tiistai 26. maaliskuuta 2013

Taistelu karvoja vastaan on tältä erää voitettu!

Woooohoo! Karvat luulivat olevansa minua ovelampia, mutta toisin kävi! Pojat ovat jo lähemmäs kahden kuukauden ajan tiputtaneet karvaa heikolla menestyksellä. Furminaattori on laulanut tuloksetta (karvaa on kyllä kertynyt, mutta mitään eroa ei ole havaittavissa) ja itse olen ollut tukehtumispisteessä kaikkien ympärillä leijailevien karvojen vuoksi kun Mislakin päätti hankkiutua jo osasta pentuturkistaan eroon.

Viimein toissapäivänä tajusin heittää furminaattorin nurkkaan ja nousta raavaasti käsipelillä karvoja vastaan. Alta puolessa tunnissa Taavista kuoriutui kalju lihava siskonmakkara, mutta voi herranjumala miten onnellinen reppana oli koko nyppimistuokion aikana! Kieli viuhui ilmassa ja poju tuhisi onnellisena ja pesi kättäni samalla kun nypin puimurin lailla karvoja pois. Mahtoivat kutittaa reppanaa! Karvaa jäi vielä vähän kaulaan, kylkiin, mahaan sekä persuksiin, mutta eivätköhän nekin siitä lähde kun aika vähän kuluu. Poikaparka näyttää nyt tosi onnettomalta, mutta tyvestä on tulossa jo hyvää vauhtia uutta karvaa enkä malta odottaa että Taavin upea tumma kesälook on taas valmis. ♥ 


Veetille olin jo aikaisemmin saanut aikaiseksi pälvikaljun. Veetiparka häpeili sitä aluksi kovin ja oli hiukan suivaantunut minulle, mutta on kuitenkin onneksi viimein ymmärtänyt että pälvikalju on askel lähemmäs hänen tulista ja tummaa kesätyyliään. Eilen päätin kokeilla että lähtisikö Veetinkin talvikarva jo suosiolla pois, ja lähtihän se! Veeti ei muiden frettien tapaan tykännyt hommasta laisinkaan, mutta pysyi vitamiinitahnan kanssa tyytyväisenä operaation ajan. Veeti on hurjan hauskan näköinen näin puolikarvattomana, Veeti on pojistamme pienin ja näyttääkin onnettomalta rääpäleeltä ilman turkkiaan.

Eelin ja Hatin turkit eivät olleet oikein minkäänlaisella lähtemismielentilalla, Hatilta sain nypittyä takapäästä jonkin verran karvaa mutta täytyy odottaa että uutta karvaa on kasvanut hiukan enemmän, jolloin nyppiminen on helpompaa ja mukavampaa fretille. Olen kyllä onnellinen että tämä vihdoinkin tapahtuu, saa karvat jaloista ja sirnaimista pois pyörimästä. Itseasiassa karvoille on mahdollisesti jotain käyttöäkin, mutta siitä lisää myöhemmin... :)


Oikealla alhaalla olevasta kuvasta huomaa kuinka uutta päällikarvaa kavaa jo kohvaa vauhtia (mustat pienet sänkikarvat).
Vasemmalla alhaalla Taavin "älä prkl vie mun kanankaulaa! O_O" -ilme.. :D

Fretit ovat olleet kovin flunssaisia viimeaikoina. Kaikkien nenät ja silmät vuotavat ja aivastuksia kuuluu vähä väliä. Ruoka ja juoma kuitenkin maittaa paremmin kuin hyvin ja kaikki jaksavat leikkiä ja touhottaa, joten en ole pojista huolissani. Väänsin lattialämmöt täpöille jotta maan tasalla olevat pedit ja viltit olisivat vielä hieman lämpimämpiä, eli ihan tarkkailumeiningillä mennään vielä ainakin toistaiseksi. Flunssa juontaa todennäköisesti juurensa minun alkukuussa sairastamastani influenssasta, jonka jälkeen koira pärski pari viikkoa ja nyt on sitten näätien vuoro. Tympeä tauti, mutta onneksi helppo pitää kurissa.

Veetin kynsikin alkaa parantumaan, synttäripäivänään reppanan kynsi oli jäänyt kiinni yhteen pyyhkeeseen joka pojilla on ollut aina. Mennessäni tekemään nukkumaanmenopuuhia frettihuoneeseen, huomasin että pyyhe ja lattia ja terassimökin rappuset olivat aivan veressä. Siinä sitten etsimään "syyllistä", ja Veetirukalta oli repeytynyt, onneksi se ei ollut lähtenyt aivan irti eikä poika aristellut varvasta kauheasti. Sain putsata ja desinfioida kynnen rauhassa eikä Veeti näyttänyt ontuvankaan, joten päätin seurailla tilannetta. Kynsi onneksi lähti paranemaan eikä tulehduksen merkkejä ollut, joten ei tarvinnut lähteä lekurille! Mutta kaikkea sitä kanssa, ihan viimeisenä olisin osannut odottaa että joku saa tuohon pyyhkeeseen kyntensä revittyä mutta näiden kanssa kaikki on mahdollista. Onneksi ei käynyt pahemmin, pahimmassa tapauksessa koko kynsi olisi voinut lähteä irti.


Loppuviikosta meillä on mukavasti tekemistä, kun ystäväni naarasfretti tulee meille hetkeksi "lomailemaan". Typy ei ole nähnyt muita frettejä sen jälkeen kun se on kasvattajalta lähtenyt, joten saas nähdä millainen reaktio sieltä tulee! Itselläni on koko pääsiäinen töitä, mutta onneksi saa tehdä jotain muutakin sillä perjantaina suuntaamme Mislan kanssa mätsäreihin Isokyröön!

♥ Manta  

6 kommenttia:

Syanidi kirjoitti...

Etkä oo tosissas! En edes lukenu loppuun kun pääsin tuohon "karvoille on mahdollisesti jotain käyttöäkin.." lauseeseen, koska mä oon sullonut noita irtokarvoja jo pidemmän aikaa purkkiin säästöön :DD En siis olekaan ainoa sekopää!

mantu kirjoitti...

Hahah joo, mä oon säilönyt niitä ihan ensimmäisestä talvesta asti! x) Nyt niitä on about pari litraa kiinteäksi puristettuna :D

Henna & Konna kirjoitti...

Eihän meidän Haisulin turkkia voi edes verrata sun pötköjen puuhkiin! Puolta ohkasempi on jo nyt, vaikka karvaa on tippunut vasta n. puoltoista viikkoa! Konna on ollut tähän kevääseen asti aina sisällä ja raakaruokailutottumuksetkin vasta alussa, olisko näillä asiaan vaikutusta.. Meillä kans furminaattori laulaa usein ja on kyllä aivan huippu keksintö!! Konnalle sattu pentuna pieni tapaturma, liukastu vähän hypätessään. Kiljahti ja ontui takatassuaan vähän aikaa. Varvas oli turvonnut ja siihen tuli mustelma, mut ihan hyvin rupes kävelemään kun selvis säikähdyksestään. Lääkäriltä ohje että ei tartte tulla kuvauttamaan, seurailkaa kotona. Nykyään se varvas vähän harottaa ulos päin, mut ei haittaa menoa yhtään. Tää on ainut tapaturma toistaseks ja ikää ihan kohta 12 kk, eli helpolla on päästy! Hyvä kirjotus sulta ja nuo kuvat ihan parhaita, saa uutta ulottuvuutta näihin karva-asioihin :)

mantu kirjoitti...

Meillä oli kyllä tosi upeat talviturkit kaikilla muilla paitsi Hatilla, mutta pojat toisaalta viettivät paljon aikaa yli -10'C pakkasissakin että sillä lienee osansa asiaan. :) Mä toivoin että nämä olisivat tiputtaneet karvansa paljon nopeammin, ärsyttävää tälläinen hidas ja piinallinen karvanlähtö kun karvoja on joka paikassa eikä loppua näy!

Saattaa olla että Konnan varvas murtui jos se jäi harottamaan, hyvä kuitenkin että parantui itsellään eikä tarvinut esim. amputoida varvasta. :)

Kiitos kovasti! Ja toivottavasti noista kuvista tosiaan saa vähän osviittaa siitä millaista se karvanlähtö on, näkyy sitä monen kummeksumaa hilsettäkin parissa kuvassa. :)

Syanidi kirjoitti...

Hahaa voi hitto, mulla ei oo läheskään yhtä paljoa vaikka tuolla purkissa on Doussinkin karvoja säilöttynä :DD Pitää varmaan ainakin ens talven yli vielä oottaa että niitä on tarpeeks x)

henna & konna kirjoitti...

juu, niin minäkin vähän arvelin että murtuma siihen varppiin varmaan tuli..mut ei sitä tosiaan huomaa ellei osaa kattoo tarkasti esim. kun ukko köllöttää selällään sylissä. Nyt minäkin kokeilin tuota turkin nyppimistä ja silleen irtos kyllä aika läjä, otus nautti nutriplussaa sen ajan :)

Lähetä kommentti