torstai 31. tammikuuta 2013

Muutama kuva päivän piristykseksi!


Kaivelin arkistojeni kätköistä muutaman kuvan joita en ole tänne vielä kerinnyt laittamaan, olkaapa hyvät! :)







ps. muistakaahan kurkkia myös Liitto tiedottaa -sivua, sen avulla pysytte hyvin perillä Suomessa tapahtuvista frettiasioista. :) 

♥ Manta

maanantai 28. tammikuuta 2013

Toinen näyttelykausi paketissa!

Huh huh, vihdoin ja viimein! Tämä näyttelykausi on nyt sitten virallisesti paketissa ja työnnetty johonkin kivojen kokemusten ja muistojen laatikkoon. Pikaisella yhteenvedolla ja päässälaskulla sain aikaan tuloksen, jonka mukaan kauteemme mahtui kuudet eri frettinäyttelyt! Se on mielestäni jo todella hyvin. :) Kaikki pojut ovat nyt päässeet noutamaan palkintoja (lipsautinko jotain..?) ja monet kerran on mamma saanut olla tooosi ylpeä rakkaista kullanmuruista!

Tosiaan West Coast Winter Ferret Show eli tuttujen ja vähemmän tuttujen kesken WCWFS 2013 oli meidän viimeinen frettishouwimme tällä kaudella. Näyttely järjestettiin VS-fretit ry:n toimesta Naantalissa, ja näyttelypaikkana toimi Naantalin urheilutalo. Tila oli mielestäni kiva ja kodikas, eikä laisinkaan liian ahdas! Tosin varmasti näyttelynjärjestäjien hyvä organisointi vaikutti tähän, sillä kaikilla aitauksille oli osoitettuna omat paikkansa.

Menomatka sujui odotettua joutuisammin, huomasimme nimittäin olevamme näyttelypaikalla lähes tunnin etuajassa, vähän puoli kahdeksan jälkeen.. Noh, saimme purkaa auton rauhassa ja saimme ihan hyvin paikankin, sitten vain odoteltiin ja kun päästiin kirjautumaan sisään, käytiin spottaamassa tietenkin paras nurkkapaikka meidän näätäkomppaniallemme. Janniina oli tällä kertaa tajunnut ottaa oman playpenin tytöille, joten koko päivänä ei tarvinnut kuunnella mitään epämääräistä kiljumista tai nahistelua. :D Itse olin varannut hirveän kasan vilttejä ja fleecejä pojille ja niissä tietty möyrittiin onnellisina koko päivä.





Näyttelyssä pääsi taas treffaamaan monia vanhoja ja uudempiakin tuttavuuksia, sekä tietenkin jo ennestään tuttuja ihania frettejä! Monta uutta ihastuttavaa mäyrääkin tapasin, osittain "pestini" puolesta sillä sain vihdoin ja viimein aikaiseksi napata eräät kuvaset, joita ei kuitenkaan täällä tulla julkaisemaan koska ne ovat aivan toisen tahon omistuksessa. :) Tuosta jäätävästä urakasta väsyneenä ja kettuuntuneena canonistina ei sitten huvittanut kauheasti enää kierrellä ja kuvailla muiden frettejä, mutta onneksi sentään jotain oli tallentunut kameran syövereihin.

Yksi päivän kohokohdista oli ehdottomasti Hesburger. Tälläkin hetkellä tekisi vain mieli ryömiä pihalle ja ajella ABC:lle hakemaan hesestä juustoateria maidolla, hamppari lisäsalaatilla ja kurkkumajoneesi, kiitos. Täytyy kyllä ylistää tuota Naantalin Hesburgeria, hamppari oli tajuttoman hyvä ja salaattia oli vaikka muille jakaa, nam. Eli kyllä, näyttelypäivien aikana täytyy syödäkin!





Pojat käyttäytyivät tuomarien käsittelyssä oikein hienosti, mitä nyt pieniä probleemia oli kun Taavi olisi halunnut vain nukkua ja Hattia ei kiinnostanut näyttää tuomarille hampaita. Kaikki saivat silti hyvät arvostelut ja senioreilta oli pisteitä rokotettu juuri niistä paikoisat mistä niitä odotinkin rokotettavan. Junioreiden tuomari olikin sitten paljon tiukempi eikä häneltä saanut koko näyttelyssä kuin yksi fretti 90 pistettä. Alimmat pisteet olivat 64,5p, eli skaala oli aika suuri, omasta mielestäni hieno juttu ja pidän siitä että tuomari on tiukka, vaikkakin pisteitä lähti esimerkiksi Hatilta hiukan odottamattomista paikoista. :D Suomessa ei kuitenkaan näin alhaisiin pistemääriin olla totuttu, joten nyt varmaan suurin osa juniorifrettien omistajista ihmettelee ja miettii että miten se oma kullanmuru on noin paljon rumentunut sitten viimenäyttelyn.. No ei, kukin tyylillään ja mielestäni tuomari joka oikeasti rokottaa pisteitä, omaa itse selvän käsityksen siitä millainen fretin tulisi olla. Inhoan näyttelyitä missä jokainen fretti saa 90-100 pistettä, pakkohan kaikissa on jotain vikaa olla. :)

Senioreiden tuomari oli siis paljon lepsumpi kuin junioreiden, mutta olin silti pisteisiin todella tyytyväinen! Meillä pistesaalis seuraavanlainen: Veeti 85,5/100p, Taavi 84,5/100p, Hatti 77/100p ja Eeli 87/100p. Mutta tuliko niitä sijoituksia? Palataan siihen piakkoin..



Aivan ihana 9-vuotias mummonäätä Vilma Vilkastina. ♥ Vaikka mummu olikin karvaton ja tietty hyvin mummomaisen näköinen, oli se silti ihanan pirtsakka ja utelias mininäätä! Painoa oli omistajien mukaan muistaakseni vain alle 400 grammaa, ja ero 3,8kg painavan samassa taloudessa asuvan miesnärpäkkeen välillä oli kyllä hurja! (kuva yllä) Ei voi muuta kuin toivoa että nämä omatkin muruset eläisivät yhtä vanhoiksi, toivotaan Vilmallekin vielä monia hyviä vuosia ihanan perheen kanssa! :)

Josko sitten niihin tuloksiin. Veeti ja Taavi eivät sijoittuneet kummoisesti luokissaan, mutta juniorit yllättivät toden teolla sijoittuen molemmat luokkiensa parhaiksi!! Molempien nimet kuultuani suu loksahti auki ja fundeerasin ensin että sanoikohan ne oikein, sitten hirveällä kiireellä kaivamaan poikia kevythäkin syövereistä palkintoja hakemaan ja kuvia ottamaan. :') Veetin pikkusisko Minttukin, joka on siis Janniinan omistuksessa, sijoittui hienosti luokkansa toiseksi ja parhaaksi soopeliksi! Täytyy sanoa että oli kyllä todella hieno päätös meidän näyttelykaudelle, toivotaan samanlaista menestystä seuraavallekin vuodelle! Nyt kuitenkin vetäydymme pitämään ansaittua puolen vuoden taukoa näyttelyistä, joiden pariin palataan sitten elokuussa KesäPikNikin merkeissä!

Iso kiitos järjestäjlle ja kaikille muillekin mukavasta ja onnistuneesta näyttelypäivästä. :) Edes maailman toisiksi surkein paluumatka ei kyllä näin jälkeenpäin pilannut fiilistä, mikäli haluatte nähdä kaikki loputkin kuvat näyttelypäivästä, olkaa hyvät ja klikkailkaa itsenne tänne. Jos löydät kuvan itsestäsi tai fretistäsi ja olet halukas käyttämään sitä, ota yhteyttä manta.pihala@hotmail.fi, tai sitten vaikka tämän blogin tai facebookin kautta. Edellytän että jokaisen ottamani kuvan yhteydessä mainitaan kuvaajan nimi. Mutta, sellainen oli siis meidän päivämme, erityisen iloiseksi teki kyllä myös se miten paljon tuomarit Eeliä rakastivat, he tulivat luokkien arvostelun jälkeen ennen palkintojenjakoa ottamaan yhteiskuvia Eelin kanssa ja rutistelemaan ja halimaan pojun ihan puhki! :') Mamman oma hörökorva. ♥ Loppuun kuitenkin vielä jonkin verran kuvia, älkää säikähtäkö unisia ilmeitäni!



♥ Manta

perjantai 25. tammikuuta 2013

Touhotusta ja kuulumisia

Pitäisi tehdä sitä tätä tuota niitä ja näitä asioita, mutta aika ei vain tunnu riittävän! Huomenna on edessä meidän näyttelykauden viimeinen koitos, West Coast Winter Ferret Show aka WCWFS 2013! Lähdemme matkaan Janniinan ja Karoliinan kanssa aamuneljältä ja autovalinnan vuoksi vain minä kosken rattiin, tulossa siis hyvin mielenkiintoinen ja pitkä päivä, mutta eiköhän siitä Tehon voimalla selvitä. Näyttelyihin on ruvettu jo tuttuun tapaan valmistautumaan hyvissä ajoin, pari viikkoa sitten leikkasin poikien kynnet ja ne ovat pyöristyneet ihan nätisti tässä ajan kuluessa, jos eivät ihan täydelliset ole huomena niin ainahan voi ottaa viilan kauniiseen käteen ja avittaa asiaa sillä. Lisäksi loishäädöt on laitettu ja koko porukka on ollut kuntokuurilla, on nuo vararenkaat ehkä hiukan pienentyneet mutta läskejä nuo ovat edelleen, Hattia lukuunottamatta. :D Mitään kummempia odotuksia ei taaskaan poikien suhteen ole asetettu, kaikilla on ne omat rakenteelliset ja muuten ulkonäölliset juttunsa joista otetaan pisteitä, mutta loppuun vaikuttaa aika pitkälti tuomarin omat mieltymykset.

Mislan kanssa on lähtenyt sujumaan hyvin, tyttö on kotiutunut mainiosti ja meillä on ollut oikein mukavaa yhdessä. Pikkuhiljaa harjoitellaan ihan normaalia arkitottelevaisuutta, kiellot menevät useimmiten ihan hyvin perille mutta pentu- ja rodunomaiseen tapaan korvat katoavat välillä. Ollaan treffattu ystäväni japaninpystykorvaa sekä äitini lapinkoiria, mutta muuten lähdetään tutustumaan muihin vasta parin viikon päästä kun saadaan vahvikerokotteet kuntoon, sitten päästään tsekkailemaan koirapuistojakin. Ensimmäisillä rokotuksilla tosiaan on jo käyty ja siellä meni oikein hienosti! 




Popin ja Melin kanssa Misla on tullut oikein hyvin juttuun, Pyry tosin ei lämmennyt pennulle hirveästi mutta eiköhän Misla vanhan herran sydämenkin jossain vaiheessa sulata. :) Fretteihin tutustutaan pieniä hetkiä kerrallaan aina silloin tällöin, pääasiassa ollaan nyt käyty lenkillä niin että on ollut fretti mukana, pari kertaa Misla on jo saanut nenilleen kun on hyppinyt mäyrien päällä ja niillä on mennyt hermo, mutta mitään sen vakavampaa ei ole sattunut ja se päälle loikkiminenkin on loppunut siltä erää siihen. Veetistä on tullut taas esille se tympeän tuttu mustasukkainen puoli, joka on herännyt henkiin aina silloin kun talouteen on tullut uusi fretti. Taavi, Hatti ja Eeli ovat kaikki saaneet tuta Veetin rökityksen kotiutumisen jälkeen, ja nyt Vebe ilmeisesti yrittää tehdä saman koiralle. Veeti on kyllä yksi ihmeellisimmistä persoonista jonka olen koskaan tavannut, ihmisille se on äärettömän kiltti ja varsinkin minua se seuraa joka paikkaan ja tekee kaikkensa saadakseen huomioni, mutta tuo mustasukkaisuus on jotain niin käsittämätöntä, eipä noita tyhmäksi voi moittia.

Kaikki pötköt ovat olleet terveitä ja voineet hyvin. Olen iloinen ettei meillä ole ollut esimerkiksi ECEä pitkään aikaan, reilu vuosi sitten se veti Veetin niin sukkaan kuntoon. Toivotaan että tänä vuonna pysyttäisiin yhtä terveinä. :) Implantit ovat ruvenneet vaikuttamaan eikä jäljellä ole oikeastaan enää minkäänlaisia kiiman merkkejä, Eelin säkit ovat jo minimoituneet lähes herneen kokoisiksi ja Hatinkin omat supistuvat hyvää vauhtia. Oli todella huojentavaa kun sai purkaa sen keskitysleiriviritelmän frettihuoneesta pois ja kun se molemminpuoleinen raiskailu ja nahistelu loppui, jotenkin siinä kuukauden aikana kerkesi jo unohtaa miten ihanan tiivis äijälauma täällä onkaan!




Punnitsin myös fretit reilu viikko takaperin, päivitetyt painot löytyvät poikien omilta sivuilta. Joillakin ovat fretit jo ruvenneet tiputtelemaan karvoja ja valmistautumaan kevääseen, onneksi meillä on sentään tähän asti pysytty karvoissa mutta minun puolestani nuo saavat vaihtaa kesälookiin heti kun mieli tekee, kun WCWFS on vaan ensin takanapäin. Puolikauhulla odotan sitä karvanlähtöä, sillä viimevuonna niitä karvoja oli oikeasti joka ikisessä paikassa, sängyssä, olohuoneessa, saunassa, maitopurkeissa.. Ja frettejä oli kuitenkin vain kaksi. Noh, tällä kertaa aseenamme on kuivausrumpu, joten eiköhän siitä selvitä kun laittaa vaan furminaattorin laulamaan heti kun alkaa näyttämään siltä. :) Harmittaa kun joutuu taas luopumaan noista ihanista pehmeistä ja paksuista puuhkista, mutta toisaalta taas kesäkuntoiset fretit ovat paljon paremman näköisiä. Eikö voisi saada kesäkuntoa talvikarvalla?

Tälle päivälle on aivan hirvittävä tekemislista. Pitää pakata, pestä fretit, tankata auto, käydä kaupungilla hoitamassa asioita, mieluusti jo pakatakin autoa, viedä Misla äidin luo hoitoon... Ja käydä hakemassa niitä Tehoja. Herätyskello tosiaan soi 3:00, joten pitää yrittää mönkiä mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Olen nähnyt edellisinä päivinä unia näyttelyistä, ensimmäisessä unessa kaikki pojat kahmivat palkintoja ja olin hirmu ylpeä, toisessa taas osa meni arvosteltavaksi korvat paskaisina ja yksi myöhästyi arvosteluista ja itse olin tekemässä jotain ja kaikki meni ihan puihin. Uskon kuitenkin että tuo jälkimmäinen on lähempänä todellisuutta. :D Noh, toivotaan nyt että saataisiin hyvät arvostelut ja että pojat käyttäytyvät kunnolla, vaikka sitä en kyllä epäile yhtään. :) Olisihan se hienoa jos poitsut saisivat nappaistua pari ruusuketta mukaan, ihan muodon vuoksi kun nyt on tämän näyttelykauden viimeiset näytelmät. Pitäkää meille peukkuja!





Itseasiassa mitään sen kummempaa kerrottavaa minulla ei teille edes ole. Nyt vetäydyn touhuamaan ja pakkailemaan että kaikki hommat eivät kasaannu illaksi, joten kiitti ja kuitti ja hei, jos olet tulossa WCWFS'hun ja bongaat meidät sieltä, niin tule ihmeessä nyppäämään hihasta! :)

♥ Manta