tiistai 30. huhtikuuta 2013

Misla näkee punaista!

Nyt kun Misla on vihdoin ollut terveiden kirjoissa jo hyvän tovin, uskaltauduimme täällä Seinäjoella järjestettyihin mätsäreihin piipahtamaan. Match Show järjestettiin sunnuntaina Minimanin parkkipaikalla ja onnekseni sen verran inhimilliseen aikaan että sain nukkua muutaman tunnin yötöiden jälkeen. :)

Koiria ja pentuja etenkin oli paikalla hyvä määrä, pentuja oli muistaakseni 44. Harmittaa kun en itse ottanut kameraa mukaan, aamulla katsoin sitä todetakseni akun olevan lopussa ja että minulla ei ole aikaa sitä ryhtyä lataamaan, mutta onneksi pikkusiskoni tuli paikalle vahtimaan tavaroita ja räpsimään kuvia omalla kamerallaan.

© Siiri Pihala

Misla oli mukavan pirteällä tuulella ja seurailikin nätisti. Myös seisomisessa ruvetaan pikkuhiljaa edistymään ja Misla alkaa ottaa jo itse hiukan parempaa asentoa, silti kuitenkin välillä turvaudun ketaroiden asetteluun ja sen Misla antaa onneksi tehdä hienosti. Ensimmäinen kehä meni kivasti, Misla näytti hienosti hampaat tuomarille vaikka tyypilliseen tapaansa kävikin vähän ilokierroksilla kun tajusi tuomarin tulevan morjenstamaan. Antoi kuitenkin käpälöidä muutenkin tosi hienosti. Vastustaja oli jälleen myös hyvä ja tuomarikin kertoi päätöksen olevan vaikea kun kummatkin ovat niin tasaväkisiä, parista ilopompusta huolimatta punainen nauha meni Mislalle ja itse olin tietysti enemmän kuin tyytyväinen, punainen linja jatkukoon!

Olimme sen verran loppupäässä että ei mennyt kovin kauaa kun päästiin jo aloittamaan värien kehät. Tuomari toimi hiukan eri tavalla, kun koirakoita ei yksitellen tiputeltu pois vaan tuomari valitsi parin kierroksen ja seisotuksen jälkeen neljä joiden sijat päätettiin myöhemmin. Tuomari valitsi todella sievän ja hienosti käyttäytyvän 4kk ikäisen huskynartun, hiukan alle vuoden ikäisen afgaanin ja muistaakseni juniori-ikäisen leonbergin. Yksi paikka jäljellä, Misla seisoi hienosti rauhassa paikallaan ja piinaava odotus tuntui kestävän ikuisuuden, lopulta tuomari tuli pyytämään meidät jatkoon! Wohoo!

© Siiri Pihala

© Veera Antila

Näiden kolmen muun kanssa sitten ravailtiin pari ympyrää ja seisoskeltiin, ja sijoitukseksi saatiin loppujen lopuksi PUN3!! Olin hurjan tyytyväinen ja iloinen, nämä olivat kuitenkin Mislan kolmannet mätsärit joten tyttö ylitti odotukseni jälleen kerran totaalisesti! :) Niiiiin ylpeä! Palkinnotkin olivat ihan kivat, sievä ruusuke ja pokaali, herkkuja ja lahjakortti Minimaniin. Ehkä tuo Mislankin palkintohylly tästä lähtee pikkuhiljaa täyttymään. ;)

Tampereen suunnitelmatkin muuttuivat hiukan - paremmiksi nimittäin! Aiemmin tarkoituksenani oli vain piipahtaa siellä, eli lähteä huomenna aamulla ja tulla samana päivänä takaisin, mutta toivon saavani järjestettyä asiat niin että saan olla Tampereella perjantai-iltaan saakka. Pidempäänkin olisi tietysti ollut mukava olla, mutta jonkun on oltava myymässä humaltuneille ihmisille hampurilaisia perjantaiyönä. :D Alan siis valmistella itseäni (ja koiraa) pikkuhiljaa reissuun, tämä viimeinen päivä tuntuu yhtäkkiä hirveän pitkältä ajalta odottaa, mutta eiköhän se kestetä! Palaillaan viikonloppuna näätävauvakuvien kera.

♥ Manta

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Hattendaalen 1v! ♥

Rakas pastelli-mollottajamme Nightshade's Jacquart eli Hatti saavutti tänään ensimmäisen syntymäpäivänsä! ♥ Hatti kommentoi syntymäpäiväänsä yrittämällä varastaa mamman kädestä maitosuklaakaakaojuoman, mutta tyytyy kuitenkin lopulta extra-annokseen vitamiinitahnaa. Paljon onnea myös Hatin muille sisaruksille!

♥ Manta

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Hiukan kuulumisia!

Vihdoin ja viimein alkaa näyttää siltä että noista oksettavista lumikasoista tosiaan päästään eroon! On mukavaa kun päivät ovat alkaneet olla jo paljon pidempiä ja lämpimämpiä, Mislakin on parantunut suolistotulehduksesta hienosti ja nyt ollaan päästy taas lenkkeilemään normaalisti kun pakollinen lepoaika on ohitettu. Harmi kyllä Hyvinkään pentunäyttelyt jäivät meiltä sairastelun takia välistä, mutta onneksi Seinäjoella on tulossa vastaavat alle kuukauden päästä ja sinne Misla on ilmoitettukin.

Eilen Mislalle tuli ikää puoli vuotta. Mitä ihmettä? Missä välissä? Aika tuntuu menevän välillä pelottavankin nopeasti, pian juhlitaan Hattiksenkin synttäreitä! Pari päivää sitten oli hurjan kiva keli, joten töistä päästyäni suuntasin pihalle kuvailemaan frettejä. Pojat olivat ihmeissään siitä että mihin se kaikki lumi, jota aiemmin oli niin että ei edes kävelemään päässyt, on oikein hävinnyt.





Näin kevään tullen olen taas ruvennut pohtimaan jonkinlaisen ulkotarhan rakentamista pojille. Olisi hienoa jos poitsut saisivat viettää päiviäkin putkeen ulkosalla ja luonnonmukaisissa oloissa, kriteerini tarhan suhteen ovat vain niin kovat ettei sellaista rakenneta ihan yhtäkkiä. Tarhan tulisi olla ehdottomasti frettivarma, n. 5m x 3m kokoinen ja siellä pitäisi olla vähintään pari maahan kaivettua salaojaputkea, jonkinlainen pieni lampi missä Hatti ja Taavi saisivat mulia päivät pitkät, kantoja joilla hypellä ja kiipeillä, pidempiä kasveja ja heinikkoa missä leikkiä piilosta.. On ilmiselvää että tarhaa en saisi tänne rakennettua, vaan se täytyisi rakentaa äitini luokse maalle. Tarhasta voisi kuitenkin olla paljon hyötyä muutenkin, sen lisäksi että pojat saisivat paljon raitista ilmaa ja saisivat välillä elellä kuin metsän eläimet "luonnossa", frettien haju todennäköisesti pitäisi puiden juuria tuhoavat puput ja mansikoita syövät tirpat pois tontilta.

Muutakin mukavaa on frettejä varten mietitty. Olen päntännyt ja perehtynyt muutaman viimeisen päivän ruokahiirien kasvatukseen, ja tavoitteena olisi kesään mennessä aloittaa pikkusiskon kanssa yhteistyössä hiirulaisten kasvatus pojille sapuskaksi. Pikkusisko kuvioissa siksi, koska hiiret asuisivat tietenkin äitini luona. Pikkusiskoni on jyrsijä/kani-ihmisiä muutenkin, joten hän pitäisi varmasti huolta siitä että hiirulaiset saavat elää arvoisensa - vaikkakin lyhyen - elämän. Vielä täytyy kuitenkin hankkia kaikki tarpeellinen hiirten asumuksista hiilidioksidipönttöihin, sekä tietysti itse hiiret. Pinkeistä pojat eivät juurikaan pidä, mutta vähän vanhemmat karvaiset hiiret kyllä kelpaavat. Poikueita täytyy kuitenkin karsia, joten karsitut pinkit varmaan menevät Mislalle näyttelyherkuiksi.



Olen raatanut tässä kuussa töissä lähes kaksi kertaa enemmän kuin mitä normaalisti. Tietenkin se tietää myös hyvää tiliä, ja hyvä tili tietää sitä että saan vihdoin ja viimein ostettua kauan haaveksimani pakastimen elukoiden sapuskoille! Yksi osasto on omistettu karvaisille ruuille, yksi sisäelimille, yksi levyille, yksi pötköille ja kaksi lihaisille luille. Näin ollen jääkaappipakastimeen tulee rutkasti enemmän tilaa, joten sieltä voidaan omistaa osa Mislan ruuille. Vielä en Mislaa aio ruokkia täysin raa'alla, vaan Misla saa silloin tällöin osansa näädille sahatuista pötköistä. Herkkuina broilerin sydämet on myös todettu ehdottomasti parhaiksi, joten niitä täytyy löytyä pakastimesta aina. ;) Tein myös lihatilauksen Vauhti-Raksulle, vielä täytyy kaverin kautta hommata lähellä sijaitsevalta teurastamolta lihaiset luut ja sitten uusi upea pakastin onkin jo täytetty! En malta odottaa sitä massiivista lihojen pussitusoperaatiota!

Viikon päästä vappuna olisi tarkoitus suunnata Mislan kanssa Tampereelle. Ajatuksena oli osallistua Tampereella järjestettäviin mätsäreihin ja käydä Emeliinan luona katsomassa pentuja, mutta katsotaan miten suunnitelmat pitäävät ja tuleeko niihin muutoksia. Lähiaikoina meillä on Mislan kanssa tiedossa muutamat mätsärit, tämän viikon sunnuntaina Seinäjoella ja toukokuun aikana Kurikassa ja kolmet mätsärit sekä yhdet pentunäyttelyt Seinäjoella. Mukavaa että täällä järjestetään näin paljon noita tapahtumia, niin ei tarvitse kauemmas lähteä treenailemaan. :)


 

Tekemistä on riittänyt muiltakin kuin töiden ja eläintenhoidon tiimoilta, kun olen viimeiset pari päivää väkertänyt juttuja sekä frettiliiton että akitayhdistyksen lehtiin. Freportaasin ensimmäinen numero ilmestyy kesäkuussa jäsenyhdistysten jäsenille, joten mikäli lehti kiinnostaa, kannattaa jäseneksi liittyä pikimmiten! Järjestän myös parhaillaan kolmatta frettipäivää Seinäjoelle, myöhemmin saamme toivottavasti jo jonkinlaisen mainoksen jaettavaksi, mutta sen verran on lyöty lukkoon että frettipäivä järjestetään Seinäjoella Päivölän pikku-Faunataressa. Päivä on lauantai 11.5. ja minut sekä pojat löytää paikalta klo 11-16 välisenä aikana. Janniina on harmi kyllä estynyt tulemaan ja liikkeen kanssa päätettiin ettei vieraita frettejäkään oteta paikalle tarttuvien tautien ja muiden riskien vuoksi, mutta eiköhän sitä nyt aina yksi päivä ihan yksikseenkin pärjätä. Saa tulla moikkaamaa mikäli näillä suunnilla sattuu silloin liikkumaan!

Kesästä taitaa sittenkin tulla huippukiireinen, koiranäyttelyt, parit festarit, työt ja nämä "pikku projektit" pitävät minut varmasti liikkeessä kokoajan, yritän myös parhaani mukaan skarppailla blogin suhteen enemmän! Edelleen ollaan muutamaa lukijaa vailla jotta arvontaa saataisiin järjestettyä. ;)

♥ Manta

torstai 18. huhtikuuta 2013

Auttakaa Mislaa!

Misla päätti ottaa osaa Best Friendin Gear-koira 2013 -kilpailuun, sillä onhan prinsessamme äärimmäisen kaunis ja kuvauksellinen koira ja sopisi tehtävään kuin nakutettu!


Huomaathan miten tärkeää tämä Mislalle on..? ;)

♥ Manta

p.s. enää pari hassua lukijaa, jonka jälkeen ohjelmassa arvontaa..!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

On taas se aika vuodesta...


Ä L Ä   O S T A   P I M E Ä Ä   P E N T U A .

Taavi on asiasta täysin samaa mieltä ja kehottaa ihmisiä käyttämään aivojaan.

 ♥ Manta

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Plääh.

Siinä tämänhetkisiä fiiliksiä kuvaava otsikko. Koko viikonloppu meni ihan päin sitä itseään, lauantaina suuntasimme Mislan kanssa tänne Seinäjoelle Hurtta-hallin avajaismätsäreihin. Itselläni oli jo aamulla hiukan huono olo eikä Mislakaan tuntunut olevan parhaimmassa vedossa, päätettiin siitä huolimatta mennä tsekkaamaan kun oltiin ilmoittauduttu ennakkoon ja huvitti muutenkin päästä näkemään tuo halli.

No, hallista ei mitään kummempaa sanottavaa, agilityn tai vastaavien harrastajat pystyvät varmasti näkemään sen hyvin toiselta kantilta mutta itselläni oli siellä vain kylmä ja halli oli hurjan pimeä. Kivituhkapohja sotki myös vaatteet ja koiran, mutta mitä pienistä. Numeromme oli pennuissa (3)23, ajattelin että tuo päivä nyt on hyvin äkkiä pulkassa kun vain kehät alkavat. Njoo, ei. Pian selvisi että pentuja olikin yli 70, ja että veteraaniluokka on vielä ennen pentuluokkaa. Meni pitkän aikaa että päästiin edes ensimmäiseen kehään, siihen mennessä oli kuitenkin jo Mislalla lentänyt paska kaaressa ja itsekin olin suunnilleen valkoinen kuin lakana. Hirveän vaisulla ja onnettomalla esiintymisellä saatiin silti punainen nauha, tuomari oli oikein mukava ja tuntui tykkäävän Mislasta kovasti (vaikkakin hän yritti pyytää meitä pöydälle arvosteltaviksi....Mutta noh, pikkuvikoja!).
Kehän jälkeen aika mateli, olimme koirakkona kyllä niin rupujamassa ettei toista, joskus tunti oman kehämme jälkeen kävin katsomassa että miten sielä edetään, ja koiria oli edelleen jäljellä 40. Misla alkoi olla niin reppanan näköinen että päätin jättää leikin kesken, kun ei kummankaan olo tuosta nyt varmasti ainakaan kohenemaan päin ole. Lähdettiin ajamaan kotiin, itseäni kuvotti aivan helkutisti mutta ajattelin että kerkeän kyllä kotiin asti. No, en kerinnyt. Kurvasin auton äkkiä johonkin tien sivuun ja kerkesin juuri raottaa ovea kun jo laatta lensi, samaan aikaan takapenkillä Misla oksentaa. Ohiajavilla ihmisillä oli varmasti mielenkiintoiset näkymät, itseä ei kuitenkaan kauheasti naurattanut...


Iltaa myöden asiat menivät vain enemmän röpölleen. Itse en enää oksennellut, mutta monta kertaa tuli sellainen fiilis että "ei prkl, nyt tulee". Misla sen sijaan oksenteli koko illan ja puoli yötä ja ripuloi. Pentuparka alkoi näyttää yöllä jo sen verran huonokuntoiselta että päätin soittaa päivystävälle, puhelimen toisesta päästä vastasi jokin vanha nainen jota ei ilmeisesti sitten kiinnostanut kuitenkaan ottaa koiraa vastaan, kehotti vain odottamaan aamuun ja soittamaan sitten uudestaan. Juotin koiraa vähän väliä ja pidin sitä levossa, aamuun mennessä Mislan olo oli onneksi kohentunut jo sen verran että se jaksoi pihalla käydessämme saalistaa tuulen mukana lepattavia lehtiä. Meillä oli jo etukäteen varattuna maanantaille eläinlääkäriaika maitohampaiden poistoa varten, joten päätin suosiolla odottaa siihen kun koira kerran alkoi voida jo paremmin.

Eilen sitten käytiin eläinlääkärisetää moikkaamassa, eikä niistä hampaista tietenkään eroon päästy kun koiraa ei voitu rauhoittaa. Mislalla oli hiukan kuumetta, ja diagnoosiksi saatiin jonkinlainen suolistotulehdus. Antibioottikuuri, jokin täydennysrehulääke ja ruokapussi mukaan ja kotiin lepäämään, käynti kustansi 150 euroa. Aloitin Mislalle heti eilen lääkärin määräämät kuurit ja ruokavalion, ja pentu on jo nyt päivän jälkeen paljon paremmassa kunnossa! Misla haluaisi jo kovasti leikkiä ja tehdä vähän pidempää lenkkiä, mutta lääkärin määräystä on noudatettava, halusi pieni kuningattaremme mitä tahansa. Saas nähdä miten käy, joudummeko jättämään Hyvinkää EPN:n välistä. Toivoisin että emme, mutta Mislan kuntoonsaaminen on kaikista tärkeintä, eikä noin pitkää matkaa ruveta tekemään jos koira on vähänkään puolikuntoinen. Edellisenä viikonloppuna meidän piti tosiaan käydä kaksissa mätsäreissä, mutta se nyt meni miten meni eikä sille voi mitään, kyllähän noita tulossa on, ja paljon onkin. :)




Eli juu, aina näiden kanssa saa olla huolesta soikeana. Onneksi hillerit sentään ovat terveitä, Veetin ja Taavin karvankasvatuskin etenee hienosti, pojuista tulee niin komeita! Tästä päästäänkin toiseen plääh -aiheeseen. Eilen rupesin tiirailemaan blogin tilastoja kummastelevalla silmämunalla. Käyntejä oli 3x enemmän kuin mitä normaalisti, vaikka en ollut taaskaan koko blogin suuntaan katsonutkaan ainakaan viikkoon, saati nyt mainostanutkaan sitä missään. Mistä yhtäkkiä moinen liikehdintä? Sitten tajusin. Se perhanan uutinen. Tuota uutista sen enempää kommentoimatta, mieleeni juolahti heti haun avainsanoja (fretti, myydään fretti) katsellessani se, että tarkoittaakohan tämä sitä että pimeille kasvattajille on tulossa oikein kultavuosi? Eivät kai ihmiset oikeasti ole niin tyhmiä, että kun näkevät kuvan söpöstä, erikoisesta eläimestä, he ovat heti hankkimassa sellaista, ja vielä sen kummemmin välittämättä siitä että mistä sen fretin hankkii? Toivon ainakin kovasti että ei. Mutta mikäli näin pääsee käymään, tietää se taas sankkaa joukkoa kodinvaihtajia syksyn saapuessa. Tuollaisessakin julkisuudessa on aina sekä hyvät että huonot puolensa, toisaalta on hienoa että fretti tulee tunnetummaksi eläimeksi Suomessa, mutta toisaalta se tarkoittaa taas sitä että aina tulee lisää niitä ihmisiä jotka menevät juurikin sillä hälläväliä -asenteella. Noh, aika sen näyttää kuinka tässäkin käydään, mutta jos vähääkään siellä aivojen sopukoissa jotain liikettä on havaittavissa, niin älkää suosiko pimeitä kasvattajia/eläinkauppoja/trokareita. Kiitos slurps.

Hoitolais-Ava lähti tänään kotiinsa. Onneksi Ava saatiin jotenkuten ystävystymään edes Eelin kanssa, muiden poikien kanssa ei oikein tultu juttuun sen peräsuoli pitkällä kiljumisen vuoksi, kun noissa muissa se laukaisi vain tapporeaktion. Toivotaan kuitenkin että mikäli meille viides fretti tänä vuonna kotiutuu, menisi sen laumaan ujuttaminen edes hiukan helpommin. Kiersin viisi kauppaa läpi ja etsin niitä suklaamunia mistä aiemmin mainitsin, en löytänyt niitä mistään. Kevät on pilalla. :(


♥ Manta 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen pois päiväjärjestyksestä..

..Huh, vihdoin ja viimein se on ohi. Raadoin soppelin neljän päivän työputken (kyllä, minulle se on paljon!) ja sai kyllä tehdä hampurilaisia kaikkien muidenkin maailman snägärien edestä. Nyt muutama päivä vapaata ja takaisin normaaliin päiväjärjestykseen!

Pääsiäinen siis oli ja meni. En syönyt suklaamunia, en juhlinut asiaa mitenkään enkä kiinnittänyt huomiota juuri mitenkään muutenkaan, kun ei nyt ihan super keväiseltä vielä tunnu muutenkaan. Sitäpaitsi, päätin ruveta boikotoimaan pääsiäistä siitä lähtien kun tajusin että lemppari pääsiäismuniani ei ole löytynyt mistään kaupasta mistä olen niitä yrittänyt etsiä. Niitä oli neljä normaalin kananmunan kokoista suklaamunaa violetissa kennossa, ja munien päällä oli keltaiset paperit. Niiden sisällä oli jotain uskomattoman hyvää moussea/vaahtoa/tjsp. Yhyy, miksi en löydä niitä enää mistään!

   
Viime viikolla meille tuli hetkeksi hoitoon Ava niminen pikkuneiti. Tyttö viihtyy meillä tämän viikon loppuun saakka, ja on ollut oikein hauska uusi tuttavuus - paitsi poikien mielestä. Ava ei lämpene freteillemme laisinkaan ja kiljuu vain toisille päin näköä, mikä on aiheuttanut Veetissä, Taavissa ja Hatissa hirveän negatiivisen reaktion. Eeli yrittää kovasti tehdä tuttavuutta mutta Ava ei ole asiasta ihan samaa mieltä. Noh, toivotaan että saataisiin edes Eelistä Avalle kaveri ennenkuin tyttö lähtee takaisin omistajalleen.

Ava on puolipitkäkarvainen, tai siis oli, kunnes se koki saman karun kohtalon kuin omat poikanikin. :D Nypin siis Avan talvikarvan jämät pois ja tytöstä tuli hurjan sievä, eikä se puolipitkäkarvaisuuden ansiosta näytä samanlaiselta kamalalta kaljurotalta kuin meidän frettimme, vaan pikemminkin se näyttää ihan tavalliselta lyhytkarvaiselta fretiltä.

Elämä viiden fretin kanssa ei eroa neljän fretin kanssa elämisestä mitenkään. Tokikaan viikon perusteella on paha sanoa mitään (varsinkaan tässä tapauksessa, kun Avaa joudutaan joka tapauksessa pitämään erillään kun en ole kotona), mutta eipä tässä eroa huomaa muussa kuin paskan määrässä ja ruuan kulutuksessa. Ulkomailtakin on vihdoin tullut sellaisia kuulumisia että naaras on astutettu, laskettu aika on 6.5. joten toivotaan parasta. Astutus oli ilmeisesti sujunut hyvin, mutta kun nykypäivänä tätä kasvatustouhua on sivusta seurannut niin eipä sitä viitsi juhlia pelkän astutuksen perusteella, kun niin moni asia voi mennä vikaan.. Toivotaan kuitenkin että kaikki menisi suunnitelmiemme mukaan, tässä on kuitenkin muutaman muunkin henkilön perheenlisäystouhut kyseessä.. :)


Pian on luvassa myös kolmas frettipäivä Seinäjoelle. Vielä ei olla lyöty Faunataren porukan kanssa lukkoon aikatauluja, mutta alustavasti päivämäärä on 11.5. ja paikkana toimii tällä kertaa Päivölän Citymarketin pikku-Faunatar. Paikalta löytää ainakin minut kaikkien poikien kanssa, sekä todennäköisesti Janniinan Mintun ja Tiiun kera. Laitan tänne mainosta tapahtumasta hiukan lähempänä ajankohtaa, viimeksi fretit vetivät paljon kiinnostuneita ihmisiä joten odotetaan samanlaista yleisöryntäystä tälläkin kertaa!

Flunssatkin on hellittäneet kaikilla, onneksi. Huomenna (lue: tänään..) onkin luvassa taas supersiivot näätähuoneeseen, ensimmäinen koneellinen pyörii, enää kuusi jäljellä... woo. Tällä viikolla pitäisi tulla fretinkatsojiakin, joten pitäähän sitä pistää paikat nätiksi vaikkei se ihan realistista kuvaa frettien asumisesta annakaan.. ;) Normaali näky on matot rutussa, tuolit ja mökit ja pedit pois paikaltaan, pellettejä pitkin poikin ja kirsikkana kakun päällä mieluusti ainakin yksi hutipaska hiekkalaatikon vieressä.

Mislakin tuli jokin aika sitten jo viiden kuukauden ikään. Kamalaa, se on ollut meillä jo kolme kokonaista kuukautta! Hurjasti pentu on kyllä kasvanut, mutta nyt alkaa näyttää siltä että ne vähäisimmätkin pentuajan miellyttämishalun rippeet valuvat pois. :D Lauantaina suuntaamme jälleen mätsäreihin jonka jälkeen vietetään pari viikkoa taukoa ennenkuin lähdetään EPNyyn Hyvinkäälle. Frettinäyttelyitä ei onneksi ole vielä moneen kuukauteen, vaan ne starttaavat vasta elokuussa. Sitä ennen keritään jo luoda hyvin uraa Mislan kanssa, monen monien mätsäreiden ja virallistenkin näyttelyiden merkeissä.


Mutta, katsellaan miten hommat Avan kanssa etenevät ja toivotaan yhtä hyvää menestystä meille Mislan kanssa lauantaina kuin mitä viimereissullakin saavutettiin! Kun uuden perheenjäsenemme tilanne alkaa olla varmempi, julkaisen kuvia yhdistelmän vanhemmista sekä edellisen vuoden jälkeläisnäytöstä. Toivon niin kovasti että kaikki menisi suunnitelmien mukaan joten pitäkää meille peukkuja, siitä on ennenkin ollut apua! :)
 
♥ Manta

P.S. Kun lukijoita tulee täyteen 200, on luvassa pienimuotoinen arvonta!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Vastaukset kysymyspostaukseen!

Kysymyspostaukseen tulikin yllättävän paljon kysymyksiä, jonka vuoksi tästä tuli nyt vähän pidempi pötkelö! Kysymyksiä oli laidasta laitaan ja niihin oli ilo vastailla! :) Nyt kuitenkin vastauksiin:

Miten tutustutit fretit Mislaan? Menikö se kivuttomasti?
- Pieniä hetkiä kerrallaan, lähinnä niin että fretit ovat sylissä. Välillä myös päästin vain fretin (ei useampaa kuin yhden) vapaaksi ja katselemaan koiraa. Paras tapa on kuitenkin ollut yhdessä lenkkeileminen, jolloin molemmilla on sopivasti puuhaa ja muuta ajateltavaa ettei tarvitse kokoaikaa napottaa toista, mutta ollaan kumminkin "kimpassa" tekemässä kivaa juttua. En jätä koiraa ja frettiä yhdessä valvomatta sekunniksikaan, vaan yhteistä aikaa vietetään aina tiukan valvonnan alla. Yhden reiän Misla sai huuleen pienenpänä pompittuaan aikansa Hatin päällä, kunnes pojulla sitten paloi käämit. Hatti ja Veeti ovat sen verran näpäköitä koiralle että niiden kanssa ei kauheasti touhoteta, mutta Eelin ja Taavin kanssa Misla ottaa mielellään silloin tällöin pari hammaspelierää sängyllämme.

Osaako sun fretit/voiko niille opettaa jotain temppuja?
- Fretille voi kyllä opettaa temppuja, koulutus vain vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä, sekä tarpeeksi motivoivan palkinnon. Olen joskus ajankuluksi opettanut poikia seisomaan takajaloillaan, mutta en kuitenkaan ole ottanut sitä niin hyvin asiaksi että pojat sen osaisivat tehdä esimerkiksi pelkästä sanasta.

Miksi aloitit juuri frettiharrastuksen?
- Itseasiassa en ole edes 100% varma miksi päädyin juuri frettiin lemmikkinä. Kissoista en liiemmin pidä, koira tuntui tuolloin vielä liian työläältä ja jyrsijät ja kanit eivät ole koskaan sen suuremmin napanneet, jotenkin sitä vain törmäsi frettiin ja palaset loksahtivat paikoilleen. :) Olen äärettömän kiinnostunut kaikista fretteihin liittyvistä asioista ja janoan tietoa yhä enemmän ja enemmän, innostus vain yltyy ajan kuluessa. :D

Jos sinulle tulisi uusi fretti, minkä nimen antaisit sille?
- Itseasiassa tätä on jo jonkin verran jouduttu pohtimaan sillä on hyvin todennäköistä että laumamme kasvaa loppukesästä. En ole aivan varma, mutta haluaisin kuitenkin nimen olevan jollain tavalla samankaltainen kuin edellistenkin, eli i-loppuinen.

Kuvaile frettiä, josta haaveilet?
- ysin standardilinjainen uros jonka taustoista löytyisi tiedot ainakin 10 vuoden taakse, hieman keskivertoa suurempi (2500g?) sopusuhtainen ja lihaksikas fretti varustettuna hyvin leikkisällä mutta lempeällä luonteella. Väriltään tälläinen mahdoton pakkaus voisi olla vaikka todella musta soopeli tai albiino. :) 

Jos aloitat kasvattamaan frettejä, missä väreissä?
- Aikomuksenani on ryhtyä kasvattamaan lyhytkarvaisia frettevain perusväreissä, eli mustia soopeleita, suklaita, albiinoja, pastelleja ja soopeleita. En kuitenkaan poissulje mittikuviollisten frettien kasvatusta hamassa tulevaisuudessa.


Mitä piirteitä ja millaista luonnetta edellytät koiraltasi/tulevilta mahdollisilta koiriltasi?
- Haluan koirani olevan rauhallinen ja sopivissa määrin omahyväinen paskiainen. Nyt vielä toistaiseksi kun minulla ei ole tarkotuksenani harrastaa koiran kanssa mitään näyttelyitä kummempaa, ei miellyttämishalulla ole juurikaan väl, vaan sillä että koirasta saa luottamuksen ansaittuaan sen parhaan kaverin niin sohvannurkkaan kuin lenkkipoluillekin. Koiran terveys on tietenkin tärkeintä, ja tiedostin akitaa hankkiessani riskin mahdollisista ai-sairauksista. Mikäli tulevaisuudessa aion hankkia koiran harrastuskäyttöön, esimerkiksi agilityyn, tulee miellyttämishalun olla kohdillaan ja tietty koiran rakenteeltaan siihen sopiva.


Millaisia hännänheiluttajia sinulla olisi haaveissa?
- Joskus tulevaisuudessa monien vuosien päästä tietenkin Mislalle kaveri, skunkit ja minkit ovat myös todella kiinnostavia mutta esimerkiksi minkkiä en hankkisi ennenkuin kokemusta haastavemmistakin freteistä löytyy eikä ennenkuin asustelen omakotitalossa johon freteille ja muille ölliäisille on mahdollista rakentaa kunnon ulkoaitaukset.


Onko Misla ollut sellainen kuin oletit, niin hyvässä kuin pahassakin?
- On, ja vielä paljon enemmänkin, hyvässä siis! Tähän asti Misla on ollut juuri sitä mitä koiralta haluan (okei, vieraita ihmisiä kohtaan neiti voisi olla hieman pidättyväisempi..) ja sen myötä olen myös rakastunut rotuun entistä enemmän. On mahtavaa seurata Mislan kasvua, ja vielä mahtavampaa ovat onnistumisentunteet koulutuksen ja arjen suhteen. Misla on paras!

Olet sanonut että pidät käärmeistä, mutta et voi sellaista ottaa. Niin mikset voi?
- Avokkini inhoaa/pelkää/kammoksuu/ällöää käärmeitä kuollakseen. Näiden karvaisten kanssa hän on antanut hyvin pitkälle periksi eikä sano mitään esimerkiksi tulevaisuuden frettihaaveista, mutta on kuitenkin tehnyt selväksi että sinä kauniina päivänä kun käärmeen tänne kiikutan, oli kyseessä sitten vaikka pieni ja viaton viljis, niin hän pakkaa kamansa ja lähtee. :D

Miten sinusta on tullut asenteeltasi frettiasioissa juuri tuollainen kuin olet? Miksi koet että se on juuri sinun tehtäväsi paasata asioista?
- En ainakaan toistaiseksi edusta mitään yhdistystä tai toimi sen kummemmin suuremmassa virassa tai tehtävässä, olen siis vain tavallinen pulliainen ja yksityishenkilö enkä toimi minkään järjestön tai yhdistyksen alaisuudessa. Maailmassa on paljon ihmisiä jotka elelevät hälläväliä -meiningillä, sen vuoksi maailmassa on pentutehtaita, turkistarhoja, frettifarmeja, eläinkauppoja ja niin edelleen. Jonkun tehtävä on paasata asioista ihmisille, ja koska itse pidän kirjoittamisesta, on tässä helppo tapa lyödä pari kärpästä yhdellä iskulla. Yksikin "valaistunut" ihminen on jo voitto, se on jälleen yksi pentu (lue:setelinippu) pois typerältä ja piittaamattomalta pimeältä kasvattajalta ja toisaalta taas yksi uusi harrastaja mukaan frettipiireihin. Kukaan ei ole minua nimennyt paasaamaan asioista, mutta pidän siitä ja vaikka haluan olla avuksi ihmisillekin, on kuitenkin frettien olojen parantaminen päätavoitteenani.

Ei ole montaakaan tyyppiä joka suhtautuu myös omien kuin muiden frettien hyvinvointiin noin vakavasti. Mistä suhtautumisesi johtuu?
- Hoidan omat frettini niin hyvin kuin vain on mahdollista, aikaa ja energiaa jää myös muiden valistamiseen ja tiedon esille tuomiseen. Itse kokemuksesta tiedän että freteistä ei turhan paljoa tietoa ole äidinkielellämme, joskus voi olla vaikeaa löytää vastausta ihan perusasioihinkin. Olen saanut paljon yhteydenottoja ihmisiltä joilla on ollut ongelmia frettiensä kanssa, olen nähnyt sellaista myös ominkin silmin ja koen että koska minulla ei "parempaakaan" tekemistä ole, niin voin hyvin pyöriä internetin ihmeellisessä maailmassa ja aiheuttaa pahennusta (tämä on jännä juttu, sillä 99% saamastani palautteesta on kyllä positiivista) ihmisissä. Kaikki aktiiviset frettiharrastajat ovat kiinnostuneita myös maailman muiden frettien hyvinvoinnista, mutta se on toinen asia että yrittääkö kukaan julkisesti tehdä asian eteen mitään.

Mitä eläimiä sinulla olisi tilalla, jos frettejä ei vois olla?
- Tjaa a. Haisunäätiä? Koiria? Toisaalta mikään eläin ei voi olla fretin veroinen tai kaltainen, joten vastaaminen on mahdotonta.

Mikset pidä kissoista? Olen muistaakseni lukenut jostain että vihaat kissoja. Miksi?  
- Viha on ehkä vähän turhan vahva sana, en suinkaan toivo että kaikki maailman kissat laitettaisiin rukkasiksi tai että niitä ei olisi olemassa lainkaan. En tule toimeen kissojen kanssa, jokaisella katilla on jotain minua vastaan ja ne katselevat minua aina murhaavasti. Eläinrakkaana ihmisenä olen kuitenkin ensimmäisenä käpälöimässä kavereiden luona heidän kissojaan, pidän monista kissoista yksilöinä mutta itselleni en kissaa ottaisi. En vain ole kissaihminen.

Onko koirat mielestäsi parempia eläimiä kuin kissat?
- Omasta mielestäni tietenkin kyllä, mutta olen enemmän koiraihminen kuin kissaihminen. On selvää, että koira ei sovi kaikille lemmikiski, sama pätee kissaan ja itse koen että kissa ei ihan itselleni sopivin lemmikki olisi.

Mitkä on sun pötköjen lempilelut ja leikit ihmisten kanssa? 
- Eeli tykkää palloista ja kaikesta "piikikkäästä", poitsun ehdoton lempilelu onkin vessaharja.. Veetin kanssa leikitään yleensä kutitteluleikkejä eli kädellä kutittelen pojun mahaa, se tarrailee käteen kevyesti kiinni hampaillaan. Veeti tykkää kuitenkin myös yhdestä vihreästä kalasta joka rahisee, se on ollut sillä pennusta asti, sekä onkileluista. Taavi tykkää pomppia lakanoiden päällä kun niitä heilutetaan ja vikeltää putkissa (vaikka se ei niihin melkein koskaan mahdu) ja Hatin mielestä ehdottomasti parhaita ovat onkilelut! Mitä enemmän niitä riuhtoo ja vetää, sitä hauskempaa pojulla on. :)

Mitä leluja/virikkeitä oot rakennellut itse?
- En ole rakentanut mitään. Ainakaan muistaakseni. :D
 
Miten usein pötkösi hengaavat koko asunnossa?
- Riippuu monesta asiasta, kuten siitä että kuinka siistiä kämpässä on. Viikottain, mutta joskus on mennyt muutamia viikkojakin niin etteivät fretit ole asunnon puolella vikeltäneet, joskus ne taas pääsevät joka päivä juoksemaan asuntoa ympäri. Parvekkeella fretit kuitenkin viettävät aikaa paljon, sillä parveke on frettiturvallinen ja raitis ilma tekee hyvää. ;)

Onko freteilläsi jotain persoonallisia mieltymyksiä? 
- Kyllä ja ei, kaikilta löytyy sama yhteinen mieltymys: nutriplus, jonka eteen ne ovat valmiita tekemään suurinpiirtein takaperinvoltteja. Eeli tykkää kaikesta piikikkäästä ja karheasta, meiltä löytyy muutama pieni kuminen piikkipallo joilla Eeli tykkää leikkiä, mutta muut eivät niistä juurikaan välitä. Lisäksi jo aiemmin kertomani vessaharja kuuluu tähän samaan kastiin. Taavi ja Hatti ovat vinkulelumaanikkoja, Hatilla varsinkin on tapana vinguttaa lelua niin kauan että se menee rikki. Hatin on lisäksi aivan pakko siirtää kaikki huoneemme tavarat terassimökeistä hiekkalaatikkoihin jonnekin aivan muualle kuin sinne missä niiden kuuluisi olla... Taavi rakastaa yli kaiken rajua niskalihahierontaa, Veetiltä ei juurikaan löydy mitään ihmeellistä mieltymystä, mutta poju on ehdottomasti freteistämme innokkain pusuttelija. :)

Nimeä sun lemppari ja inhokki koirarotuja ja perustele miksi näin? Tai sellaisia rotuja mitä voisit itsellesi hankkia ja mitä puolestaan et ikinä itsellesi ottaisi perheeseen!
- Riippuu paljon siitä että mihin tarkoitukseen koira on. Mislan hankin ajatuksella että haluan vain seurakoiran jonka kanssa lenkkeillä ja löhöillä kotona sohvalla ja käydä sillointällöin pyörähtämässä näyttelykehissä. Tietysti olin hurjan mieltynyt rotuunkin. Ajatus harrastuskoirastakin on välillä nostanut päätään, jolloin olen miettinyt lähinnä lk collieta, hollanninpaimenkoiraa, valkkaria ja belgianpaimenkoiraa. Pidän alkukantaisista roduista ja ällöksyn sen "toisen pään" rotuja, eli pieniä koiria kuten chihuahuoja, shih tzuja, tiibetinspanieleita, cavaliereja ja niin edelleen. En myöskään pidä snautsereista, karvattomista koirista, partakoirista... Uskon kuitenkin että seuraava koira tulee olemaan myös akita, mutta katsotaan, katsotaan. :) 

♥ Manta