keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kolmen KVn putki - CHECK!

Huhhuh! Vihdoinkin olen saanut varastoitua itselleni sen verran energiaa että pääsin koneen ääreen ja siirtelemään monta sataa kuvaa koneelle ja verkkoalbumiin. Viime viikonloppuna oli päämääränämme siis messariviikonloppu, eli perjantain Helsinki Winner, lauantain Pohjoismaiden Voittaja ja sunnuntain Voittaja -näyttelyt. Ilmoitimme Riinan kanssa Mislan kaikille kolmelle päivälle, ja mikäs muukaan olikaan tavoitteena kuin titteleiden haaliminen!

Torstai-iltana ajeltiin Mislan kanssa Tampereelle Emeliinan luo, perjantain kehä alkoi jo yhdeksän maissa aamulla joten näimme parhaaksi mennä edellisenä iltana jo hieman lähemmäs Helsinkiä jotta aamulla ei sitten tarvitsisi herätä niin aikaisin ja ajaa hirveän pitkää matkaa tiukalla aikataululla näyttelyyn. Emeliinan kanssa meillä oli sama päämäärä - ensin näyttelyt ja sitten mukavasti Lisan luokse majoittumaan.

Perjantaiaamuna kello soi aikaisin, hirveällä vaivalla saimme luumme kerättyä ja päästiin matkaan. Keli oli aivan järkyttävän hirvittävä, tuuli niin että auto heitteli jatkuvasti kaistalta toiselle ja keskittymistä ei voinut herpaannuttaa hetkeksikään. Muiden autojen pöllyttämät kuravesipisarat ja täysin musta taivas eivät myöskään kauheasti helpottaneet näkyvyyttä. Seuraavaksi loppuikin lasinpesuneste, jota seurasi monen surkuhupaisan tapahtuman ketju! Onneksi lasinpesuneste loppui juuri ennen Linnatuulta, suuntasimme siis sinne hakemaan lisää jotta selväisimme hengissä perille asti. Noh, jouduimme odottelemaan kymmenisen minuuttia liikkeen aukeamista. Kun pötti löytyi, ei oma maksukorttini toiminutkaan kun palkat eivät olleet tulleet ajallaan perille. Sitten meni sähköt - koko puljusta, siellä taskulampun valossa Emeliina keräsi kolehtia jotta saatiin lasinpesunesteet maksettua, kerkesimme juuri ajoissa ennenkuin kassakonekin teki tenät sähkökatkoksen vuoksi! Sitten hirveässä tuulessa pohtimaan kuinka auton konepelti aukesikaan, ja mikäs siellä oli se rööri johon lasinpesuneste piti kumota. Kun pussi saatiin auki, purskahti sieltä noin puolet syliini, jonka jälkeen Emeliina kaatui istutusten sekaan jään peittämällä kukkapenkillä. :D Oivoi, lasinpesunesteet saatiin kuin saatiinkin kuitenkin oikeaan paikkaan ja pääsimme jatkamaan matkaa! Helsingin päässä yllättikin sitten ruuhka.. Emme nimittäin olleet ainoat jotka olivat matkalla messukeskukseen, onneksi kuitenkin selvisimme "vain" puolen tunnin jonottamisella ja kerkesimme paikalle hyvin ennen kehän alkua!



Ja kuten kuvasta voikin jo ottaa vinkkiä, meni meillä perjantain kehä oikein hyvin!! :) Misla esiintyi hyvin vaikka itse hiukan ryssinkin yliasettelemalla sitä, tuomarina oli Anna Albrigo Italiasta. Hiukan tiukan oloinen täti, joka kuitenkin käsitteli koiria varmaotteisesti ja asiallisesti. Ei turhia jahkaillut ja antoi vain ERIä ja EHta koirille. Niin siinä sitten kävi että sijoitti Mislan ensimmäiseksi kilpailuluokassa, joten tittelihän sieltä tuli! "1 year old, correct in body proportions. Feminine head, correct ears & set & carried, only a little big eyes, but still typical expression. Correct topline & tailset, correct angulation front & near, typical movement". Näin siis arvosteli Albrigo Mislan, tuomarin ilmeestäkin kyllä näki että tykkäsi koirasta kovasti. :) Saimme SAn ja niin matka jatkui paras narttu kehään, jossa Misla oli loppuun asti ykkösenä, kunnes tuomari osoitti takaa tulleen venäläisen nuortenluokan nartun ensimmäiseksi. Jäimme siis toisiksi VASERTin kera, mutta silti en voinut olla kuin tyytyväinen! Päivän rivistönä siis JUN ERI JUK1 SA PN2 VASERT HeJW-13!! Hieno aloitus meidän näyttelyviikonlopulle. Jännitin itse hirveästi kehään menoa, stressasin tätä näyttelyä jo reilusti viikkoa etukäteen mutta onneksi kaverit jotka olivat näyttelyssä mukana, sekä ihana Jenni sitten tsemppasivat niin että uskaltauduin itse möngertämään kehään. Ja onneksi meninkin, onhan se aivan eri asia pärjätä yhdessä koiransa kanssa! Suurinta ihmetystä tuona päivänä kuitenkin aiheutti se että kun olin odottelemassa arvostelulomakkeita sihteeriltä, tuli tuo PN1seksi sijoittuneen koiran venäläinen omistaja kuiskaamaan minulle että hänen mielestään Mislan olisi pitänyt voittaa. Olin hurjan imarreltu, kiittelin kovin ja hymyilytti ihan sikana!

Näyttelyn jälkeen teimme siirtymän Emeliinan ja Emilian kanssa Lisan luo. Misla oli väsynyt matkustamisesta ja aamuisesta näyttelystä, joten se ei kauheasti innostunut Lisan seropi Vanusta, eikä greyhound Vinhasta. Kävimme kuitenkin aluksi kävelyllä jotta koirat voivat hiukan katsella toisiaan, jonka jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria metsässä. Misla jopa hiukan leikki Vanun ja Vinhan kanssa, mutta ei kuitenkaan suostunut parivaljakon ylimmäksi ystäväksi. :) Sisällä Misla olisi heti halunnut rodulle tyypilliseen tapaansa ottaa koko tilan haltuun, joten näimme helpoimmaksi ratkaisuksi pitää koirat erillään konfliktien välttämiseksi, Mislakin sai rauhoittua omassa nylonhäkissään omassa huoneessaan näyttelypäivän rasituksen jälkeen.



Lauantaina kehämme alkoi hiukan myöhemmin, joten aamulla sai nukkua vähän pidempään. Tuomarina oli tällä kertaa kreikkalainen Nikos Vazakas, joka kasvattaa itsekin akitoja. Lauantai kokonaisuudessaan oli kyllä semi tympeä päivä, kun olimme päässeet messukeskukseen, huomasin että ballerinat olivat jääneet toiseen autoon. Noh, en ole sellainen henkilö joka lähtee esittämään koiraa paskaisissa vaatteissa, (tässä tapauksessa siis ei-enää-niin-valkoisissa tennareissani) joten jouduin tyytymään parhaaseen tarjolla olleeseen hätäratkaisuun, kiitos siis Pauliinan äidille vielä lainakengistä! :) Saapaskorkkarit eivät välttämättä olleet sopivimmat asukokonaisuuteen, mutta pääasia että sain Mislan kehään siisteissä kengissä. Lauantaina Misla oli selkeästi väsyneempi kuin edellisenä päivänä, se laiskotteli eivätkä herkutkaan meinanneet kelvata. Esiintyminen oli omasta mielestäni aika vaisua, lisäksi tuomari arvosteli kaikkia koiria toooodella pitkän aikaa, joten odottelu ja seiskoskelu alkoi tympäistä jo koiraakin. Niin siinä sitten kävi että kilpailuluokassa sijoituimme kakkossijalle, silti olen sijaan hyvin tyytyväinen sillä hävisimme kuitenkin hyvin kehittyneelle nuorelle venäjältä kotoisin olevalle tuontikoiralle. :) Pääasia että tittelit pysyivät täällä Suomen kamaralla! "Feminine head and expression. Well set and carried ears. Dark eyes but could be more triangular. Well developed chest and forechest for the age. Correct bones and tight feet. Excellent tail. Moves well". JUN ERI JUK2 jäi siis sen päivän saldoksi. Tuomarin tapa käsitellä koiria oli todella mukava ja mies vaikutti muutenkin todella asialliselta, jakoi sekä ERIä, EHta että Htakin ja vain harva koira sai SAn.

Illalla suuntasimme Pääkaupunkiseudun Fretit ry:n pikkujouluihin Helsingin Amarilloon. Mukava hyppäys koirapiireistä fretti-ihmisten seuraan, meitä oli paikalla mukava määrä ja ruuat ja drinkit maistuivat paremmin kuin hyvin pitkän päivän jälkeen. Oli mukava nähdä taas ihmisiä joita ei yleensä tule nähtyä kuin näyttelyissä, hyvä päätös siis muuten pliisulle päivälle. :) Jonkin verran puhuttiin jopa jatkosuunnitelmista, mutta itse nostin kädet pystyyn jo heti alkumetreillä sillä seuraavana aamuna akitat olivat jälleen ensimmäisenä arvosteluvuorossa joten näyttelypaikalle joutuisi lähtemään jo aikaisin aamulla. Niin sitten möngerrettiin kotiin ja nukkumaan, Mislan mielestä oli ihan hurjan ihanaa änkeä yöllä nukkumaan minun ja Emilian väliin jolloin me kummatkin olimme pudota patjalta!



Sunnuntaiaamuna väsymys alkoi tuntua jo ylitsepääsemättömältä. Aamulla teki mieli heittää puhelin seinään ja jatkaa unia, mutta eihän se olisi ollut sopivaa! Niin vain Emilian kanssa raahauduttiin ylös ja näyttelypaikalle, tällä kertaa muistin ottaa kengätkin mukaan ja muutkin olennaiset tavarat olivat messissä. Emilia suuntasi katsomaan Chodsky Pesejä, joita jouduin itsekin sitten käydä vilkaisemassa. Hurjan kauniita koiria, toivon todella että Emilialle joskus sellainen pentu rantautuisi jotta pääsisin itsekin niitä rapsuttelemaan!

Kerkesimme pyörähdellä muutaman kerran kehässä treenailemassa Mislan kanssa ennen sen alkua. Koira tuntui selvästi paremmalta kuin edellisenä päivänä, oli pirteämpi ja enemmän mukana menossa omaan hauskaan tyyliinsä! Koiria oli lähes puolet vähemmän kuin edellisenä päivänä, mutta kuitenkin hiukan enemmän kuin perjantaina. Niin vain kehät lähtivät rullaamaan, eikä mennyt aikaakaan kun oma vuoromme koitti. Tuomarina oli Saija Juutilainen, joka oli oikein hymyileväinen ja mukava tuomari. Juoksutti hiukan enemmän kuin edeltävien päivien tuomarit, kirjoitutti todella pitkän ja kattavan arvostelun ja jakoi enimmäkseen ERIä, mutta myös EHta ja Hta. SAt eivät irronneet kovin helposti, vaan antoi näitä lähinnä kilpailuluokkien ykkösille. Niin siinä sitten kävi että tuomari sijoitti Mislan kilpailuluokassa ykköseksi, ja näinollen Misla nappasi toisen tittelinsä samalta viikonlopulta! "1v, kaunis ja ryhdikäs juniori. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Tasapainoiset kulmaukset. Kaunisilmeinen nartun pää. Jo hyvä kallon leveys ja komea kiinnitys. Hyvä kuono ja purenta. Kaunis niska ja häntä. Karvapeite ei parhaassa kunnossa. Riittävän kirkkaat värit. Mukava luonne. Erittäin hyvä liikkuja, kauniilla ryhdillä ja sujuvalla sivuaskeleella. Etuosa saa vielä asettua, muuten hyvin miellyttävä kokonaisuus." Tällaisella arvostelulla Misla sijoittui paras narttu -kehässä sijalle neljä, saaden jälleen VARASERTin! Sunnuntain pötkylä näytti siis seuraavalta: JUN ERI JUK1 SA PN4 VASERT JV-13!! Voi hitsi miten vieläkin nousee hymy huulille tätä kirjoittaessa! :) Samalla saimme siis osallistumisoikeuden joko vuoden 2014 tai 2015 Cruftsiin, vakavan mietinnän alle tuo 2015 vuosi on otettu mutta katsotaan mihin suuntaan koira kehittyy ja millaiset ovat fiilikset myöhemmin.

Kävimme napsimassa Mislasta palkintokuvat jotka tosin eivät sitten miellyttäneetkään silmää, kun kuvaaja julkaisi aivan eri kuvan mistä olin pitänyt. Emilia joutui tässä vaiheessa lähtemään jo kotia kohti, mutta itse jäin kiertelemään ja ihmettelemään näyttelyitä. Kun olin välillä katsomassa että Mislalla on kaikki ookoo häkissään, tuli luokseni tyttö joka kysyi voisiko ottaa Mislasta muutaman kuvan. Tottakai suostuin (onneksi!!!!) ja niin suuntasimme ulos räpsimään Mislasta kuvia ja jutustelemaan koirista ja erityisesti japanilaisista roduista. Väsy näkyi taas koirasta ja lumisade sai neidin naaman nyrpistymään, mutta kuvista tuli silti uskomattoman kivoja! Suuren suuret kiitokset siis Meri Nymanille seuraavista kuvista!



Tällä välin Lisa ja Emeliina olivat rantautuneet näyttelyyn ja linnoittautuneet whippetkehän laidalle. Menin sinne vahtaamaan ja rapsuttelemaan vipukoita heidän kanssaan, ja siinä ohella tuli solmittua uusia ihmissuhteitakin. :) Tutustuimme ihanan pirteään ja hymyilevään Ceciliaan sekä hänen Juli-whippettiinsä, ja jäimme tietysti tsemppaamaan parivaljakkoa koko kehän ajaksi. Itse räpsin siinä ohessa kuvia minkä kerkesin, ja hienosti hekin loppujen lopuksi nappasivat juniorivoittajan tittelin ja saivat paras narttu kehästä ensimmäisen SERTinsä! Niin suunnistettiin porukalla ottamaan uusia palkintokuvia ja hakemaan ruusukkeita ja muita palkintoja. Kuvauspaikalla olikin jonoa reilusti ja odotella sai pitkät tovit sillä monien omistajien oli pakko ruveta ottamaan vielä kaverikuvia koiriensa kanssa. Tämä systeemi ei kyllä toiminut läheskään niin hyvin kuin sen olisi pitänyt, jonkun olisi pitänyt olla paikalla valvomassa kuvauspaikkojen käyttöä ja tälle touhulle olisi pitänyt olla jokin maksimi aikaraja. Saatiin kuitenkin kuvat otettua ja sovittiin Cecilian kanssa jo alustavasti Cruftsin valloittamisesta Etelä-Pohjanmaalaisin voimin!

Vaikka koiranäyttelyt useimmiten ovatkin hurjan mukavia tapahtumia, joissa pääsee myös luomaan uusia ihmissuhteita, löytyy sieltä silti ne omat haittapuolensakin. Ensinnäkin ihmiset, jotka päästävät koiransa kiinni toisten koirien persauksiin. Tällainen toiminta on minulle punainen vaate, sillä Misla ei tule vieraiden koirien kanssa toimeen eikä pidä siitä että vieraan koiran märkä nenä tuntuu yhtäkkiä kiinni persreiässä. Kuvausjonossa jouduin sanomaan hiukan rumasti takana oleville venäläisille joiden oli hirveän vaikeaa ymmärtää että miksi heidän koiransa ei saisi suunnilleen kävellä maassa makaavan koirani päällä. Pyrin näyttelyissä pitämään Mislan aina kiinni itsessäni jotta se ei olisi haitaksi muille, mutta tuntuu olevan liikaa vaadittu monilta muilta ihmisiltä pitää huoli siitä että ne omat koirat ovat hallinnassa ja ollaan perillä siitä missä ne huhtovat. Toinen tympeä asia johon olen näyttelyissä törmännyt, on ihmisten katkeruus, tai jokin vastaava luonnonvoima joka saa ihmiset unohtamaan käytöstavat kokonaan. Tottakai on hienoa että oma koira pärjää, mutta joka näyttelyssä ei vain voi voittaa. Itse en arvosta tippaakaan sitä että esitetään jonkinasteista kaveria ja kun poistun paikalta koirani kanssa, aletaan kehän laidalla vinkua siitä kuinka koirassani on jotain vikaa tai kuinka esitän sen päin persettä.
Olen äärettömän tyytyväinen saavutuksiimme Mislan kanssa. Misla on vasta hiljattain täyttänyt vuoden, ja tämä on ensimmäinen näyttelyvuosi sekä minulle että koiralle. Olemme kehittyneet hurjasti, ja myös pärjänneet hyvin. Mikään ei kuitenkaan ole tullut ilmaiseksi, vaan olemme oikeasti myös nähneet vaivaa jotta esiintyminen on saatu hiottua siihen pisteeseen mitä se nyt on. Jokaisessa koirassa on jotain vikaa ja tiedostan itsekin paremmin kuin hyvin kaikki virheet ja puutteet Mislasta. Kaiken tämän kehien laidalla tapahtuvan paskanjauhannan vuoksi pyrin yleensä saapumaan näyttelypaikalle sopivasti ennen kehien alkua, ja lähtemään sieltä heti kun tilaisuus koittaa. Minä menen näyttelyihin hakemaan positiivisia kokemuksia sekä koiralle että itselleni, en siis vinkumaan tuloksista, tuomarista, muista koirista tai siitä miten ihmiset ne esittävät, minulla ei ole varaa tehdä näin, enkä usko että on kenelläkään muullakaan.

Kuva © Juulia Pirinen

Yhdeksän tunnin jälkeen koitti viimein aika jolloin Mislan kanssa poistuimme näyttelypaikalta. Suuntasimme vielä Lisan luo hakemaan tavaroita ja tilaamaan ruokaa kotiin, pitkien pohdintojen jälkeen päädyttiin pizzoihin, joiden saapumisessa sitten kestikin jonkin aikaa. Tällä välin kerkesimme ottaa Mislan kanssa torkut, kunnes heräsin mukavasti pizzan tuoksuun. Söimme ja lähdimme matkaan iltaseitsemän maissa. Keli oli edelleen ihan surkea, tiet olivat täynnä loskaa ja pimeäkin oli jo kerinnyt tulla. Paluumatka ei siis ollut paljoa sen häävimpi kuin menomatkakaan, mutta selvisimme kuitenkin Mislan kanssa hengissä kotiin asti! Kiitos Emeliinalle matkaseurasta, olisin todennäköisesti nukahtanut jo Hämeenlinnan kohdalla jos autossa ei olisi ollut jotakuta jonka kanssa rupatella.

Misla oli huisin iloinen päästyään kotiin, se kävi nappaamassa samantien apinalelun suuhunsa ja säntäsi esittelemään sitä L:lle. Eeli ja Pabikin olivat pärjänneet hyvin L:n hoivissa, ja tarhalaisetkin voivat kuulemma mainiosti. Ilta sujui oikein mukavasti ja olin äärettömän onnellinen päästyäni nukkumaan, onneksi sekin ilo loppui sitten lyhyeen kun seuraavana aamuna töistä soitettiin että minun tulisi mennä iltavuoroon. Noh, eilen tuntui jo heti aamusta siltä että ei todellakaan kannattaisi nostaa edes päätä ulos peiton alta, ja kun sitten lähdin kärttyisenä töihin, onnistuin katoksesta peruuttaessani kolaroida auton autopaikan rautatolppaan. Ruttuunhan se auto osumakohdasta meni, autosta ulos, noin 1000x vittuperkeleet ilmoille jonkun lapsiperheen läsnäollessa (voin kertoa ettei tässä vaiheessa kauheasti kiinnostanut) ja soitto auton omistajalle joka tietenkin oli uutisesta tooodella iloinen.. Huomenna sitten suunta Käyttöautolle tekemään kustannusarviota tästäkin pikku hauskuudesta, oma moka, ei voi mitään, mutta täytyy myöntää että ottaa nuppiin ihan hitosti. Tämän seurauksena päätin perua Ruotsin Mälarillern -frettinäyttelyreissumme, sillä auton korjaaminen tulee lohkaisemaan sen verran suuren loven lompakosta että jostain täytyy vaan karsia. Noh, onneksi on WCWFS reilun kuukauden päästä, sen jälkeen onkin hyvä viettää puolisen vuotta taukoa näyttelytouhuista frettien kanssa ja keskittyä sertijahtiin Mislan kanssa. :)

Misla viikonlopun saaliin kera. :)

Semmoinen pidennetty viikonloppu sitten! Ilman vastoinkäymisiä ei siis selvitty tästäkään, mutta en voisi olla tyytyväisempi saavutuksiimme Mislan kanssa! Nyt Misla saa pitää parin kuukauden breikin näyttelyistä, jonka jälkeen sertijahtimme jatkuu ihan tosissaan. Onnittelut vielä kaikille muillekin messareilla pärjänneille!

♥ Manta ja  HeJW-13 JV-13 Jikino Kensha No Tyrande

11 kommenttia:

Inkku & Essu kirjoitti...

Nuo ulkona otetut kuvat on ihania♡

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu ja Misla ansaitsi voittonsa! Olen niin iloinen teidän puolesta! Onnea vielä kerran ja nähdään taas kehän vieressä ja pidetään hauskaa niin kuin kuuluukin ;) T: Heidi Alatalo ja karvakamut :D

Anonyymi kirjoitti...

oudot vaatteet sulla..

mantu kirjoitti...

Inkku & Essu, kiitoksia! Olen täysin samaa mieltä! :--)

Heidi, kiitos vielä ihan hirmuisesti ja onnea teidänkin poppoolle vielä hienosta menestyksestä! :) Kyllä etenkin Yufan menoa on suuri ilo seurata, niin kauniisti esiintyvä prinsessa. ♥ Ja niin tehdään! ;)

Kiitos myös sinulle rohkeasti Anonyyminä esiintyvälle rohkeasta kommentistasi! :--)

Nata kirjoitti...

Mitä outoa on jakussa ja hameessa? :D

Riina kirjoitti...

Hienoa Manta ja Misla <3 Minusta on myös ihanaa, että sinä Manta jaksat panostaa myös omaan vaatetukseesi kehässä! Todella harva akita ihminen tekee sitä loppupelissä (sorrun samaan).

Millie' kirjoitti...

Heei mä näin teidät!! Onneksi olkoon! Tosi hieno saavutus! :3
Ja noi fretit, siis vitsi miten ihania ja omalaatuisia lemmikkejä! Mistä tollasen voi hankkia? ^o^

Millie' kirjoitti...

Ja vielä että oli pakko liittyä lukijaks! <3

Lutta kirjoitti...

Onnea hurjasti menestyksestä, teillä meni todella hienosti! Misla on kyllä oikein sievä junnuakita, ja hänellä on kyllä kaunis ilme. :)
Näinkin teidät tosiaan PMV:ssä että silloin marraskuussa Jyväskylässä, mutta en ole kerennyt tulla tervehtimään tai juttelemaan kaiken muun tohinan lisäksi, kenties tässä vielä joku kerta, toivottavasti. :)

Munkin pärstä on näemmä yhdessä kuvassa puoliksi taustalla, apua, miten mulla onkin noin harvinaisen epäedustava ilme, haha! :D

Anonyymi kirjoitti...

Upea Misla ja kaunis omistaja! :) Oletko itse harjoitellu Mislan kanssa ennen näyttelyihin menemistä vai oletko käynyt jossakin reeneissä? :) Upeasti meni teillä kisat! :) Onnea1 :)

mantu kirjoitti...

Nata: Niin, jakku ja hame.. Onhan ne aika harvinainen näky tuolla koiranäyttelyissä... ;)

Riina: Oi kiitos kiitos. <3 Pitäähän kaunis koira esittää hyvin pukeutuneena!

Millie': Ai, olisit tullut moikkaamaan! :) Kiitos paljon, itsekin olen enemmän kuin tyytyväinen viikonlopun saldoon! Frettejä saa Suomen Frettiliiton hyväksymiltä, virallisilta frettikasvattajilta. Fretti on kuitenkin lemmikkinä hyvinkin erilainen kuin perinteisemmät koirat ja kissat, joten lajiin kannattaa perehtyä tarkoin ja käydä tutustumassa ihan livenä ennen lopullista hankintapäätöstä.

Lutta: Kiitos paljon! Olen itsekin eeerittäin tyytyväinen koiraani. :) Joo näyttelypäivinä tuntuu kyllä olevan jatkuvasti vauhti päällä, toivottavasti keritään jatkossa törmäillä paremmin!

Anonyymi2: Hurjasti kiitoksia piristävästä kommentista. :) <3 Ollaan ihan kotosalla harjoiteltu Mislan kanssa, ja lähinnä kokemuksen kautta: ensin käytiin jonkin verran mätsäreissä ja sitten pentunäyttelyissä, joista olikin helppo siirtyä virallisiin luokkiin. :) Kiitos vielä!

Lähetä kommentti