tiistai 9. huhtikuuta 2013

Plääh.

Siinä tämänhetkisiä fiiliksiä kuvaava otsikko. Koko viikonloppu meni ihan päin sitä itseään, lauantaina suuntasimme Mislan kanssa tänne Seinäjoelle Hurtta-hallin avajaismätsäreihin. Itselläni oli jo aamulla hiukan huono olo eikä Mislakaan tuntunut olevan parhaimmassa vedossa, päätettiin siitä huolimatta mennä tsekkaamaan kun oltiin ilmoittauduttu ennakkoon ja huvitti muutenkin päästä näkemään tuo halli.

No, hallista ei mitään kummempaa sanottavaa, agilityn tai vastaavien harrastajat pystyvät varmasti näkemään sen hyvin toiselta kantilta mutta itselläni oli siellä vain kylmä ja halli oli hurjan pimeä. Kivituhkapohja sotki myös vaatteet ja koiran, mutta mitä pienistä. Numeromme oli pennuissa (3)23, ajattelin että tuo päivä nyt on hyvin äkkiä pulkassa kun vain kehät alkavat. Njoo, ei. Pian selvisi että pentuja olikin yli 70, ja että veteraaniluokka on vielä ennen pentuluokkaa. Meni pitkän aikaa että päästiin edes ensimmäiseen kehään, siihen mennessä oli kuitenkin jo Mislalla lentänyt paska kaaressa ja itsekin olin suunnilleen valkoinen kuin lakana. Hirveän vaisulla ja onnettomalla esiintymisellä saatiin silti punainen nauha, tuomari oli oikein mukava ja tuntui tykkäävän Mislasta kovasti (vaikkakin hän yritti pyytää meitä pöydälle arvosteltaviksi....Mutta noh, pikkuvikoja!).
Kehän jälkeen aika mateli, olimme koirakkona kyllä niin rupujamassa ettei toista, joskus tunti oman kehämme jälkeen kävin katsomassa että miten sielä edetään, ja koiria oli edelleen jäljellä 40. Misla alkoi olla niin reppanan näköinen että päätin jättää leikin kesken, kun ei kummankaan olo tuosta nyt varmasti ainakaan kohenemaan päin ole. Lähdettiin ajamaan kotiin, itseäni kuvotti aivan helkutisti mutta ajattelin että kerkeän kyllä kotiin asti. No, en kerinnyt. Kurvasin auton äkkiä johonkin tien sivuun ja kerkesin juuri raottaa ovea kun jo laatta lensi, samaan aikaan takapenkillä Misla oksentaa. Ohiajavilla ihmisillä oli varmasti mielenkiintoiset näkymät, itseä ei kuitenkaan kauheasti naurattanut...


Iltaa myöden asiat menivät vain enemmän röpölleen. Itse en enää oksennellut, mutta monta kertaa tuli sellainen fiilis että "ei prkl, nyt tulee". Misla sen sijaan oksenteli koko illan ja puoli yötä ja ripuloi. Pentuparka alkoi näyttää yöllä jo sen verran huonokuntoiselta että päätin soittaa päivystävälle, puhelimen toisesta päästä vastasi jokin vanha nainen jota ei ilmeisesti sitten kiinnostanut kuitenkaan ottaa koiraa vastaan, kehotti vain odottamaan aamuun ja soittamaan sitten uudestaan. Juotin koiraa vähän väliä ja pidin sitä levossa, aamuun mennessä Mislan olo oli onneksi kohentunut jo sen verran että se jaksoi pihalla käydessämme saalistaa tuulen mukana lepattavia lehtiä. Meillä oli jo etukäteen varattuna maanantaille eläinlääkäriaika maitohampaiden poistoa varten, joten päätin suosiolla odottaa siihen kun koira kerran alkoi voida jo paremmin.

Eilen sitten käytiin eläinlääkärisetää moikkaamassa, eikä niistä hampaista tietenkään eroon päästy kun koiraa ei voitu rauhoittaa. Mislalla oli hiukan kuumetta, ja diagnoosiksi saatiin jonkinlainen suolistotulehdus. Antibioottikuuri, jokin täydennysrehulääke ja ruokapussi mukaan ja kotiin lepäämään, käynti kustansi 150 euroa. Aloitin Mislalle heti eilen lääkärin määräämät kuurit ja ruokavalion, ja pentu on jo nyt päivän jälkeen paljon paremmassa kunnossa! Misla haluaisi jo kovasti leikkiä ja tehdä vähän pidempää lenkkiä, mutta lääkärin määräystä on noudatettava, halusi pieni kuningattaremme mitä tahansa. Saas nähdä miten käy, joudummeko jättämään Hyvinkää EPN:n välistä. Toivoisin että emme, mutta Mislan kuntoonsaaminen on kaikista tärkeintä, eikä noin pitkää matkaa ruveta tekemään jos koira on vähänkään puolikuntoinen. Edellisenä viikonloppuna meidän piti tosiaan käydä kaksissa mätsäreissä, mutta se nyt meni miten meni eikä sille voi mitään, kyllähän noita tulossa on, ja paljon onkin. :)




Eli juu, aina näiden kanssa saa olla huolesta soikeana. Onneksi hillerit sentään ovat terveitä, Veetin ja Taavin karvankasvatuskin etenee hienosti, pojuista tulee niin komeita! Tästä päästäänkin toiseen plääh -aiheeseen. Eilen rupesin tiirailemaan blogin tilastoja kummastelevalla silmämunalla. Käyntejä oli 3x enemmän kuin mitä normaalisti, vaikka en ollut taaskaan koko blogin suuntaan katsonutkaan ainakaan viikkoon, saati nyt mainostanutkaan sitä missään. Mistä yhtäkkiä moinen liikehdintä? Sitten tajusin. Se perhanan uutinen. Tuota uutista sen enempää kommentoimatta, mieleeni juolahti heti haun avainsanoja (fretti, myydään fretti) katsellessani se, että tarkoittaakohan tämä sitä että pimeille kasvattajille on tulossa oikein kultavuosi? Eivät kai ihmiset oikeasti ole niin tyhmiä, että kun näkevät kuvan söpöstä, erikoisesta eläimestä, he ovat heti hankkimassa sellaista, ja vielä sen kummemmin välittämättä siitä että mistä sen fretin hankkii? Toivon ainakin kovasti että ei. Mutta mikäli näin pääsee käymään, tietää se taas sankkaa joukkoa kodinvaihtajia syksyn saapuessa. Tuollaisessakin julkisuudessa on aina sekä hyvät että huonot puolensa, toisaalta on hienoa että fretti tulee tunnetummaksi eläimeksi Suomessa, mutta toisaalta se tarkoittaa taas sitä että aina tulee lisää niitä ihmisiä jotka menevät juurikin sillä hälläväliä -asenteella. Noh, aika sen näyttää kuinka tässäkin käydään, mutta jos vähääkään siellä aivojen sopukoissa jotain liikettä on havaittavissa, niin älkää suosiko pimeitä kasvattajia/eläinkauppoja/trokareita. Kiitos slurps.

Hoitolais-Ava lähti tänään kotiinsa. Onneksi Ava saatiin jotenkuten ystävystymään edes Eelin kanssa, muiden poikien kanssa ei oikein tultu juttuun sen peräsuoli pitkällä kiljumisen vuoksi, kun noissa muissa se laukaisi vain tapporeaktion. Toivotaan kuitenkin että mikäli meille viides fretti tänä vuonna kotiutuu, menisi sen laumaan ujuttaminen edes hiukan helpommin. Kiersin viisi kauppaa läpi ja etsin niitä suklaamunia mistä aiemmin mainitsin, en löytänyt niitä mistään. Kevät on pilalla. :(


♥ Manta 

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moikka. Onko Misla remmirähjä tai haukkuuko se toisille koirille lenkillä? :)

Nonno kirjoitti...

Jep, ainakin kaksi puskakasvattajan ilmoitusta kesän pennuista olen netistä bongannut. Toinen on foorumeillakin runsaasti huomiota osakseen saanut naisenalku, mutta toinen oli ainakin mulle tuntematon nimi, mutta ehkä piireissä kauemmin pyörineet tuntevat tämän toisenkin tapauksen. Toivottavasti ne pennut myydään fiksuihin koteihin paperittomuudesta huolimatta.

Henna kirjoitti...

Mahtavia kuvia!! Myytkö ottamiasi kuvia jonnekin, kalentereihin tms? Voi kun itsekin osaisi..

mantu kirjoitti...

Anonyymi: Ei ole, eikä hauku. Joskus saattaa vähän puhahtaa jos vastapuoli riehuu ihan hulluna. Mislalta ei siedetä minkäänlaista perseilyä. :P

Nonno: Juu, ikävä kyllä olen samoihin ilmoituksiin törmännyt itsekin. Toivon heidän osakseen myös monenlaisia muita asioita, mutta niistä en taida julkisesti pukahtaa. :-)

Henna: Kiitos paljon! :) En myy, enkä muutenkaan anna kuviani käyttöön ilman asianmukaisia merkintöjä. Yleensä kuvat joita nyt muilta löytyy, ovat henkilöiden omista freteistä, palkintojenjaoista yms. Olen kuvaillut kaikenlaisia elukoita nyt ainakin 7 vuoden ajan, joten on ihan toivottavaakin että jälki olisi sen mukaista. ;D Tässä postauksessa tuli näköjään nuo pikkukuvat jotenkin huonosti, kun ovat tuossa huonolaatuisia mutta aukeavat kuitenkin normaalilaatuisina.. Hmm..

Lähetä kommentti