tiistai 3. syyskuuta 2013

Pabi

Unkarintuliaiseni ja unelmieni täyttymys. Yritin keksiä lähes varttitunnin ajan maarittelevaa otsikkoa kuvastamaan Pabia, mutta koska en keksinyt mitään vauvan arvolle sopivaa, tyydyin simppeliin yksinkertaisuuteen.

Pabi kotiutui viikko sitten ja on kerinnyt hurmaamaan minut täysin hieman höntillä mutta ovelalla olemuksellaan. Unkarilaisille ominaiseen tyyliin Pabi tykkää keksiä "hauskoja" pieniä jäyniä minua varten, kuten tuolilta pöydälle ja pöydältä olohuoneen puolelle lähestulkoon koiran kitaan hyppäämisen, lihojen extratarkan piilottelun sekä minne sattuu paskomisen muodossa. Pabi on luonteeltaan juuri sellainen mitä fretiltä toivonkin - se nauttii sylissä köllimisestä ja rapsuttelusta, mutta on myös aina valmiina riehakkaaseen leikkituokioon.

Pabi sai kotona muulta laumalta juuri sellaisen vastaanoton mitä odotinkin; kaikki pojat sutena vuoron perään kimppuun jonka tuloksena pentuparalla on selkä ja niska ihan haavoilla. Onneksi poju suhtautuu haavojen hoitoon ja poikien hyökkäyksiin hyvällä asenteella, se ei ole jäänyt turhia masentumaan vaan uskaltautuu kyllä itse ruokakupille ja juomaan ja välillä leikkimäänkin. Onneksi Navi kuitenkin pitää Pabista, joten vauvoista on seuraa toisilleen. Molemmat leikkivätkin yhtä rajuun ja hölmöön tyyliin! Ja mikäli yhtään laumaani tunnen, tulee tilanne normalisoitumaan muutaman kuukauden kuluessa - niinkuin aina ennenkin.

Pabin saapumisen jälkeen muistin taas elävästi miksi pidän niin paljon urosfreteistä. Sama pätee niin ihmisiin kuin eläimiinkin - miehet ovat niin ihanan simppeleitä (lue: tyhmiä)! Täytyy kyllä myöntää että Navi ja Misla tuovat oman mukavan lisämausteensa eläinlaumaamme, mutta välillä noiden karvaisten naisten aivoitukset saavat ruuvit kireämmälle kuin koko nelipäinen uroslauma onnistuu kerralla saamaan.
Minulla on suuret odotukset Pabin suhteen. Ennenkaikkea, toivon todella että se elää terveenä ja pitkään, sillä toivon saavani vielä joskus nähdä sen jälkikasvua jotka olisivat toivottavasti yhtä ihastuttavia vauvoja mitä Pabi itsekin on. Tällä hetkellä poju on oikein lupaava, vaikka onkin hieman huonossa kunnossa Unkarin helleaaltojen jäljiltä. Tiistaina punnitsin Pabin ensimmäistä kertaa; vaivaiset 1130 grammaa. Suoritin kuitenkin uusintapunnituksen sunnuntaina, vaaka näytti jo 1270 grammaa! Suuri liikkumatila ja kunnollinen ruoka (sekä varmasti viileämpi ilmasto..) näyttää tekevän tehtävänsä, kun vauva on saanut painoa viiden päivän aikana lähes 150 grammaa. Pennuissa mahtavinta on nähdä niiden kasvavan ja paranevan viikko viikolta, en millään malttaisi odottaa että Pabi varttuisi aikuiseksi pesukarhumieheksi, mutta täytyy vain olla kärsivällinen ja nauttia pojan pentuajasta niin pitkään kuin se on mahdollista.

Perustiedot Pabista olen kertonut jo aiemmin, pojalla on itseasiassa oma sivukin jo valmiina, mutta se odottelee uutta ulkoasua. Pabi on siis Unkarista kotoisin oleva uros, väritykseltään musta soopeli mittikuviolla. On mahdollista ja aika todennäköistäkin että Pabin väri tulee iän myötä haalenemaan, mutta katsotaan, katsotaan. Toivon ainakin että se pysyisi mahdollisimman tummana! Pabi on syntynyt 8.5. eli on tällä hetkellä 16vko ikäinen. Toistaiseksi Pabi toimittaa ihan vain lemmikin virkaa, mutta olemme tehneet kasvattajan kanssa sopimuksen joka oikeuttaa minut Pabin jalostuskäyttöön myöhemmin. Koska Unkarissa ei ole samankaltaista frettiliittoa kuin Suomessa, ei Pabia ole rekisteröity mihinkään. Se tullaan kuitenkin rekisteröimään Suomen Frettiliiton rekisteriin kun vaadittava 6kk ikä tulee täyteen.




Pabi tulee varmasti pääsemään muunkin lauman mukana kaikkiin frettinäyttelyihin mihin ikinä olemmekaan matkaamassa. Puolitöpöhäntä ja haljennut korvanlehti varmasti rokottavat pojalta paljon pisteitä, mutta minulle sillä ei ole väliä vaikka Pabi ei palkintoja kotiin kantaisikaan, niin suuri lottovoitto se on vaikka sen vuoksi täytyikin nähdä hiukan enemmän vaivaa. ♥ Ja ilmeisesti Pabin sisaruksetkin, jotka matkasivat Suomeen mukanani, ovat alkaneet näyttää sitä todellista mukavaa luonnettaankin uusille omistajilleen! Onneksi molempien omistajat käyvät aktiivisesti näyttelyissä niin sisarukset pääsevät tapaamaan toisiaan säännöllisin väliajoin.

Kun mietin nimeä Pabille, halusin että se noudattaisi samaa kaavaa kuin edellisetkin nimet, eli alkaisi eri kirjaimella kuin aiemmat nimet, mutta loppuisi kuitenkin i:hin. Olin useampi vuosi sitten ratsastusleirillä Laitilassa, jossa sain hoitohevosekseni ihastuttavan, todella suurikokoisen puoliveriruunan jolla oltiin aiemmin kilpailtukin, Pabin. Kun menin ensimmäistä kertaa putsaamaan Pabin kavioita, se kaatui karsinaan nostettuani ensimmäisen jalan. Ajattelin jo että miten tälläisellä voi ikinä mennä estetunneille tai tehdä mitään muutakaan järkevää, mutta loppujen lopuksi Pabi osoittautuikin mahtavaksi yksilöksi - ja se opetti minulle paljon. Niin paljon kuin muutaman hassun päivän aikana voi oppia. Pari vuotta sitten katselin löytäisinkö tallin kotisivuja enää, en löytänyt. Löysin kuitenkin Pabin sukupostista, ja surukseni sain lukea että hevonen oli lopetettu jonkin aikaa sitten. Vaikka yhteinen "taipaleemme" olikin lyhyt, kuuluu Pabi silti niihin muutamiin elämäni hevosiin, jotka ovat aina muistuttaneet minua siitä miten hienon harrastuksen parissa olenkaan saanut varttua. Halusin kovasti kunnioittaa Pabin muistoa jollain tapaa, ja niin meidän Pabi sai nimensä.

Mutta, jääkäämme innolla odottamaan millainen kaveri Pabista varttuukaan! Toivon ainakin sen perivän isänsä ja isoveljensä ulkonäköä mahdollisimman paljon, kummatkin ovat upeita frettejä ja vielä oikein kivan luonteisiakin. Päivittelen tilannetta säännöllisin väliajoin siitä miten laumaan sopeutuminen etenee, toivotaan ettei tätä isompien poikien egoilua jatkuisi kovin pitkään.

♥ Manta

0 kommenttia:

Lähetä kommentti