perjantai 29. marraskuuta 2013

Tarhamöllöt matkalla näyttelyyn!

5/6 komppaniasta ovat olleet tarhassa kuluvan viikon ajan. On ollut -15'C pakkasta, tuullut, satanut ja tehnyt jos jotakin, mutta viisikko on ollut oikein tyytyväisiä oloonsa vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta. Pabi on ollut kotona parantelemassa flunssaansa, eikä sitä voisi kaikkien muiden kanssa vielä edes laittaa.

Parin tunnin päästä Audin nokka kääntyy jälleen kohti pääkaupunkiseutua, ihana Pauliina lupasi majoittaa minut ja frettini koko viikonlopun ajaksi joten suuntaan hänen luokseen jo tänään. :) Tämä on todella mukavaa vaihtelua, en edes osaa kuvitella miltä tuntuu se kun näyttelypaikalle on aamulla vain parin minuutin ajomatka, kun on tottunut siihen että saa startata auton aamuneljältä jotta ehtii varmasti sisäänkirjauksen aikaan perille. Huomenna tosiaan suuntaamme Capital! näyttelyyn koko konkkaronkan kanssa, tämä näyttely jännittää vielä normaalia enemmän sillä toimin ensimmäistä kertaa sihteerinä muutamassa luokassa. Tuomarit ovat kaikki ulkomaisia joten pitkästä aikaa pääsee taas puhumaan englantiakin.

Tässä olisi muutama hassu kuva tarhailijoista, Mislakin eksyi pariin kuvaan! Itse teen siirtymän takaisin pakkausoperaationi pariin jotta pääsisin edes suunnilleen ajoissa lähtemään. Pitäkäähän meille peukkuja, ja jos joitain lukijoita tuonne näyttelyyn eksyy esim. turisteilemaan niin saa tulla moikkaamaan! :)








♥ Manta

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Movember!!

Mislan kanssa dataillessamme törmäsimme joku aika sitten Kurin blogissa olevaan uuteen postaukseen, jossa Kuri oli vastannut koirien movember -haasteeseen! Vaikka Misla onkin naispuolinen otus, ilmaisi hän silti halukkuutensa ottaa osaa haasteeseen kun kerran Kurikin on niin tehnyt. Ovathan he sentään olleet Kurin kanssa kerran treffeilläkin ihan Oulussa asti!

MOVEMBER-HAASTE
1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin. 


Mislan kauniit, ja tietysti naiselliset viikset. Huomatkaa värit, oikean puolen viikset ovat mustat ja vasemman valkoiset!

Aikaa on enää todella vähän, joten haastan kaikki tätä blogia lukevat koiranomistajat mukaan koirien movemberiin! Täytetään koirablogimaailma rakkaiden turnukoidemme ihanilla viiksuleilla!

♥ Manta

lauantai 23. marraskuuta 2013

Talvikuvia tummiaisista

Ihan ensimmäiseksi täytyy kertoa ilouutiset! Pabin näytteiden tulokset saapuivat eilen, eikä näytteistä ollut löytynyt mitään kasvaimiin viittaavaa, ainoastaan tulehdusmuutoksia!! En osaa sanoin kuvailla sitä miten helpottunut olin luettuani lapun läpi, nyt siis jatketaan antibioottikuuri loppuun ja imusolmukkeen pitäisi laskeutua parin seuraavan kuukauden aikana normaaliksi. Ihan huippua!

Kuvailin frettejä eilen ja tänään, ajattelin että saisi jotain kivoja talvikuviakin näytille. Noh, kivoja ja kivoja, en vihaa mitään muuta enempää kuin frettien kuvaamista talvella. Etenkin Eelin, sain siitä todella kivan kuvan tänään ja kun olin muokannut kuvaa lähemmäs tunnin ja painanut tallenna, päätti "ihana, rakas ja uskomaton" Asukseni pimetä. Kun sitten avasin koneen uudelleen, oli kuva hävinnyt johonkin bittiavaruuteen, voin kertoa että kyllä naista söi! Ja syö edelleen! Menetin totaalisesti mielenkiintoni koko kuvien kanssa sähläämiseen, mutta tässä nyt olisi muutama otos Navista, Veetistä ja Pabista.








♥ Manta

tiistai 19. marraskuuta 2013

Elossa ollaan, toistaiseksi.

No joo, ei saisi olla näin negatiivinen mutta on kovin vaikeaa olla muuta kun huoli on kova ja vitutuskäyrät ovat kaakossa jokaisena minuuttina vuorokaudesta. Löysin Pabilta noin pari viikkoa takaperin isohkon patin kyljen/kainalon alueelta. Kävimme edellisen viikon perjantaina eläinlääkärillä, jossa lääkäri uskoi patin olevan turvonnut imusolmuke. Patista otettiin ohutneulanäytteet ja ne lähetettiin patologille tutkittaviksi, tuloksissa menee parisen viikkoa jonka jälkeen katsotaan miten hoitoja jatketaan mikäli tarve on. Pabilla oli aiemmin tuon patin lähellä todella pahat haavat muiden poikien myllytettyä sitä, joten eläinlääkärikin oli toiveikas että imusolmukkeen turvotus voisi johtua jonkinlaisesta tulehduksesta. Ikävä kyllä, eläinlääkäri kertoi myös että lymfoomaa ei voida sulkea pois ennen tulosten saapumista. Toivon todella että kyse ei olisi lymfoomasta, sillä sitä ei voida hoitaa muulla tapaa kuin lieventämällä oireita kortisonin avulla, sitä siis ei voida parantaa ja ennusteena on lähes poikkeuksetta kuolema. Noh, odotellaan tuloksia ja toivotaan parasta, tällä hetkellä Pabilla on 10 päivän antibioottikuuri. Puolivälissä kuuria mennään, mutta en ainakaan vielä ole huomannut että patti olisi pienentynyt yhtään. Pabi on myös ollut nuhainen, joten olen lisännyt valkosipulia ruokaan, vääntänyt huoneen lämmöt täysille ja lisännyt nutrisalia veteen. Olen ollut todella huolissani pojasta ja toivon enemmän kuin mitään muuta että kyse olisi vain jonkinlaisesta tulehduksesta.

Noh, onneksi on sentään jotain mukavaakin kerrottavaa. Kävimme Mislan kanssa edeltävänä lauantaina Jyväskylässä KV näyttelyssä, johon paikalle oli ilmoitettu jopa 20 akitaa! Tuomarina toimi Kroatialainen Jasna Matejcic, joka arvosteli Mislan seuraavasti: "Small size. Good proportions. Good bone. Excellent character. Good proportions with head. Excellent coat. Excellent movement." Olin tyytyväinen arvosteluun, ja Misla pärjäsikin tosi hienosti vaikka vastassa oli myös valioluokan narttuja, sijoituksena JUN ERI JUK1 SA PN3! :) Seuraavat näyttelyt Mislan kanssa ovatkin sitten messarit Helsingissä, Misla on ilmoitettu kaikille kolmelle päivälle joten jännityksellä jäämme odottamaan mitä tuleman pitää! Hiukan kehässä on vielä itsellä epävarma olo kun ei ihan ole perillä siitä missä pitäisi olla milloinkin, pentuluokat olivat paljon simppelimpiä näihin virallisiin verrattuna! Mutta uskon että meistä kokemuksen myötä tulee Mislan vielä kunnon kehäkettuja, itselle lisää itseluottamusta ja jos Misla ottaisi vähän iisimmin tuomarin käpälöinnin yhteydessä niin saisi olla tositosi ylpeä. :) Tosin olen iloinen siitä että Misla ottaa kaikki tuomarit aina iloisesti ja häntä heiluen vastaan, ikävä kyllä on tullut nähtyä myös akitoja jotka yrittävät purra tuomaria, enkä kyllä pysty ymmärtämään sitä että miksi tuomarit eivät näille lätkäise suoraan hylättyä. Jos oma koirani käyttäytyisi noin, häpeäisin varmaan silmät päästäni enkä veisi sitä enää yhteenkään näyttelyyn ennenkuin olisin varma ettei sama toistu. Huolestuttavinta on se, että jotkut ihmiset pitävät tätä jopa normaalina käytöksenä akitalle. Noh, onneksi itselleni on osunut oikea kultakimpale, näyttelyura ja sertijahti siis jatkukoon. :)

♥ Manta

tiistai 5. marraskuuta 2013

Liikaa tarjontaa vai liikaa piittaamattomia ihmisiä?

Otsikkoon vielä sen syvemmin uppoutumatta, aloitetaan arkisella hapatuksella. Antibiootit purivat ja freteistä Eeli, Taavi, Hatti ja Navi ovat muuttaneet takaisin ulkotarhaan jo lähes pari viikkoa takaperin. Viimeaikoina vallinneista rankoista sääolosuhteista huolimatta nelikko on pärjännyt tarhassa paremmin kuin hyvin ja kaikki ovat kasvattaneet itselleen upeat talvipuuhkat. Vielä odottelen turkkeihin pituutta ja maskeihin muutosta, mutta todella hyvältä näyttää - ja tuntuu! Käyn joka päivä kotona viettämässä aikaa nelikon kanssa ja vien siinä lomassa iltaruuat ja aamupalat seuraavalle päivälle. Siinä ohessa myös täyttelen ne kaikki about toista kymmentä kuoppaa jotka aktiiviset pienet termiitit kaivavat joka ikinen päivä uudestaan. Kuoppien täyttely on todella turhauttavaa, mutta toisaalta, kaivaminen on äärettömän hyvää liikuntaa joten ainakin olen saanut todisteita siitä että tarhassa oikeasti touhutaan ja rymytään!

Veeti ja Pabi jäivät tänne kotiin kun totesin Pabin niskan olevan jo hyvässä kunnossa ja Operaatio Laumaansolutuksen voivan alkaa. Veeti ja Pabi viettävät tällä hetkellä aikaansa playpenissä. Tähän asti olen ollut tyytyväinen, Veeti on vähentänyt huomattavasti Pabin kurmuuttamista eikä rupia ole ilmestynyt niskaan kuin muutamia. Olen laittanut Pabin niskaan Stop&Grow -lakkaa, joka on siis tarkoitettu ihmisille jotka järsivät kynsiään. Erehdyin maistamaan itsekin ainetta, aivan jäätävän kamalan makuista litkua! Ei siis ihmekään että ensimmäisten kurmuuttelujen jälkeen Veeti on antanut Pabin olla suurimman osan aikaa rauhassa. Keinona tässä toimii ihan suoranainen siedätyshoito, käyn molempien kanssa yhtäaikaa ulkoilemassa, pitelen niitä sylissä ja annan nutriplussaa samasta tuubista yhtäaikaa molemmille, annan ruoan sen verran pienellä lautasella että pojat joutuvat syömään lähekkäin ja aikaa on vietetty myös kantoboksissa pari tuntia päivässä. En pidä frettien häkittämisestä enkä lukitsemista ylipäätään minnekään, mutta kantoboksikikka on selvästi toiminut - Veeti ja Pabi joutuvat olemaan lähekkäin ja näin ollen myös nukkumaan kiinni toisissaan. Olen ihan toiveikkain mielin ja toivon että muutaman päivän päästä aika on jo otollinen siihen että voin hakea seuraavan fretin kotiin totuttelemaan Pabiin.

Ulkotarhaan on luvassa pieniä muutoksia. Nykyiset kopit eivät olleetkaan tarpeeksi säänkestäviä, joten päätimme tehdä freteille lämpöeristetyn kopin. Ensisijainen suunnitelma on etsiä vanha jääkaappi tai pakastin ja muokata siitä koppi freteille, sillä jääkaapeissa ja pakastimissa lämpöeristeet ovat ensiluokkaiset. Mikäli sopivan kokoista ei löydy, turvaudutaan sitten ihan oman käden taitoihin ja muihin materiaaleihin. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada koppi joka pysyy suht. lämpimänä myös kovemmilla pakkasilla. Fretit ovat onnistuneet kaivamaan aivan jäätävän luolaston tarhassa olevan altaan alle, joten luvassa on sen täyttämistä ja pohtimista miten kaivelua voitaisiin jatkossa ehkäistä. Vaikka talvi onkin mielestäni kaikinpuolin puosta, odotan sitä silti tänä vuonna jopa pienellä innolla. Maan jäätyminen estää frettejä kaivamasta tarhaa ylösalaisin mutta lumi tarjoaa freteille paljon uusia ja erilaisia kaivelumahdollisuuksia vastineeksi siitä!

Josko sitten siihen itse asiaan. Suomen Frettiliiton Facebook-ryhmään on ilmestynyt viimeaikoina todella paljon ilmoituksia kotia etsivistä freteistä. Tori.fi, Apula ja Keltainen pörssi ovat onneksi tällä hetkellä melko tyhjänä frettien myynti-ilmoituksista, mutta Facebookissa niihin törmää jatkuvasti. Loppukesästä kodinvaihtajia ei ollut juuri lainkaan, mutta syksyn mittaan kodinvaihtajien määrä on yleistynyt suorastaan räjähdysmäisesti. Se pistää miettimään että missä se vika oikein on. Eivätkö fretit ole enää "cool" ja ihmiset haluavat niistä eroon? Onko freteistä ylitarjontaa? Vai onko runsas puskapentujen tarjonta johtanut siihen että jokainen frettiä haluava sellaisen myös saa? Tilanne on mielestäni erittäin huolestuttava. Kodinvaihtajia alkaa olla jo sen verran että kaikille ei yksinkertaisesti riitä hyviä koteja, kunnollisten ihmisten kapasiteetit ovat täynnä eikä uusia fiksuja harrastajia juurikaan tule vastaan.

Ihmisluonto on sellainen että usein mennään sieltä mistä aita on matalin. Oman edun tavoittelu ja sillä omalla mukavuusalueella pysyminen tuntuu olevan niin vahvaa, että ihmiset eivät enää jaksa nähdä vaivaa edes lemmikin hankkimisen suhteen. Ei jakseta ajaa edes sitä muutaman tunnin ajomatkaa kasvattajan luo, vaan haetaan pentu ennemmin lähellä sijaitsevalta puskakasvattajalta. Miksi? Korkeintaan 1% tapauksista pimeän pennun hakeva ihminen ei todella ole tietoinen siitä että on olemassa myös virallisia kasvattajia. Loput 99% eivät joko välitä tai ymmärrä asioiden laitaa laajemmasta näkökulmasta. Tuntuu todella turhauttavalta paasata ihmisille samoista asioista päivästä toiseen, vastaukseksi saan koppavia kommentteja siitä kuinka minun ei tarvitse puuttua kenenkään asioihin. Hetken päästä alkaa kuitenkin tulla yhteydenottoja siitä kuinka fretti on kipeä eikä tiedetä mikä sitä vaivaa. Miksi auttaisin? Kun olen tehnyt kaikkeni valaistakseni ihmisiä asioiden tärkeydestä ja saan vastineeksi vain äyskärikaupalla paskaa, niin miksi auttaisin enää siinä vaiheessa kun uusi omistaja on pulassa raivokkaasti purevan tai sairaan pennun kanssa? "Sitä saa mitä tilaa". Olisi niin mukavaa ajatella näin, mutta silti en pysty jättämään huomioitta apua tarvitsevien ihmisten sähköposteja, vaikka se pentu olisikin hankittu pimeältä kasvattajalta. Pyrin aina auttamaan parhaani mukaan, ja mikäli en johonkin ole tiennyt vastausta, olen kysynyt kokeneemmilta ihmisiltä. Tämäkin vain ja ainoastaan puhtaasti frettien vuoksi, näissä tilanteissa avun ansaitsevat fretit - eivät ihmiset.
Nykyinen tilanne on johtanut siihen että olen vakavasti harkinnut siirtäväni mahdollisia kasvatussuunnitelmiani vielä muutamalla vuodella eteenpäin, tai mahdollisesti kuoppaamaan haaveeni ja unelmani frettien kasvattamisesta kokonaan. Minulle ei riittäisi se että kasvattieni uudet kodit olisivat hyviä. Ei, niiden on oltava täydellisiä. Tämä tarkoittaisi sitä etten koskaan tulisi näkemään esimerkiksi Pabin jälkikasvua, mitä niin kovin hartaasti toivon. En kuitenkaan näe mitään järkeä ryhtyä kasvattamaan frettejä sellaisena aikana, kun kunnollisten ja luotettavien kotien löytäminen on hirveän työn takana ja välinpitämättömät ihmiset hankkivat frettejä sieltä mistä halvimmalla ja helpoimmalla saa. Kasvattajien työtä ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen, ja se on todella suuri harmi.

Toivon todella että kodinvaihtajien tilanne talven myötä tasaantuisi ja että jokainen uutta kotia etsivä fretti löytäisi arvoisensa loppuelämän kodin. Syksyn aikana on joutunut törmäämään jopa ilmoituksiin, joissa pyydetään yli 200 euroa siruttamattomasta, rekiseröimättömästä ja rokottamattomasta pimeästä pennusta joka on koko pentuaikansa syönyt kissanruokaa. Pikkuhiljaa tuntuu että koko touhu on menossa vain enemmän ja enemmän jenkkisuuntaan, mikä on äärettömän surullista. Suomessa tilanne ei ole vielä niin paha, etteikö asioille voitaisi jotain tehdä. Vaikka tilanne alkaakin näyttää toivottomalta, aion silti jatkaa saarnaamistani ja ihmisten herättelyä takaisin maanpinnalle. Aivan sama kuinka paljon lokaa siitä saan niskaani, en ole vielä valmis luovuttamaan näin tärkeän asian suhteen. Ihmisiä, jotka pentunsa hakevat pimeiltä kasvattajilta, en pidä yhtikäs minään. On käsittämätöntä miten jotkut ihmiset (joiden kuitenkin kehutaan olevan viisaimpia maan päällä eläviä olentoja) tukevat mielellään Suomen frettikannan syöksylaskua kohti sairaampia ja sisäsiittoisempia yksilöitä. Tässä käydään taistelua tuulimyllyjä vastaan, mutta ehkä se tuottaa tulosta vielä jonain päivänä. Ehkä.

Toinen huolestuttava ilmiö on frettiblogien yleistyminen. Tietenkin on hienoa että useammat harrastajat jaksavat kertoilla frettiensä kuulumisia, mutta tällöin myös lukijat joutuvat olemaan kriittisempiä siitä mitä lukevat ja mistä lukevat. Olen törmännyt blogiin jossa on todella puutteellista ja vanhentunutta tietoa muunmuassa fretin suolitukosleikkauksen toipumisajan hoidosta sekä lisämunuaissairauksista ja niiden hoitamisesta. Toivon todella että kukaan lisämunuaissairaan fretin omistaja ei ole tällaisista tietolähteistä kerännyt itselleen informaatiota, sillä osa hoito-ohjeista on jopa hengenvaarallisia. Myös fretin ruokinnasta kerrottu informaatio on ollut päin havumetsää. Etenkin silloin kun frettiä ruokitaan vain ja ainoastaan raa'alla, tulee tietotaitoa olla hanskassa edes perusasioiden verran. Ruokinnalla on todella suuri rooli siinä kuinka pitkän ja terveen elämän fretti elää. Itse suosittelen tietolähteenä vain paria muuta frettiblogia, ne löytyvät gadgetien joukosta tuosta oikeasta sivupalkista.

The more i meet people, the more i like my ferrets. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, toivotaan että seuraavassa postauksessa olisi jotain vähän positiivisempaa kerrottavaa eikä aina tarvitsisi olla niin tajuttoman pettynyt ihmisiin. 

♥ Manta

P.S. Mitä mieltä olette muuten uudesta ulkoasusta? Itse olen hurjan tyytyväinen, suuret kiitokset siis jälleen Maisulle!