torstai 26. joulukuuta 2013

Turpa kohti tulevaisuutta!

On jälleen aika muistella hieman kulunutta vuotta. Mukaan on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin asioita, joten eiköhän paneuduta näihin sitten ihan urakalla!

Suurin muutos tapahtui uudenvuoden päivänä, 1.1.2013 kun haimme Mislan kotiimme. Koiria meillä on ollut jo ennestään, joten koiranomistajuus sinänsä ei tuonut mukanaan mitään hurjia uusia kokemuksia. Lähinnä on ollut tyytyväinen siihen että on saanut päättää itse siitä miten koira koulutetaan, mitä sen kanssa harrastetaan, mitä se syö ja niin edelleen. Ensimmäinen vuosi Mislan kanssa on ollut paljon helpompi kuin luulin, ja uskon tämänkin johtuvan vain ja ainoastaan siitä että tiesin mitä odottaa. Tiesin millainen akita rotuna on.
Enkä voisi olla tyytyväisempi. Pikkuhiljaa teini-ikä on alkanut nostaa päätään ja Misla testaa rajojaan, mutta suuremmilta ongelmilta ollaan onneksi vältytty. Misla oppi sisäsiistiksi jo alle viiden kuukauden ikäisenä, ei ole koskaan vetänyt hihnassa, tuhonnut tavaroita tai pitänyt meteliä yksinollessaan. Kaikin puolin Misla on juuri sitä mitä koiralta toivon, ja miellyttämishalun puuttuminen tuo vain omat mukavat pienet haasteensa arkeen. Misla asustaa meillä sijoituksessa ja yhteistö kasvattajan kanssa toimii paremmin kuin hyvin! Monet ovat kyselleet että mikä järki tuollaisessa puoliomassa koirassa on, ja että olenko katunut sitä että tarjouduin sijoituskodiksi. Ei, en ole katunut! Itseasiassa mikäli saisin uudelleen päättää ottaisinko Mislan sijoitukseen vai omaksi, päätyisin edelleen samaan ratkaisuun eli sijoituskodiksi. :) Mikäli kaikki menee hyvin ja suunnitellusti, tulee Misla tekemään parin vuoden päästä pentuja kasvattajallaan, jolloin toivon että saan itselleni pienen prinsessan kauniista koirastani - sijoitukseen tietty!


Pohditaan sitten mennyttä vuotta harrastusten tiimoilta. Tänä vuonna kerkesimme käydä frettiemme kanssa yhteensä viisissä eri näyttelyistä, tosin vain kerran Suomen rajojen ulkopuolella. Kovin hääppöisesti ei ole näyttelyiden saralla mennyt, mutta toisaalta eivätpä nämä karvaturreni mitään priimayksilöitä olekaan, joten sijoitukset ovat aina olleet enemmän kuin iloinen yllätys! Sijoja on kertynyt freteittäin seuraavasti:

Veeti - 1x Tuomarin Suosikki, 1x Luokan I, 1x Paras Soopeli, 1x BIS
Taavi - 1x Tuomarin Suosikki
Hatti - 2x Luokan III, 2x Luokan I
Eeli --- 1x Luokan I

Navi -- 1x Luokan I, 1x Luokan II
Pabi -- 1x Yleisön Suosikki


Ruusukkeita on roudailtu frettinäyttelyistä kotiin reilut kymmenkunta kappaletta, monen mielestä ehkä turhamaista mutta itse rakastan ruusukkeita ihan hirveästi! Ne ovat kauniita ja konkreettisia muistoja siitä että omat kullannuput ovat pärjänneetkin joskus. :) Hyvin ylpeä olen saanut olla freteistäni, tuomareiden käsissä on käyttäydytty aina hienosti, mitä nyt Navi oli hiukan energinen pentuna mutta muuten ei ole tarvinut näiden käytöstä murehtia. Reissuissakin on sujunut hyvin ilman ongelmia, hyvä hyvä mäyrät!

Myös Misla on debytoinut tänä vuonna sekä epävirallisissa- että virallisissa näyttelykehissä, ja tuloksista ei tosiaankaan voi valittaa.

Mätsäreistä:
3x PUN3
1x SIN2
1x PUN2
1x PUN1
1x BIS2


Pentunäyttelyistä:
5x KP
5x ROP-Pentu
1x RYP-2


Virallisista näyttelyistä:
2x VASERT
1x SERT
1x ROP


Viralliset näyttelyt aloitettiin Mislan kanssa hienosti. Tähän mennessä seitsemästä näyttelystä kahdeksasta Misla on saanut laatuarvosanan ERInomainen, viisi kertaa Sertifikaatin Arvoisen ja sijoittunut neljä kertaa Paras Narttu -kehissä. Ehkä suurimmat saavutukset tältä vuodelta olivat kuitenkin HeJW-13 ja JV-13 tittelit. Eihän tästä koirasta voi olla muuta kuin ylpeä!

Ilmaiseksi ei kuitenkaan ole mikään tullut. Tiesin jo koiran hankintaa suunnitellessani että haluaisin myös harrastaa näyttelyitä sen kanssa, joten Mislan kanssa on opeteltu ahkerasti tähän päivään saakka esiintymistä ja käyttäytymistä tuomarin kopeloidessa. Vielä Misla on kovin innokas tuomarin tullessa häntä katsomaan, mutta pikkuhiljaa neiti on alkanut rauhoittua ja ymmärtää että sitä huomiota kyllä tulee ilman sataa pusua ja koko takapään vatkaamistakin. Mislan esiintymiseen en voi olla kuin tyytyväinen, koira nauttii esiintymisestä ja malttaa olla rauhassa, yleensä ne virheet tulevat täältä handlerin puolelta joten hieman malttia itselle kehiin niin hyvä tulee. :)

Mislan tämän vuoden potti aikaväliltä maalis-joulukuu.

Tosiaan, tänä vuonna myös frettilaumamme kasvoi jälleen kahden yksilön voimin. Navi ei kuulunut alkuperäissuunnitelmiini, mutta freteille ominaiseen tapaansa tämä tyttö kähvelsi sydämeni ensikohtaamisella ja niin monien onnellisten sattumien kautta Navi muutti meille ensimmäiseksi tyttöfretikseni. Sukupuolten väliset erot ovat olleet päätä huimaavat, välillä on tuntunut että Navista ei ole kuin kintaiksi, mutta kyllä se rakkaus tuotakin neitiä kohtaan vaan vie voiton enkä voisi olla onnellisempi siitä että juuri hän meille muutti. Ihan ongelmitta ei sujunut kuitenkaan tämäkään, sillä luovutusikäisenä eläinlääkärin tarkistuksessa Navilta löydettiin sydämestä sivuääni. Myöhemmillä kuunteluilla tätä ei olla kuitenkaan enää havaittu, joten voi olla että kyseessä oli vain pentuajan sivuääni. Tyttö tullaan kuitenkin kuuntelemaan säännöllisesti jatkossakin, jotta pysytään kartalla siitä että mitä siellä oikein on meneillään. Pentuajan pahapäisyydestäkin ollaan päästy jo eroon ainakin täällä kotipuolessa, vieraat kyllä saavat vielä hammasta - joskus vähän napakamminkin.

Toinen ja viimeinen uusi laumanjäsenemme on Unkarista haettu Pabi. Vuosien mittainen haaveeni, joka vihdoin ja viimein toteutui - tosin tuoden mukanaan paljon huolta ja murhetta. Pabi kotiutui elokuussa, mutta vielä tänäkään päivänä aikaisemmat uroksemme eivät ole sitä hyväksyneet laumaan mukaan. Välillä ollaan oltu tosi huonossa jamassa ja Pabin niskaa ja haavoja on jouduttu hoitamaan antibioottikuurein ja poika on pääsääntöisesti joutunut olemaan yksin tai Navin kanssa. Tämä on todella harmillista, sillä poju on äärettömän leikkisä eikä todellakaan halua kenellekään pahaa. Monet kerrat olen särkenyt sydämeni tuon ihanan fretin touhuja seuratessa ja solvannut itseäni siitä kun toin sen tänne asti saamaan näin paljon kuraa niskaan muilta freteiltämme. Minulle poika on mitä kultaisin, ja se on onnistunut valloittamaan myös monien muiden sydämet ihastuttavalla persoonallaan!

Frettien terveystilanne on ollut kohtuullisen hyvä kuluvana vuonna. Mitään flunssaa vakavampaa ei ole ollut, paitsi Pabin turvonnut imusolmuke joka tämäkin johtui tulehduksesta. Imppari on kuitenkin laskeutunut jo reilusti siitä mitä se oli aiemmin, joten eiköhän tuo normalisoidu tulevien kuukausien aikana. Frettien turkit, ihot ja anturat ovat olleet hyvässä kunnossa ja kaikki ovat olleet virkeitä ja leikkisiä, no worries siis!

Omassa elämässänikin on tapahtunut paljon kuluvana vuotena. Olen tutustunut uusiin, ihaniin ihmisiin mutta myös ollut välillä lähellä joutua vaikeuksiin suuren suuni takia. Loppukesästä muutimme L:n kanssa rivitaloon ja yhteistä taivaltakin on jo takana neljä vuotta. Sosiaalinen elämä on kärsinyt viikonlopputöiden vuoksi mutta eläimet ja itsensä on kuitenkin vain jollain elätettävä, joten mitäpä tuosta turhia valittamaankaan. Toisilla ei ole työtä ollenkaan. Mukaan on mahtunut kuitenkin myös kivoja viikon- ja viikonloppujen mittaisia reissuja kavereiden kanssa niin ulkomaille kuin muualle Suomeenkin. Vaikka lemmikkini ovatkin minulle kaikki kaikessa, tekee silti joskus hyvää olla niistäkin hetki erossa. :) Onneksi minulla on mahtavia ystäviä jotka ovat jaksaneet kuunnella freteistä jankkaamistani sen verran että voin luottaa kuusikon heidän hoiviinsa jos itse lähden reissuun!
Jos jostain olen ylpeä, niin siitä että koen olevani kehittynyt kuvaajana rutkasti niistä ajoista kun tämän ensimmäisen järkkärin hommasin. Nyt on kuitenkin tullut se aika että täytyy siirtyä eteenpäin, jonka vuoksi ensirakkauteni 600D on myynnissä. Toivotaan että sen tuleva uusi koti pitää siitä yhtä paljon kuin itsekin olen pitänyt!


Oman koulutukseni suhteen en ole koko vuoden aikana saanut mitään aikaiseksi, mutta eipä aika, jaksaminen ja motivaatio ole moiseen riittänytkään. Kaverit ja sukulaiset kyllä jatkuvasti vihjailevat että eikö jo jotain pitäisi keksiä, mutta en koe että olisin vielä mitenkään syrjäytynyt systeemeistä tai muutenvain epäonnistunut tässä asiassa, turhaa käydä kouluja jotka eivät kiinnosta ja joista ei koe saavansa mitään hyötyä irti. :)
Pelkästään laiskotellut en kuitenkaan onneksi ole, vaan ahkeralla työnteolla ja välillä kahtakin duunia yhtä aikaa painaneena olen mahdollistanut freteilleni taas hiukan paremmat oltavat. Uusi frettihuone on 15m2 kokoinen, ja kesällä rakensimme myös freteille oman ulkotarhan jolla on kokoa mukavat 14m2. Fretit ovatkin viihtyneet koko syksyn ja alkutalven tarhassa, vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta. Lisäksi olemme olleet täysipäiväisellä raakaruokinnalla, josta hankkimani uusi iso pakastin on tehnyt helppoa ja vaivatonta!

Kuinkas sitten vuoden 2014 tavoitteet? Hah, niitähän muuten riittää!

Minä itse: Elämässä eteenpäin. Jonkinlaisen koulutuksen aloittaminen, omien elämäntapojen muuttaminen hiukan terveellisemmiksi ja toivonmukaan päästä tekemään enemmän töitä. Myös säästämisessä voisi tsempata. Pyrin kuitenkin siihen että tulevana vuotena vietän enemmän ja spesiaalimpaa aikaa myös kavereideni kanssa, ja pääsen toivottavasti tutustumaan taas uusiin samanhenkisiin harrastajiin niin fretti- kuin akitapuoleltakin. Olen myös miettinyt vakavasti metsästämisen aloittamista, sekä ruokahiirien kasvatusta. Yritän myös edelleen paasata ihmisille virallisten kasvattajien tärkeydestä sekä pitää pari frettipäivää täällä kotipaikkakunnallakin jotta lajia saadaan vähän tunnetummaksi täälläkin.

Misla: Kokopäiväiseen raakaruokintaan siirtyminen. Enemmän liikuntaa ja taakanvedon aloitus ihan harrastelu- ja kuntoilumielessä. Monen monien SERTien kalastaminen! Tulevana vuotena on tavoitteena käydä lähemmäs 20 näyttelyssä Mislan kanssa, päämääränämme valioitua kun vaadittu ikä tulee täyteen ja tämän jälkeen pitää pidempi tauko näyttelytantereilta. Kun kaksi ikävuotta tulee mittariin, hoidetaan myös lonkka-, kyynär- ja polvikuvat sekä silmien peilaus eli terveystarkit alta pois - toivottavasti priimana! Käytöksen puolesta turha puhina pois ja muutamien tiettyjen koirakavereiden vakiinnuttaminen ja koirapuistoilun vähentäminen.

Fretit: Ihan ensimmäisenä saada Pabi sopeutumaan laumaan. En odota ylintä ystävyyttä muilta freteiltä, mutta edes sitä tilannetta että kukaan ei enää myllytä ketään vaan elävät sulassa sovussa. Olen päättänyt onnistua tässä, en nyt aivan hinnalla millä hyvänsä mutta vaivaa aion kuitenkin nähdä niin paljon kuin sitä vain vaaditaan, omaan vapaa-aikaan ja lompakkoon katsomatta. Tavoitteena on asuttaa frettejä mahdollisimman paljon ulkotarhassa, etenkin kesällä ja jatkaa täysipäiväistä ja mahdollisimman monipuolista raakaruokintaa. Keskitytään sisäsiisteyskoulutukseen niinkuin joka päivä tähänkin asti. Harrastusten suhteen seuraava vuosi saa olla hiukan rauhallisempi frettien kanssa, aikomuksena olisi käydä vain Suomessa järjestettävissä näyttelyissä. Lisäksi tavoitteena on saada kaikilta freteiltä mahdollinen ylipaino pois viimeistään kesän aikana, ja pyrkiä syksyn tullen olemaan tarkka siitä ettei talvipainoakaan pääse kenellekään kertymään liiaksi.

Blogi: Olen keskustellut isomman lemmikkieläintarvikeketjun kanssa mahdollisesta blogiyhteistyöstä. Tarkemmin asioista jutellaan tammikuun puolella, joten katsotaan mitä tuleman pitää. Tavoitteena on olla blogin suhteen aktiivisempi seuraavana vuotena, sekä postata paljon enemmän freteistä. Kuvien laadun parantuminen uuden kameran myötä, sekä laajamittaisempi blogikampanja keväällä frettien pimeää kasvatusta vastaan. Kaikkien eläinten sekä oman sivuni perusteelliset päivittämiset ja parempien "profiilikuvien" ottaminen. Tavoitteita ja ideoita riittää, tarkoituksena tietty saada blogista vielä parempi kuin mitä se aiempina vuosina on ollut!

Muut: Frettien ulkotarhan fiksailu. Lisää erilaisia kiipeilymahdollisuuksia ja virikkeitä, sekä pakastinkopin naamiointi. Frettihuoneen remontointi, joka pitää sisällään harman seinän ja ruskeiden ikkunankarmien maalaamisen valkoisiksi, kuvataulujen asettelun paikalleen sekä frettiystävällisen sohvan ostamisen huoneessa löhöilyn mukavoittamiseksi. Myös oma rivaripiha täytyy aidata jotta Misla voi viettää kesällä vapaasti aikaa ulkonakin.




Kuluva vuosi olisi siis voinut mennä paremminkin, mutta toivotaan seuraavasta vuodesta parempaa. Ainakin tavoitteita piisaa! Toivottavasti sinullakin on ollut tapahtumarikas vuosi näin positiivisessa mielessä. :)

♥ Manta

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2014!

Kirjoitan ensimmäistä kertaa koskaan postausta Bloggerin mobiiliversiolla, joten katsotaan meneekö tämä edes sinne päin oikein, vai mennäänkö ihan pöpelikköön...

Kuitenkin! Minä sekä pieni karvainen laumamme haluamme toivottaa teille kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa joulunaikaa, muistakaahan syödä ja levätä kunnolla. :)

Älkääkä unohtako hemmotella lemmikkejänne!

♥ Manta

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kolmen KVn putki - CHECK!

Huhhuh! Vihdoinkin olen saanut varastoitua itselleni sen verran energiaa että pääsin koneen ääreen ja siirtelemään monta sataa kuvaa koneelle ja verkkoalbumiin. Viime viikonloppuna oli päämääränämme siis messariviikonloppu, eli perjantain Helsinki Winner, lauantain Pohjoismaiden Voittaja ja sunnuntain Voittaja -näyttelyt. Ilmoitimme Riinan kanssa Mislan kaikille kolmelle päivälle, ja mikäs muukaan olikaan tavoitteena kuin titteleiden haaliminen!

Torstai-iltana ajeltiin Mislan kanssa Tampereelle Emeliinan luo, perjantain kehä alkoi jo yhdeksän maissa aamulla joten näimme parhaaksi mennä edellisenä iltana jo hieman lähemmäs Helsinkiä jotta aamulla ei sitten tarvitsisi herätä niin aikaisin ja ajaa hirveän pitkää matkaa tiukalla aikataululla näyttelyyn. Emeliinan kanssa meillä oli sama päämäärä - ensin näyttelyt ja sitten mukavasti Lisan luokse majoittumaan.

Perjantaiaamuna kello soi aikaisin, hirveällä vaivalla saimme luumme kerättyä ja päästiin matkaan. Keli oli aivan järkyttävän hirvittävä, tuuli niin että auto heitteli jatkuvasti kaistalta toiselle ja keskittymistä ei voinut herpaannuttaa hetkeksikään. Muiden autojen pöllyttämät kuravesipisarat ja täysin musta taivas eivät myöskään kauheasti helpottaneet näkyvyyttä. Seuraavaksi loppuikin lasinpesuneste, jota seurasi monen surkuhupaisan tapahtuman ketju! Onneksi lasinpesuneste loppui juuri ennen Linnatuulta, suuntasimme siis sinne hakemaan lisää jotta selväisimme hengissä perille asti. Noh, jouduimme odottelemaan kymmenisen minuuttia liikkeen aukeamista. Kun pötti löytyi, ei oma maksukorttini toiminutkaan kun palkat eivät olleet tulleet ajallaan perille. Sitten meni sähköt - koko puljusta, siellä taskulampun valossa Emeliina keräsi kolehtia jotta saatiin lasinpesunesteet maksettua, kerkesimme juuri ajoissa ennenkuin kassakonekin teki tenät sähkökatkoksen vuoksi! Sitten hirveässä tuulessa pohtimaan kuinka auton konepelti aukesikaan, ja mikäs siellä oli se rööri johon lasinpesuneste piti kumota. Kun pussi saatiin auki, purskahti sieltä noin puolet syliini, jonka jälkeen Emeliina kaatui istutusten sekaan jään peittämällä kukkapenkillä. :D Oivoi, lasinpesunesteet saatiin kuin saatiinkin kuitenkin oikeaan paikkaan ja pääsimme jatkamaan matkaa! Helsingin päässä yllättikin sitten ruuhka.. Emme nimittäin olleet ainoat jotka olivat matkalla messukeskukseen, onneksi kuitenkin selvisimme "vain" puolen tunnin jonottamisella ja kerkesimme paikalle hyvin ennen kehän alkua!



Ja kuten kuvasta voikin jo ottaa vinkkiä, meni meillä perjantain kehä oikein hyvin!! :) Misla esiintyi hyvin vaikka itse hiukan ryssinkin yliasettelemalla sitä, tuomarina oli Anna Albrigo Italiasta. Hiukan tiukan oloinen täti, joka kuitenkin käsitteli koiria varmaotteisesti ja asiallisesti. Ei turhia jahkaillut ja antoi vain ERIä ja EHta koirille. Niin siinä sitten kävi että sijoitti Mislan ensimmäiseksi kilpailuluokassa, joten tittelihän sieltä tuli! "1 year old, correct in body proportions. Feminine head, correct ears & set & carried, only a little big eyes, but still typical expression. Correct topline & tailset, correct angulation front & near, typical movement". Näin siis arvosteli Albrigo Mislan, tuomarin ilmeestäkin kyllä näki että tykkäsi koirasta kovasti. :) Saimme SAn ja niin matka jatkui paras narttu kehään, jossa Misla oli loppuun asti ykkösenä, kunnes tuomari osoitti takaa tulleen venäläisen nuortenluokan nartun ensimmäiseksi. Jäimme siis toisiksi VASERTin kera, mutta silti en voinut olla kuin tyytyväinen! Päivän rivistönä siis JUN ERI JUK1 SA PN2 VASERT HeJW-13!! Hieno aloitus meidän näyttelyviikonlopulle. Jännitin itse hirveästi kehään menoa, stressasin tätä näyttelyä jo reilusti viikkoa etukäteen mutta onneksi kaverit jotka olivat näyttelyssä mukana, sekä ihana Jenni sitten tsemppasivat niin että uskaltauduin itse möngertämään kehään. Ja onneksi meninkin, onhan se aivan eri asia pärjätä yhdessä koiransa kanssa! Suurinta ihmetystä tuona päivänä kuitenkin aiheutti se että kun olin odottelemassa arvostelulomakkeita sihteeriltä, tuli tuo PN1seksi sijoittuneen koiran venäläinen omistaja kuiskaamaan minulle että hänen mielestään Mislan olisi pitänyt voittaa. Olin hurjan imarreltu, kiittelin kovin ja hymyilytti ihan sikana!

Näyttelyn jälkeen teimme siirtymän Emeliinan ja Emilian kanssa Lisan luo. Misla oli väsynyt matkustamisesta ja aamuisesta näyttelystä, joten se ei kauheasti innostunut Lisan seropi Vanusta, eikä greyhound Vinhasta. Kävimme kuitenkin aluksi kävelyllä jotta koirat voivat hiukan katsella toisiaan, jonka jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria metsässä. Misla jopa hiukan leikki Vanun ja Vinhan kanssa, mutta ei kuitenkaan suostunut parivaljakon ylimmäksi ystäväksi. :) Sisällä Misla olisi heti halunnut rodulle tyypilliseen tapaansa ottaa koko tilan haltuun, joten näimme helpoimmaksi ratkaisuksi pitää koirat erillään konfliktien välttämiseksi, Mislakin sai rauhoittua omassa nylonhäkissään omassa huoneessaan näyttelypäivän rasituksen jälkeen.



Lauantaina kehämme alkoi hiukan myöhemmin, joten aamulla sai nukkua vähän pidempään. Tuomarina oli tällä kertaa kreikkalainen Nikos Vazakas, joka kasvattaa itsekin akitoja. Lauantai kokonaisuudessaan oli kyllä semi tympeä päivä, kun olimme päässeet messukeskukseen, huomasin että ballerinat olivat jääneet toiseen autoon. Noh, en ole sellainen henkilö joka lähtee esittämään koiraa paskaisissa vaatteissa, (tässä tapauksessa siis ei-enää-niin-valkoisissa tennareissani) joten jouduin tyytymään parhaaseen tarjolla olleeseen hätäratkaisuun, kiitos siis Pauliinan äidille vielä lainakengistä! :) Saapaskorkkarit eivät välttämättä olleet sopivimmat asukokonaisuuteen, mutta pääasia että sain Mislan kehään siisteissä kengissä. Lauantaina Misla oli selkeästi väsyneempi kuin edellisenä päivänä, se laiskotteli eivätkä herkutkaan meinanneet kelvata. Esiintyminen oli omasta mielestäni aika vaisua, lisäksi tuomari arvosteli kaikkia koiria toooodella pitkän aikaa, joten odottelu ja seiskoskelu alkoi tympäistä jo koiraakin. Niin siinä sitten kävi että kilpailuluokassa sijoituimme kakkossijalle, silti olen sijaan hyvin tyytyväinen sillä hävisimme kuitenkin hyvin kehittyneelle nuorelle venäjältä kotoisin olevalle tuontikoiralle. :) Pääasia että tittelit pysyivät täällä Suomen kamaralla! "Feminine head and expression. Well set and carried ears. Dark eyes but could be more triangular. Well developed chest and forechest for the age. Correct bones and tight feet. Excellent tail. Moves well". JUN ERI JUK2 jäi siis sen päivän saldoksi. Tuomarin tapa käsitellä koiria oli todella mukava ja mies vaikutti muutenkin todella asialliselta, jakoi sekä ERIä, EHta että Htakin ja vain harva koira sai SAn.

Illalla suuntasimme Pääkaupunkiseudun Fretit ry:n pikkujouluihin Helsingin Amarilloon. Mukava hyppäys koirapiireistä fretti-ihmisten seuraan, meitä oli paikalla mukava määrä ja ruuat ja drinkit maistuivat paremmin kuin hyvin pitkän päivän jälkeen. Oli mukava nähdä taas ihmisiä joita ei yleensä tule nähtyä kuin näyttelyissä, hyvä päätös siis muuten pliisulle päivälle. :) Jonkin verran puhuttiin jopa jatkosuunnitelmista, mutta itse nostin kädet pystyyn jo heti alkumetreillä sillä seuraavana aamuna akitat olivat jälleen ensimmäisenä arvosteluvuorossa joten näyttelypaikalle joutuisi lähtemään jo aikaisin aamulla. Niin sitten möngerrettiin kotiin ja nukkumaan, Mislan mielestä oli ihan hurjan ihanaa änkeä yöllä nukkumaan minun ja Emilian väliin jolloin me kummatkin olimme pudota patjalta!



Sunnuntaiaamuna väsymys alkoi tuntua jo ylitsepääsemättömältä. Aamulla teki mieli heittää puhelin seinään ja jatkaa unia, mutta eihän se olisi ollut sopivaa! Niin vain Emilian kanssa raahauduttiin ylös ja näyttelypaikalle, tällä kertaa muistin ottaa kengätkin mukaan ja muutkin olennaiset tavarat olivat messissä. Emilia suuntasi katsomaan Chodsky Pesejä, joita jouduin itsekin sitten käydä vilkaisemassa. Hurjan kauniita koiria, toivon todella että Emilialle joskus sellainen pentu rantautuisi jotta pääsisin itsekin niitä rapsuttelemaan!

Kerkesimme pyörähdellä muutaman kerran kehässä treenailemassa Mislan kanssa ennen sen alkua. Koira tuntui selvästi paremmalta kuin edellisenä päivänä, oli pirteämpi ja enemmän mukana menossa omaan hauskaan tyyliinsä! Koiria oli lähes puolet vähemmän kuin edellisenä päivänä, mutta kuitenkin hiukan enemmän kuin perjantaina. Niin vain kehät lähtivät rullaamaan, eikä mennyt aikaakaan kun oma vuoromme koitti. Tuomarina oli Saija Juutilainen, joka oli oikein hymyileväinen ja mukava tuomari. Juoksutti hiukan enemmän kuin edeltävien päivien tuomarit, kirjoitutti todella pitkän ja kattavan arvostelun ja jakoi enimmäkseen ERIä, mutta myös EHta ja Hta. SAt eivät irronneet kovin helposti, vaan antoi näitä lähinnä kilpailuluokkien ykkösille. Niin siinä sitten kävi että tuomari sijoitti Mislan kilpailuluokassa ykköseksi, ja näinollen Misla nappasi toisen tittelinsä samalta viikonlopulta! "1v, kaunis ja ryhdikäs juniori. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Tasapainoiset kulmaukset. Kaunisilmeinen nartun pää. Jo hyvä kallon leveys ja komea kiinnitys. Hyvä kuono ja purenta. Kaunis niska ja häntä. Karvapeite ei parhaassa kunnossa. Riittävän kirkkaat värit. Mukava luonne. Erittäin hyvä liikkuja, kauniilla ryhdillä ja sujuvalla sivuaskeleella. Etuosa saa vielä asettua, muuten hyvin miellyttävä kokonaisuus." Tällaisella arvostelulla Misla sijoittui paras narttu -kehässä sijalle neljä, saaden jälleen VARASERTin! Sunnuntain pötkylä näytti siis seuraavalta: JUN ERI JUK1 SA PN4 VASERT JV-13!! Voi hitsi miten vieläkin nousee hymy huulille tätä kirjoittaessa! :) Samalla saimme siis osallistumisoikeuden joko vuoden 2014 tai 2015 Cruftsiin, vakavan mietinnän alle tuo 2015 vuosi on otettu mutta katsotaan mihin suuntaan koira kehittyy ja millaiset ovat fiilikset myöhemmin.

Kävimme napsimassa Mislasta palkintokuvat jotka tosin eivät sitten miellyttäneetkään silmää, kun kuvaaja julkaisi aivan eri kuvan mistä olin pitänyt. Emilia joutui tässä vaiheessa lähtemään jo kotia kohti, mutta itse jäin kiertelemään ja ihmettelemään näyttelyitä. Kun olin välillä katsomassa että Mislalla on kaikki ookoo häkissään, tuli luokseni tyttö joka kysyi voisiko ottaa Mislasta muutaman kuvan. Tottakai suostuin (onneksi!!!!) ja niin suuntasimme ulos räpsimään Mislasta kuvia ja jutustelemaan koirista ja erityisesti japanilaisista roduista. Väsy näkyi taas koirasta ja lumisade sai neidin naaman nyrpistymään, mutta kuvista tuli silti uskomattoman kivoja! Suuren suuret kiitokset siis Meri Nymanille seuraavista kuvista!



Tällä välin Lisa ja Emeliina olivat rantautuneet näyttelyyn ja linnoittautuneet whippetkehän laidalle. Menin sinne vahtaamaan ja rapsuttelemaan vipukoita heidän kanssaan, ja siinä ohella tuli solmittua uusia ihmissuhteitakin. :) Tutustuimme ihanan pirteään ja hymyilevään Ceciliaan sekä hänen Juli-whippettiinsä, ja jäimme tietysti tsemppaamaan parivaljakkoa koko kehän ajaksi. Itse räpsin siinä ohessa kuvia minkä kerkesin, ja hienosti hekin loppujen lopuksi nappasivat juniorivoittajan tittelin ja saivat paras narttu kehästä ensimmäisen SERTinsä! Niin suunnistettiin porukalla ottamaan uusia palkintokuvia ja hakemaan ruusukkeita ja muita palkintoja. Kuvauspaikalla olikin jonoa reilusti ja odotella sai pitkät tovit sillä monien omistajien oli pakko ruveta ottamaan vielä kaverikuvia koiriensa kanssa. Tämä systeemi ei kyllä toiminut läheskään niin hyvin kuin sen olisi pitänyt, jonkun olisi pitänyt olla paikalla valvomassa kuvauspaikkojen käyttöä ja tälle touhulle olisi pitänyt olla jokin maksimi aikaraja. Saatiin kuitenkin kuvat otettua ja sovittiin Cecilian kanssa jo alustavasti Cruftsin valloittamisesta Etelä-Pohjanmaalaisin voimin!

Vaikka koiranäyttelyt useimmiten ovatkin hurjan mukavia tapahtumia, joissa pääsee myös luomaan uusia ihmissuhteita, löytyy sieltä silti ne omat haittapuolensakin. Ensinnäkin ihmiset, jotka päästävät koiransa kiinni toisten koirien persauksiin. Tällainen toiminta on minulle punainen vaate, sillä Misla ei tule vieraiden koirien kanssa toimeen eikä pidä siitä että vieraan koiran märkä nenä tuntuu yhtäkkiä kiinni persreiässä. Kuvausjonossa jouduin sanomaan hiukan rumasti takana oleville venäläisille joiden oli hirveän vaikeaa ymmärtää että miksi heidän koiransa ei saisi suunnilleen kävellä maassa makaavan koirani päällä. Pyrin näyttelyissä pitämään Mislan aina kiinni itsessäni jotta se ei olisi haitaksi muille, mutta tuntuu olevan liikaa vaadittu monilta muilta ihmisiltä pitää huoli siitä että ne omat koirat ovat hallinnassa ja ollaan perillä siitä missä ne huhtovat. Toinen tympeä asia johon olen näyttelyissä törmännyt, on ihmisten katkeruus, tai jokin vastaava luonnonvoima joka saa ihmiset unohtamaan käytöstavat kokonaan. Tottakai on hienoa että oma koira pärjää, mutta joka näyttelyssä ei vain voi voittaa. Itse en arvosta tippaakaan sitä että esitetään jonkinasteista kaveria ja kun poistun paikalta koirani kanssa, aletaan kehän laidalla vinkua siitä kuinka koirassani on jotain vikaa tai kuinka esitän sen päin persettä.
Olen äärettömän tyytyväinen saavutuksiimme Mislan kanssa. Misla on vasta hiljattain täyttänyt vuoden, ja tämä on ensimmäinen näyttelyvuosi sekä minulle että koiralle. Olemme kehittyneet hurjasti, ja myös pärjänneet hyvin. Mikään ei kuitenkaan ole tullut ilmaiseksi, vaan olemme oikeasti myös nähneet vaivaa jotta esiintyminen on saatu hiottua siihen pisteeseen mitä se nyt on. Jokaisessa koirassa on jotain vikaa ja tiedostan itsekin paremmin kuin hyvin kaikki virheet ja puutteet Mislasta. Kaiken tämän kehien laidalla tapahtuvan paskanjauhannan vuoksi pyrin yleensä saapumaan näyttelypaikalle sopivasti ennen kehien alkua, ja lähtemään sieltä heti kun tilaisuus koittaa. Minä menen näyttelyihin hakemaan positiivisia kokemuksia sekä koiralle että itselleni, en siis vinkumaan tuloksista, tuomarista, muista koirista tai siitä miten ihmiset ne esittävät, minulla ei ole varaa tehdä näin, enkä usko että on kenelläkään muullakaan.

Kuva © Juulia Pirinen

Yhdeksän tunnin jälkeen koitti viimein aika jolloin Mislan kanssa poistuimme näyttelypaikalta. Suuntasimme vielä Lisan luo hakemaan tavaroita ja tilaamaan ruokaa kotiin, pitkien pohdintojen jälkeen päädyttiin pizzoihin, joiden saapumisessa sitten kestikin jonkin aikaa. Tällä välin kerkesimme ottaa Mislan kanssa torkut, kunnes heräsin mukavasti pizzan tuoksuun. Söimme ja lähdimme matkaan iltaseitsemän maissa. Keli oli edelleen ihan surkea, tiet olivat täynnä loskaa ja pimeäkin oli jo kerinnyt tulla. Paluumatka ei siis ollut paljoa sen häävimpi kuin menomatkakaan, mutta selvisimme kuitenkin Mislan kanssa hengissä kotiin asti! Kiitos Emeliinalle matkaseurasta, olisin todennäköisesti nukahtanut jo Hämeenlinnan kohdalla jos autossa ei olisi ollut jotakuta jonka kanssa rupatella.

Misla oli huisin iloinen päästyään kotiin, se kävi nappaamassa samantien apinalelun suuhunsa ja säntäsi esittelemään sitä L:lle. Eeli ja Pabikin olivat pärjänneet hyvin L:n hoivissa, ja tarhalaisetkin voivat kuulemma mainiosti. Ilta sujui oikein mukavasti ja olin äärettömän onnellinen päästyäni nukkumaan, onneksi sekin ilo loppui sitten lyhyeen kun seuraavana aamuna töistä soitettiin että minun tulisi mennä iltavuoroon. Noh, eilen tuntui jo heti aamusta siltä että ei todellakaan kannattaisi nostaa edes päätä ulos peiton alta, ja kun sitten lähdin kärttyisenä töihin, onnistuin katoksesta peruuttaessani kolaroida auton autopaikan rautatolppaan. Ruttuunhan se auto osumakohdasta meni, autosta ulos, noin 1000x vittuperkeleet ilmoille jonkun lapsiperheen läsnäollessa (voin kertoa ettei tässä vaiheessa kauheasti kiinnostanut) ja soitto auton omistajalle joka tietenkin oli uutisesta tooodella iloinen.. Huomenna sitten suunta Käyttöautolle tekemään kustannusarviota tästäkin pikku hauskuudesta, oma moka, ei voi mitään, mutta täytyy myöntää että ottaa nuppiin ihan hitosti. Tämän seurauksena päätin perua Ruotsin Mälarillern -frettinäyttelyreissumme, sillä auton korjaaminen tulee lohkaisemaan sen verran suuren loven lompakosta että jostain täytyy vaan karsia. Noh, onneksi on WCWFS reilun kuukauden päästä, sen jälkeen onkin hyvä viettää puolisen vuotta taukoa näyttelytouhuista frettien kanssa ja keskittyä sertijahtiin Mislan kanssa. :)

Misla viikonlopun saaliin kera. :)

Semmoinen pidennetty viikonloppu sitten! Ilman vastoinkäymisiä ei siis selvitty tästäkään, mutta en voisi olla tyytyväisempi saavutuksiimme Mislan kanssa! Nyt Misla saa pitää parin kuukauden breikin näyttelyistä, jonka jälkeen sertijahtimme jatkuu ihan tosissaan. Onnittelut vielä kaikille muillekin messareilla pärjänneille!

♥ Manta ja  HeJW-13 JV-13 Jikino Kensha No Tyrande

tiistai 10. joulukuuta 2013

Sinäkin mukana näyttelykauden huipennuksessa?

Täällä Suomessa on taas pian yksi frettien näyttelykausi ohitse, kun ihmiset suuntaavat fretteineen Raisioon West Coast Winter Ferret Show 2014 -näyttelyyn. Näyttelyn kapasiteetti on 180 frettiä, ja saamieni tietojen mukaan paikkoja on vielä reilusti jäljellä! Näyttely järjestetään lauantaina 18.01. Raision Huhkatalolla.

Järjestäjät päättivät jatkaa halvinta ilmoittautumisaikaa vielä 15.12. saakka, eli aikaa ilmoittautua halvemmilla hinnoilla on vielä viisi (5) päivää!! Itse odotan tätä näyttelyä todella innolla sillä WCWFS on ehdottomasti suosikkinäyttelyni näistä neljästä suomalaisesta virallisesta näyttelystä, näyttelyssä on aina ollut ihanan leppoisa ja kodikas tunnelma ja järjestävät pyrkivät aina saamaan näyttelyyn uusia, tuntemattomampia tuomareita. :) Tällä kertaa tuomarit saapuvat Italiasta, ihan huikeaa!

Ilmoittautumisohjeisiin klikkaamalla tästä!

Suomen Frettiliitto järjestää myös WCWFS2014 -näyttelyssä ilmaisen rekisteröintikampanjan, eli mikäli frettisi on vielä rekisteröimätön, on tämä todella hyvä tilaisuus saada karvamakkara rekisteriin - ja vieläpä ilmaiseksi!

Nyt siis ehdottomasti kaikki fretinomistajat mukaan viettämään hauskaa päivää Raisioon, me olemme siellä myös ja itseasiassa minulla ja ystävälläni Emilialla on siellä myös myyntipöytä, josta löytyy petejä alá Manta, sekä koruja, valjaita ja muuta mukavaa pientä härpäkettä alá Emilia! :)

Nähdään Raisiossa!

♥ Manta

P.S. Toinen Freportaasi kolahtaa perjantaina postilaatikoihin! WOHOO!
 

maanantai 9. joulukuuta 2013

Terveisiä napajäätiköltä!

Mittari näyttää lähemmäs -20°C, täytyy kyllä sanoa ettei tämä talvi ole minun juttuni sitten yhtään. Siihen asti oli kivaa kun lunta oli paljon ja pakkastasteitakin vain muutama, mutta nyt keli on käynyt sietämättömäksi!

Eeli tuli kotiin tekemään tuttavuutta Pabin kanssa. Noh, se on alkanut juuri niinkuin olen arvellutkin eli Eeli myllyttää reppanaa, muttei kuitenkaan niin rajusti kuin muut frettimme. Katsotaan josko nämä kaksi voisivat lyhyessäkin ajassa tulla toimeen, ovat kuitenkin luonteeltaan hyvin samankaltaisia. Tarha-asukkeina ovat siis tällä hetkellä Taavi, Veeti, Hatti ja Navi, hienosti siellä on pärjätty kovemmistakin pakkasista huolimatta, jopa maailman laiskin otus Taavi vetää välillä hirveää rallia karva pörröllä pitkin tarhaa! Onneksi kelit lauhtuvat taas pian niin freteilläkin on mukavampi olla ulkona.

Pabi-polon suhteen alkaa taas iskeä jonkinsortin epätoivo. Jos Mislaan voisi luottaa, saisi Pabi elellä täällä meidän puolellamme, mutta en kuitenkaan halua reppanaa koirallekaan syöttää. Onneksi edes imusolmukkeesta on alkanut pikkuhiljaa turvotus katoamaan, sehän siitä puuttuisi että saisi vielä lisäksi stressata toisen terveydentilaa. Vielä(kään) en kuitenkaan ole valmis luovuttamaan tämän laumaan sopeuttamisen suhteen, kyselin neuvoa kokeneemmalta kasvattajalta joka suositteli homeopaattisia, rauhoittavia valmisteita jotka auttavat ainakin stressiin. Näitä siis lähdetään kokeilemaan molemmille osapuolille, toivotaan että niistä löytyisi edes hiukan apua tähän tilanteeseen!

Mislan kanssa valmistaudutaan tulevan viikonlopun suureen koitokseen - messariviikonloppuun! Vielä on kovasti harkinnassa että esitänkö Mislan itse vai pyydänkö jotain kokeneempaa kehäkettua käyttämään neitiä kehässä, sen verran jännittää jo näin etukäteen että pelkään pilaavani mahdollisuutemme tällä jännittämisellä! Treenattukaan ei olla juuri lainkaan, mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa.. Tänä iltana pitäisi vielä pestä koira, Misla tosin ei ole asiasta lainkaan samaa mieltä.. Mutta toivotaan nyt että näyttelyt saataisiin meidän osaltamme kunnialla pakettiin, enkä kyllä pistäisi pahitteeksi mikäli sieltä saataisiin yksikin titteli "kotiinviemisiksi".. :) Misla on edelleen melko karvaton, jännä nähdä koska neiti aikoo karvoittaa itsensä kunnolla. Messarin jälkeen meillä onkin pari kuukautta taukoa näyttelyistä, näiltä näkymin seuraavat ovat vasta maaliskuun alussa, jolloin itse olen Ruotsissa frettinäyttelyssä. L kuitenkin lupautui käyttämään Mislan kehässä, joten let's see. :D

Olen ollut itse ihan hirveän saamaton viimeaikoina, tuntuu että päivät vaan menevät mutta mitään ei saa aikaan. Frettihuoneesta en halua vieläkään julkaista kuvia, sillä se vain ei yksinkertaisesti miellytä silmääni vielä tarpeeksi. Seinä ja ikkunankarmit ainakin pitäisi maalata, sekä heitellä hiukan tauluja sinne sun tänne, sitten siitä ehkä kehtaisi jo ottaa pari kuvaa. :) Fretinkatsojiakaan en ole viimeaikoina ottanut vastaan, pääasiassa frettien tilanteen takia kun ei tulla keskenään toimeen ja en ole halunnut esitellä hajanaista laumaa. Noh, josko tämä tästä nyt lähtisi taas piakkoin rullaamaan vähän sujuvammin.

Olen suunnitellut alkuvuodelle hiukan laajamittaisempaa blogi"kampanjaa", joka liittyy pimeisiin pentuihin. Tavoitteenani on aina vaan tuoda esille frettiä lemmikkinä, ja täten myös ohjata ihmisiä kunnollisten kasvattajien pariin. Mitä vähemmän pimeitä kasvattajia, sitä vähemmän pimeitä pentuja ja sitä terveempi suunta Suomen frettikannalle. Toivotaan että mahdollisimman moni bloggaaja - niin eläin, lifestyle kuin leivonta - lähtisi mukaan tähän prokkikseen. :) Tieto on valtaa ja mikäli ihmiset eivät osaa etsiä sitä itse, tulee se tuoda naaman eteen tyrkylle.

♥ Manta

maanantai 2. joulukuuta 2013

Capital! 2013

No nyt voi jo virallisesti sanoa että viikonloppu on paketissa! Oli kyllä hurjan mukava viikonloppu, perjantaina suuntasin aivan ensimmäisenä valmistelemaan näyttelypaikkaa muiden kanssa, jonka jälkeen jatkettiin Pauliinan kanssa hänen luokseen yöpymään. Oli hauskaa päästä rapsuttelemaan taas vieraita frettejä, mutta Arska-boa oli Pauliinan lapsosista ehdoton lemppari, vaikkei se halunnut minulle muuta näyttääkään kuin vähän kuonoaan!

Lauantaiaamuna herätyskello soi aikaisin, mutta toisaalta mikäli olisin lähtenyt näyttelyyn Seinäjoelta, olisin herännyt useamman tunnin aikaisemmin ja istunut "iloisena" yksin autossa ajamassa kohti Helsinkiä. Jo senkin takia oli ihan superia päästä yöpymään Helsinkiin ennen näyttelyä! Suurin osa tavaroista oli viety paikalle jo edellisenä iltana, joten nappasimme lähinnä näädät ja eväät mukaan ja suuntasimme kohti näyttelypaikkaa. Näyttelypaikkana toimi tällä kertaa agilityhalli, missä oli kyllä hyvin tilaa kaikille. Hallissa oli hiukan kylmä, mutta onneksi ihmiset, elukat ja lämmitin pitivät ilman ihan sopivissa asteissa.

Saavuttuamme näyttelypaikalle, heitin näädät aitaukseensa ja sisäänkirjasin kuusikon. Alkoikin tulla jo pikkuhiljaa kiire sillä minun oli määrä olla sihteerinä jo ensimmäisissä luokissa, joten säntäsin pikapikaa putsaamaan frettien korvia ja siistimään tassuja jotta ne olisivat kunnossa mikäli niiden arvostelut alkavat silloin kun olen itse muissa hommissa.



Velipoika Häive ja Pabi.
 


Sihteeröinti sujui oikein hyvin. Jännitin jonkin verran sillä olin niissä hommissa ensimmäistä kertaa, eikä tuota englantiakaan ollut tullut puhuttua hetkeen. Mutta ihan turhaa jännitin! Sujui oikein hyvin ja opin uusia asioita. :) Ehdottomasti aion mennä jatkossakin mikäli vain järjestäjillä tarvetta on.

Päivä sujui joutuisasti ja ennen kuin huomasikaan, olikin jo ilta ja palkintojenjaon aika. Meillä kaikki olivat käyttäytyneet oikein siivosti tuomareiden käsittelyssä, Navi oli freteistämme ainoa joka kävi re-calleissa joten siitä jo osasi hiukan arvata että onko niitä sijoja luvassa vai ei. :) Navi sijoittui siis ainoana freteistämme, mutta todella hienosti kovassa luokassa kakkossijalle! Osa freteistä oli luokkiensa viimeisiä ja osa vain muutenvain häntäpäässä, mitä osasinkin kyllä odottaa sillä olemme samoilla tuomareilla olleet useamman kerran aiemminkin eikä sieltä ole koskaan mitään saatu. Ensimmäistä kertaa ikinä jouduin myös hieman ihmettelemään frettieni arvostelupapereita, näin oli joutunut tekemään moni muukin omistaja mutta ei anneta sen häiritä. Minulla ei ole tapana lytätä tuomareita vaikka frettini (tai koirani) eivät sijoitukaan, joten en aio tehdä niin nytkään. Kaikilla on omat näkemyksensä, mutta tuomari ei saa mielestäni koskaan ryhtyä eläinlääkäriksi (mikäli ei oikeasti sellainen ammatiltaan ole). Toisaalta juuri tämä näyttelyissä on jännittävintä, koskaan ei tiedä kuinka seuraavalla kerralla sujuu, paitsi tietenkin silloin kun samalla tuomarilla ollaan käyty jo aiemmin.

Palkinnot olivat ihan superit, niinkuin Pk-fretit ry:n näyttelyissä aina! Kun näyttelypaikka oltiin saatu purettua ja siivottua, pohdittiin illan jatkosuunnitelmia. Tuomarit ja muutamat muut lähtivät illastamaan yhdessä, se kuului myös omiin alkuperäissuunnitelmiini mutta en voinut vastustaa poikien kutsua Seinäjokimiitistä, joten suuntasin yksinäni kohti Etu-Töölöä viettämään iltaa kavereiden kanssa. Ihana Pauliina lupasi myös pitää huolta freteistäni, joten päätin sitten ottaa pari lasillista ja jäädä kaverin luo yöksi kun kerrankin näillä suunnilla liikutaan.

Seuraavana aamuna lähdin hakemaan frettejä Pauliinan luota, Helsingin liikenne osoittautui yhtä rasittavaksi kuin mitä se aina on ja tuli ajettua ehkä 3234:stä liittymästä ja risteyksestä väärään suuntaan. Löysin kuitenkin perille ja lähdin ajelemaan kotiin mukavan valoisaan aikaan. Mitä kauemmaksi ajoin pääkaupunkiseudulta, sitä huonommaksi kävi myös sää. Lempäälän kohdilla alkoi jo ajaminen kyllästyttää sen verran että päätin poiketa Emeliinan luona teellä ja spekuloimassa näyttelyä, paikalle oli ilmestynyt muitakin tuttuja joten aikataulut venyivät hiukan ja pääsin kotiin vasta iltakahdeksan jälkeen. Viisikko siirtyi takaisin tarhaan ja Pabi tuli kotikissailemaan tänne, alkuviikosta jatketaan taas totuttamisoperaatiota ja toivottavasti hiukan paremmin tuloksin kuin aiemmin. Let's see.
 







Oikein mukava viikonloppu siis takana, mutta kyllä uni vaan maistui kun pääsi kotiin. :) Seuraavaksi suunnataankin sitten parin viikon päästä messareihin koko viikonlopuksi Mislan kanssa, katsotaan saataisiinko napattua sieltä edes yksi titteli prinsessalle, toivottavasti!

♥ Manta