keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Miniloma takanapäin!

Jos sitä nyt lomailuksi voi kutsua että 80h aikana nukuin yhteensä 12 tuntia ja nekin muutaman tunnin pätkissä.. Viimeviikolla keskiviikkoaamuna yövuoron jälkeen pakkasin siis kamppeeni ja koiran ja lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta. Mislan kärsimästä matkapahoinvoinnista aletaan ilmeisesti vihdoin päästä pikkuhiljaa yli, Mislalla tuli vain yksi oksu ja sekin lähestulkoon perille päästyä. Muuten matka sujui hyvin joutuisasti ja oli ihan supermahtavaa päästä pitkästä aikaa nauttimaan ajamisesta, hyvästä musiikista ja kevätauringosta ihan yksinään!

Kun pääsimme Tampereelle, suunnattiin ensimmäisenä Mislan kasvattajan luokse. Nappasimme Riinan ja Kamin (Mislan emä) kyytiin ja lähdimme mätsäreihin Hakametsän jäähallin parkkipaikalle. Koiria oli paikalla ihan sopiva määrä, tosin tuuli oli aivan järkyttävä eikä näyttelypaikalla pystynyt mitenkään olemaan pelkästään haalari päällä, vaan oli pakko turvautua toppatakkiin ja pipoon.. Olimme hyvissä ajoin paikalla jotta kerkesimme ottaa muutaman kuvasen ja hiukan ottaa tuntumaa ennen kehiä. Olimme Mislan kanssa numerolla 4, eli pääsimme kehään hyvin pian niiden alettua. Plakattiin (tuttuun tapaan ;) punainen nauha, ja siirryttiin sitten katselemaan että kuinka Mislan äiti pärjää. Punainen nauha tuli sieltäkin, sitten siirryttiin odottelemaan värikehiä.

© Kennel Jikino Kensha

Pentujen värikehät tulivat ensin. Tiputtelusysteemi oli jälleen se lempparini, eli vuoron perään käytiin kättelemässä ja kiittämässä kilpailijoita pois. Pian olimmekin jo neljän parhaan joukossa, ja juostiin vielä pari rinkiä ja seisoskeltiin hyyyyyvin pitkään. Kehässä meni mielestäni todella hyvin, lukuunottamatta sitä että edellä oleva (jonon ensimmäinen..) KÄVELI koiransa kanssa. Luulisi että isojen pentujen luokassa pääsisi oikeasti etenemään, mutta ei täällä. Noh, teimme vain pidempiä uria ja ravailimme maltillisesti ja se riitti. Loppujen lopuksi tuomari valikoi pitkän aikaa meidän sekä paljon nuoremman australianpaimenkoirapennun väliltä, todella hienosti käyttäytynyt aussievauva valikoitui lopulta ykköseksi, ja me plakkasimme sijan PUN2! Olin hurjan tyytyväinen! :) Palkinnoksi saimme suloisen pinkin ruusukkeen sekä nameja.

Piakkoin alkoi kasvattajan ja Mislan emän värikehät, heitin Mislan autoon huilimaan ja siirryin kehän laidalle pällistelemään ammattilaisia. :D Punaisten kehässä oli todella paljon koiria, jännitin ihan sikana kehän laidalla mutta Kami seisoi hienosti. Tuomari valkkasi neljä parasta koiraa kilpailemaan sijotuksista, ilokseni neljäntenä joukkoon valikoituikin Riina Kamin kanssa! Woohoo! Loppujen lopuksi kasvattajamammamme sekä upeista upein Kami sijoittuivat sijalle PUN4. Ei siis ollenkaan turha reissu, vaan oikein kiva ja hyödyllinen!

© Sanna Ristilä 

Mätsärin jälkeen suunnattiin takaisin kasvattajan residenssiin jonne sitten jätin Mislan hoitolaiseksi pariksi päiväksi. Ainiin, mätsäreissä tapahtui myös jotain ei-järin-mukavaa vaikka muuten oikein kivaa olikin - Mislalla alkoi juoksut. Ikää neidillä on tosiaan vasta puoli vuotta, ja korkeutta tarvittaisiin ainakin 6 senttiä lisää jotta mentäisiin akitoilla vaadituilla alarajoilla.. Toivon kovasti että kasvu nyt ei tyssäisi näihin juoksuihin vaan että Misla saisi edes sen kuusi senttiä, jotta en joudu heittämään hyvästejä näyttelyhaaveille. Mutta, aika näyttää miten käy. Tällä hetkellä Misla on aikamoinen marttyyri, kokoajan pitäisi päästä pihalle mutta siellä ei sitten mitään järkevää haluta tehdä, ruoka ei maita vaikka mitä hyvää laittaisi ja niin edelleen. Toivotaan että tätä nyt ei kauaa tarvitsisi kestää.

Mutta, takaisin asiaan. Jätettyäni Mislan hoitoon, lähdin itse suunnistamaan kohti rakkaan Emeliinan kotoa. Kävin nappaamassa matkalta mukaan hesesafkaa jotta emme riutuisi nälkään, ja voi miten mukavaa olikaan nähdä taas ystävää jota ei liian usein näe, ja haistaa ihanien vauvojen haju samantien ovesta sisään astuessa! Tietty ensimmäisenä piti tsekkailla miltä kaikki nuo pienet veitikat näyttävät, sen jälkeen ruuan kimppuun ja pian siitä pääsikin jo tositoimiin, nimittäin ruokkimaan kolmen viikon ikäisiä näätävauvoja. Vauvojen ruokinta olikin sitten koko reissun "päätyö", valvoin molemmat yöt pentuja ruokkien jotta Emeliina saisi tämän penturumban keskellä nukkua edes vähäsen.

Ensimmäisenä päivänä siis keskityin opettelemaan pentujen ruokintaa ja löllöttelemään vanhempia vauvoja. Ilta ja yö tulivat nopeasti, mutta fiksuna ihmisenä olin ottanut tietokoneen mukaan jossa aika ei kävisi pitkäksi. Datailtuani tyytyväisenä jonkin aikaa, rakas Asukseni ilmoitti että akkua on 7% jäljellä ja että olisi aika kytkeä virtajohto. Niin... se virtajohto. Mieleeni piirtyi kuva olohuoneemme seinässä olevasta pistokkeesta jossa virtajohto lepäsi kiinni tyytyväisenä, systeemi oli siis jäänyt kotiin joten datailu loppui siihen. Noh, onneksi olin muistanut edes iPhonen laturin, aika kului mukavasti katsellessa seuraavan päivän salkkareita ja lueskellessa foorumeita.

Toisena päivänä oli paljon hulinaa! Kävimme päivällä Tampereella jossakin Aasialaisessa kaupassa, joka aiheutti minussa kyllä hurjasti ihmetystä. :D Kaupassa oli vaikka ja mitä ihmeellisistä kaloista mätiin ankanmuniin. Ostimme sushitarvikkeita ja itse nappasin mielenkiintoisen pullon mukaani, juoman väri hurmasi minut täysin joten minun oli pakko ostaa se maistiaisiksi! Noh, maistiaisten johdosta järkytyin totaalisesti kun suuni täyttyi jostain ihmeellisistä klimpeistä, tajusin sitten myöhemmin katsoa että tuo mansikkajuoma sisälsi jonkin hedelmän paloja.. Mutta hyvää se oli silti, heti kun alkujärkytyksestä päästiin yli. :) Käytiin samalla hakemassa jonkinlaisia sushivermeitä Empun porukoilta ja pyörähdettiin vielä ihan tavallisessa kaupassa ja kun päästiin taas kotosalle niin olikin aika syöttää mukeloita.


Myöhemmin Elina ja Emilia lyöttäytyivät seuraamme ja Emeliina näytti taitonsa sushinvalmistuksessa! Pari putelia skumppaakin taisi upota siinä sushia ja kevätkääryleitä syödessä... Oli kyllä ihan mainiota viettää pitkästä aikaa laatuaikaa muutaman hyvän ystävän kera ihan vain nautiskellen ja kaikenmaailman jutuista lörpötellen. Illansuussa Elina läksi kotiin ja patistimme Emilian kanssa Emeliinan unipuulle ja jäimme itse yösyöttäjiksi. Valvominen oli kyllä huomattavasti mukavampaa nyt kaksin kuin edellisenä yönä yksikseen, ei ehtinyt kaipailla konettakaan juuri lainkaan! Yö meni vauvojen kanssa touhutessa ja niitä kuvaillessa hyvin, vaikka Emilia välillä meinasikin nuupahtaa. :D

Aamun sarastaessa otettiin Emilian kanssa esiin jääkaapista jännä hedelmäpurkki. Hedelmillä oli jokin hieno nimi, mutta en muistanut sitä joten kutsuin niitä antabuksiksi (nimi oli jokin sen kaltainen). Hedelmät olivat aika pieniä ja niissä oli outoja nystyröitä, Emilialla meinasi lentää laatta mutta itse pidin niistä kyllä kovasti! Harmikseni tämä päivä oli viimeinen, ja jonkin aikaa päiväunien jälkeen jouduin lähtemään pois sillä illemmalla odotti vielä ah niin ihana yövuoro.. Unohdin jälleen Emeliinan minulle varaamat rotan ja marsun Empun pakkaseen, mutta noh, ehkä seuraavalla kerralla sitten.. Niin vain piti lähteä ajelemaan kohti kotia, plääh.

Mislan kasvattajan luokse päästyäni, oli minua vastassa rakas pieni urponi joka sekosi tyystin kun tajusi kuka ovesta tuli. :) Mislan lämmin vastaanotto lohdutti hiukan tummiastytön aiheuttamaa masennusta, ja Riinan mukaan sillä oli ollut oikein mukavaa kaltaistensa seurassa! Oli käyty yhteislenkeillä ja koirapuistoissa ja kaikkea, Mislakin oli otettu laumaan tosi hienosti ja oli ilo katsella kaikkia kippuroita yhdessä! Siitä lähdettiin sitten koiran kanssa ajelemaan Seinäjokea kohti, matka taittui mukavasti ja täytyy myöntää että oli pienimuotoinen järkytys kun sai omat poitsut syliin taas pienten pentujen jälkeen! Nämähän ovat ihan valtavia! :D

Takana siis kaikenkaikkiaan mukava ja hyödyllinen reissu, oppimistani asioista tulee varmasti olemaan hyötyä tulevaisuudessa ja toivon että pääsen vielä ennen näyttelykauden korkkausta tapaamaan näitä ihmisiä. Eilen sain uutisia ulkomailta, ja voi hyvinkin olla että syksyllä pääsen hakemaan meille laumanjatketta lentomatkan päästä..!

♥ Manta  

4 kommenttia:

Syanidi kirjoitti...

Oih rakastuin noihin mustuais-pentuihin!♥ (tuli varmaan tosi yllätyksenä).. Ja tuo tyttö tosiaan on ihan uskomattoman nätti. :)

Soffe kirjoitti...

Oisko sulla menny tuo hyväksytty koko vähän sekaisin, vai onko siskoo oikeesti sen 52 senttiä? Kuvissa se ainakin näyttää paljon korkeammalta :D

mantu kirjoitti...

Syanidi: En yllättynyt. ;) Ja niin on. <3
Soffe: Voi kun olisikin mennyt sekaisin, mutta 52cm tuo neiti on. :(

Soffe kirjoitti...

No perhana.. mä oon kuvitellu sen kasvaneen rinta rinnan tuon poitsun kanssa, jolla siis nyt korkeutta arviolta 56. Tosin tuolla on tapana kasvaa parissa viikossa monta senttiä, ja ei sitten moneen viikkoon ollenkaan.
Ehkäpä Mislan kasvupyrähdys on vaan hitaastilämpenevää sorttia.. :)

Lähetä kommentti