lauantai 28. syyskuuta 2013

Misla esiintyy ja mäyrät mursuilee

Niin vain on vierähtänyt taas kolme viikkoa edellisestä postauksesta. Finnish Ferret Festivaliin on kuulemma tulossa oikein mukava määrä frettejä omistajineen, näyttely onkin jo kahden viikon päästä ja fiilikset alkaa jo olla pikkhiljaa virittäytyneinä näyttelymoodille. :) Edelliset kolme päivää olen viettänyt hinkaten ja puunaten frettihuonetta, kymmenen pesukoneellisen (kyllä, ja minä vielä tuskailen joskus itseni kanssa että olenkohan nyt varmasti hankkinut freteilleni tarpeeksi petejä, riippareita ja fleecejä?) ja monen hikisen tunnin jälkeen voin vihdoin todeta huoneen olevan taas hetken aikaa oikein siisti ja viihtyisä. Eiköhän se parin päivän päästä näytä taas yhtä kamalalta kuin mitä se oli ennen siivousta, kuusi frettiä saavat yllättävän ison sotkun aikaan pienessä ajassa!

Pabia ei vieläkään ole hyväksytty laumaan, niinkuin en ole odottanutkaan käyvän näin lyhyessä ajassa. Saimme vihdoinkin uuden hienon portin frettihuoneeseemme, aiemmin portin virkaa ajoi playpen josta Pabi pääsi yli yhdellä loikalla. Elettiin siis stressaavia aikoja kun sai jatkuvasti pelätä sitä koska pentu päättää hypätä pois huoneesta ja ampaista suoraan koiran kitaan, noh, onneksi vahinkoja ei päässyt käymään ja jos tuosta metrin korkuisesta portista joku pääsee yli, lupaan syödä hatullisen sitä itseään!
Pabi on kasvanut tajuttoman hienosti, kun poju saapui Suomeen, oli painoa vain n. 1100g, mutta pari päivää sitten vaaka näytti valkotassuiselle herrallemme jo 1714g! Hurjasti kasvua lyhyessä ajassa, huomaa että liikunta ja oikeanlainen ruokavalio ovat tehneet tehtävänsä. Kaikki fretit ovat alkaneet kasvattamaan pikkuhiljaa talviturkkejaan, uutta päällikarvaa puskee jo hirmuista kyytiä mutta täydessä karvassa ollaan varmaan vasta parin kuukauden päästä - eli sopivasti Capital! -näyttelyksi. ;) Odotan innolla koko lauman talviturkkeja - etenkin Pabin ja Navin, sillä talviturkin kanssa niistä rakkaista vauvoista vain tulee niin aikuisen ja upean näköisiä!


Mitä näyttelyihin tulee, päätimme vetää tänä vuonna hieman pidemmän näyttelykauden. Ilmoitin pari päivää takaperin koko kuusikon Ruotsin Mälarillern 2014 -näyttelyyn, edellisenä keväänäkin oli tarkoitus lähteä mutta reissun ajankohta ei ihan käynyt yksiin omien menojen kanssa. Tarkotuksena olisi myös lähteä Viroon helmikuussa, eli meillä on siis tälle kautta jäljellä vielä viidet näyttelyt, ihan superia!



Mislan kanssa ollaankin keritty näyttelemään tässä viimeisen viikon aikana oikein reippaasti. Edeltävänä viikonloppuna suuntasimme viiden koiran sekä Mislan kasvattajan Riinan kera Hollolaan, josta matka jatkui lauantaiaamuna Heinolaan SSKY:n erikoisnäyttelyyn. Akitoja oli ilmoitettu reilut 40 kipalesta, mikä oli todella hyvä satsi tämän rodun edustajia! Päivä venyikin hyvin pitkäksi sillä akitat olivat viimeisenä arvosteluvuorossa omassa kehässään ja osallistuimme myös kasvattaja- ja jälkeläisluokkiin. Olin nakittanut Riinalle kunniatehtävän esittää Misla, vaikka itsekin tykkään hommasta niin käytän kuitenkin tilaisuuden hyväkseni sellaisen tullen, rutkasti kokeneempana rakas kasvattajani luonnollisesti handlaa akitojen esittämisen minua paremmin. Ja hienolta Misla näyttikin! Tuomarina toimi ensimmäistä kertaa akitoja arvostelemassa Rune Fagerström, jolta Misla sai seuraavanlaisen arvostelun: "11kk. Hyvin narttumainen kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet. Hyvänmallinen pää. Tummat kauniit silmät. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana. Riittävä runko ikäisekseen. Hyvät suorat raajat. Hyvät käpälät. Hyvä hännän kiinnitys. Ei parhaassa karvassa. Liikkuu hyvin". Tulokseksi JUN ERI JUK2 SA!

Olin luonnollisesti hurjan tyytyväinen, oli kiva saada Mislalle ensimmäinen ERInomainen arvosana virallisista näyttelyistä ja vieläpä SAn kera! Paras narttu -kehässä ei sitten tullut menestystä aikuisten koirien rinnalla, mutta mitäpä tuosta, Riina esitti Mislan hienosti edukseen ja tyttö oli todella hurmaava, tuomarikin oli kuulemma tykännyt kovasti. Kasvattajaluokassa kilpailtiin sitten siskon Sansan sekä veljien Jinin ja Linuksen kanssa, viimeiselle sijallehan sitä jäätiin kun aikuisia koiria vastaan kilpailtiin, mutta kunniapalkinto sieltä silti rapsahti. Lisäksi pentueen emällä Kamilla oli jälkeläisryhmä, jossa samalla kokoonpanolla oltiin ainoat osallistujat. Kunniapalkinto ja ROP-Jälkeläisryhmä siitä, koko poppoo oli oikein tyytyväisiä! Päivän venyttyä kovin pitkäksi, alkoi Mislallakin mennä pikkuhiljaa mielenkiinto. Loppupäivästä oli jo väsy eikä huvittanut enää oikein mikään, huomasi myös ettei Mislaa varsinkaan noin väsyneenä juurikaan kiinnostanut kasvattajan koirien seura, vaan neiti halusi levätä omissa oloissaan.

Sunnuntaiaamuna käännettiin Audin nokka kohti Hyvinkäätä, jonne olin ilmoittanut Mislan ryhmänäyttelyyn. Näyttelyyn oli tulossa toinenkin akita, Mislaa muutaman kuukauden vanhempi juniorinarttu. Tiesimme tuomarin olevan äärettömän tiukka, ja vastassa olevan Mislaa pidemmälle kehittyneempi koira, joten odotukset olivat kaikkea muuta kuin korkealla. Ajateltiin käydä hakemassa vähän kivaa kehäkokemusta ja lähteä sitten kotiin - mutta kuinkas kävikään! Misla esiintyi todella kauniisti ja tuomari Maija Mäkinen arvosteli koiraa seuraavasti:
"11kk feminiininen juniori jolla hyvät mittasuhteet. Pieni narttumainen pää joka saa vielä paljon vahvistua. Hyvin kiinnittyneet korvat. Kauniit tummat silmät. Hyvä kaula ja ryhti. Rodunomaiset kulmaukset. Ikäisekseen hyvä runko. Vahva selkä, hyvä häntä. Toivoisin hieman voimakkaamman luuston ja kokonaisuuteen lisää voimaa. Hyvä karva, runsaat vaalennokset. Liikkuu hyvällä askeleella". Tulokseksi JUN ERI JUK1! Vaikka ei sen kummempia tuloksia tullutkaan, olin tajuttoman tyytyväinen Mislan saamaan arvosteluun juuri tältä tuomarilta, tuomari oli kuulemma kehunut kovasti Mislan rakennetta ja liikettä. Ehdottomasti aion kyllä viedä hänelle koiran toistekin mikäli tilaisuus tulee, mutta kyllä hänen kehäänsä seuratessa huomasi ettei tuomari todellakaan ollut mikään ERImaatti, vaan käytti ihan koko arvosanojen kirjoa, josta minä tuomareissa - niin fretti- kuin koiranäyttelyissäkin - tykkään.

Viikonloppu kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut ja antoisa, oli hurjan mukavaa päästä näkemään muita akitaihmisiä sekä tutustumaan heihin ja heidän koiriinsa, ensivuotta ja seuraavaa erkkaria odotellessa!

ROP Candida's Aurora Borealis, uskomattoman kaunis ilmestys.




Tänään piipahdettiin Mislan kanssa pitkästä aikaa mätsäreissä. Mätsäriin olikin ilmoittautunut hurja määrä porukkaa, pelkästään pentuja oli yli 60 joten päivä sitten venyikin hiukan pidemmäksi. Näyttely järjestettiin Seinäjoella lentokentän läheisyydessä, tilaa tuolla asfalttialueella oli kyllä reilusti ja kehätkin olivat mukavan suuria! Usein ongelmana on niin virallisissa kuin epävirallisissakin näyttelyissä se että kehät ovat hirvittävän pieniä, tympeää suurien koirien omistajille kun koiran liikkeitä ei saa esitettyä edukseen kun ei ole tilaa juosta kunnolla.
Olimme vuorossa numerolla 33. Aluksi kehään pyydettiin kaikki pennut (jep, ahdasta oli) ja sen jälkeen ensimmäiset 15, jonka jälkeen nuo arvosteltiin pareittain. Vähän ihmetytti kun välillä tuomari arvosteli kolmea koiraa kerralla, enkä tajunnut että mikä järki niiden 15 koiran pyörittämisessä yhtäaikaa aina välillä edes oli. Ulkona oli jäätävän kylmä, varpaat ja sormet olivat aivan jäässä mutta kun sitten päästiin kehään niin kylmyyttä ei juuri ajatellut vaan pyrki vain keskittymään koiran esittämiseen. Misla oli aivan hinkuna nakkien perään ja perseili hiukan kehässä, niin katkesi punaisten nauhojen putkemme ja saimme ensimmäisen sinisen nauhamme!
Lyllersin heti kehämme jälkeen autoon, löin lämmöt päälle ja yritin sulatella itseäni siellä sen aikaa kunnes pitäisi mennä sinisten kehään. Kävin välillä katsomassa miten kehät etenivät ja huomasin että toinen tuomari oli ottanut jäljelläolevat pennut arvosteltavakseen jotta aikatauluja saataisiin edes vähän kiinni. Hyvä niin, pääsimme piakkoin kehään jossa oli paljon toinen toistaan hienompia hyvin käyttäytyviä vauvoja. Tuomarimme oli tällä kertaa eri kuin aiemmin, Mislakin oli jo vähän rauhoittunut ja esiintyi hienosti edukseen ja jaksoi seistä pönöttää pitkiä aikoja paikallaan. Pääsimme jatkoon, josta meidät valittiin vielä neljän parhaan joukkoon ja niin sijoituimme sijalle SIN2! Olin hurjan tyytyväinen ettei tarvinut viittä tuntia nököttää siellä kylmyydessä aivan turhanpäiten, palkinnotkin olivat ihan mukavat vaikkakin harmitti että ruusuketta ei saatu lainkaan!

Seuraavat näyttelyt meillä on Mislan kanssa kuukauden päästä, kun suuntaamme Seinäjoki KVhen. Ihanaa kun kerrankin näyttely on niin lähellä ettei tarvitse herätä sianpieremän aikaan tai ajella pitkiä matkoja muualle, vaan saa nukkua mahdollisimman myöhään, herätä ja ajaa pari minuuttia näyttelypaikalle! Mislankin kanssa on siis jäljellä vielä viidet viralliset näyttelyt loppuvuodelle, vielä ei tiedetä että aiotaanko keväällä jatkaa näyttelyissä ravaamista yhtä ahkerasti. Todennäköisesti pidämme pienen breikin, tai sitten käymme vain näyttelyissä jotka järjestetään oikeasti lähellä eli max puolentoista tunnin ajomatkan päässä. :)



Blogin suhteen on tapahtumassa piakkoin pieniä muutoksia, ulkoasu menee uusiksi ja Pabin sivut tulevat vihdoin julki, kunhan vain ensin saan otettua edustuskelpoiset kuvat koko laumasta. Päivittelin jonkin verran frettien ja Mislan sivuja, lähinnä näyttelytuloksia ja tulevia näyttelyitä. Mutta ei muuta tällä kertaa, mikäli säät sallivat ja aikataulut antavat periksi niin palailen piakkoin superhyperkokoisen kuvapostauksen kera! 

♥ Manta

9 kommenttia:

Kassu kirjoitti...

Pakko kysyä , otathan sä pabin mukaan fffään ? :)

mantu kirjoitti...

Kassu: Kyllä otan! :-) FFF'iin tulee myös Pabin sisko Milli ja veli Häive, eli koko pentue jonka Unkarista raahasin mukanani, on nähtävillä näyttelyssä! ;D

Anonyymi kirjoitti...

Jaa a, saavuin juuri kotia kainalossa makkaraperubat sulatejuustolla ja jäin vaan koomaamaan myyjää että olitko se sinä. Kaverilta kysyin että kehtaako sitä kysyä, hänen mielestä ei joten asia jäi. Tässä hieman humalan alaisena mietin josko olit edes töissä tänä yönä?

mantu kirjoitti...

Anonyymi: Kyllähän se minä olin. :) Toivottavasti makkaraperunat maistuivat!

Kassu kirjoitti...

Ou jee ! :D saat varautua siihen , että kun mä hommiltani kerkiän , niin mun on pakko tulla rapsutteleen sitä :D:D

Peikko kirjoitti...

Voi ei kun Pabi on hieno! <3 Mua kans vähän kuumottelis toi ruotsin Mälarillern mut en ossoo sanoa kehtaako lähtee sinnekkin jos nyt tulee lähdettyä sinne Latviaan. Mut pian on FFF johon mäkin pääsen itse ajelee ;)

Peikko kirjoitti...

Niin ja pitihän mun sitäkin sanoa että Misla on kyl tosi kaunis neito!

Anonyymi kirjoitti...

Voi ku noi Akitat on sitte upeita ilmetyksiä! Oon niin ihastunu sun Mislaan :) Myös sun fretiti on upeita ja ihania :)) Onnea kaikkii kisoohin! :)

mantu kirjoitti...

Kassu: Ai sulle on taas isketty hommia, pitää järjestää sulle edes vähän taukoa että pääset rapsuttelemaan vauvaa! :) Uudet kontaktitkin tekee hyvää, Pabi vielä hiukan aristelee uusia ihmisiä. :)

Peikko: Niin on! <3 Mut onhan se vähän viel reppana, en malta odottaa että eletään kevättalvea ja on talvikarva ja se alkaa olla täysissä mitoissaan! SInne Ruotsiin oli tosi halvat laivamatkat kun varasi näin puol vuotta etukäteen, et kannattaa pitää kiirettä jos haluaa vähän säästääkin siinä hommassa. :) Ministeri kiittää, onhan se hirmu nätti otus. <3

Anonyymi: Kiitoksia, olen kyllä täysin samaa mieltä! Misla on ollut ihan out of coat edelliset kuukaudet, mutta nyt neiti on muuttunut lähes silmissä kun uutta karvaa puskee hirveää kyytiä, hurjan nätti tuosta typystä on kyllä tulossakin. <3 Kiitos paljon! :--)

Lähetä kommentti