torstai 29. elokuuta 2013

4 days in Hungary

Nyt asiaa on yksinkertaisesti niin paljon että jouduin vain vahtaamaan tietokoneen ruutua ensimmäiset 10 minuuttia, kun yritin jossain aivojeni sopukoissa miettiä ja pohtia että miten olisi järkevintä ruveta näitä edellisen viikon kuulumisia purkamaan. Jakaako osiin vai lätkäistäkö kaikki samaan postaukseen... No, päädyin jakamaan kuulumisemme pariin osaan, joten eiköhän aloiteta Unkarinreissustamme!



Viimeviikon maanantaina läksimme L:n ja ystävämme Aten kanssa kohti Helsinkiä. Olin edellisenä iltana käynyt vaihtamassa autot äitini kanssa, sillä tarvitsimme tilavamman kaaran Viron näyttelymatkaamme varten. Kävimme ensin viemässä Mislan kasvattajansa luo hoitoon, jonka jälkeen meidän oli määrä suunnistaa Ikeaan. Autossa (ja ulkona muutenkin) oli kuitenkin niin kuuma, että päätimme viedä fretit Ikean ajaksi Emeliinan hoiviin, mikä oli parempi kuin hyvä ratkaisu frettien voinnin kannalta. Ikeasta tarttui mukaan kaikkea hyödyllisen ja melkein hyödyllisen väliltä, jonka jälkeen haimme fretit sekä osan Emeliinan tavaroista (koska Viro) hänen luotaan. Helsinkiin pääsimme illalla, veimme fretit Lisan luo josta Emilia haki Navin ja Eelin luokseen hoitoon, veimme auton ystävämme isovanhempien luokse ja suunnistimme hänen asunnolleen yöksi. Koko maanantai siis oli aivan liikaa actionia täynnä, ihmettelen suuresti että selvisimme siitä kaikesta kunnialla ja että kotiin ei pakatessa jäänyt mitään tärkeää!

Tiistaiaamuna lentomme lähti Suomesta 9:30. Lensimme Finnairilla, sillä muut lentoyhtiöt eivät suostu lennättämään frettejä. Budapestiin saavuimme n. 10:30 paikallista aikaa, nappasimme taksin hotellillemme ja siellähän ensimmäiset pikku mutkat tulivat vastaan. Jouduimme maksamaan jonkin verran lisää hotellihuoneesta, sillä meitä oli yksi henkilö liikaa huoneen kapasiteettiin nähden ja huone vapautuisi vasta parin tunnin päästä. Jätimme siis kimpsut ja kampsut hotellille ja lähdimme etsimään jotain kivaa ravintolaa lähettyviltä. Ensimmäinen päivä oli kaikista hankalin Unkarin valuutan, forinttien kanssa. Yksi euro on n. 301 forinttia, joten jonkin verran sai pähkäillä että paljonko mikäkin maksaa kun kaikki hinnat liikkuvat tonneissa!
Hotellihuoneemme oli tosi kiva. Pieni ja viihtyistä hotellihune varustettuna isoilla ikkunoilla ja kauniilla pikku kylppärillä, ah! Tuona tiistaina Unkarissa vietettiin jonkin sortin juhlapäivää, suurin osa kaupoista ja ravintoloista oli kiinni ja ihmisillä oli vapaapäivä. Olimme sopineet että teemme joka päivä jotain erikoisempaa kuin vain hotellihuoneessa istumista, joten suuntasimme lähellä sijaitsevaan Budapest Zoo:hon. Metron etsinnässä oli oma hommansa, mutta siitä selvittiin loppujen lopuksi Tourist Info -pisteen avulla. :D Metrot Budapestissä ovat todella ahdistavia ja kuumia, olen melko varma että niissä pyörtyy ihmisiä päivittäin! Pääsimme onneksi pois metrosta oikealla pysäkillä, aluksi kävelimme eläinpuiston vierustaa väärään suuntaan kun sisäänkäynnistä ei vain ollut minkäänlaisia opasteita olemassa. Lopulta oikea portti löytyi, ostimme liput ja saimme kartat käteemme ja lähdimme kiertelemään puistoa.






Tällä(kään) kertaa en ikävä kyllä tarvitse kenenkään teidän toimesta moraalisaarnaa siitä kuinka olen taas kerran mennyt visiitille eläintarhaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että ensimmäistä kertaa tuli eläintarhassa käytyä oikeasti sellainen olo että ei helvetti. Budapestin eläintarhassa eläimillä tosiaan oli todella ankeat oltavat, vedessä elävien ölliäisten vedet tuntuivat järjestäänsä olevan paskaistakin paskaisempia, suurten petojen asumukset olivat todella pieniä, varjoisia paikkoja ei tuntunut olevan tarpeeksi kaikille eläimille ja monilla eläimillä oli todella pahoja ihottumia, kaljuja läiskiä ja niin edelleen. Monet eläimet olivat silminnähden äärimmäisen stressaantuneita, ne ravasivat vain ympyrää tai kävelivät ees taas täysin samaa reittiä tuntitolkulla. Yhdessäkään eläintarhassa missä aiemmin olen käynyt, en ole nähnyt vastaavaa. Pingviinitkin jököttivä +30'C lämpötilassa pihalla, puhumattakaan sitten kirahvien, sarvikuonojen ja muiden savanneilla elävien eläinten asumuksista. Tympeä mielihän tuosta reissusta jäi, enkä tosiaankaan voi kyseistä paikkaa kenellekään suositella. Lopuksi läksimme eläintarhasta hotellille nyrpistyneinä.

Illalla menimme hotellimme "omaan" ravintolaan syömään, täytyy sanoa etten ole koskaan syönyt niin hyvää kanaa, en ikinä! Ravintola oli hurjan viihtyisä, pianonsoittoa kuunnellessa oli oikein mukavaa nauttia hyvästä ruuasta, seurasta sekä viinistä. Parilla viinilasillisella saattoi olla vaikutusta asiaan, mutta itse olisin halunnut lähteä samantien tutustumaan Budapestin yöelämään, tosin miesseuralaiseni harrasivat vastaan joten eipä sitä tullut baariin lähdettyä. Unkarilaisten juhlapäivän vuoksi ihan lähellä sijaitsevalla torilla järjestettiin iso ilotulitus, harmi etteivät raketit näkyneet ihan hotellihuoneeseemme koska se oli niin matalalla että raketit jäivät hotellia ympäröivien talojen taa. Savua kuitenkin näkyi ja äänet olivat aika mahtavat, emme kuitenkaan jaksaneet enää lyllertää torille ilotulitusta katsomaan. Loppujen lopuksi nuupahdimme kaikki tyytyväisinä omiin peteihimme, olihan tuona ensimmäisenä päivänä ollut kuitenkin jo tarpeeksi tekemistä!




Keskiviikko oli toinen päivämme. Kaupat olivat jälleen auki, yksi sijaitsikin sopivasti parinkymmenen metrin päässä hotellistamme joten kipaisimme sieltä aamupalaa ja menimme hotellille syömään. Olimme katsoneet pari juttua mitä haluaisimme vielä minilomamme aikana tehdä, ja tuolloin vuorossa oli kylpylä Gellért. Kylpylä oli joen toisella puolella, menimme sinne kävellen sillä matkaa ei ollut juuri lainkaan. Hintatasoltaan kylpylä ei ollut mistään huokeimmasta päästä, pelkät uima-allaspuolen liput maksoivat lähestulkoon 20 euroa henkilöltä. Kylpylässä oli myös jonkinsortin kuumia lähteitä, jotka olivat jollain tapaa ihmisen elimistöä ja kehoa hoitavia. Tuosta lipusta olisi pitänyt maksaa sama hinta uudestaan, mutta meidän onneksemme kylpylä oli tupaten täynnä porukkaa jonka vuoksi rannekkeita ei jaettu. Pääsimme siis livahtamaan kuumille lähteille maksamatta niistä överihintaa, ei ehkä kaikista esimerkillisintä toimintaa mutta moni muu teki samoin, ja niin olisi varmasti tehnyt joku teistäkin. ;)
Kylpylä oli ihan kiva, mutta en nyt sanoisi ihan hintansa väärtiksi. Altaita ei loppujen lopuksi ollutkaan niin paljoa kuin mitä esitteet antoivat ymmärtää, hygieniapuolikin oli kyllä aivan toista luokkaa kuin suomalaisissa kylpylöissä.. Mutta kukaan meistä ei saanut mitään ällöttäviä sieniä tai muuta vastaavaa, joten ihan onnistunut reissu oli sekin!

Kylpylän jälkeen kiersimme hieman pidempää reittiä hotellille jotta näkisimme muitakin osia kaupungista. Muistikorttini oli eläintarhareissun jälkeen täysi ja toinen muistikorttini on salaperäisesti hukkunut kotosuomeen, joten jouduin ostamaan överihintaan uuden muistikortin jotta pystyisin vielä kameraa loppuloman ajan käyttämään. Kävimme syömässä meille ennestään tuntemattomassa ravintolassa, L ja Atte söivät jonkinsortin liharuokia ja itse otin tomaattikeiton, jota tosin vedin sellaisen määrän että seuraavat muutama tunti ällötys olo velloi sisuksissa etenkin ravintoloiden ohi kulkiessa. Meillä oli suhteellisen tiukka aikataulu, sillä keskiviikkona oli määrä mennä tapaamaan Pabin kasvattajaa ja hänen miestään. Olimme sopineet tapaamisen eläintarhan lähistölle, löysimme onneksi toisemme helposti ja suuntasimme puiston syövereihin ulkoiluttamaan kasvattajamme amerikanstaffordshirenterrieriä heidän, sekä koiran kasvattajan ja hänen koiriensa kanssa.
Lenkin jälkeen siirryimme Pabin kasvattajan Lívian ja hänen miehensä Zsoltin luo. Zsolt valmisti meille taivaallista paikallissapuskaa, joka sisälsi ainakin salamia, tomaattia ja jonkinsortin albiinopaprikaa. Vaikka itse en yleensä syö punaista lihaa, enkä varsinkaan makkaroita tai salameja, täytyy sanoa että tuo ruoka oli aivan jäätävän hyvää! Söin pari suurta lautasellista jonka jälkeen olo oli kuin plussapallolla, viinitarjoilukin oli tietenkin kohdillaan ja loppuillasta lontoon murteen sammaltaminen alkoi kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. :D Pääsimme tietenkin hypistelemään pentujakin illan aikana. On vaikea kuvailla sitä tunnetta kun on 15 viikkoa katsellut pennun kuvia ja vain odottanut että näkee sen elävänä, kun sitten viimein saa sen pienen tuhman pentupalleron syliin ja tajuaa että se todellakin on siinä! Lívialla ja Zsoltilla on frettien ja koiran lisäksi myös minkkejä. Oli hienoa päästä näkemään vihdoinkin livenä lemmikkiminkki, ne olivat kyllä kaikinpuolin upeita ilmestyksiä. Niin lihaksikkaita, atleettiisia ja jänteviä otuksia varustettuna äärettömän pehmeällä ja paksulla turkilla! Minkit olivat ainakin kaksi kertaa nopeampia kuin fretit, todella hienoja eläimiä kertakaikkiaan.

Oikein mukavan illan jälkeen Livi ja Zsolt heittivät meidät takaisin hotellillemme. Tarkoituksena oli jälleen lähteä koluamaan yökerhoja, mutta olimme koko kolmikko sen verran jumissa siitä viinin määrästä että tyydyimme vain lätkimään hetken korttia jonka jälkeen kaikki taas sammuivat kuin saunalyhdyt.






Torstai oli aluksi aikamoinen löhöily ja hapotuspäivä. Koska edellisten päivien baareilut olivat ikäänkuin menneet mönkään, päätettiin että tuona päivänä sitten lähdettäisiin hiukan katselemaan Budapestin yöelämää. Kävimme lounaalla eräässä ravintolassa jota oltiin suositeltu kovasti. Pidimmekin ruuasta todella paljon, kyseinen rafla oli myös öisin yökerho joten päätimme että suunnistamme illalla ensimmäisenä sinne kunhan pääsemme liikekannalle. Lounaan jälkeen kävimme kiertelemässä kauppoja (joista itse en tyypilliseen tapaani löytänyt mitään kivaa) ja piipahdimme yksillä eräässä oikein mukavannäköisessä paikassa jossa DJ soitti tajuttoman hyvää musiikkia! Harmi että "terassi" oli keskellä katua, olisi niin huvittanut tanssia ja laittaa omat bileet pystyyn kun musiikki oli niin menevää!
Illalla suuntasimme rantaan ja hyppäsimme eräänlaiselle nähtävyysyöajelulle jonkinsortin veneeseen. Tuo ajelu ei maksanut juuri mitään, mutta oli sitäkin hienompaa! Kaupunki näytti upealta kaikkine valoineen, ajankohtakin on sellainen että yöt alkavat olla jo todella pimeitä joten valaistut sillat ja etenkin parlamenttitalo näyttivät upeilta yötaivasta vasten. Räpsin tohkeissani kuvia jatkuvalla syötöllä ja pelkäsin koko ajan että tiputan kamerani alas veneestä, onneksi näin ei kuitenkaan käynyt! Matka kesti noin tunnin, jonka aikana nähtiin kaikki oleelliset nähtävyydet. Jotain selostustakin ohessa oli mutta eipä sitä juuri tullut kuunneltua, eikä lapsien melun takia mitään olisi kuullutkaan joten tyydyttiin vain pällistelemään ja ihmettelemään patsaita, siltoja ja isoja rakennuksia omilla silmämunillamme ja tekemään niistä omat johtopäätelmämme.

Veneajelun jälkeen suuntasimme hotellille vaihtamaan kuteita hieman baareiluun sopivimmiksi. Lähdimme kohti ravintola Ötkertiä jossa olimme aikaisemmin päivällä syöneet, aukioloaikojen mukaan sen piti olla auki aamuviiteen, mutta unkarilaisilla taitaa olla hiukan omat käsityksensä aukioloaikojen merkityksestä.. Baari oli ihan viihtyisä ja kiva, aluksi porukkaa oli paljon mutta pikkuhiljaa väki alkoi vähentyä. Musiikki jota soitettiin, oli suorastaan paskaa, mutta eipä se meidän fiilistä kauheasti latistanut. Viinilasillisia sai halvalla! Hintaa oli vain himpun verran yli euron. Yhtäkkiä baarissa räpsäistiin valot päälle, DJ lopetti musiikin soittamisen ja väki alkoi lipua pihalle, kello kahdelta?! Pippalot siellä jäivät siis hiukan lyhyiksi, mutta läksimme sitten pois ja lähdimme etsimään seuraavaa menomestaa.
Sellainenhan löytyi hyvin läheltä - ja tutusta paikasta. Sama paikka missä aiemmin päivällä kävimme yksillä, oli nähtävästi yksi paikallisten nuorten suosikkiyökerhoista. Oli jännä nähdä unkarilaista juomakulttuuria, kaikilla näytti olevan kivaa enkä nähnyt ketään kaatuilemassa, oksentelemassa tai rähisemässä - toisinkuin ah niin ihanassa kotosuomessa näkee, meni mihin baariin tahansa. Club Icon oli pieni mutta viihtyisä, suht. moderni paikka. Juomat olivat paljon kalliimpia kuin edellisessä paikassa, mutta eipä niitä onneksi tarvinut tilata kuin sen yhden verran. Unkarilaiset tuntuivat olevan hiukan jäljessä musiikin suhteen, DJ alkoi innoissaan hehkuttamaan unkariksi jotain biisiä, jolloin joka iikka tanssilattialla sekosi tyystin. Ja biisi joka lähti soimaan, oli.... Harlem shake. Ei pliis. Noh, se ei menoa kauheasti haitannut sillä muuten DJ soitti ihan kelpo musiikkia. Niin vain piti tuonkin paikan olla auki aamuviiteen, mutta aamuneljältä bileet tyssäsivät jälleen kuin seinään ja poke tuli ilmoittamaan aluksi unkariksi että olisi aika lähteä kotia kohti. Harmi että mukavimmat illat loppuvat aina niin lyhyeen!




Perjantaiaamu oli viimeisemme. Itselläni oli "hieman" heikko olo edellisen illan jäljiltä, hotellihuoneemmekin saatiin luovutettua vasta tuntia liian myöhään mutta noh, mitäs pienistä. Menimme syömään samaan hotellin ravintolaan missä söimme ensimmäisenäkin iltana. Harmi kyllä jouduin pettymään, kana ei nimittäin ollut yhtä mureaa ja ihanaa kuin ensimmäisenä iltana! Hyväähän se oli silti, mutta hiukan kyllä suretti kun se ei silti yltänyt samalle tasolle edellisen kanan kanssa. Saimme kuitenkin syötyä ja se oli pääasia!
Kiertelimme vielä hetken aikaa kaupungilla, kunnes sitten tuli aika lähteä kohti Lívian ja Zsoltin kotia. Olimme päättäneet mennä lentokentälle hyvissä ajoin ihan varmuuden vuoksi, vaikka freteillä kaikki asiakirjat olivatkin kunnossa lentämistä varten. Ja hyvä että menimme ajoissa, jökötimme nimittäin check in:issä seuraavat kaksi tuntia ja asiat oli selvitetty vasta puolta tuntia ennen lennon lähtöä!

Kaiken piti olla selvillä, olin varannut kaikille neljälle lentoliput, ostanut uudet, IATAn hyväksymät kantoboksit ja niin edelleen. Mutta mitä vielä, arvasin heti siinä vaiheessa kun check in:in henkilökunta rupesi soittelemaan puheluja ties minne. Meille kerrottiin jatkuvasti että meidän pitäisi odotella pari minuuttia, odottakaa pari sekuntia, pieni hetki ja niin edelleen. Kaksi tuntiahan siinä vierähti, sain jossain vaiheessa maksettua frettien kuljetuksen erilliselle pisteelle, mutta kun tulimme takaisin check in:iin, olikin henkilökunnan mielestä kantokopissa jonkinsortin ongelma. Niissä olisi muka pitänyt olla rautaiset suojalevyt jotta fretit eivät pääse puremaan. Tälläisestä ei ollut kukaan tuttavanikaan koskaan kuullut, ja fretit ovat aina saaneet lentää ongelmitta tuollaisissa bokseissa. Noh, hetken vängättyäni vastaan minua pyydettiin jälleen odottamaan pari minuuttia. Loppujen lopuksi henkilökunta tokaisi että kaikki onkin okei, ja saamme jättää fretit heidän huolekseen. Olin lievästi sanottuna hermostunut jo tuossa vaiheessa, totta helvetissä kaikki oli "okei", oli ollut niin jo tuon koko kahden tunnin ajan.. Typerä lentokenttä.
Hetken pelkäsin että fretit myöhästyvät koneesta tai että jokin muu menee pieleen eivätkä ne tule samalla lennolla kanssamme Suomeen, mutta onneksi kaikki sujuikin loppuviimeksi paremmin kuin hyvin! Lentomatka sujui ongelmitta, mitä nyt mehut lentelivät pitkin poikin ilmakuoppien takia mutta laskeuduimme Suomeen etuajassa ja saimme matkalaukut ja fretit todella nopeasti. Mukavaa kun ei tarvitse odotella tavaroita valovuotta laskeutumisen jälkeen!

 
Josko sitten vielä hiukan asiaa Budapestistä. Voin tosiaan suositella kaupunkia lämpimästi, todella kaunis, vanha kaupunki jonka kujilla tepastellessa sielu ja silmämuna lepää. Hintataso ei ole kovin paljoa Suomea alhaisempia, alkoholi on tottakai rutkasti halvempaa, mutta esimerkiksi sipsit, karkit, vanukkaat jne. pyörivät kokolailla samoissa hintaluokissa kuin kotimaassamme. Budapestissä puhutaan olevan paljon ovelia varkaita, jonka vuoksi me säilöimme suurimman osan omaisuutta hotellin safety boxeihin. Ketään meistä ei kuitenkaan ryöstetty, mutta kannattaa aina pitää laukku kiinni ja lähellä itseään.
Yövyimme hotelli City Pilvax'issa. Hotelli sijaitsi aivan keskustassa, asiakaspalvelu pelasi hyvin ja hotellin yhteyteen kuuluu myös pieni pubi ja ravintola. Ravintolassa palvelu oli erinomaista ja ruoka todella hyvää, hintatasokaan ei ollut korkeimmasta päästä! Kolme yötä kolmelta hengeltä maksoi n. 220e, halvemmallakin Unkarissa pystyy yöpymään, mutta me halusimme ikäänkuin pelata varman päälle hotellin kanssa.
Valuutta on tosiaan forintti, yksi euro vastaa noin 300 forinttia, esimerkiksi ruokien hinnat pyörivät useimmissa paikoissa noin 950 - 8000 forintin välillä. Ei kannata suunnistaa suoraan kalleimman näköiseen ravintolaan, sillä yhtä hyvää (ellei jopa parempaa) ruokaa saa pienemmistäkin ravintoloista, ja paljon halvemmalla. Alkoholijuomat ovat halpoja, iso olut maksoi muutamassa paikassa jopa vähemmän kuin lähdevesipullo!
Mikäli haluaa lähteä illan tullen viihteelle, ovat torstai-sunnuntai parhaita päiviä siihen tarkoitukseen. Useimmat baarit ja pubit menevät arkisin jo ennen kahta kiinni ja kaupunkilaiset juhlivat viikonlopun lähestyessä. Ötkert oli oikein mukava paikka, ravintolana todella hyvä ja hintatasoltaan okei. Yökerhonakin varmasti menevä paikka, mutta ainakin meidän läsnäollessa musiikki oli aivan perseestä. Club Icon taasen oli todella mukava yllätys, musiikki oli hyvää ja baarissa oli porukkaakin vaikka millä mitalla, suosittelen!
Mikäli Budapestiin suuntaa, kannattaa myös ehdottomasti mennä myöhään illalla nähtävyysajelulle veneillä. Parlamenttitalo on ainakin ehdottomasti nähtävä kun siihen on sytytetty valot! Sitä ei oikein pysty edes käsittämään miten jäätävän kokoinen rakennus se onkaan.

Lentoliput Budapestiin maksavat n. 200-300e. Lentokuluja minulle tuli yhteensä n.80e lemmikit mukaanluettuna, sillä kulut jaettiin neljään ja henkilöt joille fretit toin, maksoivat osan lentokuluistani. Hotelli sekä käyttövarat menivät tietenkin omasta pussistani. Toin Suomeen neljä frettiä, yhden suklaauroksen sekä kolme mustaa soopelia mittikuviolla. Kolmikko muodosti yhden pentueen, eli koko pentue saapui mukanani Suomeen. Näihin kaveruksiin pääsee varmasti törmäilemään näyttelyissä!

Sellainen reissu oli siis se. Mikäli joku miettii kaupunkilomaa tai vastaavaa Unkariin, niin suosittelen lämpimästi! Ja jos jotain kysyttävää ilmenee esimerkiksi fretin tuonnista ulkomailta, tai sitten jotain Unkariin/Budapestiin liittyvää niin ehdottomasti saa kysyä!

♥ Manta 

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Erittäin Hyvä viikonloppu

Perjantaina oli viimeinen työpäivä kakkostyöpaikassani, mikä tarkoittaa sitä että aikaiset herätykset ovat ainakin toistaiseksi historiaa ja saan elämäni takaisin! Ei siinä, työpaikka oli kyllä mukava ja työkaverit myös, mutta on mukavaa saada vihdoin jättää 17h työpäivät taakseen ja hengähtää hetken kaiken tämän hullunmyllyn keskellä.
Olemme kotiutuneet jo ihan hyvin uuteen kotiimme, frettihuonekin on vihdoin ja viimein saatu valmiiksi, enää ei puutu kuin portti ja ulkoinen hienosäätö! Huoneesta ei kuitenkaan ole luvassa kuvia ennenkuin olen siihen täysin tyytyväinen, tällä hetkellä lähinnä tuskailen sisustuksen kanssa enkä meinaa saada huoneesta millään mieleistäni. Plääh.


Taavin implantin teho on loppunut. Piilokiveksen vuoksi olen päivittäin yrittänyt "lypsää" piileskelevää kivestä alemmas omaa paikkaansa kohti, mutta eipä tuo tunnu tuottavan tulosta. Kivessyöpäriskin vuoksi Taavi tulee pääsemään leikkauspöydälle vielä jonain päivänä, mutta ei vielä. Olen ilmoittanut Taavin leikkaamattomana FFF'iin, mutta mikäli poju käy sietämättömäksi ennen sitä, tulee se saamaan uuden implantin nahkansa alle hyvin vikkelästi. Toistaiseksi pulleron kanssa on pärjätty oikein hyvin eikä kavereidenkaan raiskailu ole ihan överitouhua! Mutta uutta lanttia laitetaan joka tapauksessa siinä vaiheessa kun tilanne alkaa käydä sietämättömäksi, viimeistään ennenkuin vauvat aloittelevat ensimmäisiä kiimojaan. 


Tänään käytiin Mislan kanssa Porissa ensimmäisessä junioriluokassa. Matkaan lähdettiin aikaisin aamulla, olimme edellisen päivän kavereiden kanssa mökillä Ähtärillä joten väsy oli jo heräämisestä lähtien valtava. Seinäjoen kautta koira ja tavarat mukaan ja suunta Poriin, matkat sujuivat onneksi ihan näppärästi eikä eksyiltykään liian montaa kertaa. :D Ryhmänäyttely järjestettiin jossain päin Yyteriä, sen tarkemmin ei tullut seurailtua ympäristöä kunhan nyt perille löydettiin. Jonkinmoisella kentällä näyttely järjestettiin, pohja oli todella tympeä, käytännössä vain isoja kiviä hiekkapohjalla. Misla ihmetteli pohjaa jonkin verran, etenkin kehässä.

Näyttelypaikalla oli jäätävän kuuma, varjoa ei ollut juuri missään mutta saimme onneksi varattua kahvion teltasta paikat jossa nökötimme pari tuntia tunnin myöhässä olleiden kehien vuoksi. Misla oli ihan veto pois ja ärsyttävään teinimörkötyyliinsä erittän epäkiinnostunut kaikesta muusta paitsi perseilystä, mikä lämmitti mieltä oiken mukavasti... Kehään mennessä Misla otti lämpöhalvaukseen kuolevan draamakuningattaren roolin eikä halunnut liikkua normaaliin reippaaseen tapaansa, vaan tyytyi lyllertämään kehän ympäri kuin mikäkin lahna. Tuomarina oli Marja Talvitie, jonka Misla kuitenkin otti tuttuun tapaan iloisesti vastaan, näytti hienosti hampaat ja antoi tunnustella itsensä rauhassa läpikotaisin. Arvostelu näytti tältä; "Erinomainen tyyppi. Ihan bikineissä esitetty. Edestä kovin niukasti kulmautunut, kaunispäinen tytö. Käyristää hieman lanneosaa sekä seistessä että liikkeessä. Aavistuksen alas kiinnittyny, oikein kiertynyt häntä. Oikea karvanlaatu, mutta pohjavilla puuttuu täysin. Hyvä väri ja urajiro. Liikkuu kovin löysästi edestä. arvitsee aikaa valmistuakseen." Tuomari kuitenkin kehui Mislaa vielä kovasti ja sanoi että koira tulee olemaan todella kaunis aikuisena, mutta karvattomuuden ja keskeneräisyyden vuoksi tulokseksi JUN EH JUK1 tänään!

Olen oikein tyytyväinen arvosteluun ja tulokseen, ei Porista muuta lähdettykään hakemaan kun Mislan karvatilanne tiedettiin ja koira on vasta hiljattain täyttänyt 9kk. :) Hyvää treeniä teinimörölle, seuraavat näyttelytkin ovat vasta kuukauden päästä joten taas saadaan huilia hetken aikaa. Tai siis Misla saa...

Tänään on luvassa armotonta pakkaamista, erilaisten asiakirjojen tulostelua ja siivoilua. Huomenna aamulla lähdemme koko konkkaronkka ajelemaan kohti Helsinkiä, Misla jää viikoksi hoitoon kasvattajalleen ja fretit jakautuva mitä todennäköisimmin Lisan ja Emilian vaivoiksi. En voi uskoa että ylihuomenna tähän aikaan ihmettelen jo Budapestia omilla silmämunillani, täytyy kyllä myöntää että jännittää ihan hemmetisti! Lähinnä pelottaa että jokin menee pieleen frettien kanssa paluulennolla, tai että unohdan jotain todella tärkeää kotiin.

Noh, ei auta kuin toivoa että kaikki menisi ihan suunnitelmien mukaan. Palailen reilun viikon päästä Unkarin kuulumisten, Pabin kuvien sekä Viron näyttelyreissun tulosten kera, pitäkää peukkuja pystyssä että reissumme eivät mene miltään saralta pieleen ja että päästään turvallisesti kotiin koko karvalauman kanssa!

♥ Manta

maanantai 5. elokuuta 2013

Näyttelykausi avattu!

Ja millaisin tuloksin! Palataan niihin kuitenkin vasta hetken kuluttua..

Vihdoinkin minusta alkaa tuntua siltä että laumamme alkaa taas toimimaan keskenään ihan hyvin yhteen. Pojat olivat toki hyvin tiivis ryhmä jo aiemmin, mutta Navin tultua alkoi se normi uuden laumanjäsenen syrjiminen ja rökittäminen. Vielä silloin tällöin pojat (useimmiten Taavi tai Veeti) pyöräyttävät Navia mikäli se alkaa käydä liikaa äijien hermoille, mutta muuten kumppanukset tulevat hyvin juttuun keskenään. Navi on alkanut haastaa poikia leikkeihin ja on muutenkin paljon, paljon vapautuneempi mieshaareminsa seurassa kuin aiemmin. Navin leikit vain ovat hiukan erilaisia kuin poikien, joten aina ne eivät ole kovin innoissaan lähtemässä mukaan, mutta on kyllä näkemisen arvoista kun kaikki saavat iltahepulin ja hyppivät ja pomppivat keskenään ristiin rastiin törmäillen välillä toisiinsa. :'D Tämän kokoisesta laumasta lähteekin aika mahtavat putputussoundit! Toivottavasti Navi saisi Pyxistä itselleen kunnon riehukaverin, vaikka toki Hatti ja Eelikin soveltuisivat siihen rooliin paremmin kuin hyvin. Mutta ikätoveri on kuitenkin aina ikätoveri!




Misla on aloittanut hirvittävän karvan pöllyttämisen. Karvanlähtö alkoi jo Oulu KV viikonloppuna, mutta nyt sitä karvaa vasta irtoaakin! Olen furminoinut Mislaa ahkerasti mutta tuo näätien S koon Furminaattori ei ole ihan omiaan 20 kiloisen koiran harjaamiseen.. Tuntuu että karvanlähtö ei lopu ikinä, ja sen näköinen on myös pihamme! Olen odotellut ja kyttäillyt että eikö jokin tirppa tai orava voisi vain tulla noukkimaan noita karvoja vaikka pesätarvikkeiksi, mutta ei, siinä ne jököttävät edelleen, perhana.


Alle kahden viikon kuluttua menemme Mislan kanssa Poriin ryhmänäyttelyyn. Jännittää kamalasti, sillä kyseessä on Mislan ihka ensimmäinen junioriluokka! Kerkesimme käydä 5 kertaa pentuluokassa, joista kaikista saimme kotiinviemisiksi ROP-Pentu -palkinnon, mutta saas nähdä kuinka käy nyt kun siirrytään virallisiin luokkiin ja kilpailemaan kehittyneempiä koiria vastaan. Tälle vuodelle meillä on buukattuna vielä kahdeksat näyttelyt, jonka jälkeen pidämme todennäköisesti pidemmän tauon, ellei esim. ryhmiksiä satu osumaan oikein lähelle Seinäjokea. Junnuvalio houkuttaisi kovasti mutta aikaa täytyy riittää muuhunkin, eikä Viroon matkustaminen ole mitään halvinta lystiä, varsinkaan kun täytyy matkustaa täältä mörönperseestä asti! Vaikka näyttelyt ovatkin hurjan kivoja ja jännitäviä tapahtumia niin silti ne vievät aina veronsa, etenkin silloin kun matkustetaan kauemmaksi.


Ja josko sitten niihin näyttelyjuttuihin! Olimme siis Pääkaupunkiseudun Fretit ry:n järjestämässä KesäPikNik -näyttelyssä, joka järjestettiin Espoon tuomiokirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa puistossa. Näyttelykansan onneksi puistossa oli reilusti puita, joten aitauksia saatiin pystyteltyä varjoon! Meidän aitaus oli alkupäivästä puoliksi varjossa ja puoliksi auringossa, mutta tottakai kun aurinko nousi ylemmäs, lähti se vähäinenkin varjo aitauksemme päältä.. Tällöin täytyi turvautua lakanavarjokikkaan, onneksi maa sentään oli edes hiukan viileä. Aurinko porotti täydeltä taivaalta koko päivän, pari kertaa se kävi pilven takana mutta vain hetkellisesti ja sitten taas sama piina jatkui. Toki oli mukavaa että oli hieno sää ja aurinkoista, mutta pitkä päivä pihalla auringonpaisteessa kököttäen imi kyllä viimeisetkin mehut varmasti kaikista.

Näyttelyyn saapui 107 frettiä omistajineen, porukkaa piisasi siis oikein mukavasti ja paikalla oli jos jonkinmoista frettiä! Itse olin niin veto pois että tyydyin lähinnä vain röhnötämään ja jutustelemaan tuttujen kanssa, kuviakaan ei siis ole ihan niin paljoa kuin mitä voisi toivoa mutta noh, onpahan edes jotakin..


Näyttelyä olivat saapuneet tuomaroimaan brittiläiset Kayleigh ja Spencer Whybrow't, jotka vaikuttivat oikein mukavilta - mutta tiukoilta tuomareilta. Ja sitä he olivatkin, korkeimmat pisteet koko näyttelyssä olivat 76/100p ja matalimmat 64/100p, pidän siitä että pisteitä otetaan reilusti pois mikäli siihen on syytä, mutta pidän myös enemmän siitä että koko pisteskaalaa käytetään hyödyksi eikä junnata 10 pisteen ympärillä kaikkien frettien kanssa. Tuomarit kuitenkin käsittelivät frettejä kivasti ja etenkin miespuolinen tuomari kuulosti hellytävältä lässyttäessään arvosteltaville freteille brittiaksentillaan!

Kaikista muista oli kuvat arvostelusta, paitsi Taavista. Siiri hoiteli Taavin arvosteluun ajallaan kun itselläni nälkä yllätti ja suuntasin mäkkäriin. :D Kaikki käyttäytyivät arvosteluissa nätisti, mitä nyt Navi yritti vähän naukkailla tuomaria ja tehdä basehypyn alas tuomarinpöydältä mutta mitä pienistä! Muuten tyllerö käyttäytyi kyllä yllättävän hyvin, ehkä oli niin jännittävä tilanne. :) Miestuomari arvosteli frettejä selkeästi vikkelämpään tahtiin, kaikki arvostelut olivat pulkassa muistaakseni viiden maissa jolloin sitten siirryttiin palkintojenjakoon. Tättäräräääää... Rumpujen pärinää...

Eeli, Navi ja Taavi eivät sijoittuneet luokissaan. Ihan hyvät arvostelut kuitenkin kumppanukset silti saivat eivätkä Taavia lukuunottamatta jääneet kovin kauas sijapisteistä. Hatti sai sijoituksen Luokan III, ja sitten jymy-yllätys! Veeti nappasi sijat Luokan I, Paras Soopeli sekä BEST IN SHOW!! Olin kuin puulla päähän lyöty, sillä vähiten kaikista meidän freteistä odotin sijoitusta juuri Veetiltä. Yllätys oli kuitenkin iloinen, palkinnot olivat hyvät kuten PK-Fretit ry:n järjestämissä näyttelyissä aina, saimme ruusukkeiden, pokaalin ja kunniakirjojen lisäksi pari lelua, paljon nameja, kuivaruokaa, lahjakortin Vauhti-Raksuun, NutriPlustuubin ja mikä parasta, freteille tarkoitetun pallomeren! Vielä ei olla päästy pallomerta testaamaan kun huone on edelleen niin vaiheessa, mutta eivätköhän mäyrät jossain välissä pääse nauttimaan uudesta leikkihärpäkkeestään! :)

Seuraavat näyttelyt ovatkin jo alle kolmen viikon päästä Virossa! Lähdemme Summer Ferret Show'hun koko köörin kera, myös kuudes laumanjäsen tulee mukaani. Jännä nähdä millaisia frettejä ja millaisia sijoituksia siellä nähdään, kun tuomari on jälleen tuiki tuntematon.

Kiitokset vielä KesäPikNikin järjestäjille kivasta päivästä ja hurjan paljon onnea muillekin sijoittuneille, erityisesti Team Kauniainen&Karakallio ystävälleni Emilialle, jonka kuvankaunis Veela (Eelin sisko!) sijoittui VSP:ksi!
♥ Hyvä me!


Kuva (C) Saara Liiman

Kuva (C) Saara Liiman

Muuten viikonloppu kuluikin sitten hyvän ystävän kanssa pöffäillessä ja taas Helsinkiin tutustuessa, oli kyllä superihana viikonloppu jälleen vaikka tuntuikin välillä siltä että vuorokaudesta loppuivat tunnit kesken! Toivottavasti teilläkin on kiva viikonloppu takana. :)

♥ Manta

torstai 1. elokuuta 2013

Muuttolaatikoiden ympäröimänä

Eilen teimme L:n kanssa viimeisen ristiretken edelliseen asuntoomme, kun toimme mukanamme vihoviimeisetkin tavaramme. Sitä edelsi reilut kolme tuntia kestänyt näätähuoneen siivous, jos jotain täytyy tuosta muuttourakasta todeta niin voin kertoa sen että kyprokkiseinät ja fretinpaska eivät sovi yhteen... 

Nyt olemme siis asustelleet pari yötä uudessa asunnossamme, ainakin ensivaikutelma alueesta on oikein mukava eikä vielä ole törmätty ärsyttäviin naapureihinkaan! Kuvia asunnosta tulee varmasti kunhan vain saadaan kaikki muutolaatikot ja -laukut pois jaloista. Fretit ovat olleet aitausasukkeina koko muuttotouhujen ajan, nyt upouusi 15m2 kokoinen (yli 5m2 isompi kuin edellinen frettihuoneemme!!) odottelee muovimattoa jonka jälkeen voin käydä sisustusasioiden kimppuun. En malttaisi millään odottaa!

Unkarinreissuunkin on aikaa enää vähän vajaat kolme viikkoa. Lähdemme matkaan L:n sekä hyvän ystävämme Aten kanssa, mikä tarkoittaa sitä että saan todennäköisesti viettää "lomani" lapsenvahtina.. :D Löysimme todella kivan hotellin joka ei ollut edes kovin kallis, vaikka vietämmekin Unkarissa neljä päivää.


Pyx (vasemmalla) veljensä ja siskonsa kanssa. :) Koko pentue lähtee mukanani Suomeen, mikä on aika hauska juttu! Kuva © Lívia Szabó

Eilen kävin myös piipahtamassa Porissa omieni sekä Janniinan mäyrien kanssa. Ajomatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen, olin yksin matkassa seuranani 8 frettiä, joista yksikään ei odotetusti ollut tyytyväinen osaansa kantokopassa.. Kaiken sen rapsuttamisen, haisemisen ja huutamisen jälkeen mieleni teki tehdä kintaat kaikista, mutta tyydyin laittamaan musiikkeja hiukan kovemmalle ja keskityin ajamiseen. Rokottelut sujuivat hyvin eikä kenenkään kanssa ollut suurempia ongelmia, Navikaan ei tällä kertaa hypännyt basehyppyä lääkärinpöydälä alas ja käynyt lääkärin kimppuun. :D

Olen kyllä onnistunut buukkaamaan itselleni järkyttävät määrät tekemistä tälle kuulle... Kotiuduin juuri muutama päivä sitten Helsingistä, eilen käväisin Porissa, huomenna lähden jälleen Helsinkiin viikonlopuksi, parin viikon päästä on tiedossa mökkireissua sekä taas reissua Porin suuntaan koiranäyttelyiden merkeissä, jonka jälkeen auton nokka kääntyy taas kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Unkarinreissun jälkeen menemme porukalla näyttelyyn Viroon.. Tähän vielä lisäksi kaksi työtä ja muuttohärdellin rippeet niin kasassa on katastrofin ainekset, mutta eiköhän tästä selvitä!

Lauantaina siis suuntana KesäPikNik näyttely Espoossa, tosiaan jos joku teistä on tulossa paikalle fretin kanssa tai ilman niin tulkaa ihmeessä nykimään hihasta! :) Toivottakaa meille onnea! ;)

♥ Manta