perjantai 29. maaliskuuta 2013

Mislan näyttelyura korkattu!

Viimeviikon sunnuntaina olimme Mislan ihka ensimmäisissä mätsäreissä (kyllä, onhan nekin näyttelyt!) Kurikassa. Näyttelypaikkana toimi Kauppilan tallin maneesi, johon hyvänkokoinen väkijoukko mahtui moitteetta. Kehiä oli vain kaksi, joka ei meitä niinkään haitannut sillä pennut olivat vuorossa ensimmäisenä, mutta viimeisten luokkien osallistujat olivat ilmeisesti joutuneet odottelemaan pidemmän tovin omaa vuoroaan. 

Aamu alkoi tyypillisesti. Olin edeltävän yön töissä ja sain nukuttua ruhtinaalliset kaksi tuntia ennenkuin herätyskello soi ja ystäväni yritti soittaa minua hereille. Sain kuin sainkin itseni sängystä ylös ja näätien tsekkauksen jälkeen piti ruveta pussittamaan Mislalle herkkuja mukaan mätsäriin. Olin valinnut meille herkuiksi broilerin sydämiä, koska ne ovat Mislan suurta herkkua jota ei kuitenkaan liian usein ole tarjolla. Noh, sulanut pötkö oli tietenkin niin paineistettu että kun siihen ensimmäisen viillon pökkäsin saksilla, lentelivät sydämet pitkin pitäjää ja Misla sai heti esimakua tulevasta oltuaan kärppänä paikalla kun sydämiä tipahteli tiskipöydäl lattialle. Sain kuitenkin silmät ristissä puolitettua ja pussitettua symet, sitten vaan rokotuskortti ja kamera laukkuun ja menoksi!

Lähdettiin ajoissa liikenteeseen, Mislan automatka sujui todella hyvin vähän pidemmästä matkasta huolimatta! Yleensä neiti on kärsinyt matkapahoinvoinnista, mutta nyt ei oksua ollut tullut kummallakaan matkalla. :) Pääsimme perille hiukan etuajassa, Mislan täytyi heti ensitöikseen olla ärsyttävä nulikka ja räkyttää hevosille ja toisille koirille ja hetken sai hävetä, mutta onneksi räksytys loppui pian kun päästiin ilmoittautumaan ja maneesiin sisään rauhoittumaan. Hevosen paska oli kovasti Mislan mieleen, pihalla ollessamme ei tarvinut kun selkänsä kääntää kun koira oli jo tonkimassa maasta noita ihania "herkkuja"..

Kuva © Veera Antila

Numeromme oli 3, eli olimme ihan alkupääs. Ennen kehää käytiin ottamassa vähän (okei, tosi paljon ja monta kertaa koska allekirjoittanut oli niin paineissa) tatsia ja ravailemassa kehässä, Misla ei kauheasti välittänyt muista koirista kun oli niin broiskun sydänten lumoissa ja ravailikin tosi hienosti! Ei mennyt aikaakaan kun kehät alkoivat ja tuli meidän vuoromme, meitä vastassa oli kehässä samanikäinen, jonkin sortin mastiffi Manta (kieltämättä hyvän nimen oli omistaja koiralleen valinnut! ;). Misla otti hieman pomppuja mutta ravasi muuten oikein mallikkaasti ja seisoikin ihan nätisti. Neiti antoi myös tuomarin kopeloida itseään hyvin ja nuolikin innoissaan tuomarin naamaa, mikä ei onneksi näyttänyt tuomaria haittaavan. :D Vastus oli kova ja esiintyi myös hienosti mutta Misla nappasi punaisen nauhan, jee! Siirryttiin sivuun odottelemaan että päästään punaisten kehään, siinä muiden koirien ihailun lomassa kerkesi itsekin bongata pari tuttua ja vaihdella kuulumisia.

Punaisten kehässä oli todella monta taitavaa pentua, edellämme kipitti chihuahua jonka vuoksi sai välillä vähän kikkailla ettei mennä toisen päälle mutta jotta pysyttäisiin kuitenkin vauhdissa, tosi hienosti se silti meni emmekä tippuneet vielä ensimmäisissä satseissa! Kun porukasta oli suunnilleen puolet jäljellä, juostiin vielä ja seisoskeltiin. Misla otti taas pari pomppua mutta oli muuten todella nätisti ja seisoi hienosti kun tuomari katsoi. Sitten ruvettiinkin taas tiputtelemaan koirakkoja. Tuomari katsoo... Misla seisoo nätisti. Tuomari katselee muita koiria ja kaikki seisovat hienosti paikallaan... Sitten katse kääntyy taas Mislaan ja neiti ottaa muutamia sivuaskeleita eikä enää ole asennossa. Tuomari suuntaa samantien luoksemme ja kiittää tältä erää, harmi!

Sijoitusta ei siis tullut mutta eipä sitä lähdetty ekoista mätsäreistä hakemaankaan, vaan kokemusta ja varmuutta jatkoa varten. Sain olla hurjan ylpeä Mislasta ja turhaan pelkäsin monta viikkoa tuota päivää, jonka jälkeen rupesin odottamaan seuraavaa, eli tämänpäiväistä koitosta kahta kauheammin!


Kuvat 1, 2 ja 3 © Veera Antila

Tänään käytiin siis pyörähtämässä mätsäreissä Isokyrössä. Jälleen lähdettiin matkaan aamusella, mutta onneksi sain viimeyönä nukkua hiukan enemmän kuin viikko takaperin. Olimme taas hyvissä ajoin paikalla, näyttelypaikkana tällä kertaa Mäkelän ratsastustallin maneesi. Pohja tuolla oli omasta mielestäni melko paljon huonompi kuin edellisessä mätsärissä, se oli kovin pehmeä ja epätasainen ja välillä harjoitellessamme pelkäsin oikeasti että paskon nilkkani kun yhtäkkiä maa olikin paljon matalemmalla kuin äsken.

Treenailtiin taas kovasti ennen kehää, jostain syystä Misla jämähti paikoilleen aina kehän tietyllä sivulla, johon heijastui aurinko maneesin ikkunoista. En siis tiedä häikäisikö se koiraa vai mitä se teki, mutta onneksi kehä vaihdettiin toiseen joten ei tarvinnut jäädä sitä murehtimaan liiaksi. :D Tällä kertaa olin ottanu Mislalle oman nylonhäkin mukaan jotta sain pökättyä sen välillä sinne että itse pystyin istuskelemaan ja ihmettelemään maailman menoa ja napsimaan muutamia kuvia. Misla käyttäytyi häkissään oikein hyvin, mitä nyt välillä tyypilliseen tapaansa egoili lähettyvillä oleville koirille

Numeromme oli taas maaginen kolmonen (no, tässä tapauksessa 303), eli ei päästiin aika pian näyttämään "taitomme" kun kehät alkoivat. Meitä vastassa oli todella hieno ja hyvin esiintyvä, 4kk ikäinen pieni blue merle pentu, johon kiinnitin huomiota jo aiemmissa näyttelyissä. Ajattelin heti että takkiin tulee, kehäkään ei sitten mennyt ihan putkeen kun Misla otti välillä pomppua ja kun miestuomari yritti katsoa hampaita, ei Misla halunnut (tai kerennyt...) niitä näyttämään kun sillä oli niin kova kiire änkeä miehen syliin ja nuolla naamaa puhtaaksi.. Mutta noh, lisää harjoitusta niin eiköhän se siitä ala luonnistua! Ja olen kuitenkin iloinen että Misla ennemmin rakastaa tuomaria kuin se että se arkailisi.

Kaikesta perseilystä huolimatta saatiin punainen nauha, joka oli mielestäni enemmänkin vispipuuron kuin punaisen värinen.. Mutta olin positiivisesti yllättynyt enkä siis valittanut tuomarin valinnasta! Tosin rupesin murehtimaan enemmän tulevaa punaisten kehää kun edellinen meni omasta mielestäni niin puihin, vaikka siinäkin toki hienot hetkensä olikin! Punaisten kehää odotellessa Misla sai natustaa palkintotikkuaan näyttelyhäkissään ja itse kävin räpsimässä pari (kamalaa) kuvaa satunnaisista koirista. On vielä vakavasti harkinnan alla että kehtaako noita, tai Kurikan mätsäreistä otettuja kuvia edes laittaa mihinkään...

Punaisten kehä alkoi pikemmin kuin uskalsin odottaakaan. Vaikka tuomari juoksuttikin koiria tosi paljon ja koirat olivat kehässä ainakin kaksi kertaa pidempään kuin edellisessä mätsärissä, niin aika tuntui silti menevän hurjan nopeasti. Punaisen nauhan saaneista suurin osa käyttäytyi oikein mallikkaasti ja ravasivat ja seisoivat hienosti, vaikkakin pennuille tyypillistä pientä säheltämistä näytti olevan ilmassa. :) Mislakin oli paljon rauhallisemmin kuin ensimmäisessä kehässä eikä kiinnittänyt muihin koiriin lainkaan huomiota! Sitten tapahtui kuitenkin jotain kamalaa joka aiheutti minulle suunnilleen paniikkireaktion.. En saanut kaivettua kivipiiroja taskussani olevasta pussista!! Mislalla alkoi mennä hermot kun se ei saanut palkintoa hienosta käytöksestään ja seisomisen kanssa tuli hiukan ongelmia. Lopuksi kaivoin koko pussin esiin ja onneksi se riitti pitämään Mislan mielenkiinnon loppuun saakka!

En ollut yhtään seurannut että mitä koirakoita oli jo kiitetty ja lähetetty pois, kuulin kuitenkin pussin kanssa panikoidessani ja yrittäessäni seisottaa koiraa, kun tuomari sanoi takana tulevalle koirakolle että "ja te tulitte sitten neljänneksi..", silloin heräsin todellisuuteen ja tajusin että saatiin ilmeisesti ainakin jonkinmoinen sijoitus! Misla oli edelleen tyytymätön siihen ettei saanut mitään vastineeksi "kovasta" uurastuksestaan, joten seisominen alkoi haparoida, mutta sijoituttiin silti kolmansiksi! Jippii!!
 

Mutta, nyt ollaan taas paria kokemusta rikkaampia ja ei mene kauaakaan kun ruvetaan valloittamaan vähän isompia kehiä. :) Onnittelut kaikille muillekin samoissa mätsäreissä sijoittuneille!

♥  Manta

8 kommenttia:

Asta kirjoitti...

Hienostihan se on mennyt! Mää en ymmärrä just mikä tuossa on kun mätsärissä ei ikinä saa niitä nameja kaivettua pussista :D

sanna kirjoitti...

Loistavaa, onnea!

Tulevaisuuden varalle, voitte mennä ohitse sisäkautta jos edellä oleva koira menee hitaasti. Kunhan palaatte samaan paikkaan, mistä lähdittekin, kun seisotus jälleen alkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Misla on niin kaunis pentu! Ja todella hienoa, että ekat mätsärit sujuivat noinkin hyvin, hienoa Misla :)

Oona kirjoitti...

Harvoin sitä ekoissa mätsäreissä BIS kehään pääsee (toisin kuin nimimerkki...), jo punaiseen nauhaan saa olla tosi tyytyväinen! Paljon vaan harjotusta ja koiraa pitää muistaa palkata ruhtinaallisesti, tuli mikä tahansa tulos. Se on kuitenkin parhaansa tehnyt :) Ja iloinen ja avoin koira on aina 100 kertaa parempi, kuin arkajalka! Tuomarit arvostaa sitä, että koira nauttii kehästä olosta ja esiintymisestä. Siitä se lähtee, me toivotetaan onnea tuleviin mätsäreihin/näyttelyihin!

mantu kirjoitti...

Asta: Jep! Odotin jotain katastrofin kaltaista, mutta onneksi sai yllättyä positiivisesti. :D Kaippa sitä on tullut jotain tehtyä oikein tuon piskin kanssa :) Ja joo en tajua miten noi namit tuottaa niin paljon ongelmia, ei jaksaisi taskun kangastakaan kuitenkaan uhrata. :D

sanna: Kiitos! Mä en tuosta sisäkautta ohittelusta perusta kun se on mielestäni töykeää, oon hoitanut asian niin että teen vaan vähän pidempiä uria ja toivon että pienen koiran omistaja ei ole mikään taliaivo vaan tajuaa vastaavasti tehdä sitten hiukan pienempää ympyrää koiransa kanssa :D

Anonyymi: Kiitos paljon! Misla on tosiaan kasvanut hienosti, saa nähdä millainen kaunotar siitä vielä kehittyy kun tuota ikää vaan tulee lisää. :)

Oona: Joo ja ei meillä tavoitteena mitkään BIS kehät ole vielä aikoihin, olen aivan tajuttoman tyytyväinen jo siihen että nyt parissa ekoissa mätsäreissä tuo on käyttäytynyt fiksusti ja molemmilla kerroilla ollaan oltu 'vastustajaa' parempia vaikkei aiempaa kokemusta olekaan ollut. :)
Kiitos paljon, menestyksekätä kevättä teillekin!

Karoliina kirjoitti...

Heippa! :-) Mulla ois "Viisi kesäkuvaa" -haaste sinulle, toivottavasti et ole saanut haastetta aiemmin!

Haaste löytyy täältä: http://judiponi.blogspot.fi/2013/03/viisi-kesakuvaa-haaste.html

Jossu kirjoitti...

Moikka. Mä törmäsin just äsken yhteen kivaan frettipostauksen ja aloin nyt sit ihan vakavasti miettiä et josko hankkisin meille fretin. Kuinka vaikeeta niiden hoitaminen ja ruokkiminen on? Ja mistä mun kannattais alkaa sitä frettiä kysellä? :>

mantu kirjoitti...

Kiitokset Karoliinalle haasteesta. :) Pyrin toteuttamaan sen tässä lähiaikoina.

Jossu, suosittelen sinua lukemaan nuo "fretti-info" -gadgetin alta löytyvät postaukset. Niistä pitäisi saada aika realistinen kuva siitä millaisia fretit ovat lemmikkieläimenä.

Tiivistettynä kuitenkin sen verran että seurallisuudeltaan fretti vastaa koiraa, mutta käy kuitenkin kissan tavoin asioillaan hiekkalaatikolla. Puremis- ja sisäsiisteyskoulutukseen täytyy panostaa paljon pentuaikana, toiset fretit purevat enemmän kuin toiset ja toiset paskovat enemmän lattialle kuin toiset. Suosittelen sinua kääntymään Suomen Frettiliiton (http://frettiliitto.fi) hyväksymien kasvattajien puoleen.

Lähetä kommentti