perjantai 29. maaliskuuta 2013

Mislan näyttelyura korkattu!

Viimeviikon sunnuntaina olimme Mislan ihka ensimmäisissä mätsäreissä (kyllä, onhan nekin näyttelyt!) Kurikassa. Näyttelypaikkana toimi Kauppilan tallin maneesi, johon hyvänkokoinen väkijoukko mahtui moitteetta. Kehiä oli vain kaksi, joka ei meitä niinkään haitannut sillä pennut olivat vuorossa ensimmäisenä, mutta viimeisten luokkien osallistujat olivat ilmeisesti joutuneet odottelemaan pidemmän tovin omaa vuoroaan. 

Aamu alkoi tyypillisesti. Olin edeltävän yön töissä ja sain nukuttua ruhtinaalliset kaksi tuntia ennenkuin herätyskello soi ja ystäväni yritti soittaa minua hereille. Sain kuin sainkin itseni sängystä ylös ja näätien tsekkauksen jälkeen piti ruveta pussittamaan Mislalle herkkuja mukaan mätsäriin. Olin valinnut meille herkuiksi broilerin sydämiä, koska ne ovat Mislan suurta herkkua jota ei kuitenkaan liian usein ole tarjolla. Noh, sulanut pötkö oli tietenkin niin paineistettu että kun siihen ensimmäisen viillon pökkäsin saksilla, lentelivät sydämet pitkin pitäjää ja Misla sai heti esimakua tulevasta oltuaan kärppänä paikalla kun sydämiä tipahteli tiskipöydäl lattialle. Sain kuitenkin silmät ristissä puolitettua ja pussitettua symet, sitten vaan rokotuskortti ja kamera laukkuun ja menoksi!

Lähdettiin ajoissa liikenteeseen, Mislan automatka sujui todella hyvin vähän pidemmästä matkasta huolimatta! Yleensä neiti on kärsinyt matkapahoinvoinnista, mutta nyt ei oksua ollut tullut kummallakaan matkalla. :) Pääsimme perille hiukan etuajassa, Mislan täytyi heti ensitöikseen olla ärsyttävä nulikka ja räkyttää hevosille ja toisille koirille ja hetken sai hävetä, mutta onneksi räksytys loppui pian kun päästiin ilmoittautumaan ja maneesiin sisään rauhoittumaan. Hevosen paska oli kovasti Mislan mieleen, pihalla ollessamme ei tarvinut kun selkänsä kääntää kun koira oli jo tonkimassa maasta noita ihania "herkkuja"..

Kuva © Veera Antila

Numeromme oli 3, eli olimme ihan alkupääs. Ennen kehää käytiin ottamassa vähän (okei, tosi paljon ja monta kertaa koska allekirjoittanut oli niin paineissa) tatsia ja ravailemassa kehässä, Misla ei kauheasti välittänyt muista koirista kun oli niin broiskun sydänten lumoissa ja ravailikin tosi hienosti! Ei mennyt aikaakaan kun kehät alkoivat ja tuli meidän vuoromme, meitä vastassa oli kehässä samanikäinen, jonkin sortin mastiffi Manta (kieltämättä hyvän nimen oli omistaja koiralleen valinnut! ;). Misla otti hieman pomppuja mutta ravasi muuten oikein mallikkaasti ja seisoikin ihan nätisti. Neiti antoi myös tuomarin kopeloida itseään hyvin ja nuolikin innoissaan tuomarin naamaa, mikä ei onneksi näyttänyt tuomaria haittaavan. :D Vastus oli kova ja esiintyi myös hienosti mutta Misla nappasi punaisen nauhan, jee! Siirryttiin sivuun odottelemaan että päästään punaisten kehään, siinä muiden koirien ihailun lomassa kerkesi itsekin bongata pari tuttua ja vaihdella kuulumisia.

Punaisten kehässä oli todella monta taitavaa pentua, edellämme kipitti chihuahua jonka vuoksi sai välillä vähän kikkailla ettei mennä toisen päälle mutta jotta pysyttäisiin kuitenkin vauhdissa, tosi hienosti se silti meni emmekä tippuneet vielä ensimmäisissä satseissa! Kun porukasta oli suunnilleen puolet jäljellä, juostiin vielä ja seisoskeltiin. Misla otti taas pari pomppua mutta oli muuten todella nätisti ja seisoi hienosti kun tuomari katsoi. Sitten ruvettiinkin taas tiputtelemaan koirakkoja. Tuomari katsoo... Misla seisoo nätisti. Tuomari katselee muita koiria ja kaikki seisovat hienosti paikallaan... Sitten katse kääntyy taas Mislaan ja neiti ottaa muutamia sivuaskeleita eikä enää ole asennossa. Tuomari suuntaa samantien luoksemme ja kiittää tältä erää, harmi!

Sijoitusta ei siis tullut mutta eipä sitä lähdetty ekoista mätsäreistä hakemaankaan, vaan kokemusta ja varmuutta jatkoa varten. Sain olla hurjan ylpeä Mislasta ja turhaan pelkäsin monta viikkoa tuota päivää, jonka jälkeen rupesin odottamaan seuraavaa, eli tämänpäiväistä koitosta kahta kauheammin!


Kuvat 1, 2 ja 3 © Veera Antila

Tänään käytiin siis pyörähtämässä mätsäreissä Isokyrössä. Jälleen lähdettiin matkaan aamusella, mutta onneksi sain viimeyönä nukkua hiukan enemmän kuin viikko takaperin. Olimme taas hyvissä ajoin paikalla, näyttelypaikkana tällä kertaa Mäkelän ratsastustallin maneesi. Pohja tuolla oli omasta mielestäni melko paljon huonompi kuin edellisessä mätsärissä, se oli kovin pehmeä ja epätasainen ja välillä harjoitellessamme pelkäsin oikeasti että paskon nilkkani kun yhtäkkiä maa olikin paljon matalemmalla kuin äsken.

Treenailtiin taas kovasti ennen kehää, jostain syystä Misla jämähti paikoilleen aina kehän tietyllä sivulla, johon heijastui aurinko maneesin ikkunoista. En siis tiedä häikäisikö se koiraa vai mitä se teki, mutta onneksi kehä vaihdettiin toiseen joten ei tarvinnut jäädä sitä murehtimaan liiaksi. :D Tällä kertaa olin ottanu Mislalle oman nylonhäkin mukaan jotta sain pökättyä sen välillä sinne että itse pystyin istuskelemaan ja ihmettelemään maailman menoa ja napsimaan muutamia kuvia. Misla käyttäytyi häkissään oikein hyvin, mitä nyt välillä tyypilliseen tapaansa egoili lähettyvillä oleville koirille

Numeromme oli taas maaginen kolmonen (no, tässä tapauksessa 303), eli ei päästiin aika pian näyttämään "taitomme" kun kehät alkoivat. Meitä vastassa oli todella hieno ja hyvin esiintyvä, 4kk ikäinen pieni blue merle pentu, johon kiinnitin huomiota jo aiemmissa näyttelyissä. Ajattelin heti että takkiin tulee, kehäkään ei sitten mennyt ihan putkeen kun Misla otti välillä pomppua ja kun miestuomari yritti katsoa hampaita, ei Misla halunnut (tai kerennyt...) niitä näyttämään kun sillä oli niin kova kiire änkeä miehen syliin ja nuolla naamaa puhtaaksi.. Mutta noh, lisää harjoitusta niin eiköhän se siitä ala luonnistua! Ja olen kuitenkin iloinen että Misla ennemmin rakastaa tuomaria kuin se että se arkailisi.

Kaikesta perseilystä huolimatta saatiin punainen nauha, joka oli mielestäni enemmänkin vispipuuron kuin punaisen värinen.. Mutta olin positiivisesti yllättynyt enkä siis valittanut tuomarin valinnasta! Tosin rupesin murehtimaan enemmän tulevaa punaisten kehää kun edellinen meni omasta mielestäni niin puihin, vaikka siinäkin toki hienot hetkensä olikin! Punaisten kehää odotellessa Misla sai natustaa palkintotikkuaan näyttelyhäkissään ja itse kävin räpsimässä pari (kamalaa) kuvaa satunnaisista koirista. On vielä vakavasti harkinnan alla että kehtaako noita, tai Kurikan mätsäreistä otettuja kuvia edes laittaa mihinkään...

Punaisten kehä alkoi pikemmin kuin uskalsin odottaakaan. Vaikka tuomari juoksuttikin koiria tosi paljon ja koirat olivat kehässä ainakin kaksi kertaa pidempään kuin edellisessä mätsärissä, niin aika tuntui silti menevän hurjan nopeasti. Punaisen nauhan saaneista suurin osa käyttäytyi oikein mallikkaasti ja ravasivat ja seisoivat hienosti, vaikkakin pennuille tyypillistä pientä säheltämistä näytti olevan ilmassa. :) Mislakin oli paljon rauhallisemmin kuin ensimmäisessä kehässä eikä kiinnittänyt muihin koiriin lainkaan huomiota! Sitten tapahtui kuitenkin jotain kamalaa joka aiheutti minulle suunnilleen paniikkireaktion.. En saanut kaivettua kivipiiroja taskussani olevasta pussista!! Mislalla alkoi mennä hermot kun se ei saanut palkintoa hienosta käytöksestään ja seisomisen kanssa tuli hiukan ongelmia. Lopuksi kaivoin koko pussin esiin ja onneksi se riitti pitämään Mislan mielenkiinnon loppuun saakka!

En ollut yhtään seurannut että mitä koirakoita oli jo kiitetty ja lähetetty pois, kuulin kuitenkin pussin kanssa panikoidessani ja yrittäessäni seisottaa koiraa, kun tuomari sanoi takana tulevalle koirakolle että "ja te tulitte sitten neljänneksi..", silloin heräsin todellisuuteen ja tajusin että saatiin ilmeisesti ainakin jonkinmoinen sijoitus! Misla oli edelleen tyytymätön siihen ettei saanut mitään vastineeksi "kovasta" uurastuksestaan, joten seisominen alkoi haparoida, mutta sijoituttiin silti kolmansiksi! Jippii!!
 

Mutta, nyt ollaan taas paria kokemusta rikkaampia ja ei mene kauaakaan kun ruvetaan valloittamaan vähän isompia kehiä. :) Onnittelut kaikille muillekin samoissa mätsäreissä sijoittuneille!

♥  Manta

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Taistelu karvoja vastaan on tältä erää voitettu!

Woooohoo! Karvat luulivat olevansa minua ovelampia, mutta toisin kävi! Pojat ovat jo lähemmäs kahden kuukauden ajan tiputtaneet karvaa heikolla menestyksellä. Furminaattori on laulanut tuloksetta (karvaa on kyllä kertynyt, mutta mitään eroa ei ole havaittavissa) ja itse olen ollut tukehtumispisteessä kaikkien ympärillä leijailevien karvojen vuoksi kun Mislakin päätti hankkiutua jo osasta pentuturkistaan eroon.

Viimein toissapäivänä tajusin heittää furminaattorin nurkkaan ja nousta raavaasti käsipelillä karvoja vastaan. Alta puolessa tunnissa Taavista kuoriutui kalju lihava siskonmakkara, mutta voi herranjumala miten onnellinen reppana oli koko nyppimistuokion aikana! Kieli viuhui ilmassa ja poju tuhisi onnellisena ja pesi kättäni samalla kun nypin puimurin lailla karvoja pois. Mahtoivat kutittaa reppanaa! Karvaa jäi vielä vähän kaulaan, kylkiin, mahaan sekä persuksiin, mutta eivätköhän nekin siitä lähde kun aika vähän kuluu. Poikaparka näyttää nyt tosi onnettomalta, mutta tyvestä on tulossa jo hyvää vauhtia uutta karvaa enkä malta odottaa että Taavin upea tumma kesälook on taas valmis. ♥ 


Veetille olin jo aikaisemmin saanut aikaiseksi pälvikaljun. Veetiparka häpeili sitä aluksi kovin ja oli hiukan suivaantunut minulle, mutta on kuitenkin onneksi viimein ymmärtänyt että pälvikalju on askel lähemmäs hänen tulista ja tummaa kesätyyliään. Eilen päätin kokeilla että lähtisikö Veetinkin talvikarva jo suosiolla pois, ja lähtihän se! Veeti ei muiden frettien tapaan tykännyt hommasta laisinkaan, mutta pysyi vitamiinitahnan kanssa tyytyväisenä operaation ajan. Veeti on hurjan hauskan näköinen näin puolikarvattomana, Veeti on pojistamme pienin ja näyttääkin onnettomalta rääpäleeltä ilman turkkiaan.

Eelin ja Hatin turkit eivät olleet oikein minkäänlaisella lähtemismielentilalla, Hatilta sain nypittyä takapäästä jonkin verran karvaa mutta täytyy odottaa että uutta karvaa on kasvanut hiukan enemmän, jolloin nyppiminen on helpompaa ja mukavampaa fretille. Olen kyllä onnellinen että tämä vihdoinkin tapahtuu, saa karvat jaloista ja sirnaimista pois pyörimästä. Itseasiassa karvoille on mahdollisesti jotain käyttöäkin, mutta siitä lisää myöhemmin... :)


Oikealla alhaalla olevasta kuvasta huomaa kuinka uutta päällikarvaa kavaa jo kohvaa vauhtia (mustat pienet sänkikarvat).
Vasemmalla alhaalla Taavin "älä prkl vie mun kanankaulaa! O_O" -ilme.. :D

Fretit ovat olleet kovin flunssaisia viimeaikoina. Kaikkien nenät ja silmät vuotavat ja aivastuksia kuuluu vähä väliä. Ruoka ja juoma kuitenkin maittaa paremmin kuin hyvin ja kaikki jaksavat leikkiä ja touhottaa, joten en ole pojista huolissani. Väänsin lattialämmöt täpöille jotta maan tasalla olevat pedit ja viltit olisivat vielä hieman lämpimämpiä, eli ihan tarkkailumeiningillä mennään vielä ainakin toistaiseksi. Flunssa juontaa todennäköisesti juurensa minun alkukuussa sairastamastani influenssasta, jonka jälkeen koira pärski pari viikkoa ja nyt on sitten näätien vuoro. Tympeä tauti, mutta onneksi helppo pitää kurissa.

Veetin kynsikin alkaa parantumaan, synttäripäivänään reppanan kynsi oli jäänyt kiinni yhteen pyyhkeeseen joka pojilla on ollut aina. Mennessäni tekemään nukkumaanmenopuuhia frettihuoneeseen, huomasin että pyyhe ja lattia ja terassimökin rappuset olivat aivan veressä. Siinä sitten etsimään "syyllistä", ja Veetirukalta oli repeytynyt, onneksi se ei ollut lähtenyt aivan irti eikä poika aristellut varvasta kauheasti. Sain putsata ja desinfioida kynnen rauhassa eikä Veeti näyttänyt ontuvankaan, joten päätin seurailla tilannetta. Kynsi onneksi lähti paranemaan eikä tulehduksen merkkejä ollut, joten ei tarvinnut lähteä lekurille! Mutta kaikkea sitä kanssa, ihan viimeisenä olisin osannut odottaa että joku saa tuohon pyyhkeeseen kyntensä revittyä mutta näiden kanssa kaikki on mahdollista. Onneksi ei käynyt pahemmin, pahimmassa tapauksessa koko kynsi olisi voinut lähteä irti.


Loppuviikosta meillä on mukavasti tekemistä, kun ystäväni naarasfretti tulee meille hetkeksi "lomailemaan". Typy ei ole nähnyt muita frettejä sen jälkeen kun se on kasvattajalta lähtenyt, joten saas nähdä millainen reaktio sieltä tulee! Itselläni on koko pääsiäinen töitä, mutta onneksi saa tehdä jotain muutakin sillä perjantaina suuntaamme Mislan kanssa mätsäreihin Isokyröön!

♥ Manta  

torstai 21. maaliskuuta 2013

Blogiviikon helmet

Viime viikolla ihmiset saivat linkittää blogejaan, joista minun tavoitteenani oli valita kolme mieleisintäni blogia. Blogeja tuli paljon ja erilaisista aihepiireistä, iso kiitos kaikille bloginsa linkittäneille, tässä kolme mielestäni parasta blogia satunnaisessa järjestyksessä Näitä aion ehdottomasti jatkossakin seurata! :)


Aivan ihastuttava, jo muutaman vuoden pystyssä ollut blogi parin kanin ja rotan elämästä. Erityisesti huomioni kiinnitti hienot ja laadukkaat kuvat, joita on todella kiva katsella! Blogi on aktiivistunut hurjasti viimeisten parin kuukauden aikana, mikä on tietenkin vain isoa plussaa. Vaikka itse en omista kaneja enkä rottia, enkä niistä ole kovin kiinnostunutkaan, niin näiden kuvien ja tekstien myötä sitä viimeistään kiinnostuu väkisinkin! Tästä blogista hiukan tietämättömätkin voivat oppia näiden eläinten ruokinnasta ja elämästä ylipäätään. Mahtavan kokonaisuuden kruunaa yksinkertainen mutta kaunis ulkoasu!



Tässä blogissa huomio kiinnittyy ehdottomasti ensimmäisenä todella upeisiin valokuviin, joita voisi ihastella monta tuntia putkeen. Kun kuvien ihastelulta kerkeää, huomaa että myös tekstiä löytyy paljon ja koska kieliasu on hyvää ja tekstit ovat muutenkin varustettuja ripauksella huumoria, on niitä myös kiva lueskella! Blogiin on selvästikin panostettu kaikella mahdollisella tavalla, hieno ja omaperäinen ulkoasu suorastaan kutsuu katselemaan ja tutustumaan blogiin enemmän. Blogi on vielä suht. tuore, mutta on silti kerännyt jo ison joukkion vakituisia seuraajia, enkä yhtään ihmettele!

Tämä blogi on varmasti sellaisten ihmisten mieleen, jotka itsekkin harrastavat koiriensa kanssa jotain. Blogista pääsee seuraamaan kuulumisia toko-, agility- ja näyttelytreeneistä sekä -kilpailuista, ja myös lauman normaalista arjesta. Tässäkin blogissa kuvat ovat omaan mieleeni se ehdottomasti paras juttu, postaukset on maustettu laadukkailla kuvilla joiden sommittelu on erittäin toimiva ja omaperäinen! Blogin ulkoasukin on hieno ja erikoinen, ja näkee että siihen on panostettu. Kirjoitusasu on luontevaa ja tekstit sopivan pituisia, mukava lisä ovat satunnaiset videot, joista voi itsekin saada kisakärpäsen pureman!

♥ Manta

torstai 14. maaliskuuta 2013

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato!

Olisi pitkästä aikaa aika kysymys- & toivepostauksen! Voit esittää kysymyksiä liittyen minuun, frettiharrastukseeni, fretteihini, fretteihin ylipäätään.. Mitä nyt mieleen juolahtaakaan. Postaustoiveita otan myös enemmän kuin mielelläni vastaan sillä aina eivät omat aivot raksuta niin vauhdikkaasti kun sitä haluaisi. Aikaa on parisen viikkoa eli 28.03. asti, kysymyksiin vastaan omassa postauksessaan, mikäli niitä tulee tarpeeksi. :)

♥ Manta

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Veeti 2v! ♥

Hyvää syntymäpäivää rakkaalle Veetilleni, jonka ansiosta hurahdin fretteihin täydellisesti! ♥ En voi uskoa että siitä on pian kaksi vuotta kun sain Veetin, toisaalta tuntuu kuin se olisi ollut eilinen ja toisaalta taas siltä kuin Veeti olisi ollut tässä aina. Syntymäpäivänsä kunniaksi Veeti saa luonnollisesti extra-annoksen herkkuja ja rakkautta! Isot onnittelut myös Veetin selviytyjäsisarille Sulolle sekä Lyytille! :)

♥ Manta

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Linkitä blogisi!

Lueskelen mielelläni erilaisia eläinblogeja, etenkin sellaisia joista voin itse oppia jotain uutta esimerkiksi einten kouluttamisesta, hoidosta, historiasta, ruokinnasta tai sairauksista, tai sellaisia joista voin imeä inspiraatiota ja oppia lisää valokuvaamisesta. Päätinkin siis nyt tehdä tälläisen postauksen johon voitte linkittää oman bloginne, aikaa on sunnuntaihin 17.03. klo 23:59 asti jonka jälkeen valitsen kolme mielestäni parasta blogia ja esittelen ne omassa postauksessaan!

Minulle tärkeimpiä asioita blogien suhteen ovat hyvin toteutettu ulkoasu, sekä kattavat ja hyvän kieliasun omaavat tekstit ja laadukkaat kuvat. Lifestyle- ja muotiblogeista en ole järin kiinnostunut, mutta mikäli koet blogisi olevan todellinen mestariluomus niin antaa palaa vaan!

♥ Manta

ps. läheiset ystäväni/tuttavani, älkää vaivautuko. :D 

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Pthyi, karvoja!

Päivittelin elukoiden omia sivuja oikein olan takaa. Kaikista on nyt lisätty uudet painot, ja jokaisen elukan omalle sivulle on tehty oma pieni kuvagalleria! Muiden eläinten esittelyt ovat vielä hieman vaiheessa, mutta pyrin kuitenkin pitämään ne hyvin yksinkertaisina. Frettien sivuille on myös lisätty tiedot tulevasta lokakuisesta Finnish Ferret Festivalista, lopuista syksyn näyttelyistä ei ole vielä enempää informaatiota julkaistu. Tavoitteena olisi kuitenkin päästä KesäPikNikille, Estonian Summer Ferret Show'hun, Finnish Ferret Festivaliin sekä Capital!2013 -näyttelyihin vuoden toisella puoliskolla.

Eilen oli nätti päivä, tosin en päässyt nauttimaan siitä koiran kusetusreissuja enempää sillä olen sairaslomalla viidettä päivää. Pikkuhiljaa ollaan paranemaan päin, mutta totta kai tauti on täällä koko porukalla, onneksi nelijalkaisilla esiintyy lähinnä vain räkäistä aivastelua ja porukka on muuten yhteä pirteää kuin normaalistikin. :) Minulla heräsi tänään epäilys että Veetillä olisi taas korvatulehdus. Poju rapsutteli maanisesti korviaan ja etenkin toista puolta, hinkkasi päätä mattoon ja pyöri häkkyrää eestaas. Toisessa korvassa olikin vähän enemmän mähmää kuin yleensä, joten annoin lääkettä jota viime syksynä saimme ja katsotaan loppuuko rapsuttelu. Korvapunkeista voin onneksi olla varma että niitä ei meiltä löydy, edellisistä häädöistä on kumminkin sen verran vähän aikaa emmekä ole treffanneet muita frettejä näyttelyn jälkeen.



Poikien karvanlähtö tuntuu pikkuhiljaa etenevän. Veeti ja Taavi hilseilevät jo kovasti ja toivon todella että ne pudottaisivat nyt loputkin karvansa kerralla pois. Hatilla oli aika huono karva oikeastaan koko talven läpi ja se on edelleen aika karmaiseva, joten toivon kovasti että tilanne paranisi kesän tullen. Eelillä on jäljellä järkyttävät karvahousut ja niiden ansiosta se näyttää paikoin läskiltä roikkunahkaiselta vanhukselta. :D Välillä ollaan vietetty ns. furminointipäiviä, kun on furminoitu pitkään ja perusteellisesti kunnes joko omistajalla tai mäyrällä - useimmissa tapauksissa molemmilla - palaa käämit koko touhuun. Furminaattori on mainio vekotin, mutta toisaalta on masentavaa huomata että karvaa vain lähtee ja lähtee eikä se tunnu loppuvan koskaan. Huomenna (okei, tänään.. kunhan pääsen ensin nukkumaan ja saan revittyä myöhemmin itseni ylös) freteillä olisi luvassa myös mani- ja pedikyyrit sekä kaikkien "rakastamat" korvienputsaukset. Ah, niin ihanat hoitopäivät.

Mislasta lähtee myös karvaa järkyttävin määrin. Olen koittanut käyttää frettien furminaattoria apuna, mutta tuon S kokoisen furminaattorin kanssa alkaa lähinnä vain itkettää. Vietettyäni lähemmäs tunnin sukien furminaattorille hermostunutta pikkudiivaa ja saatuani fretin kokoisen karvaläjän irti koirasta, päätin pitää tauon. Ja se tauko kestää ainakin neljä päivää.
Toivoisin toipuvani pian että päästään Mislan kanssa taas puistoilemaan. On mukavaa katsella kun koira saa purkaa energiaa ja juoksennella vapaana, meininki on ihan erilainen kuin remmilenkeillä. Remmilenkkeily ottaa täälläpäin aivoon muutenkin tällä hetkellä, kun lähellä sijaitsevat pururadat ovat nähtävästi näin talvisin pyhitetty hiihtäjien käyttöön. Pyh ja pah, noh, toivottavasti kevät tulee pian ja hiihtäjien lumet sulavat pois. Ensimmäiset mätsäritkin senkuin lähestyvät, iiiik...


 
Frettilauman jatkeemme tilanne näyttää tällä hetkellä hyvältä. Näyttäisi siltä, että kasvattaja aikoo sittenkin tehdä yhdistelmän josta pentua halajan. Meillä onkin suuret suunnitelmat loppukesän/syksyn varalle ja mikäli kaikki tulee menemään nappiin niin olen äärettömän iloinen, kuten varmasti moni muukin osapuoli! :) Olen kuitenkin harmissani siitä että tänäkin vuonna monilla kasvattajilla on ollut ongelmia astutusten kanssa, frettejä on jäänyt jopa kahteen kertaan tyhjäksi ja ulkomaiset kasvattajat ovat kertoneet kiimojen kanssa olevista ongelmista, naaraat aloittavat kiiman mutta lopettavat kuitenkin ennen aikojaan. Harmittaa ihan sikana kasvattajien puolesta ja toivoisin että kun astutukset tuosta rupeavat onnistumaan, niin pentujen kanssa menisi sitten kuitenkin kaikki paremmin kuin hyvin! Tänä vuonna on tulossa taas vaikka kuinka monta toinen toistaan ihanampaa yhdistelmää, täytynee laittaa itsensä jonkinlaiseen internetbanniin sitten kun pentuja alkaa syntyä, kuvien katselu raastaa pentukuumetta entisestään!

Pian ruvetaan juhlimaan myös poikien synttäreitä! Ensiviikolla ensimmäisenä vuorossa Veeti, huhtikuussa Hatti, toukokuussa Taavi ja kesäkuussa sitten Eeli. Kamalaa että omat pienet taaperojuniorinikin ovat pian jo vuoden ikäisiä ja siirtyvät senioriluokkiin! Mutta niin se aika vain juoksee.

Muuta ei kuitenkaan tältä erää, tosin olen juoninut päänne menoksi yhtä pientä kivaa juttua, mutta katsotaan sitä vasta sitten kun on saatu toinen sataluku lukijoita täyteen.. :) Siitä voisi olla hyötyä ja iloa niin fretin, kissan kuin (pienen?) koirankin omistajalle!

♥ Manta
 

torstai 7. maaliskuuta 2013

Uusi ulkoasu!

Woohoo, nyt taas matka jatkuu uuden ulkoasun voimin! Itse olen ainakin todella tyytyväinen, mutta mitäs mieltä te olette? Omasta mielestäni parasta on kuitenkin se, että kommentointi toimii taas normaalisti eikä ole monimutkaista ja ihmeellistä sähläämistä. :) Joku varmaan huomasikin että linkkipalkkiin on tullut taas yksi kohta lisää eli Muut -osio, jonne todella kovasti toivon saavani lisätä myös tulevan skunkkipoikamme myöhemmin. Aika näyttää!

Isot kiitokset MaiSulle jälleen ihanasta ulkoasusta!

♥ Manta 

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Misla & Co.




















♥ Manta