sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Viron näyttelyreissun hedelmät!

Niin vain kesä meni ja syksy saapui. Ainakin näin kalenterikuukausia seuratessa, vaikkakin kyllä sääkin jo kertoo syksyn saapumisesta paremmin kuin selkeästi. Tätä kirjoittaessani olen säännöllisin väliajoin vilkuillut pihalle, on satanut jo monen monta tuntia putkeen ja tuuli on ollut aivan hirvittävä koko päivän. Silti, jollain tapaa pidän syksystä ja se on ehdottomasti lemppari vuodenaikani kesän rinnalla! Mutta josko palattaisiin muistelemaan vielä meidän poppoon viikon takaisia näyttelytunnelmia..

Tosiaan, saavuttuamme edellisen viikon perjantaina Unkarista takaisin Suomen kamaralle, oli heti seuraavalle päivälle luvassa oikein mieluisaa ohjelmaa - nimittäin Estonian Summer Ferretshow! Lentoni oli perjantai-iltana 22:30 Suomessa ja Viron laivan check-in:issä täytyi olla viimeistään 6:30 lauantaiaamuna. Olimme buukanneet matkan Emilian, Lisan ja Emeliinan kanssa, joten yövyimme kaikki Lisan luona perjantaina. Kuten arvata saattaa, en tietenkään päässyt nukkumaan heti päästyäni Lisan luokse sillä piti purkaa tavaroita, pakata osaa tavaroista jo seuraavaa päivää varten ja pystyttää näädille playpenejä. Kaikki fretit yhteenlaskettuina oli niitä asunnossa yhteensä 26.. Hajukin oli kyllä sen mukainen!
Pääsimme nukkumaan yhden maissa yöllä, herätyskello herättikin ihanasti jo 4:00 joten yöunet jäivät varsin lyhyiksi. Itselläni oli todella huono olo aamulla, mutta pesin kiukulla kaikki frettini, pakkasin tavarani ja litkin kupillisen teetä. Saimme hienosti mahdutettua äitini Yaris Versoon meidän neljän naisen lisäksi 21 frettiä yhdeksässä kantokopassa, sekä muutaman aitauksen ja muut romppeet! Tilaa olisi itseasiassa ollut vielä parille kantokopalle, mutta oli ihan mukavaa hengittää ajomatkojen aikana. :D Pääsimme ajoissa check in:iin ja laivaan, joten vaikka aamulla hiukan kiire tulikin niin loppujen lopuksi olimme oikein hyvin aikataulussa.


Laivassa törmäsimme Senniin, Petraan ja Millaan kavereineen, jotka olivat myös tulossa näyttelyyn. Laiva oli ajoissa perillä, mutta hiukan omalaatuisten ajo-ohjeiden ja navigaattorien sekoilun vuoksi eksyimme pariinkin otteeseen ja saavuimme näyttelypaikalle vielä luultua myöhemmin. Noh, enkä ensikerralla reitti muistuu paremmin mieleen! Löysimme kuitenkin paikalle ja koska luokkia oli keritty jo käydä jonkinverran, sai heti ruveta heittelemään frettejä arvosteluun. Korvat jäivät putsaamatta mutta noh, mitä pienistä. Meidän freteistä Veeti, Hatti ja Eeli olivat kaikki samassa luokassa, Virossa näyttelyt ja luokkajaot toteutetaan hiukan eri tavalla kuin Suomessa joten monilla meistä olivat lähestulkoon kaikki fretit samoissa luokissa. Kun oltiin saatu aitaukset pystyyn ja kaikki "valmiiksi", pukkasin Petralle hänen Unkarintuliaisensa Pabin velipojan Häiveen, ja Pabikin pääsi onneksi heidän poppoon aitaukseen majailemaan sillä meidän lauma oli päättänyt heti ensisilmäyksellä vihata uutta tulokasta, kuten aina.

Aluksi tuntui että luokat menivät todella nopeasti. Olimme käyneet vaihtamassa laivan myöhäisimpään, sillä ajattelimme pelata varman päälle että kerkeämme varmasti olla paikalla palkintojenjaon aikaan. Kerkesin jo useampaan otteeseen ajatella että olimmeko vaihtaneet laivaa turhaan, mutta onneksi emme olleet! Tuomarina depytoi ruotsalainen Hanna Munkhammar, joka selviytyi ensimmäisestä tuomaroinnistaan paremmin kuin hyvin! Olimme erittäin tyytyväisiä tuomarin työskentelyyn, pisteitä oli vähennetty juuri niistä asioista missä itsekin tiesimme olevan vikoja. Tuomari muutenkin vaikutti todella ihanalta ja sympaattiselta tyypiltä, toivottavasti pääsemme tapaamaan häntä toistekin samoissa merkeissä!

Sää oli koko päivän ajan todella hieno. Ei liian kuuma, muttei liian vilpoinenkaan. Näyttely järjestettiin idyllisissä maisemissa Kennel Bullbergin kasvattajan luona, kuten edellisenäkin vuotena. Puoliltapäivin pidettiin lounastauko, suuntasimme Lisan kanssa hakemaan meille sapuskaa mäkkäristä, mikä olikin aika perseestä vaikka hinnat olivatkin paljon halvemmat kuin Suomessa. Ei edes valkosipulidippiä, mitäh?! Ruoka kuitenkin maittoi paremmin kuin hyvin kun pääsimme takaisin näyttelypaikalle ja kaikilla oli taas hyvin energiaa jatkaa touhottamista.




Koska ulkona alkoi päivän mittaan olla niin lämmin, päätimme siirtää leirimme puiden alle varjoon. Pistimme pystyyn myös ruhtinaallisen romanttisen piknik-lakanan, kuten varmasti kuvasta huomaattekin! Oli mukava päästä näkemään pitkästä aikaa joitain ulkomaisiakin tuttavia, sekä tietysti heidän frettejään. Elise nappaili myös kuvat kaikista freteistäni, on todella vähän ihmisiä joiden frettikuvista oikeasti pidän, ja Elise todellakin kuuluu noihin harvoihin ihmisiin! Odotan siis enemmän kuin innolla että pääsen näkemään hänen otoksensa freteistäni, niitä tullaan varmasti sitten täälläkin näkemään.

Lupauduin auttamaan näyttelyn järjestäjiä re-call:ien kanssa. Sainkin kannella näätiä muiden kanssa oikein olan takaa ja varmaan lähestulkoon parin tunnin ajan. Mutta en valita laisinkaan, re-call:it ovat huisin jänniä ja kivoja juttuja. :) Kaikista eniten aikaa meni re-call:ien ja palkintojenjaon välissä, kun tuomari ja näyttelynjärjestäjät ilmeisesti täyttelivät kunniakirjoja ja laskivat frettien pisteitä. Lopulta palkintojenjako kuitenkin alkoi, ja sehän oli varsinainen riemujuhla meidän Team Finland:ille!

Aloitetaan meidän poppoon tuloksista, tälläkään kertaa ei tarvinut lähteä tyhjin käsiin kotiin sillä Hatti sijoittui luokassaan kolmanneksi ja Taavi oli tuomarin suosikki! Muut saivat myös oikein kivat arvostelut ja pisteet, mutta näyttelyn tuloksia ei ole vielä julkaistu joten katsotaan, katsotaan. Tiimimme freteistä moni sijoittui luokkiensa ensimmäisiksi ja toisiksi, Navin sisko Ronja saavutti ensimmäisen junnuvalion tittelinsä ja mikä parasta; Taavin pikkusiskopuoli Hippu (E-Pic's Bittersweet) joka kuuluu Emilian ihanaan tyttölaumaan, sijoittui vaatimattomasti Best In Show:ksi!!! Reissu oli siis tiimimme puolesta todella menestyksekäs, onneksi uljas punainen Yariksemme veti kaikki palkinnotkin ongelmitta! ;) Suomalaisillehan koko potti lähestulkoon tuli, virolaisetkin vitsailivat etteivät päästä meitä enää heidän näyttelyihinsä sillä viemme kaikki heidän palkintonsa, hahah!
 

BIS!
 
Loppujen lopuksi meille ei jäänytkään niin paljoa ylimääräistä aikaa loppuun kuin mitä alunperin luulimme, saimme oleskella rauhassa näyttelypaikalla vielä parin tunnin ajan ja pakkailla rauhassa tavaroita kasaan. Onneksi vaihdoimme laivan myöhäisempään, köpelösti olisi käynyt jos ei oltaisi vaihdettu! Lähdimme sen verran ajoissa että saimme sitten odotella laivan check in jonossakin pidemmän aikaa. Jonossa tehtiin pistona tullitarkastuksia, yhtäkkiä huomasimme yhden tarkastajan kävelevän autoamme kohti. Nainen tuli ikkunan viereen, olin itse kuskissa sillä kanssamatkustajani olivat päättäneet nautiskella päivän aikana hiukan siideriä. Nainen pyysi näyttämään ajokorttia, näytin, jonka jälkeen hän pyysi avaamaan auton takaluukun. Tässä vaiheessa seuraamme liittyi toinenkin tullivirkailija, avasin takaluukun ja molempien naisten leuat loksahtivat auki! Hetken hiljaisuuden jälkeen he kysyivät että mitä eläimiä nuo oikein ovat, ja miksi niitä on noin paljon. Kerroin eläinten olevan frettejä, ja että me olimme juuri näyttelymatkalla Harkujärvellä. He kyselivät onko kaikilla EU-passit kunnossa, vastasin myöntävästi jonka jälkeen tullivirkailijat toljottivat takakonttia vielä hetken, toivottivat oikein hyvää kotimatkaa ja poistuivat hämmentyneinä paikalta. Tiedä sitten säikähtivätkö frettien hajua, mutta jostain syystä he eivät halunneet tutkia autoa katsomisetäisyyttä lähempää..

Olimme puoli yhdeltä Helsingissä, jonka jälkeen ajeltiin takaisin Lisan luo ja leiritettiin taas näädät aitauksiinsa. Pabi ja Navi tulivat onneksi juttuun keskenään, joten ne matkustivat samassa boksissa Virosta Suomeen. Kaikki nuupahtivat hyvin nopeasti sen jälkeen kun oltiin saatu tavarat paikalleen, eikä mikään ihme sillä päivä oli venynyt jo lähestulkoon vuorokauden mittaiseksi siinä vaiheessa kun saimme painaa päät tyynyihin! Kertakaikkiaan huippureissu takana, toivottavasti tästä saadaan jonkinlainen perinne. :)

Sunnuntaiaamuna ajelin kotiin yksinäni, kävin hakemassa Mislan kasvattajaltaan ja vein pari näätää ja tavaroita Lempäälään. Kun pääsin Seinäjoelle, lähdin siitä parinkymmenen minuutin päästä töihin ja täällä sitä eristäydytään kotona kolmiolääkkeiden vaikutuksen alaisena sairaslomaa vietellen. Perhana. Vaikka tämä käsipulma tuon viikon "kruunasikin", oli se silti ehdottomasti kivoin ja ikimuistoisin viikko tältä kesältä, niin paljon kivaa ja ihania ihmisiä niin lyhyen ajan sisään! ♥ Nyt meillä on puolentoista kuukauden ajan taukoa kunnes lähdemme kohti Iisalmea ja Finnish Ferret Festivalia!

♥ Manta 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti