lauantai 28. syyskuuta 2013

Misla esiintyy ja mäyrät mursuilee

Niin vain on vierähtänyt taas kolme viikkoa edellisestä postauksesta. Finnish Ferret Festivaliin on kuulemma tulossa oikein mukava määrä frettejä omistajineen, näyttely onkin jo kahden viikon päästä ja fiilikset alkaa jo olla pikkhiljaa virittäytyneinä näyttelymoodille. :) Edelliset kolme päivää olen viettänyt hinkaten ja puunaten frettihuonetta, kymmenen pesukoneellisen (kyllä, ja minä vielä tuskailen joskus itseni kanssa että olenkohan nyt varmasti hankkinut freteilleni tarpeeksi petejä, riippareita ja fleecejä?) ja monen hikisen tunnin jälkeen voin vihdoin todeta huoneen olevan taas hetken aikaa oikein siisti ja viihtyisä. Eiköhän se parin päivän päästä näytä taas yhtä kamalalta kuin mitä se oli ennen siivousta, kuusi frettiä saavat yllättävän ison sotkun aikaan pienessä ajassa!

Pabia ei vieläkään ole hyväksytty laumaan, niinkuin en ole odottanutkaan käyvän näin lyhyessä ajassa. Saimme vihdoinkin uuden hienon portin frettihuoneeseemme, aiemmin portin virkaa ajoi playpen josta Pabi pääsi yli yhdellä loikalla. Elettiin siis stressaavia aikoja kun sai jatkuvasti pelätä sitä koska pentu päättää hypätä pois huoneesta ja ampaista suoraan koiran kitaan, noh, onneksi vahinkoja ei päässyt käymään ja jos tuosta metrin korkuisesta portista joku pääsee yli, lupaan syödä hatullisen sitä itseään!
Pabi on kasvanut tajuttoman hienosti, kun poju saapui Suomeen, oli painoa vain n. 1100g, mutta pari päivää sitten vaaka näytti valkotassuiselle herrallemme jo 1714g! Hurjasti kasvua lyhyessä ajassa, huomaa että liikunta ja oikeanlainen ruokavalio ovat tehneet tehtävänsä. Kaikki fretit ovat alkaneet kasvattamaan pikkuhiljaa talviturkkejaan, uutta päällikarvaa puskee jo hirmuista kyytiä mutta täydessä karvassa ollaan varmaan vasta parin kuukauden päästä - eli sopivasti Capital! -näyttelyksi. ;) Odotan innolla koko lauman talviturkkeja - etenkin Pabin ja Navin, sillä talviturkin kanssa niistä rakkaista vauvoista vain tulee niin aikuisen ja upean näköisiä!


Mitä näyttelyihin tulee, päätimme vetää tänä vuonna hieman pidemmän näyttelykauden. Ilmoitin pari päivää takaperin koko kuusikon Ruotsin Mälarillern 2014 -näyttelyyn, edellisenä keväänäkin oli tarkoitus lähteä mutta reissun ajankohta ei ihan käynyt yksiin omien menojen kanssa. Tarkotuksena olisi myös lähteä Viroon helmikuussa, eli meillä on siis tälle kautta jäljellä vielä viidet näyttelyt, ihan superia!



Mislan kanssa ollaankin keritty näyttelemään tässä viimeisen viikon aikana oikein reippaasti. Edeltävänä viikonloppuna suuntasimme viiden koiran sekä Mislan kasvattajan Riinan kera Hollolaan, josta matka jatkui lauantaiaamuna Heinolaan SSKY:n erikoisnäyttelyyn. Akitoja oli ilmoitettu reilut 40 kipalesta, mikä oli todella hyvä satsi tämän rodun edustajia! Päivä venyikin hyvin pitkäksi sillä akitat olivat viimeisenä arvosteluvuorossa omassa kehässään ja osallistuimme myös kasvattaja- ja jälkeläisluokkiin. Olin nakittanut Riinalle kunniatehtävän esittää Misla, vaikka itsekin tykkään hommasta niin käytän kuitenkin tilaisuuden hyväkseni sellaisen tullen, rutkasti kokeneempana rakas kasvattajani luonnollisesti handlaa akitojen esittämisen minua paremmin. Ja hienolta Misla näyttikin! Tuomarina toimi ensimmäistä kertaa akitoja arvostelemassa Rune Fagerström, jolta Misla sai seuraavanlaisen arvostelun: "11kk. Hyvin narttumainen kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet. Hyvänmallinen pää. Tummat kauniit silmät. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana. Riittävä runko ikäisekseen. Hyvät suorat raajat. Hyvät käpälät. Hyvä hännän kiinnitys. Ei parhaassa karvassa. Liikkuu hyvin". Tulokseksi JUN ERI JUK2 SA!

Olin luonnollisesti hurjan tyytyväinen, oli kiva saada Mislalle ensimmäinen ERInomainen arvosana virallisista näyttelyistä ja vieläpä SAn kera! Paras narttu -kehässä ei sitten tullut menestystä aikuisten koirien rinnalla, mutta mitäpä tuosta, Riina esitti Mislan hienosti edukseen ja tyttö oli todella hurmaava, tuomarikin oli kuulemma tykännyt kovasti. Kasvattajaluokassa kilpailtiin sitten siskon Sansan sekä veljien Jinin ja Linuksen kanssa, viimeiselle sijallehan sitä jäätiin kun aikuisia koiria vastaan kilpailtiin, mutta kunniapalkinto sieltä silti rapsahti. Lisäksi pentueen emällä Kamilla oli jälkeläisryhmä, jossa samalla kokoonpanolla oltiin ainoat osallistujat. Kunniapalkinto ja ROP-Jälkeläisryhmä siitä, koko poppoo oli oikein tyytyväisiä! Päivän venyttyä kovin pitkäksi, alkoi Mislallakin mennä pikkuhiljaa mielenkiinto. Loppupäivästä oli jo väsy eikä huvittanut enää oikein mikään, huomasi myös ettei Mislaa varsinkaan noin väsyneenä juurikaan kiinnostanut kasvattajan koirien seura, vaan neiti halusi levätä omissa oloissaan.

Sunnuntaiaamuna käännettiin Audin nokka kohti Hyvinkäätä, jonne olin ilmoittanut Mislan ryhmänäyttelyyn. Näyttelyyn oli tulossa toinenkin akita, Mislaa muutaman kuukauden vanhempi juniorinarttu. Tiesimme tuomarin olevan äärettömän tiukka, ja vastassa olevan Mislaa pidemmälle kehittyneempi koira, joten odotukset olivat kaikkea muuta kuin korkealla. Ajateltiin käydä hakemassa vähän kivaa kehäkokemusta ja lähteä sitten kotiin - mutta kuinkas kävikään! Misla esiintyi todella kauniisti ja tuomari Maija Mäkinen arvosteli koiraa seuraavasti:
"11kk feminiininen juniori jolla hyvät mittasuhteet. Pieni narttumainen pää joka saa vielä paljon vahvistua. Hyvin kiinnittyneet korvat. Kauniit tummat silmät. Hyvä kaula ja ryhti. Rodunomaiset kulmaukset. Ikäisekseen hyvä runko. Vahva selkä, hyvä häntä. Toivoisin hieman voimakkaamman luuston ja kokonaisuuteen lisää voimaa. Hyvä karva, runsaat vaalennokset. Liikkuu hyvällä askeleella". Tulokseksi JUN ERI JUK1! Vaikka ei sen kummempia tuloksia tullutkaan, olin tajuttoman tyytyväinen Mislan saamaan arvosteluun juuri tältä tuomarilta, tuomari oli kuulemma kehunut kovasti Mislan rakennetta ja liikettä. Ehdottomasti aion kyllä viedä hänelle koiran toistekin mikäli tilaisuus tulee, mutta kyllä hänen kehäänsä seuratessa huomasi ettei tuomari todellakaan ollut mikään ERImaatti, vaan käytti ihan koko arvosanojen kirjoa, josta minä tuomareissa - niin fretti- kuin koiranäyttelyissäkin - tykkään.

Viikonloppu kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut ja antoisa, oli hurjan mukavaa päästä näkemään muita akitaihmisiä sekä tutustumaan heihin ja heidän koiriinsa, ensivuotta ja seuraavaa erkkaria odotellessa!

ROP Candida's Aurora Borealis, uskomattoman kaunis ilmestys.




Tänään piipahdettiin Mislan kanssa pitkästä aikaa mätsäreissä. Mätsäriin olikin ilmoittautunut hurja määrä porukkaa, pelkästään pentuja oli yli 60 joten päivä sitten venyikin hiukan pidemmäksi. Näyttely järjestettiin Seinäjoella lentokentän läheisyydessä, tilaa tuolla asfalttialueella oli kyllä reilusti ja kehätkin olivat mukavan suuria! Usein ongelmana on niin virallisissa kuin epävirallisissakin näyttelyissä se että kehät ovat hirvittävän pieniä, tympeää suurien koirien omistajille kun koiran liikkeitä ei saa esitettyä edukseen kun ei ole tilaa juosta kunnolla.
Olimme vuorossa numerolla 33. Aluksi kehään pyydettiin kaikki pennut (jep, ahdasta oli) ja sen jälkeen ensimmäiset 15, jonka jälkeen nuo arvosteltiin pareittain. Vähän ihmetytti kun välillä tuomari arvosteli kolmea koiraa kerralla, enkä tajunnut että mikä järki niiden 15 koiran pyörittämisessä yhtäaikaa aina välillä edes oli. Ulkona oli jäätävän kylmä, varpaat ja sormet olivat aivan jäässä mutta kun sitten päästiin kehään niin kylmyyttä ei juuri ajatellut vaan pyrki vain keskittymään koiran esittämiseen. Misla oli aivan hinkuna nakkien perään ja perseili hiukan kehässä, niin katkesi punaisten nauhojen putkemme ja saimme ensimmäisen sinisen nauhamme!
Lyllersin heti kehämme jälkeen autoon, löin lämmöt päälle ja yritin sulatella itseäni siellä sen aikaa kunnes pitäisi mennä sinisten kehään. Kävin välillä katsomassa miten kehät etenivät ja huomasin että toinen tuomari oli ottanut jäljelläolevat pennut arvosteltavakseen jotta aikatauluja saataisiin edes vähän kiinni. Hyvä niin, pääsimme piakkoin kehään jossa oli paljon toinen toistaan hienompia hyvin käyttäytyviä vauvoja. Tuomarimme oli tällä kertaa eri kuin aiemmin, Mislakin oli jo vähän rauhoittunut ja esiintyi hienosti edukseen ja jaksoi seistä pönöttää pitkiä aikoja paikallaan. Pääsimme jatkoon, josta meidät valittiin vielä neljän parhaan joukkoon ja niin sijoituimme sijalle SIN2! Olin hurjan tyytyväinen ettei tarvinut viittä tuntia nököttää siellä kylmyydessä aivan turhanpäiten, palkinnotkin olivat ihan mukavat vaikkakin harmitti että ruusuketta ei saatu lainkaan!

Seuraavat näyttelyt meillä on Mislan kanssa kuukauden päästä, kun suuntaamme Seinäjoki KVhen. Ihanaa kun kerrankin näyttely on niin lähellä ettei tarvitse herätä sianpieremän aikaan tai ajella pitkiä matkoja muualle, vaan saa nukkua mahdollisimman myöhään, herätä ja ajaa pari minuuttia näyttelypaikalle! Mislankin kanssa on siis jäljellä vielä viidet viralliset näyttelyt loppuvuodelle, vielä ei tiedetä että aiotaanko keväällä jatkaa näyttelyissä ravaamista yhtä ahkerasti. Todennäköisesti pidämme pienen breikin, tai sitten käymme vain näyttelyissä jotka järjestetään oikeasti lähellä eli max puolentoista tunnin ajomatkan päässä. :)



Blogin suhteen on tapahtumassa piakkoin pieniä muutoksia, ulkoasu menee uusiksi ja Pabin sivut tulevat vihdoin julki, kunhan vain ensin saan otettua edustuskelpoiset kuvat koko laumasta. Päivittelin jonkin verran frettien ja Mislan sivuja, lähinnä näyttelytuloksia ja tulevia näyttelyitä. Mutta ei muuta tällä kertaa, mikäli säät sallivat ja aikataulut antavat periksi niin palailen piakkoin superhyperkokoisen kuvapostauksen kera! 

♥ Manta

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Mitäpä jos tiesi veisikin Finnish Ferret Festivaliin?

Mikäli veisi, nyt on aika toimia! Suomen Frettiliitto järjestää Finnish Ferret Festival -näyttelyn tänä vuonna kolmatta kertaa. Näyttelyn isännöitsijänä toimii Pohjois-Suomen Fretit ry ja näyttely järjestetään tällä kertaa Iisalmessa, jossa näyttelypaikkana toimii Bar Cave ja tuomareina taasen SFL ry:n omat tuomarit Aija Kouhi ja Riina Saksa! Näyttelypäivä on lauantai 12.10.

Tarkemmat tiedot ilmoittautumiseen klikkaamalla tästä

Suurin osa näyttelyistä järjestetään tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla tai Varsinais-Suomessa, jonne matkat pohjoisen suunnalta voivat olla todella pitkiä. Jo senkin vuoksi suosittelen lämpimästi kaikkia pohjoisemmassa asuvia tarttumaan tähän tilaisuuteen, sillä näillä korkeuksilla näyttelyitä harvemmin järjestetään! Näyttelyn kapasiteetti on 100 frettiä ja mukaan mahtuu vielä monen monta frettiä omistajineen.

Halvempaa ilmoittautumisaikaa on jäljellä enää kuusi päivää (14.9. asti) joten toimikaahan ripeästi! Me aiomme suunnistaa lokakuussa Iisalmeen, ja toivottavasti tapaamme siellä Sinutkin! :)

♥ Manta

lauantai 7. syyskuuta 2013

Lähestulkoon kymppitonni!

Eeli 350e
Navi 200e 
Pabi 350e
Hatti 350e
Veeti 350e
Taavi 300e
Putki n.20e
Superhiekkis 30e 
Matkat** n. 1900e

Ulkotarha n. 800e
Ferret Nation 350e 
Kuivaruoat n. 400e
Raakaruoat n. 1100e
Muut tavarat* n. 800e

Näyttelyilmot n. 400e
Pedit, peitot jne. n. 200e
Valjaat ja flexit yht. 120e
Korvapunkkihäädöt n. 150e
Muut eläinlääkärikulut n. 40e
Suprelorin implantit yht. 420e

Fretin tuonti ulkomailta n. 100e

Penikkatautirokotukset yht. 370e
Playpen, matto ja kantokassi n. 130e
Rabiesrokotteet ja EU-passit yht. 180e

* Kantokopat, kevythäkit, kankaat/tekstiilit, harjat, hiekkalaatikot, pelletit, lääkkeet, shampoo, namupalat, huoneen sisustus...
** Tankillisella (100e) ajaa Helsinkiin (tai Turkuun) ja hyvällä tuurilla takaisin, näyttelyreissuja on tehty 12 ja pentujen katsomis/hakureissuja 7.


Harrastukseni on syönyt 2 vuoden ja 4 kuukauden aikana n. 9500 euroa. Tuollaisenaan summa näyttää vähän tylyltä, mutta toisaalta pari vuottakin on aika pitkä aika, joten mitä pienistä! Halvemmallakin varmasti olisi päässyt, mutta koska tykkään harrastaa lemmikkieni kanssa ja haluan niille vain ja ainoastaan parasta (ulkotarhat, raakaruuat jne.) niin silloin sitä rahaa myös menee, mutta on se sen arvoistakin!

Lauman kokokin alkaa vaikuttaa radikaalisti esimerkiksi ruokakustannuksiin, frettimme syövät päivittäin yli puolen kilon edestä lihaa ja koska ne ovat pelkästään raakaruokinnalla, menee lihaa myös montaa eri sorttia. Jätösten määrät laatikoissa ovat tottakai myös ruhtinaallisia, pellettiä menee tällä hetkellä pari säkkiä viikossa. Suurimmat kertakustannukset tulevat kuitenkin hankintahinnoista, kaikkien rokottamisista, implanteista sekä lihatilauksista.

Vaikka yhden fretin elättäminen ei yhtä paljoa kustannakaan kuin kuuden, ei fretti silti ole lemmikkieläimenä halvimmasta päästä pitää. Monien lajia vaivaavien sairauksien vuoksi frettiä voi joutua lääkitsemään ja käyttämään eläinlääkärissä tarkastuskäynneillä tiheään sen viimeisinä elinvuosina. Mikäli fretin (tai minkä tahansa eläimen!) päättää hankkia, sitoutuu samalla täyttämään sen tarpeet ja hoitamaan sen kunnialla loppuun saakka, vei se sitten kuinka paljon euroja tahansa.


♥ Manta

tiistai 3. syyskuuta 2013

Pabi

Unkarintuliaiseni ja unelmieni täyttymys. Yritin keksiä lähes varttitunnin ajan maarittelevaa otsikkoa kuvastamaan Pabia, mutta koska en keksinyt mitään vauvan arvolle sopivaa, tyydyin simppeliin yksinkertaisuuteen.

Pabi kotiutui viikko sitten ja on kerinnyt hurmaamaan minut täysin hieman höntillä mutta ovelalla olemuksellaan. Unkarilaisille ominaiseen tyyliin Pabi tykkää keksiä "hauskoja" pieniä jäyniä minua varten, kuten tuolilta pöydälle ja pöydältä olohuoneen puolelle lähestulkoon koiran kitaan hyppäämisen, lihojen extratarkan piilottelun sekä minne sattuu paskomisen muodossa. Pabi on luonteeltaan juuri sellainen mitä fretiltä toivonkin - se nauttii sylissä köllimisestä ja rapsuttelusta, mutta on myös aina valmiina riehakkaaseen leikkituokioon.

Pabi sai kotona muulta laumalta juuri sellaisen vastaanoton mitä odotinkin; kaikki pojat sutena vuoron perään kimppuun jonka tuloksena pentuparalla on selkä ja niska ihan haavoilla. Onneksi poju suhtautuu haavojen hoitoon ja poikien hyökkäyksiin hyvällä asenteella, se ei ole jäänyt turhia masentumaan vaan uskaltautuu kyllä itse ruokakupille ja juomaan ja välillä leikkimäänkin. Onneksi Navi kuitenkin pitää Pabista, joten vauvoista on seuraa toisilleen. Molemmat leikkivätkin yhtä rajuun ja hölmöön tyyliin! Ja mikäli yhtään laumaani tunnen, tulee tilanne normalisoitumaan muutaman kuukauden kuluessa - niinkuin aina ennenkin.

Pabin saapumisen jälkeen muistin taas elävästi miksi pidän niin paljon urosfreteistä. Sama pätee niin ihmisiin kuin eläimiinkin - miehet ovat niin ihanan simppeleitä (lue: tyhmiä)! Täytyy kyllä myöntää että Navi ja Misla tuovat oman mukavan lisämausteensa eläinlaumaamme, mutta välillä noiden karvaisten naisten aivoitukset saavat ruuvit kireämmälle kuin koko nelipäinen uroslauma onnistuu kerralla saamaan.
Minulla on suuret odotukset Pabin suhteen. Ennenkaikkea, toivon todella että se elää terveenä ja pitkään, sillä toivon saavani vielä joskus nähdä sen jälkikasvua jotka olisivat toivottavasti yhtä ihastuttavia vauvoja mitä Pabi itsekin on. Tällä hetkellä poju on oikein lupaava, vaikka onkin hieman huonossa kunnossa Unkarin helleaaltojen jäljiltä. Tiistaina punnitsin Pabin ensimmäistä kertaa; vaivaiset 1130 grammaa. Suoritin kuitenkin uusintapunnituksen sunnuntaina, vaaka näytti jo 1270 grammaa! Suuri liikkumatila ja kunnollinen ruoka (sekä varmasti viileämpi ilmasto..) näyttää tekevän tehtävänsä, kun vauva on saanut painoa viiden päivän aikana lähes 150 grammaa. Pennuissa mahtavinta on nähdä niiden kasvavan ja paranevan viikko viikolta, en millään malttaisi odottaa että Pabi varttuisi aikuiseksi pesukarhumieheksi, mutta täytyy vain olla kärsivällinen ja nauttia pojan pentuajasta niin pitkään kuin se on mahdollista.

Perustiedot Pabista olen kertonut jo aiemmin, pojalla on itseasiassa oma sivukin jo valmiina, mutta se odottelee uutta ulkoasua. Pabi on siis Unkarista kotoisin oleva uros, väritykseltään musta soopeli mittikuviolla. On mahdollista ja aika todennäköistäkin että Pabin väri tulee iän myötä haalenemaan, mutta katsotaan, katsotaan. Toivon ainakin että se pysyisi mahdollisimman tummana! Pabi on syntynyt 8.5. eli on tällä hetkellä 16vko ikäinen. Toistaiseksi Pabi toimittaa ihan vain lemmikin virkaa, mutta olemme tehneet kasvattajan kanssa sopimuksen joka oikeuttaa minut Pabin jalostuskäyttöön myöhemmin. Koska Unkarissa ei ole samankaltaista frettiliittoa kuin Suomessa, ei Pabia ole rekisteröity mihinkään. Se tullaan kuitenkin rekisteröimään Suomen Frettiliiton rekisteriin kun vaadittava 6kk ikä tulee täyteen.




Pabi tulee varmasti pääsemään muunkin lauman mukana kaikkiin frettinäyttelyihin mihin ikinä olemmekaan matkaamassa. Puolitöpöhäntä ja haljennut korvanlehti varmasti rokottavat pojalta paljon pisteitä, mutta minulle sillä ei ole väliä vaikka Pabi ei palkintoja kotiin kantaisikaan, niin suuri lottovoitto se on vaikka sen vuoksi täytyikin nähdä hiukan enemmän vaivaa. ♥ Ja ilmeisesti Pabin sisaruksetkin, jotka matkasivat Suomeen mukanani, ovat alkaneet näyttää sitä todellista mukavaa luonnettaankin uusille omistajilleen! Onneksi molempien omistajat käyvät aktiivisesti näyttelyissä niin sisarukset pääsevät tapaamaan toisiaan säännöllisin väliajoin.

Kun mietin nimeä Pabille, halusin että se noudattaisi samaa kaavaa kuin edellisetkin nimet, eli alkaisi eri kirjaimella kuin aiemmat nimet, mutta loppuisi kuitenkin i:hin. Olin useampi vuosi sitten ratsastusleirillä Laitilassa, jossa sain hoitohevosekseni ihastuttavan, todella suurikokoisen puoliveriruunan jolla oltiin aiemmin kilpailtukin, Pabin. Kun menin ensimmäistä kertaa putsaamaan Pabin kavioita, se kaatui karsinaan nostettuani ensimmäisen jalan. Ajattelin jo että miten tälläisellä voi ikinä mennä estetunneille tai tehdä mitään muutakaan järkevää, mutta loppujen lopuksi Pabi osoittautuikin mahtavaksi yksilöksi - ja se opetti minulle paljon. Niin paljon kuin muutaman hassun päivän aikana voi oppia. Pari vuotta sitten katselin löytäisinkö tallin kotisivuja enää, en löytänyt. Löysin kuitenkin Pabin sukupostista, ja surukseni sain lukea että hevonen oli lopetettu jonkin aikaa sitten. Vaikka yhteinen "taipaleemme" olikin lyhyt, kuuluu Pabi silti niihin muutamiin elämäni hevosiin, jotka ovat aina muistuttaneet minua siitä miten hienon harrastuksen parissa olenkaan saanut varttua. Halusin kovasti kunnioittaa Pabin muistoa jollain tapaa, ja niin meidän Pabi sai nimensä.

Mutta, jääkäämme innolla odottamaan millainen kaveri Pabista varttuukaan! Toivon ainakin sen perivän isänsä ja isoveljensä ulkonäköä mahdollisimman paljon, kummatkin ovat upeita frettejä ja vielä oikein kivan luonteisiakin. Päivittelen tilannetta säännöllisin väliajoin siitä miten laumaan sopeutuminen etenee, toivotaan ettei tätä isompien poikien egoilua jatkuisi kovin pitkään.

♥ Manta

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Viron näyttelyreissun hedelmät!

Niin vain kesä meni ja syksy saapui. Ainakin näin kalenterikuukausia seuratessa, vaikkakin kyllä sääkin jo kertoo syksyn saapumisesta paremmin kuin selkeästi. Tätä kirjoittaessani olen säännöllisin väliajoin vilkuillut pihalle, on satanut jo monen monta tuntia putkeen ja tuuli on ollut aivan hirvittävä koko päivän. Silti, jollain tapaa pidän syksystä ja se on ehdottomasti lemppari vuodenaikani kesän rinnalla! Mutta josko palattaisiin muistelemaan vielä meidän poppoon viikon takaisia näyttelytunnelmia..

Tosiaan, saavuttuamme edellisen viikon perjantaina Unkarista takaisin Suomen kamaralle, oli heti seuraavalle päivälle luvassa oikein mieluisaa ohjelmaa - nimittäin Estonian Summer Ferretshow! Lentoni oli perjantai-iltana 22:30 Suomessa ja Viron laivan check-in:issä täytyi olla viimeistään 6:30 lauantaiaamuna. Olimme buukanneet matkan Emilian, Lisan ja Emeliinan kanssa, joten yövyimme kaikki Lisan luona perjantaina. Kuten arvata saattaa, en tietenkään päässyt nukkumaan heti päästyäni Lisan luokse sillä piti purkaa tavaroita, pakata osaa tavaroista jo seuraavaa päivää varten ja pystyttää näädille playpenejä. Kaikki fretit yhteenlaskettuina oli niitä asunnossa yhteensä 26.. Hajukin oli kyllä sen mukainen!
Pääsimme nukkumaan yhden maissa yöllä, herätyskello herättikin ihanasti jo 4:00 joten yöunet jäivät varsin lyhyiksi. Itselläni oli todella huono olo aamulla, mutta pesin kiukulla kaikki frettini, pakkasin tavarani ja litkin kupillisen teetä. Saimme hienosti mahdutettua äitini Yaris Versoon meidän neljän naisen lisäksi 21 frettiä yhdeksässä kantokopassa, sekä muutaman aitauksen ja muut romppeet! Tilaa olisi itseasiassa ollut vielä parille kantokopalle, mutta oli ihan mukavaa hengittää ajomatkojen aikana. :D Pääsimme ajoissa check in:iin ja laivaan, joten vaikka aamulla hiukan kiire tulikin niin loppujen lopuksi olimme oikein hyvin aikataulussa.


Laivassa törmäsimme Senniin, Petraan ja Millaan kavereineen, jotka olivat myös tulossa näyttelyyn. Laiva oli ajoissa perillä, mutta hiukan omalaatuisten ajo-ohjeiden ja navigaattorien sekoilun vuoksi eksyimme pariinkin otteeseen ja saavuimme näyttelypaikalle vielä luultua myöhemmin. Noh, enkä ensikerralla reitti muistuu paremmin mieleen! Löysimme kuitenkin paikalle ja koska luokkia oli keritty jo käydä jonkinverran, sai heti ruveta heittelemään frettejä arvosteluun. Korvat jäivät putsaamatta mutta noh, mitä pienistä. Meidän freteistä Veeti, Hatti ja Eeli olivat kaikki samassa luokassa, Virossa näyttelyt ja luokkajaot toteutetaan hiukan eri tavalla kuin Suomessa joten monilla meistä olivat lähestulkoon kaikki fretit samoissa luokissa. Kun oltiin saatu aitaukset pystyyn ja kaikki "valmiiksi", pukkasin Petralle hänen Unkarintuliaisensa Pabin velipojan Häiveen, ja Pabikin pääsi onneksi heidän poppoon aitaukseen majailemaan sillä meidän lauma oli päättänyt heti ensisilmäyksellä vihata uutta tulokasta, kuten aina.

Aluksi tuntui että luokat menivät todella nopeasti. Olimme käyneet vaihtamassa laivan myöhäisimpään, sillä ajattelimme pelata varman päälle että kerkeämme varmasti olla paikalla palkintojenjaon aikaan. Kerkesin jo useampaan otteeseen ajatella että olimmeko vaihtaneet laivaa turhaan, mutta onneksi emme olleet! Tuomarina depytoi ruotsalainen Hanna Munkhammar, joka selviytyi ensimmäisestä tuomaroinnistaan paremmin kuin hyvin! Olimme erittäin tyytyväisiä tuomarin työskentelyyn, pisteitä oli vähennetty juuri niistä asioista missä itsekin tiesimme olevan vikoja. Tuomari muutenkin vaikutti todella ihanalta ja sympaattiselta tyypiltä, toivottavasti pääsemme tapaamaan häntä toistekin samoissa merkeissä!

Sää oli koko päivän ajan todella hieno. Ei liian kuuma, muttei liian vilpoinenkaan. Näyttely järjestettiin idyllisissä maisemissa Kennel Bullbergin kasvattajan luona, kuten edellisenäkin vuotena. Puoliltapäivin pidettiin lounastauko, suuntasimme Lisan kanssa hakemaan meille sapuskaa mäkkäristä, mikä olikin aika perseestä vaikka hinnat olivatkin paljon halvemmat kuin Suomessa. Ei edes valkosipulidippiä, mitäh?! Ruoka kuitenkin maittoi paremmin kuin hyvin kun pääsimme takaisin näyttelypaikalle ja kaikilla oli taas hyvin energiaa jatkaa touhottamista.




Koska ulkona alkoi päivän mittaan olla niin lämmin, päätimme siirtää leirimme puiden alle varjoon. Pistimme pystyyn myös ruhtinaallisen romanttisen piknik-lakanan, kuten varmasti kuvasta huomaattekin! Oli mukava päästä näkemään pitkästä aikaa joitain ulkomaisiakin tuttavia, sekä tietysti heidän frettejään. Elise nappaili myös kuvat kaikista freteistäni, on todella vähän ihmisiä joiden frettikuvista oikeasti pidän, ja Elise todellakin kuuluu noihin harvoihin ihmisiin! Odotan siis enemmän kuin innolla että pääsen näkemään hänen otoksensa freteistäni, niitä tullaan varmasti sitten täälläkin näkemään.

Lupauduin auttamaan näyttelyn järjestäjiä re-call:ien kanssa. Sainkin kannella näätiä muiden kanssa oikein olan takaa ja varmaan lähestulkoon parin tunnin ajan. Mutta en valita laisinkaan, re-call:it ovat huisin jänniä ja kivoja juttuja. :) Kaikista eniten aikaa meni re-call:ien ja palkintojenjaon välissä, kun tuomari ja näyttelynjärjestäjät ilmeisesti täyttelivät kunniakirjoja ja laskivat frettien pisteitä. Lopulta palkintojenjako kuitenkin alkoi, ja sehän oli varsinainen riemujuhla meidän Team Finland:ille!

Aloitetaan meidän poppoon tuloksista, tälläkään kertaa ei tarvinut lähteä tyhjin käsiin kotiin sillä Hatti sijoittui luokassaan kolmanneksi ja Taavi oli tuomarin suosikki! Muut saivat myös oikein kivat arvostelut ja pisteet, mutta näyttelyn tuloksia ei ole vielä julkaistu joten katsotaan, katsotaan. Tiimimme freteistä moni sijoittui luokkiensa ensimmäisiksi ja toisiksi, Navin sisko Ronja saavutti ensimmäisen junnuvalion tittelinsä ja mikä parasta; Taavin pikkusiskopuoli Hippu (E-Pic's Bittersweet) joka kuuluu Emilian ihanaan tyttölaumaan, sijoittui vaatimattomasti Best In Show:ksi!!! Reissu oli siis tiimimme puolesta todella menestyksekäs, onneksi uljas punainen Yariksemme veti kaikki palkinnotkin ongelmitta! ;) Suomalaisillehan koko potti lähestulkoon tuli, virolaisetkin vitsailivat etteivät päästä meitä enää heidän näyttelyihinsä sillä viemme kaikki heidän palkintonsa, hahah!
 

BIS!
 
Loppujen lopuksi meille ei jäänytkään niin paljoa ylimääräistä aikaa loppuun kuin mitä alunperin luulimme, saimme oleskella rauhassa näyttelypaikalla vielä parin tunnin ajan ja pakkailla rauhassa tavaroita kasaan. Onneksi vaihdoimme laivan myöhäisempään, köpelösti olisi käynyt jos ei oltaisi vaihdettu! Lähdimme sen verran ajoissa että saimme sitten odotella laivan check in jonossakin pidemmän aikaa. Jonossa tehtiin pistona tullitarkastuksia, yhtäkkiä huomasimme yhden tarkastajan kävelevän autoamme kohti. Nainen tuli ikkunan viereen, olin itse kuskissa sillä kanssamatkustajani olivat päättäneet nautiskella päivän aikana hiukan siideriä. Nainen pyysi näyttämään ajokorttia, näytin, jonka jälkeen hän pyysi avaamaan auton takaluukun. Tässä vaiheessa seuraamme liittyi toinenkin tullivirkailija, avasin takaluukun ja molempien naisten leuat loksahtivat auki! Hetken hiljaisuuden jälkeen he kysyivät että mitä eläimiä nuo oikein ovat, ja miksi niitä on noin paljon. Kerroin eläinten olevan frettejä, ja että me olimme juuri näyttelymatkalla Harkujärvellä. He kyselivät onko kaikilla EU-passit kunnossa, vastasin myöntävästi jonka jälkeen tullivirkailijat toljottivat takakonttia vielä hetken, toivottivat oikein hyvää kotimatkaa ja poistuivat hämmentyneinä paikalta. Tiedä sitten säikähtivätkö frettien hajua, mutta jostain syystä he eivät halunneet tutkia autoa katsomisetäisyyttä lähempää..

Olimme puoli yhdeltä Helsingissä, jonka jälkeen ajeltiin takaisin Lisan luo ja leiritettiin taas näädät aitauksiinsa. Pabi ja Navi tulivat onneksi juttuun keskenään, joten ne matkustivat samassa boksissa Virosta Suomeen. Kaikki nuupahtivat hyvin nopeasti sen jälkeen kun oltiin saatu tavarat paikalleen, eikä mikään ihme sillä päivä oli venynyt jo lähestulkoon vuorokauden mittaiseksi siinä vaiheessa kun saimme painaa päät tyynyihin! Kertakaikkiaan huippureissu takana, toivottavasti tästä saadaan jonkinlainen perinne. :)

Sunnuntaiaamuna ajelin kotiin yksinäni, kävin hakemassa Mislan kasvattajaltaan ja vein pari näätää ja tavaroita Lempäälään. Kun pääsin Seinäjoelle, lähdin siitä parinkymmenen minuutin päästä töihin ja täällä sitä eristäydytään kotona kolmiolääkkeiden vaikutuksen alaisena sairaslomaa vietellen. Perhana. Vaikka tämä käsipulma tuon viikon "kruunasikin", oli se silti ehdottomasti kivoin ja ikimuistoisin viikko tältä kesältä, niin paljon kivaa ja ihania ihmisiä niin lyhyen ajan sisään! ♥ Nyt meillä on puolentoista kuukauden ajan taukoa kunnes lähdemme kohti Iisalmea ja Finnish Ferret Festivalia!

♥ Manta