torstai 29. elokuuta 2013

4 days in Hungary

Nyt asiaa on yksinkertaisesti niin paljon että jouduin vain vahtaamaan tietokoneen ruutua ensimmäiset 10 minuuttia, kun yritin jossain aivojeni sopukoissa miettiä ja pohtia että miten olisi järkevintä ruveta näitä edellisen viikon kuulumisia purkamaan. Jakaako osiin vai lätkäistäkö kaikki samaan postaukseen... No, päädyin jakamaan kuulumisemme pariin osaan, joten eiköhän aloiteta Unkarinreissustamme!



Viimeviikon maanantaina läksimme L:n ja ystävämme Aten kanssa kohti Helsinkiä. Olin edellisenä iltana käynyt vaihtamassa autot äitini kanssa, sillä tarvitsimme tilavamman kaaran Viron näyttelymatkaamme varten. Kävimme ensin viemässä Mislan kasvattajansa luo hoitoon, jonka jälkeen meidän oli määrä suunnistaa Ikeaan. Autossa (ja ulkona muutenkin) oli kuitenkin niin kuuma, että päätimme viedä fretit Ikean ajaksi Emeliinan hoiviin, mikä oli parempi kuin hyvä ratkaisu frettien voinnin kannalta. Ikeasta tarttui mukaan kaikkea hyödyllisen ja melkein hyödyllisen väliltä, jonka jälkeen haimme fretit sekä osan Emeliinan tavaroista (koska Viro) hänen luotaan. Helsinkiin pääsimme illalla, veimme fretit Lisan luo josta Emilia haki Navin ja Eelin luokseen hoitoon, veimme auton ystävämme isovanhempien luokse ja suunnistimme hänen asunnolleen yöksi. Koko maanantai siis oli aivan liikaa actionia täynnä, ihmettelen suuresti että selvisimme siitä kaikesta kunnialla ja että kotiin ei pakatessa jäänyt mitään tärkeää!

Tiistaiaamuna lentomme lähti Suomesta 9:30. Lensimme Finnairilla, sillä muut lentoyhtiöt eivät suostu lennättämään frettejä. Budapestiin saavuimme n. 10:30 paikallista aikaa, nappasimme taksin hotellillemme ja siellähän ensimmäiset pikku mutkat tulivat vastaan. Jouduimme maksamaan jonkin verran lisää hotellihuoneesta, sillä meitä oli yksi henkilö liikaa huoneen kapasiteettiin nähden ja huone vapautuisi vasta parin tunnin päästä. Jätimme siis kimpsut ja kampsut hotellille ja lähdimme etsimään jotain kivaa ravintolaa lähettyviltä. Ensimmäinen päivä oli kaikista hankalin Unkarin valuutan, forinttien kanssa. Yksi euro on n. 301 forinttia, joten jonkin verran sai pähkäillä että paljonko mikäkin maksaa kun kaikki hinnat liikkuvat tonneissa!
Hotellihuoneemme oli tosi kiva. Pieni ja viihtyistä hotellihune varustettuna isoilla ikkunoilla ja kauniilla pikku kylppärillä, ah! Tuona tiistaina Unkarissa vietettiin jonkin sortin juhlapäivää, suurin osa kaupoista ja ravintoloista oli kiinni ja ihmisillä oli vapaapäivä. Olimme sopineet että teemme joka päivä jotain erikoisempaa kuin vain hotellihuoneessa istumista, joten suuntasimme lähellä sijaitsevaan Budapest Zoo:hon. Metron etsinnässä oli oma hommansa, mutta siitä selvittiin loppujen lopuksi Tourist Info -pisteen avulla. :D Metrot Budapestissä ovat todella ahdistavia ja kuumia, olen melko varma että niissä pyörtyy ihmisiä päivittäin! Pääsimme onneksi pois metrosta oikealla pysäkillä, aluksi kävelimme eläinpuiston vierustaa väärään suuntaan kun sisäänkäynnistä ei vain ollut minkäänlaisia opasteita olemassa. Lopulta oikea portti löytyi, ostimme liput ja saimme kartat käteemme ja lähdimme kiertelemään puistoa.






Tällä(kään) kertaa en ikävä kyllä tarvitse kenenkään teidän toimesta moraalisaarnaa siitä kuinka olen taas kerran mennyt visiitille eläintarhaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että ensimmäistä kertaa tuli eläintarhassa käytyä oikeasti sellainen olo että ei helvetti. Budapestin eläintarhassa eläimillä tosiaan oli todella ankeat oltavat, vedessä elävien ölliäisten vedet tuntuivat järjestäänsä olevan paskaistakin paskaisempia, suurten petojen asumukset olivat todella pieniä, varjoisia paikkoja ei tuntunut olevan tarpeeksi kaikille eläimille ja monilla eläimillä oli todella pahoja ihottumia, kaljuja läiskiä ja niin edelleen. Monet eläimet olivat silminnähden äärimmäisen stressaantuneita, ne ravasivat vain ympyrää tai kävelivät ees taas täysin samaa reittiä tuntitolkulla. Yhdessäkään eläintarhassa missä aiemmin olen käynyt, en ole nähnyt vastaavaa. Pingviinitkin jököttivä +30'C lämpötilassa pihalla, puhumattakaan sitten kirahvien, sarvikuonojen ja muiden savanneilla elävien eläinten asumuksista. Tympeä mielihän tuosta reissusta jäi, enkä tosiaankaan voi kyseistä paikkaa kenellekään suositella. Lopuksi läksimme eläintarhasta hotellille nyrpistyneinä.

Illalla menimme hotellimme "omaan" ravintolaan syömään, täytyy sanoa etten ole koskaan syönyt niin hyvää kanaa, en ikinä! Ravintola oli hurjan viihtyisä, pianonsoittoa kuunnellessa oli oikein mukavaa nauttia hyvästä ruuasta, seurasta sekä viinistä. Parilla viinilasillisella saattoi olla vaikutusta asiaan, mutta itse olisin halunnut lähteä samantien tutustumaan Budapestin yöelämään, tosin miesseuralaiseni harrasivat vastaan joten eipä sitä tullut baariin lähdettyä. Unkarilaisten juhlapäivän vuoksi ihan lähellä sijaitsevalla torilla järjestettiin iso ilotulitus, harmi etteivät raketit näkyneet ihan hotellihuoneeseemme koska se oli niin matalalla että raketit jäivät hotellia ympäröivien talojen taa. Savua kuitenkin näkyi ja äänet olivat aika mahtavat, emme kuitenkaan jaksaneet enää lyllertää torille ilotulitusta katsomaan. Loppujen lopuksi nuupahdimme kaikki tyytyväisinä omiin peteihimme, olihan tuona ensimmäisenä päivänä ollut kuitenkin jo tarpeeksi tekemistä!




Keskiviikko oli toinen päivämme. Kaupat olivat jälleen auki, yksi sijaitsikin sopivasti parinkymmenen metrin päässä hotellistamme joten kipaisimme sieltä aamupalaa ja menimme hotellille syömään. Olimme katsoneet pari juttua mitä haluaisimme vielä minilomamme aikana tehdä, ja tuolloin vuorossa oli kylpylä Gellért. Kylpylä oli joen toisella puolella, menimme sinne kävellen sillä matkaa ei ollut juuri lainkaan. Hintatasoltaan kylpylä ei ollut mistään huokeimmasta päästä, pelkät uima-allaspuolen liput maksoivat lähestulkoon 20 euroa henkilöltä. Kylpylässä oli myös jonkinsortin kuumia lähteitä, jotka olivat jollain tapaa ihmisen elimistöä ja kehoa hoitavia. Tuosta lipusta olisi pitänyt maksaa sama hinta uudestaan, mutta meidän onneksemme kylpylä oli tupaten täynnä porukkaa jonka vuoksi rannekkeita ei jaettu. Pääsimme siis livahtamaan kuumille lähteille maksamatta niistä överihintaa, ei ehkä kaikista esimerkillisintä toimintaa mutta moni muu teki samoin, ja niin olisi varmasti tehnyt joku teistäkin. ;)
Kylpylä oli ihan kiva, mutta en nyt sanoisi ihan hintansa väärtiksi. Altaita ei loppujen lopuksi ollutkaan niin paljoa kuin mitä esitteet antoivat ymmärtää, hygieniapuolikin oli kyllä aivan toista luokkaa kuin suomalaisissa kylpylöissä.. Mutta kukaan meistä ei saanut mitään ällöttäviä sieniä tai muuta vastaavaa, joten ihan onnistunut reissu oli sekin!

Kylpylän jälkeen kiersimme hieman pidempää reittiä hotellille jotta näkisimme muitakin osia kaupungista. Muistikorttini oli eläintarhareissun jälkeen täysi ja toinen muistikorttini on salaperäisesti hukkunut kotosuomeen, joten jouduin ostamaan överihintaan uuden muistikortin jotta pystyisin vielä kameraa loppuloman ajan käyttämään. Kävimme syömässä meille ennestään tuntemattomassa ravintolassa, L ja Atte söivät jonkinsortin liharuokia ja itse otin tomaattikeiton, jota tosin vedin sellaisen määrän että seuraavat muutama tunti ällötys olo velloi sisuksissa etenkin ravintoloiden ohi kulkiessa. Meillä oli suhteellisen tiukka aikataulu, sillä keskiviikkona oli määrä mennä tapaamaan Pabin kasvattajaa ja hänen miestään. Olimme sopineet tapaamisen eläintarhan lähistölle, löysimme onneksi toisemme helposti ja suuntasimme puiston syövereihin ulkoiluttamaan kasvattajamme amerikanstaffordshirenterrieriä heidän, sekä koiran kasvattajan ja hänen koiriensa kanssa.
Lenkin jälkeen siirryimme Pabin kasvattajan Lívian ja hänen miehensä Zsoltin luo. Zsolt valmisti meille taivaallista paikallissapuskaa, joka sisälsi ainakin salamia, tomaattia ja jonkinsortin albiinopaprikaa. Vaikka itse en yleensä syö punaista lihaa, enkä varsinkaan makkaroita tai salameja, täytyy sanoa että tuo ruoka oli aivan jäätävän hyvää! Söin pari suurta lautasellista jonka jälkeen olo oli kuin plussapallolla, viinitarjoilukin oli tietenkin kohdillaan ja loppuillasta lontoon murteen sammaltaminen alkoi kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. :D Pääsimme tietenkin hypistelemään pentujakin illan aikana. On vaikea kuvailla sitä tunnetta kun on 15 viikkoa katsellut pennun kuvia ja vain odottanut että näkee sen elävänä, kun sitten viimein saa sen pienen tuhman pentupalleron syliin ja tajuaa että se todellakin on siinä! Lívialla ja Zsoltilla on frettien ja koiran lisäksi myös minkkejä. Oli hienoa päästä näkemään vihdoinkin livenä lemmikkiminkki, ne olivat kyllä kaikinpuolin upeita ilmestyksiä. Niin lihaksikkaita, atleettiisia ja jänteviä otuksia varustettuna äärettömän pehmeällä ja paksulla turkilla! Minkit olivat ainakin kaksi kertaa nopeampia kuin fretit, todella hienoja eläimiä kertakaikkiaan.

Oikein mukavan illan jälkeen Livi ja Zsolt heittivät meidät takaisin hotellillemme. Tarkoituksena oli jälleen lähteä koluamaan yökerhoja, mutta olimme koko kolmikko sen verran jumissa siitä viinin määrästä että tyydyimme vain lätkimään hetken korttia jonka jälkeen kaikki taas sammuivat kuin saunalyhdyt.






Torstai oli aluksi aikamoinen löhöily ja hapotuspäivä. Koska edellisten päivien baareilut olivat ikäänkuin menneet mönkään, päätettiin että tuona päivänä sitten lähdettäisiin hiukan katselemaan Budapestin yöelämää. Kävimme lounaalla eräässä ravintolassa jota oltiin suositeltu kovasti. Pidimmekin ruuasta todella paljon, kyseinen rafla oli myös öisin yökerho joten päätimme että suunnistamme illalla ensimmäisenä sinne kunhan pääsemme liikekannalle. Lounaan jälkeen kävimme kiertelemässä kauppoja (joista itse en tyypilliseen tapaani löytänyt mitään kivaa) ja piipahdimme yksillä eräässä oikein mukavannäköisessä paikassa jossa DJ soitti tajuttoman hyvää musiikkia! Harmi että "terassi" oli keskellä katua, olisi niin huvittanut tanssia ja laittaa omat bileet pystyyn kun musiikki oli niin menevää!
Illalla suuntasimme rantaan ja hyppäsimme eräänlaiselle nähtävyysyöajelulle jonkinsortin veneeseen. Tuo ajelu ei maksanut juuri mitään, mutta oli sitäkin hienompaa! Kaupunki näytti upealta kaikkine valoineen, ajankohtakin on sellainen että yöt alkavat olla jo todella pimeitä joten valaistut sillat ja etenkin parlamenttitalo näyttivät upeilta yötaivasta vasten. Räpsin tohkeissani kuvia jatkuvalla syötöllä ja pelkäsin koko ajan että tiputan kamerani alas veneestä, onneksi näin ei kuitenkaan käynyt! Matka kesti noin tunnin, jonka aikana nähtiin kaikki oleelliset nähtävyydet. Jotain selostustakin ohessa oli mutta eipä sitä juuri tullut kuunneltua, eikä lapsien melun takia mitään olisi kuullutkaan joten tyydyttiin vain pällistelemään ja ihmettelemään patsaita, siltoja ja isoja rakennuksia omilla silmämunillamme ja tekemään niistä omat johtopäätelmämme.

Veneajelun jälkeen suuntasimme hotellille vaihtamaan kuteita hieman baareiluun sopivimmiksi. Lähdimme kohti ravintola Ötkertiä jossa olimme aikaisemmin päivällä syöneet, aukioloaikojen mukaan sen piti olla auki aamuviiteen, mutta unkarilaisilla taitaa olla hiukan omat käsityksensä aukioloaikojen merkityksestä.. Baari oli ihan viihtyisä ja kiva, aluksi porukkaa oli paljon mutta pikkuhiljaa väki alkoi vähentyä. Musiikki jota soitettiin, oli suorastaan paskaa, mutta eipä se meidän fiilistä kauheasti latistanut. Viinilasillisia sai halvalla! Hintaa oli vain himpun verran yli euron. Yhtäkkiä baarissa räpsäistiin valot päälle, DJ lopetti musiikin soittamisen ja väki alkoi lipua pihalle, kello kahdelta?! Pippalot siellä jäivät siis hiukan lyhyiksi, mutta läksimme sitten pois ja lähdimme etsimään seuraavaa menomestaa.
Sellainenhan löytyi hyvin läheltä - ja tutusta paikasta. Sama paikka missä aiemmin päivällä kävimme yksillä, oli nähtävästi yksi paikallisten nuorten suosikkiyökerhoista. Oli jännä nähdä unkarilaista juomakulttuuria, kaikilla näytti olevan kivaa enkä nähnyt ketään kaatuilemassa, oksentelemassa tai rähisemässä - toisinkuin ah niin ihanassa kotosuomessa näkee, meni mihin baariin tahansa. Club Icon oli pieni mutta viihtyisä, suht. moderni paikka. Juomat olivat paljon kalliimpia kuin edellisessä paikassa, mutta eipä niitä onneksi tarvinut tilata kuin sen yhden verran. Unkarilaiset tuntuivat olevan hiukan jäljessä musiikin suhteen, DJ alkoi innoissaan hehkuttamaan unkariksi jotain biisiä, jolloin joka iikka tanssilattialla sekosi tyystin. Ja biisi joka lähti soimaan, oli.... Harlem shake. Ei pliis. Noh, se ei menoa kauheasti haitannut sillä muuten DJ soitti ihan kelpo musiikkia. Niin vain piti tuonkin paikan olla auki aamuviiteen, mutta aamuneljältä bileet tyssäsivät jälleen kuin seinään ja poke tuli ilmoittamaan aluksi unkariksi että olisi aika lähteä kotia kohti. Harmi että mukavimmat illat loppuvat aina niin lyhyeen!




Perjantaiaamu oli viimeisemme. Itselläni oli "hieman" heikko olo edellisen illan jäljiltä, hotellihuoneemmekin saatiin luovutettua vasta tuntia liian myöhään mutta noh, mitäs pienistä. Menimme syömään samaan hotellin ravintolaan missä söimme ensimmäisenäkin iltana. Harmi kyllä jouduin pettymään, kana ei nimittäin ollut yhtä mureaa ja ihanaa kuin ensimmäisenä iltana! Hyväähän se oli silti, mutta hiukan kyllä suretti kun se ei silti yltänyt samalle tasolle edellisen kanan kanssa. Saimme kuitenkin syötyä ja se oli pääasia!
Kiertelimme vielä hetken aikaa kaupungilla, kunnes sitten tuli aika lähteä kohti Lívian ja Zsoltin kotia. Olimme päättäneet mennä lentokentälle hyvissä ajoin ihan varmuuden vuoksi, vaikka freteillä kaikki asiakirjat olivatkin kunnossa lentämistä varten. Ja hyvä että menimme ajoissa, jökötimme nimittäin check in:issä seuraavat kaksi tuntia ja asiat oli selvitetty vasta puolta tuntia ennen lennon lähtöä!

Kaiken piti olla selvillä, olin varannut kaikille neljälle lentoliput, ostanut uudet, IATAn hyväksymät kantoboksit ja niin edelleen. Mutta mitä vielä, arvasin heti siinä vaiheessa kun check in:in henkilökunta rupesi soittelemaan puheluja ties minne. Meille kerrottiin jatkuvasti että meidän pitäisi odotella pari minuuttia, odottakaa pari sekuntia, pieni hetki ja niin edelleen. Kaksi tuntiahan siinä vierähti, sain jossain vaiheessa maksettua frettien kuljetuksen erilliselle pisteelle, mutta kun tulimme takaisin check in:iin, olikin henkilökunnan mielestä kantokopissa jonkinsortin ongelma. Niissä olisi muka pitänyt olla rautaiset suojalevyt jotta fretit eivät pääse puremaan. Tälläisestä ei ollut kukaan tuttavanikaan koskaan kuullut, ja fretit ovat aina saaneet lentää ongelmitta tuollaisissa bokseissa. Noh, hetken vängättyäni vastaan minua pyydettiin jälleen odottamaan pari minuuttia. Loppujen lopuksi henkilökunta tokaisi että kaikki onkin okei, ja saamme jättää fretit heidän huolekseen. Olin lievästi sanottuna hermostunut jo tuossa vaiheessa, totta helvetissä kaikki oli "okei", oli ollut niin jo tuon koko kahden tunnin ajan.. Typerä lentokenttä.
Hetken pelkäsin että fretit myöhästyvät koneesta tai että jokin muu menee pieleen eivätkä ne tule samalla lennolla kanssamme Suomeen, mutta onneksi kaikki sujuikin loppuviimeksi paremmin kuin hyvin! Lentomatka sujui ongelmitta, mitä nyt mehut lentelivät pitkin poikin ilmakuoppien takia mutta laskeuduimme Suomeen etuajassa ja saimme matkalaukut ja fretit todella nopeasti. Mukavaa kun ei tarvitse odotella tavaroita valovuotta laskeutumisen jälkeen!

 
Josko sitten vielä hiukan asiaa Budapestistä. Voin tosiaan suositella kaupunkia lämpimästi, todella kaunis, vanha kaupunki jonka kujilla tepastellessa sielu ja silmämuna lepää. Hintataso ei ole kovin paljoa Suomea alhaisempia, alkoholi on tottakai rutkasti halvempaa, mutta esimerkiksi sipsit, karkit, vanukkaat jne. pyörivät kokolailla samoissa hintaluokissa kuin kotimaassamme. Budapestissä puhutaan olevan paljon ovelia varkaita, jonka vuoksi me säilöimme suurimman osan omaisuutta hotellin safety boxeihin. Ketään meistä ei kuitenkaan ryöstetty, mutta kannattaa aina pitää laukku kiinni ja lähellä itseään.
Yövyimme hotelli City Pilvax'issa. Hotelli sijaitsi aivan keskustassa, asiakaspalvelu pelasi hyvin ja hotellin yhteyteen kuuluu myös pieni pubi ja ravintola. Ravintolassa palvelu oli erinomaista ja ruoka todella hyvää, hintatasokaan ei ollut korkeimmasta päästä! Kolme yötä kolmelta hengeltä maksoi n. 220e, halvemmallakin Unkarissa pystyy yöpymään, mutta me halusimme ikäänkuin pelata varman päälle hotellin kanssa.
Valuutta on tosiaan forintti, yksi euro vastaa noin 300 forinttia, esimerkiksi ruokien hinnat pyörivät useimmissa paikoissa noin 950 - 8000 forintin välillä. Ei kannata suunnistaa suoraan kalleimman näköiseen ravintolaan, sillä yhtä hyvää (ellei jopa parempaa) ruokaa saa pienemmistäkin ravintoloista, ja paljon halvemmalla. Alkoholijuomat ovat halpoja, iso olut maksoi muutamassa paikassa jopa vähemmän kuin lähdevesipullo!
Mikäli haluaa lähteä illan tullen viihteelle, ovat torstai-sunnuntai parhaita päiviä siihen tarkoitukseen. Useimmat baarit ja pubit menevät arkisin jo ennen kahta kiinni ja kaupunkilaiset juhlivat viikonlopun lähestyessä. Ötkert oli oikein mukava paikka, ravintolana todella hyvä ja hintatasoltaan okei. Yökerhonakin varmasti menevä paikka, mutta ainakin meidän läsnäollessa musiikki oli aivan perseestä. Club Icon taasen oli todella mukava yllätys, musiikki oli hyvää ja baarissa oli porukkaakin vaikka millä mitalla, suosittelen!
Mikäli Budapestiin suuntaa, kannattaa myös ehdottomasti mennä myöhään illalla nähtävyysajelulle veneillä. Parlamenttitalo on ainakin ehdottomasti nähtävä kun siihen on sytytetty valot! Sitä ei oikein pysty edes käsittämään miten jäätävän kokoinen rakennus se onkaan.

Lentoliput Budapestiin maksavat n. 200-300e. Lentokuluja minulle tuli yhteensä n.80e lemmikit mukaanluettuna, sillä kulut jaettiin neljään ja henkilöt joille fretit toin, maksoivat osan lentokuluistani. Hotelli sekä käyttövarat menivät tietenkin omasta pussistani. Toin Suomeen neljä frettiä, yhden suklaauroksen sekä kolme mustaa soopelia mittikuviolla. Kolmikko muodosti yhden pentueen, eli koko pentue saapui mukanani Suomeen. Näihin kaveruksiin pääsee varmasti törmäilemään näyttelyissä!

Sellainen reissu oli siis se. Mikäli joku miettii kaupunkilomaa tai vastaavaa Unkariin, niin suosittelen lämpimästi! Ja jos jotain kysyttävää ilmenee esimerkiksi fretin tuonnista ulkomailta, tai sitten jotain Unkariin/Budapestiin liittyvää niin ehdottomasti saa kysyä!

♥ Manta 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti