttelyitä kohtaan joten syksyn jälkeen aion pitää pidemmän tauon kaikista näyttelypuuhista ja möllötellä vain kotona eläimineni. :)

♥ Manta 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Metsäläiset elementissään

Ulkona freteillä riittää monenmoista puuhaa jokaiselle vuorokaudenajalle. Ehdoton ykkönen on tietenkin kolojen ja luolastojen kaiveleminen joka tosin aiheuttaa itselleni jonkin verran harmaita hiuksia sekä tietenkin ajoittaisia lihasjumeja. Periaatteessa koloja ei tarvitsisi täytellä, mutta omaan silmääni ne eivät näytä mukavalta ja tiedänpähän frettien saavan lisää treeniä kun ne kaivelevat tunneleitaan uudelleen minun jäljiltäni! Suomen kesään tyypillisesti kuuluvat sääolosuhteiden vaihtelutkaan eivät ole tuntuneet menoa haittaavan, vaan fretit keksivät aina itselleen puuhaa - satoi tai paistoi.





















♥ Manta