perjantai 25. tammikuuta 2013

Touhotusta ja kuulumisia

Pitäisi tehdä sitä tätä tuota niitä ja näitä asioita, mutta aika ei vain tunnu riittävän! Huomenna on edessä meidän näyttelykauden viimeinen koitos, West Coast Winter Ferret Show aka WCWFS 2013! Lähdemme matkaan Janniinan ja Karoliinan kanssa aamuneljältä ja autovalinnan vuoksi vain minä kosken rattiin, tulossa siis hyvin mielenkiintoinen ja pitkä päivä, mutta eiköhän siitä Tehon voimalla selvitä. Näyttelyihin on ruvettu jo tuttuun tapaan valmistautumaan hyvissä ajoin, pari viikkoa sitten leikkasin poikien kynnet ja ne ovat pyöristyneet ihan nätisti tässä ajan kuluessa, jos eivät ihan täydelliset ole huomena niin ainahan voi ottaa viilan kauniiseen käteen ja avittaa asiaa sillä. Lisäksi loishäädöt on laitettu ja koko porukka on ollut kuntokuurilla, on nuo vararenkaat ehkä hiukan pienentyneet mutta läskejä nuo ovat edelleen, Hattia lukuunottamatta. :D Mitään kummempia odotuksia ei taaskaan poikien suhteen ole asetettu, kaikilla on ne omat rakenteelliset ja muuten ulkonäölliset juttunsa joista otetaan pisteitä, mutta loppuun vaikuttaa aika pitkälti tuomarin omat mieltymykset.

Mislan kanssa on lähtenyt sujumaan hyvin, tyttö on kotiutunut mainiosti ja meillä on ollut oikein mukavaa yhdessä. Pikkuhiljaa harjoitellaan ihan normaalia arkitottelevaisuutta, kiellot menevät useimmiten ihan hyvin perille mutta pentu- ja rodunomaiseen tapaan korvat katoavat välillä. Ollaan treffattu ystäväni japaninpystykorvaa sekä äitini lapinkoiria, mutta muuten lähdetään tutustumaan muihin vasta parin viikon päästä kun saadaan vahvikerokotteet kuntoon, sitten päästään tsekkailemaan koirapuistojakin. Ensimmäisillä rokotuksilla tosiaan on jo käyty ja siellä meni oikein hienosti! 




Popin ja Melin kanssa Misla on tullut oikein hyvin juttuun, Pyry tosin ei lämmennyt pennulle hirveästi mutta eiköhän Misla vanhan herran sydämenkin jossain vaiheessa sulata. :) Fretteihin tutustutaan pieniä hetkiä kerrallaan aina silloin tällöin, pääasiassa ollaan nyt käyty lenkillä niin että on ollut fretti mukana, pari kertaa Misla on jo saanut nenilleen kun on hyppinyt mäyrien päällä ja niillä on mennyt hermo, mutta mitään sen vakavampaa ei ole sattunut ja se päälle loikkiminenkin on loppunut siltä erää siihen. Veetistä on tullut taas esille se tympeän tuttu mustasukkainen puoli, joka on herännyt henkiin aina silloin kun talouteen on tullut uusi fretti. Taavi, Hatti ja Eeli ovat kaikki saaneet tuta Veetin rökityksen kotiutumisen jälkeen, ja nyt Vebe ilmeisesti yrittää tehdä saman koiralle. Veeti on kyllä yksi ihmeellisimmistä persoonista jonka olen koskaan tavannut, ihmisille se on äärettömän kiltti ja varsinkin minua se seuraa joka paikkaan ja tekee kaikkensa saadakseen huomioni, mutta tuo mustasukkaisuus on jotain niin käsittämätöntä, eipä noita tyhmäksi voi moittia.

Kaikki pötköt ovat olleet terveitä ja voineet hyvin. Olen iloinen ettei meillä ole ollut esimerkiksi ECEä pitkään aikaan, reilu vuosi sitten se veti Veetin niin sukkaan kuntoon. Toivotaan että tänä vuonna pysyttäisiin yhtä terveinä. :) Implantit ovat ruvenneet vaikuttamaan eikä jäljellä ole oikeastaan enää minkäänlaisia kiiman merkkejä, Eelin säkit ovat jo minimoituneet lähes herneen kokoisiksi ja Hatinkin omat supistuvat hyvää vauhtia. Oli todella huojentavaa kun sai purkaa sen keskitysleiriviritelmän frettihuoneesta pois ja kun se molemminpuoleinen raiskailu ja nahistelu loppui, jotenkin siinä kuukauden aikana kerkesi jo unohtaa miten ihanan tiivis äijälauma täällä onkaan!




Punnitsin myös fretit reilu viikko takaperin, päivitetyt painot löytyvät poikien omilta sivuilta. Joillakin ovat fretit jo ruvenneet tiputtelemaan karvoja ja valmistautumaan kevääseen, onneksi meillä on sentään tähän asti pysytty karvoissa mutta minun puolestani nuo saavat vaihtaa kesälookiin heti kun mieli tekee, kun WCWFS on vaan ensin takanapäin. Puolikauhulla odotan sitä karvanlähtöä, sillä viimevuonna niitä karvoja oli oikeasti joka ikisessä paikassa, sängyssä, olohuoneessa, saunassa, maitopurkeissa.. Ja frettejä oli kuitenkin vain kaksi. Noh, tällä kertaa aseenamme on kuivausrumpu, joten eiköhän siitä selvitä kun laittaa vaan furminaattorin laulamaan heti kun alkaa näyttämään siltä. :) Harmittaa kun joutuu taas luopumaan noista ihanista pehmeistä ja paksuista puuhkista, mutta toisaalta taas kesäkuntoiset fretit ovat paljon paremman näköisiä. Eikö voisi saada kesäkuntoa talvikarvalla?

Tälle päivälle on aivan hirvittävä tekemislista. Pitää pakata, pestä fretit, tankata auto, käydä kaupungilla hoitamassa asioita, mieluusti jo pakatakin autoa, viedä Misla äidin luo hoitoon... Ja käydä hakemassa niitä Tehoja. Herätyskello tosiaan soi 3:00, joten pitää yrittää mönkiä mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Olen nähnyt edellisinä päivinä unia näyttelyistä, ensimmäisessä unessa kaikki pojat kahmivat palkintoja ja olin hirmu ylpeä, toisessa taas osa meni arvosteltavaksi korvat paskaisina ja yksi myöhästyi arvosteluista ja itse olin tekemässä jotain ja kaikki meni ihan puihin. Uskon kuitenkin että tuo jälkimmäinen on lähempänä todellisuutta. :D Noh, toivotaan nyt että saataisiin hyvät arvostelut ja että pojat käyttäytyvät kunnolla, vaikka sitä en kyllä epäile yhtään. :) Olisihan se hienoa jos poitsut saisivat nappaistua pari ruusuketta mukaan, ihan muodon vuoksi kun nyt on tämän näyttelykauden viimeiset näytelmät. Pitäkää meille peukkuja!





Itseasiassa mitään sen kummempaa kerrottavaa minulla ei teille edes ole. Nyt vetäydyn touhuamaan ja pakkailemaan että kaikki hommat eivät kasaannu illaksi, joten kiitti ja kuitti ja hei, jos olet tulossa WCWFS'hun ja bongaat meidät sieltä, niin tule ihmeessä nyppäämään hihasta! :)

♥ Manta

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meli tappajarakki tos tokavikas :DD Tsemit näyttelyihin, voitatte kaikki ;-) t. Tansu

Syanidi kirjoitti...

Meilläkin Fera on tosi kummasti laihtunut joulun jälkeen, mutta ihana ja pehmoinen turkki on onneksi kuitenki pysynyt. Vähän veikkaan kiimalla olevan jotain vaikutusta asiaan, sillä tuskin se nyt vielä kuitenkaan ahkerasti ulkoilevana närppänä alkaa kesälookkia hankkimaan. Mojito nyt taas... noh, en ole varma uskallanko edes punnita.. :'D

Nata kirjoitti...

Meilläkin näädistä huomionkipeämpi ja ihmisläheisempi, Rötkö, on suorastaan vihamielinen muita eläimiä kohtaan. Se on jahdannut tässä talossa niin kissaa, kuin koiriakin. Rodusta riippumatta kaikki rakit saavat selkäänsä, täällä on lennellyt niin pumi kuin kiveksistä vertavaluva greyhoundkin. Kaikki Rötkön ansioista. Viimeisin koiravieras osasi käyttäytyä niin hienosti, ettei se saanut kuin yhden näpäytyksen, joka sekin oli vain varoitus ilman hampaita! Eli äärimmäisen hienosti meni. Kuri on onneksi oppinut elämään natsinäädän kanssa ja osaa olla suututtamatta sitä.

Lähetä kommentti