tiistai 5. marraskuuta 2013

Liikaa tarjontaa vai liikaa piittaamattomia ihmisiä?

Otsikkoon vielä sen syvemmin uppoutumatta, aloitetaan arkisella hapatuksella. Antibiootit purivat ja freteistä Eeli, Taavi, Hatti ja Navi ovat muuttaneet takaisin ulkotarhaan jo lähes pari viikkoa takaperin. Viimeaikoina vallinneista rankoista sääolosuhteista huolimatta nelikko on pärjännyt tarhassa paremmin kuin hyvin ja kaikki ovat kasvattaneet itselleen upeat talvipuuhkat. Vielä odottelen turkkeihin pituutta ja maskeihin muutosta, mutta todella hyvältä näyttää - ja tuntuu! Käyn joka päivä kotona viettämässä aikaa nelikon kanssa ja vien siinä lomassa iltaruuat ja aamupalat seuraavalle päivälle. Siinä ohessa myös täyttelen ne kaikki about toista kymmentä kuoppaa jotka aktiiviset pienet termiitit kaivavat joka ikinen päivä uudestaan. Kuoppien täyttely on todella turhauttavaa, mutta toisaalta, kaivaminen on äärettömän hyvää liikuntaa joten ainakin olen saanut todisteita siitä että tarhassa oikeasti touhutaan ja rymytään!

Veeti ja Pabi jäivät tänne kotiin kun totesin Pabin niskan olevan jo hyvässä kunnossa ja Operaatio Laumaansolutuksen voivan alkaa. Veeti ja Pabi viettävät tällä hetkellä aikaansa playpenissä. Tähän asti olen ollut tyytyväinen, Veeti on vähentänyt huomattavasti Pabin kurmuuttamista eikä rupia ole ilmestynyt niskaan kuin muutamia. Olen laittanut Pabin niskaan Stop&Grow -lakkaa, joka on siis tarkoitettu ihmisille jotka järsivät kynsiään. Erehdyin maistamaan itsekin ainetta, aivan jäätävän kamalan makuista litkua! Ei siis ihmekään että ensimmäisten kurmuuttelujen jälkeen Veeti on antanut Pabin olla suurimman osan aikaa rauhassa. Keinona tässä toimii ihan suoranainen siedätyshoito, käyn molempien kanssa yhtäaikaa ulkoilemassa, pitelen niitä sylissä ja annan nutriplussaa samasta tuubista yhtäaikaa molemmille, annan ruoan sen verran pienellä lautasella että pojat joutuvat syömään lähekkäin ja aikaa on vietetty myös kantoboksissa pari tuntia päivässä. En pidä frettien häkittämisestä enkä lukitsemista ylipäätään minnekään, mutta kantoboksikikka on selvästi toiminut - Veeti ja Pabi joutuvat olemaan lähekkäin ja näin ollen myös nukkumaan kiinni toisissaan. Olen ihan toiveikkain mielin ja toivon että muutaman päivän päästä aika on jo otollinen siihen että voin hakea seuraavan fretin kotiin totuttelemaan Pabiin.

Ulkotarhaan on luvassa pieniä muutoksia. Nykyiset kopit eivät olleetkaan tarpeeksi säänkestäviä, joten päätimme tehdä freteille lämpöeristetyn kopin. Ensisijainen suunnitelma on etsiä vanha jääkaappi tai pakastin ja muokata siitä koppi freteille, sillä jääkaapeissa ja pakastimissa lämpöeristeet ovat ensiluokkaiset. Mikäli sopivan kokoista ei löydy, turvaudutaan sitten ihan oman käden taitoihin ja muihin materiaaleihin. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada koppi joka pysyy suht. lämpimänä myös kovemmilla pakkasilla. Fretit ovat onnistuneet kaivamaan aivan jäätävän luolaston tarhassa olevan altaan alle, joten luvassa on sen täyttämistä ja pohtimista miten kaivelua voitaisiin jatkossa ehkäistä. Vaikka talvi onkin mielestäni kaikinpuolin puosta, odotan sitä silti tänä vuonna jopa pienellä innolla. Maan jäätyminen estää frettejä kaivamasta tarhaa ylösalaisin mutta lumi tarjoaa freteille paljon uusia ja erilaisia kaivelumahdollisuuksia vastineeksi siitä!

Josko sitten siihen itse asiaan. Suomen Frettiliiton Facebook-ryhmään on ilmestynyt viimeaikoina todella paljon ilmoituksia kotia etsivistä freteistä. Tori.fi, Apula ja Keltainen pörssi ovat onneksi tällä hetkellä melko tyhjänä frettien myynti-ilmoituksista, mutta Facebookissa niihin törmää jatkuvasti. Loppukesästä kodinvaihtajia ei ollut juuri lainkaan, mutta syksyn mittaan kodinvaihtajien määrä on yleistynyt suorastaan räjähdysmäisesti. Se pistää miettimään että missä se vika oikein on. Eivätkö fretit ole enää "cool" ja ihmiset haluavat niistä eroon? Onko freteistä ylitarjontaa? Vai onko runsas puskapentujen tarjonta johtanut siihen että jokainen frettiä haluava sellaisen myös saa? Tilanne on mielestäni erittäin huolestuttava. Kodinvaihtajia alkaa olla jo sen verran että kaikille ei yksinkertaisesti riitä hyviä koteja, kunnollisten ihmisten kapasiteetit ovat täynnä eikä uusia fiksuja harrastajia juurikaan tule vastaan.

Ihmisluonto on sellainen että usein mennään sieltä mistä aita on matalin. Oman edun tavoittelu ja sillä omalla mukavuusalueella pysyminen tuntuu olevan niin vahvaa, että ihmiset eivät enää jaksa nähdä vaivaa edes lemmikin hankkimisen suhteen. Ei jakseta ajaa edes sitä muutaman tunnin ajomatkaa kasvattajan luo, vaan haetaan pentu ennemmin lähellä sijaitsevalta puskakasvattajalta. Miksi? Korkeintaan 1% tapauksista pimeän pennun hakeva ihminen ei todella ole tietoinen siitä että on olemassa myös virallisia kasvattajia. Loput 99% eivät joko välitä tai ymmärrä asioiden laitaa laajemmasta näkökulmasta. Tuntuu todella turhauttavalta paasata ihmisille samoista asioista päivästä toiseen, vastaukseksi saan koppavia kommentteja siitä kuinka minun ei tarvitse puuttua kenenkään asioihin. Hetken päästä alkaa kuitenkin tulla yhteydenottoja siitä kuinka fretti on kipeä eikä tiedetä mikä sitä vaivaa. Miksi auttaisin? Kun olen tehnyt kaikkeni valaistakseni ihmisiä asioiden tärkeydestä ja saan vastineeksi vain äyskärikaupalla paskaa, niin miksi auttaisin enää siinä vaiheessa kun uusi omistaja on pulassa raivokkaasti purevan tai sairaan pennun kanssa? "Sitä saa mitä tilaa". Olisi niin mukavaa ajatella näin, mutta silti en pysty jättämään huomioitta apua tarvitsevien ihmisten sähköposteja, vaikka se pentu olisikin hankittu pimeältä kasvattajalta. Pyrin aina auttamaan parhaani mukaan, ja mikäli en johonkin ole tiennyt vastausta, olen kysynyt kokeneemmilta ihmisiltä. Tämäkin vain ja ainoastaan puhtaasti frettien vuoksi, näissä tilanteissa avun ansaitsevat fretit - eivät ihmiset.
Nykyinen tilanne on johtanut siihen että olen vakavasti harkinnut siirtäväni mahdollisia kasvatussuunnitelmiani vielä muutamalla vuodella eteenpäin, tai mahdollisesti kuoppaamaan haaveeni ja unelmani frettien kasvattamisesta kokonaan. Minulle ei riittäisi se että kasvattieni uudet kodit olisivat hyviä. Ei, niiden on oltava täydellisiä. Tämä tarkoittaisi sitä etten koskaan tulisi näkemään esimerkiksi Pabin jälkikasvua, mitä niin kovin hartaasti toivon. En kuitenkaan näe mitään järkeä ryhtyä kasvattamaan frettejä sellaisena aikana, kun kunnollisten ja luotettavien kotien löytäminen on hirveän työn takana ja välinpitämättömät ihmiset hankkivat frettejä sieltä mistä halvimmalla ja helpoimmalla saa. Kasvattajien työtä ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen, ja se on todella suuri harmi.

Toivon todella että kodinvaihtajien tilanne talven myötä tasaantuisi ja että jokainen uutta kotia etsivä fretti löytäisi arvoisensa loppuelämän kodin. Syksyn aikana on joutunut törmäämään jopa ilmoituksiin, joissa pyydetään yli 200 euroa siruttamattomasta, rekiseröimättömästä ja rokottamattomasta pimeästä pennusta joka on koko pentuaikansa syönyt kissanruokaa. Pikkuhiljaa tuntuu että koko touhu on menossa vain enemmän ja enemmän jenkkisuuntaan, mikä on äärettömän surullista. Suomessa tilanne ei ole vielä niin paha, etteikö asioille voitaisi jotain tehdä. Vaikka tilanne alkaakin näyttää toivottomalta, aion silti jatkaa saarnaamistani ja ihmisten herättelyä takaisin maanpinnalle. Aivan sama kuinka paljon lokaa siitä saan niskaani, en ole vielä valmis luovuttamaan näin tärkeän asian suhteen. Ihmisiä, jotka pentunsa hakevat pimeiltä kasvattajilta, en pidä yhtikäs minään. On käsittämätöntä miten jotkut ihmiset (joiden kuitenkin kehutaan olevan viisaimpia maan päällä eläviä olentoja) tukevat mielellään Suomen frettikannan syöksylaskua kohti sairaampia ja sisäsiittoisempia yksilöitä. Tässä käydään taistelua tuulimyllyjä vastaan, mutta ehkä se tuottaa tulosta vielä jonain päivänä. Ehkä.

Toinen huolestuttava ilmiö on frettiblogien yleistyminen. Tietenkin on hienoa että useammat harrastajat jaksavat kertoilla frettiensä kuulumisia, mutta tällöin myös lukijat joutuvat olemaan kriittisempiä siitä mitä lukevat ja mistä lukevat. Olen törmännyt blogiin jossa on todella puutteellista ja vanhentunutta tietoa muunmuassa fretin suolitukosleikkauksen toipumisajan hoidosta sekä lisämunuaissairauksista ja niiden hoitamisesta. Toivon todella että kukaan lisämunuaissairaan fretin omistaja ei ole tällaisista tietolähteistä kerännyt itselleen informaatiota, sillä osa hoito-ohjeista on jopa hengenvaarallisia. Myös fretin ruokinnasta kerrottu informaatio on ollut päin havumetsää. Etenkin silloin kun frettiä ruokitaan vain ja ainoastaan raa'alla, tulee tietotaitoa olla hanskassa edes perusasioiden verran. Ruokinnalla on todella suuri rooli siinä kuinka pitkän ja terveen elämän fretti elää. Itse suosittelen tietolähteenä vain paria muuta frettiblogia, ne löytyvät gadgetien joukosta tuosta oikeasta sivupalkista.

The more i meet people, the more i like my ferrets. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, toivotaan että seuraavassa postauksessa olisi jotain vähän positiivisempaa kerrottavaa eikä aina tarvitsisi olla niin tajuttoman pettynyt ihmisiin. 

♥ Manta

P.S. Mitä mieltä olette muuten uudesta ulkoasusta? Itse olen hurjan tyytyväinen, suuret kiitokset siis jälleen Maisulle! 

9 kommenttia:

Sofia kirjoitti...

Luin koko tekstin läpi, vaikken suuremmin freteistä olekaan kiinnostunut. Lajia vaihtamalla tekstisi sopisi kuitenkin melkeinpä mihin tahansa lemmikkinä pidettyyn eläimeen, sillä läpikäymäsi asiat ovat turhankin tuttuja muissakin piireissä. Hyvä ja asiallinen teksti, kumpa tällaisilla voisi oikeasti stimuloida ihmisten älysoluja toimintaan.. Usein ei, mutta toivotaan, että edes joku herkiää ajattelemaan. :)

http://purrfectinglife.blogspot.com

Anonyymi kirjoitti...

Täyttä asiaa joka sana! Asiat täytyy sanoa niin kuin ne kuuluu, erseen nuolijoita ja selittelijöitä on tässä maailmassa tarpeeksi...
Todella huolestuttavaa kyllä että ihmiset tuntuvat ottavan/luopuvan helposti fretistä ja muutenkin ollaan liikenteessä hälläväliä- meiningillä O.o

Itselläni ei vielä frettejä ole, juurikin siksi että tiedostan että en pysty vielä niille 100% hyvää kotia tarjoamaan johtuen pienestä kämpästä ja heikosta rahatilanteesta. Jonain päivänä vielä, ja onneksi näistä karvanakeista voi aina opiskella lisää tietoa! ;)

P.S. Vaikutat aivan loisto tyypiltä ja pidä lippu korkealla kun tappelet frettien hyvien olojen puolesta! :)

Leina Gonzales kirjoitti...

Niin asiaa koko postaus! Kodinvaihtajien määrä on todella surullista. Varsinkin jos niille kaikille ei riitä hyviä koteja. Itsehän olin ihan innoissani ottamassa frettiä, mutta tulin järkiini luettuani erästä frettiblogia. Tajusin etten voi ottaa frettiä jos mulla ei ole sitä varaa hoitaakaan. Ensin opiskelut loppuun, sitten työpaikka ja vasta sitten fretti! Ajattelin ottaa vain ja ainoastaan viralliselta kasvattajalta mutta nyt kyllä kun luin tämän aloin miettimään olisiko sittenkin järkevämpää tarjota rakastava koti jollekin rassukalle jolla ei ole kotia. /: onneksi minulla on aikaa miettiä asiaa. Tuntuu vaan siltä että mitä enemmän freteistä luen ja haaveilen, sitä enemmän niistä välitän vaikka omaa ei olekaan. Tuntuisi jotenkin oikeammalta ottaa kodinvaihtaja.

Itse asiassa tosta toisesta asiasta elikkä frettiblogeista yksi asia jäi nyt vaivaamaan minua. Ehkäpä mun pitäisi kirjoittaa sulle sähköpostia siitä. Alkoi pelottaa että onko kaikki lukemani tieto sittenkään oikein! Onneksi ilmeisesti vastailet kuitenkin mielelläsi sähköposteihin joita sinulle blogin kautta lähetetään. =)

Peikko kirjoitti...

Hyvä Manta! Mäkin oon hajoillu tohon jo monta kertaa...

ps. On tosi hieno tää sun ulkoasu! <3

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Painotat kovasti hyvää kotia, millainen se sitten on?

mantu kirjoitti...

Sofia: Kiitoksia, ja tosiaan ikävä kyllä monelle ihmiselle nykypäivänä ei merkkaa mikään muu mitään muutakuin se oma mukavuus, ei ajatella laisinkaan sitä kaikkea mikä pennun hankinnan taustalla on. Olenkin saanut sellaisen käsityksen että varsinkin jyrsijä- ja kanipiireissä tilanne on vielä tylympi, kun kunnollisten kasvattajien osuus koko maan tarjonnasta on korkeinaan 1/5 osa. Mutta niinkuin olen sanonut, mikäli yksikin ihminen "valaistuu" blogini ansiosta niin olen onnistunut tavoitteessani. :)

Anonyymi1: Nimenomaan noita selittelijöitä riittää, joka tilanteessa. "No muttakun sai läheltä" "sai halvalla", suosikkini on kuitenkin "en tiennyt että on olemassa virallisia kasvattajia". Jokainen voi itse heittää sen hakusanan fretti Googleen, ja katsoa mitä tuloksia se ensimmäisenä antaa. :) Nykypäivänä tuskin kukaan enää suuntaa ensimmäisenä kirjastoon etsimään tietoa, vaan internet on se tiedonhaun ykkösväline. Vaikea myöskään uskoa että olisi ihmisiä jotka eivät lainkaan etsi etukäteen tietoa eläimestä josta ovat kiinnostuneita. Hienoa kuulla että on sinunlaisiasi ihmisiä jotka ymmärtävät sen hetkisen elämäntilanteensa, eikä frettiä (tai lemmikkiä ylipäätään) hankita hetken mielijohteesa vain siksi kun on pakko saada. :) Kiitos sinulle kommentistasi ja toivotaan että sieläkin vielä jonain päivänä tälläinen karvalimusiini vipeltäisi!

Leina Gonzales: Kodinvaihtajien määrät ovat tosiaan ny syksynä olleet huolestuttavan korkeat, eikä niitä hyviä koteja tunnu riittävän millään kaikille jotka niitä tarvitsisivat. :( Kunnioitan suuresti ihmisiä jotka kodinvaihtajia ottavat luokseen (tietenkin tässäkin suhteessa olen törmännyt tapauksiin jossa kodinvaihtajia on haalittu kotiin todella useita ja lyhyen ajan sisällä, mikä on mielestäni ajattelematonta frettejä kohtaan sillä aikuiset fretit voivat usein olla hankala sopeuttaa elämään yhdessä), itse en nimittäin välttämättä pystyisi kodinvaihtajaa kaikkien niiden riskien vuoksi ottamaan. Kiitos paljon sinulle, ja laita ihmeessä sähköpostia niin katsotaan mikä on tilanne. :)

Peikko: Kiitos ja kiitos murusein. <3

Anonyymi2: Hyvä koti on sellainen, jossa fretin asema on perheenjäsenenä, eikä vain lemmikkinä. Fretin hankintaa on suunniteltu pidempään ja sen vuoksi ollaan valmiita näkemään vaivaa ja kuluttamaan tarvittaessa paljonkin rahaa, eikä fretistä luopumista pidetä minkäänlaisena vaihtoehtona. Olen tavannut tooodella monia ihmisiä joille fretistä luopuminen tuntuu olevan helppo juttu jos vähän nenää kutittaa tai jos vaihdetaan asuntoa, erotaan tjsp. En itse juuri keksi sellaista syytä mikä saisi minut luopumaan lemmikeistäni, paitsi tietenkin se jos satun yhtäkkiä kupsahtamaan. Ja tätä odottaisin myös kasvattieni kodeilta. Ihmisestä kertoo paljon se kuinka suuri tiedonjano heillä on. Totaalisesti lajiin hurahtaneet omistajat etsivät päivittäin uutta tietoa freteistä ja haluavat tietää niistä kaiken mahdollisen, kun taas on ihmisiä joita ei välttämättä kiinnosta vertailla edes paria nappulamerkkiä keskenään jotta saataisiin selville se kumpi fretin kannalta on terveellisempi vaihtoehto. Hyvä omistaja on valmis tinkimään omista mukavuuksistaan fretin vuoksi, tekee kaikkensa ja on valmis näkemään vaivaa lemmikin hyvinvoinnin puolesta ja ennenkaikkea hankkii fretin voidakseen saatella sen joskus hautaan.

Emilia Karoliina kirjoitti...

voi apua !! :oo sulla on ihan älyttömän ihana ulkoasu :3 rakastuinheti ja selasin kaikki sivut läpi ++ sulla on tosi suloisia otuksia kotona ! <3

Anonyymi kirjoitti...

no nyt tiedän sitten tehneeni oikein,kyselen jatkuvasti toisilta fretti ihmisiltä vinkkejä koskien ruokintaa ja terveyttä koskien. olen asettannut fretit joita on jo 7 niin kovin korkeaan asemaan koko elämäni pyörii näätieni ympärillä :) . kuinka akita pärjää frettien kanssa,eikös se ole metsästys rotua?

mantu kirjoitti...

Emilia Karoliina: Kiitos kiitos. :) Ulkoasusta pidän kovasti itsekin, onneksi on mahtava luottohenkilö joka saa näitä upeuksia aikaan! Ja tosiaan, onhan toi meidän poppoo aika ihana. :)

Anonyymi2: On ihan hyvä kysellä vinkkejä vähän kaikista suunnista, saa eri näkökulmia asioihin mutta ennen kaikkea kusettajat on helppo erotella joukosta. :P Fretit ovat tosiaan vähän kuin sipsejä, se yksi vaan ei millään riitä. Meille ei kuitenkaan kuutta enempää tule jo pelkästään frettienkin vuoksi, mitä useampi niitä on, sitä vähemmän yksilöllistä aikaa niille pystyy järjestämään. Seuraavaa katsellaan sitten kun joku nykyisistä heittää lusikan nurkkaan tai jos kasvatusnaaraita on tulon päällä niin lähtevät sitten sijoitukseen. Akitoja on ennen käytetty suurriistan metsästämiseen, nykyisin käyttötarkoitukseltaan ovat ihan vain seurakoiria mutta metsästysviettiä on silti jäljellä ja rotu on hyvin tarkka omasta reviiristään, tämän vuoksi Misla ja fretit eivät vietä meillä aikaa yhdessä sillä en halua ottaa pienintäkään riskiä frettien kohdalla. Ulkona ulkoilu koiran ja fretin/frettien kanssa sujuu ongelmitta yhtäaikaisesti, mutta sisällä Misla on sen verran tietoinen ja omistavainen omista tavaroistaan ja alueestaan että fretit eivät sen kanssa ole irti samassa tilassa. Silloin kun fretit juoksentelevat asunnossa vapaana, on Misla eristettynä jonnekin muualle. :)

Lähetä kommentti