torstai 27. syyskuuta 2012

Implantoi minut!

Olin postannut tästä asiasta aiemmin, mutta päätin nyt tehdä tälle ihan oman juttunsa. Silloin tällöin törmää tapauksiin joissa fretinpennut on kastroitu/steriloitu jo neljän-kuuden kuukauden iässä, mikä on mielestäni todella surullinen asia. Ensinnäkin siksi, että pennun kehitys on vielä totaalisesti vaiheessa, ja toiseksi sen vuoksi että nykyään myös Suprelorin hormoni-implantti on hyvin yleisessä käytössä, siitä myös puhutaan paljon joten uskoisin jokaisen fretinomistajan tietävän asiasta edes jotain. Frettiliiton hyväksymät kasvattajat suosittelevat pennun leikkauttamista aikaisintaan 8kk iässä olevalle fretille, mutta mitä pidemmälle jaksaa odottaa, sitä parempi. Moni kasvattaja suosittelee ensisijaisesti juurikin hormoni-implanttia kastroinnin tai steriloinnin sijasta. 

Kuva © Tero Sulkakoski  
 
On ymmärrettävää että esimerkiksi urokset saattavat käyttäytyä hankalasti kiimassa, ne voivat olla äksympiä, merkkailevat paljon ja haisevat erittäin voimakkaasti ja haastavat riitaa perheen muiden frettien kanssa. Mutta, frettiä hankkiessa ei mielestäni tulisi ottaa ensimmäisenä sitä asennetta että ei ne kiimanoireet mitään haittaa, kun voin leikkauttaa fretin heti kun kiima alkaa, tai leikkautan fretin niin se ei haise enää niin pahalle. Minä en ole leikkauttanut frettejäni, eikä niiden ominaishaju ole ollut paha missään vaiheessa, paitsi niiden ollessa kiimassa. Ja kun laitatin niille implantit, katosi kiimaisten urosten hajut implantin ruvetessa vaikuttamaan.
Jos sitä kiimaa, hajua ja kiimakäyttäytymistä ei kestä edes paria päivää, tulisi miettiä pariin otteeseen sitä että onko se urosfretti oikea vaihtoehto. Naaraiden ominaishaju voimistuu myös erittäin paljon niiden tullessa kiimaan ja myös ne voivat olla luonteeltaan erilaisia ollessaan kiimassa. Lisäksi on huolehdittava kiimankatkaisusta ajoissa jotta naaras ei sairastu pitkittyneen kiiman takia aplastiseen anemiaan ja menehdy siihen. On tapauksia joissa fretti on aloittanut kiimansa jo hyvin nuorena, juurikin esimerkiksi neljän kuukauden ikäisenä.
Asia, jonka jokaisen fretinomistajan tulisi myös tietää, on se että lisämunuaissairauksien riski kasvaa huomattavasti sillä mitä nuorempana fretti on leikattu. Hormoni-implantti taasen hidastaa fretin elimistön hormonitoimintaa ja laskee hormonituotannon normaalitasolle, jolloin se katkaisee kiiman, mutta pitää hormonitoiminnan yllä. Vaikutusaika on yksilöllistä, mutta yleisesti implantit vaikuttavat 12-24 kuukauden ajan, jonka jälkeen laitetaan joko uusi implantti tai leikkautetaan fretti. Implanttien hinnat vaihtelevat paikkakunnittain ja hintaeroja on varmasti eri eläinlääkäriasemien välillä. Täällä Seinäjoella 4,7mg implanttien laitattaminen kahdelle fretille maksoi yhteensä 190 euroa. Nykyään Suomenkin markkinoille on tullut myös 9,4mg hormoni-implantteja, joiden vaikutusaika voi olla jopa viisi vuotta, ja sellaiset meidän junioritkin tulevat saamaan nahkojensa alle kun sen aika koittaa.

Kuva © Tero Sulkakoski 
 
On myöskin totta että implantti on kalliimpi kuin sterilointi tai kastrointi. Ja se ei ole lopullista, vaan uusi implantti täytyy asentaa vuoden, kahden tai viiden vuoden päästä kun vaikutus lakkaa, ellei frettiä leikkauteta. Kuitenkin, eikö se ole sen rahan väärti että pentu saa kehittyä rauhassa? Jaksan ihmetellä sitä että miksi ihmiset leikkauttavat frettinsä nuorena, kun sen riskit tiedetään jo varsin hyvin. Oma mielipiteeni on se, että ihminen, joka frettinsä pentuna leikkauttaa, ottaa samalla fretiltään monen monia terveitä päiviä, ellei jopa vuosia pois. Näistäkin asioista kuitenkin ollaan montaa eri mieltä ja monet asiat voivat vaikuttaa leikkauspäätökseen, ja ymmärrän esimerkiksi muutamia vuosia sitten nuorena leikkautettuja frettejä koska silloin hormoni-implanteista ei ollut vielä niin paljoa tietoa. Kuitenkin suuri osa näistä silloin muutamia vuosia sitten nuorena leikatuista freteistä kärsii nyt lisämunuaissairauksista, joita hoidetaan myöskin, tattadadaa, hormoni-implanttien avulla!
Jos siis pystyn muutaman sadan euron investoinnilla muutamien vuosien välein takaamaan freteilleni terveemmän elämän ja ehkä jopa pidemmän elämän, niin totta helvetissä se kannattaa. Miettikää siis tarkkaan että päädyttekö fretin leikkauttamiseen vai implantoimiseen, itse aion pitää freteilläni implantteja koko niiden eliniän ajan, ja mikäli meille vielä joskus lisää frettejä tulee, ne saavat implantit myös. Implanteista, kastroimisesta, steriloimisesta ja muista kiimankatkaisumenetelmistä sekä niiden hyöty- ja haittapuolista löytyy paljon keskusteluja frettifoorumeilta. Foorumeilta löytää myös pitkiä keskusteluja frettien lisämunuaisvaivoista, myöskin ihmisten omia kertomuksia siitä kuinka heillä elellään ja kuinka sairautta hoidetaan. Yksi esimerkki keskustelusta löytyy täältä.

Siinä oli taas pitkästä aikaa päivän saarnani. :) Toivottavasti sain mahdollisesti tulevat fretinomistajat miettimään asiaa, tai miksei vaikka tämänkin vuoden pennunomistajat. Sillä jos sillä rahalla voidaan fretille mahdollisesti taata terveempi ja pidempi elämä, niin mikäs sen fiksumpi invenstointikohde enää olisikaan? Ja jos ei ole halua laittaa muutamaa hunttia enempää frettiin kuin mitä on "ihan pakko", niin kannattaa miettiä onko se sittenkään se oikea lemmikki juuri sinulle. 

♥ Manta

Frettinäyttelyt - mitä ne ovat?

Moni ihminen tuntuu jännittävän paljon niitä ensimmäisiä näyttelyitä sen oman karvamakkaran kanssa, joten ajattelin nyt tehdä ihan postauksen asiasta. Olen itse ollut frettieni kanssa viisissä erikokoisissa näyttelyissä, joista kaksi ovat olleet ulkomailla (niinkin kaukana kuin Virossa. :) Lisäksi frettini ovat olleet kerran näyttelyissä ystäväni mukana kun itselläni oli muuta menoa.

On erilaisia tapoja valmistautua frettinäyttelyihin. Tärkeintä on huolehtia siitä, että rokotukset ja loishäädöt ovat kunnossa. Sisäänkirjatessa tarkastetaan fretin terveyskortit ja mikäli todistusta loishäädöstä ei ole, fretiltä voidaan ottaa näyte josta nähdään onko punkkeja vai ei, tai sitten evätään osallistumisoikeus näyttelyyn. Korvapunkit eivät ole harvinaisia freteillä ja leviävät todella helposti, jonka vuoksi tästä ollaan tarkkoja. Itse laitan freteille loishäädön aina noin viikon-pari ennen näyttelyä.

Leikkaan frettien kynnet aina kaksi viikkoa ennen näyttelyitä. On tuomarikohtaista minkä pituisista kynsistä tykätään, mutta itse annan niiden yleensä olla aika pitkät sillä moni tuomari pitää luonnollisemmista kynsistä freteillä. Kahdessa viikossa kynsi kerkeää kasvaa ja pyöristyä luonnollisen näköiseksi, toki joillakin freteillä kynnet voivat kasvaa jo liian pitkiksi kahdessa viikossa, mutta meillä tuo väli on ollut hyvä.

Fretti ei periaatteessa tarvitse pesua, mutta itse pesen ne freteille tarkoitetulla shampoolla aina paria päivää ennen näyttelyitä. Harjailen myös frettejä ennen näyttelyä sekä vielä näyttelypäivänä jotta "kuolleet" ja irralliset karvat lähtisivät pois.

Ennen näyttelyä on hyvää tehdä listaa tavaroista joita tarvitsee mukaan. Itse pakkaan yleensä kaiken näyttelyä edeltävänä päivänä (vaikka toki joskus aamuisinkin juoksen kuin päätön kana eestaas etsimässä poikien rokotuskortteja ja nutriplus -tuubeja) ja varmistan vielä ennen lähtöä että kaikki on mukana. Näyttelyihin tarvitset mukaan ainakin seuraavat asiat: frettien terveyskortit, kantoboksi, aitaus/iso häkki missä fretti päivän viettää (voin suositella lämpimästi Playpeniä), hiekkalaatikon, pedin/fleecejä fretille, juomakulhon/pullon, ruokaa sekä käsien desinfiointiaineen. Näyttelyitä ennen lähetetään aina sähköpostitse infokirje mikä sisältää näyttelysäännöt sekä näyttelykohtaisen listan siitä mitä tulee ottaa mukaan.

Frettinäyttelyt eroavat hyvin paljon koiranäyttelyistä, joista suurin osa varmasti tietää edes jotain. Frettinäyttelyissä siis ei "juoksuteta" tai esitetä frettiä, kuten koiranäyttelyissä tehdään, vaan fretinkantaja hakee fretin arvosteltavaksi tuomarille. Fretinkantajat ovat yleensä ihan tavallisia frettiharrastajia, jotka ovat tähän hommaan ilmoittautuneet auttaakseen näyttelyn järjestäjää. Fretti laitetaan kantokoppaan jossa ei saa olla muuta kuin pehmike ja fretti, ja kantokoppaan laitetaan kiinni fretin arvostelunumero (esim. 1.8, 8.3, 10.1 jne.). Tuomaripöytä on asetettu usein niin näkyvälle paikalle, että kaikkialta näkee sillä hetkellä arvostelussa olevien frettien numerot. Pari numeroa ennen oman pötkön vuoroa kannattaa frettiä ruveta jo herättelemään ja käyttämään laatikolla. Voi myös tehdä viimehetken "puunauksia", itse yleensä sukaisen fretit läpi pehmeällä harjalla ja reilusti ennen arvosteluvuoroja putsaan niiden korvat, kuitenkin yleensä vasta paikanpäällä niin ne ovat varmasti puhtaat fretin mennessä arvosteltavaksi.
 
Fretinkantaja tulee hakemaan fretin ja vie sen tuomarin luokse. Fretti arvostellaan aina siinä kunnossa missä se tuomarille tulee, mikäli siis fretilläsi on juuri karvanlähtö ja se näyttää sen vuoksi ihan skinny-marsulta, niin asialle ei voi tehdä mitään. Joitakin asioita tuomari voi kuitenkin jättää huomioitta arvostelussa, mikäli siihen löytyy todistus eläinlääkäristä. Näitä ovat esimerkiksi puuttuva häntä tai katkennut kulmahammas. Jotkin ihmiset aristavat näyttelyihintuloa, sillä he luulevat että heidän frettinsä haukutaan pystyyn. Tai sitten heidät itsensä, jos tuomarin mielestä fretti vaikuttaa esimerkiksi huonostipidetyltä. Näin ei kuitenkaan ole, joten siitä ei kannata huolehtia. :) Fretin rakenteen lisäksi arvostelussa kiinnitetään kyllä paljon huomiota sellaisiin asioihin joihin me ihmiset voimme esimerkiksi fretin ruokinnalla vaikuttaa. Näitä ovat muunmuassa turkki, anturat, kynnet, korvien siisteys sekä hampaat. On turhauttavaa jos pisteitä on rokotettu esimerkiksi likaisista korvista, kun ne olisi voinut putsata paremmin ennenkuin fretti viedään arvosteltavaksi.
Moni myös miettii sitä, että entä jos se oma fretti puree tuomaria. Tätä kuitenkin tapahtuu harvoin, sillä tuomarit ovat usein todella kokeneita frettien käsittelijöitä eikä fretti saa tilaisuutta purra. Jos näin kuitenkin pääsee käymään ja fretti on selvästi vihainen, voidaan se hylätä.

Tässä on Taavin arvostelulomake eräistä näyttelyistä. Usein tuomari (tai tuomarin sihteeri) kirjoittaa lyhyesti perustelut niihin asioihin, joista pisteitä on vähennetty. Ja kuten huomaatte, arvosteleva tuomari ei tiedä fretistä mitään muuta kuin sen numeron, syntymävuoden, sukupuolen, värin, karvanpituuden sekä leikkausstatuksen. Junioreista tuomari tietää myös syntymäkuukauden.

Mitä näyttelypäivän aikana siis tehdään? Ei oikeastaan yhtikäs mitään! Frettinäyttelyt ovat todella hyvä tapa päästä tutustumaan muihin fretti-ihmisiin, sekä tietenkin näkemään muita frettejä. Ainoat asiat joista täytyy huolehtia, on se että olet ajoissa paikalla, olet ottanut kaikki tarvittavat tavarat mukaasi ja että frettisi menee ajoissa arvosteltavaksi. Ja tietenkin jos fretti sijoittuu, olet valmiina hakemaan palkintosi. ;) Omasta mielestäni siis suunnilleen 3/4 koko päivästä on puhdasta luppoaikaa jonka voi käyttää luomalla uusia suhteita, shoppailemalla frettitavaraa tai sitten vain kiertelemällä ja katselemalla näyttelypaikalla!

Meillä Suomessa (ja todella monissa muissakin maissa) frettinäyttelyt toimivat lähinnä talkooperiaatteella. Näyttelyihin tarvitaan usein vapaaehtoisia auttamaan joissain pienissä hommissa, jotta näyttelypäivästä saataisiin mahdollisimman mukava ja sujuva. Useimmiten tarvitaan fretinkantajia, mikä on todella simppeli ja helppo homma mihin saa vielä kunnon perehdytyksen paikanpäällä. Olen itsekin ollut fretinkantajana näyttelyissä, eikä siitä todellakaan tarvitse ottaa stressiä. :) Lisäksi satunnaisesti saatetaan tarvita myyjiä kahvioon, itse olen ollut jopa maskottina! Jos näyttelyyn tarvitaan apukäsiä, siitä ilmoitetaan usein näyttelyn tapahtumasivulla. Ketään ei tietenkään voi pakottaa töihin ja niistä on oikeus kieltäytyä mikäli ne aiheuttavat itselle ahdistusta tai epämukavuutta, mutta kannattaa ottaa huomioon sekin että ilman aktiivisia ja avuliaita harrastajia ei koko tapahtumia pystyttäisi edes järjestämään. Itselleni ainakin tulee mukavampi fiilis kun teen edes jotain pientä, sillä kaikkien yhteistyöllä noista päivistä juuri saadaankin niin mahtavia kuin ne nyt ovat! :)

Veeti ja Taavi syksy 2011


Kuvat (muistaakseni) WCWFS12 näyttelystä. Porukkaa piisasi ja frettejä oli todella hyvä määrä paikalla. Suomessa näyttelyissä on myös todella mahtavat palkinnot, ja jopa ilmoittautumiskassit, jotka yleensä jo ovat lähestulkoon ilmoittautumismaksun arvoisia. Itse olen hurjan tykästynyt näyttelyihin ja niihin tulee kyllä lähdettyäkin vaikka matkaa on yleensä muutama sata kilometri, omasta mielestäni ne ovat kuitenkin ehdottomasti sen vaivan, ajan ja rahan arvoisia tapahtumia! :--) Tänä vuonna me olemme menossa vielä kolmiin frettinäyttelyihin (Pet-näyttely, Finnish Ferret Festival & Capital!2012), ja ensivuoden alkupuolella näiltä näkymin ainakin yksiin (West Coast Winter Ferret Show 2013). Mahdollisesti kaksiin, mikäli lähdemme Virossa järjestettäviin Estonian Winter Winner Ferret Show 2013:aan. Mutta saa nähdä, onneksi on aikaa miettiä!

Capital!iin on muuten vielä 3 päivää aikaa ilmoittautua halvemmalla osallistumismaksulla, kannattaa siis käyttää tilaisuus hyödyksi ja ilmoittautua nopeasti! :)

Toivottavasti sain selitettyä frettinäyttelyistä sen verran että teille, jotka ette frettinäyttelyissä ole vielä käyneet, jäisi edes jonkinlainen kuva näistä tapahtumista. :) Ei siis kannata jännittää turhia vaan ilmoittaa se oma pötkylä mukaan ja lähteä viettämään hauskaa päivää samanhenkisessä seurassa! Vielä sen verran että itselleni tärkeintä ei ole näyttelyissä voittaminen, mutta odotan suurella innolla näyttelyn loppua kun saan frettieni arvostelulomakkeet kätöseeni! Vaikka pojat eivät pärjäisikään, on silti hienoa tietää mitä mieltä tuomarit niistä ovat ja jos huomaan puutteita esimerkiksi sellaisissa asioissa mihin voin itse vaikuttaa, voin toimia jatkossa toisin esimerkiksi ruokinnan suhteen jotta turkki saisi enemmän kiiltoa, mikäli siitä on huomautettu. :) Näyttelyistä voi siis hyötyä itsekin! Ja täytyyhän se myöntää että silloin kun se oma fretti sattuu pärjäämään, niin sitä on ihan mahdottoman ylpeä omasta kullannupustaan!

Tavataan siis frettinäyttelyissä! ;) Saa ja pitää tulla nykimään hihasta!

♥ Manta
 

tiistai 25. syyskuuta 2012

Nyt se odotus vasta alkaa..

Eilen akitanarttu, jolta odotamme urospentua laumamme jatkeeksi, ultrattiin kantavaksi!! Laskettuun aikaan on jäljellä enää noin kuukausi, joten jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja hyvin, kotiutuu meille akitalapsonen syntymäpäivästä riippuen joulukuun lopussa tai tammikuun alussa! Olen todella innoissani ja toivon hartaasti että kaikki menee hyvin, niin nartun tiineys, pentujen syntymä ja kasvu sekä tietysti kotiutuminen ja varsinkin pennun koeaika meillä. Päivittelen teille tilannetta aina silloin tällöin, mutta blogi pysyy silti edelleen frettipainotteisena, en vain voinut pitää tätä suurta ilon aihetta itselläni! :----)


♥ Manta

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Fretin ruokalautasella, osa 2

Aiemman postauksen löydät täältä! Nykyään syötämme pääpainoisesti raakaruokaa, eikä nappulaa ole tarjolla kuin silloin kun emme millään pysty freteille lihoja sulattamaan ja tarjoilemaan, esimerkiksi reissuilla tai jos itse olemme esmes päivän poissa. Pahoittelen joidenkin kuvien huonoa valotusta, ei viitsinyt jäädä luonnonvaloa odottelemaan. :D Lista kuitenkin jatkukoon:


Strutsin rasvaa. Tätä sai kausiluontoisena 'uutuutena' ihan kuten strutsin sisäelimiäkin, joten päätettiin kokeilla. Tästä pojat pitivätkin!



Hiirulaisia. Meillä ei näistä kauheasti piitata, kun lykkäsin nämä poikien naaman eteen niin sain osakseni hyvin nyrpiintyneitä ilmeitä. Noh, myöhemmin löysin huoneesta yhden puoliksi syödyn hiiren ja sen jälkeen vain yhden hännän, joten kaippa ne joku söi. Hiiret, tiput ja muut karvaiset pikkueläimet ovat hyväksi niiden turkki/karva puhdistaa fretin suolistoa. Tällaisia pieniä eläimiä ei kuitenkaan tule pitää pääpainolla raakaruokinnassa, sillä fretti ei saa niistä tarpeeksi tarvitsemiaan ravintoaineita.



Monille tuttua broilerin rasvaa. Rasva on tärkeä osa fretin ruokavaliota, josta rasvan osuus kuuluisi olla noin 20-30%. Fretin täytyy saada rasvaa tarpeeksi jotta munuaiset eivät kuormittuisi liiasta proteiinista. Ikävä kyllä rasvaa on ajoittan huonosti saatavilla, joten silloin kun sitä on, kannattaa sitä ehdottomasti tilata jonkin verran "pahan päivän varalle".



Kivipiiraa, yksi sisäelimistä mitä yleensä on hyvin saatavilla. Tärkeä osa fretin ruokavaliota, mutta kuten muitakaan sisäelimiä, ei näitäkään tule antaa liikaa.




Uudistettu lisäravinneseos, joka tosin on nykyään jaettu osiin frettien raakaruokintalistan ansiosta. Tuo mössö piti sisällään merileväjauhetta, kananmunankeltuaisia, valkosipulijauhetta, kananmunankuoria, oluthiivaa, kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä, lohiöljyä, rypsiöljyä, broilerin rasvaa, luujauhoa ja maitohappobakteereita.



Broilerin selkärankoja. Nämä ovat yksiä lihaisista luista, selkärangat ovat myös aika rasvaisia joten jos joskus on vaikka ongelmia rasvan saannissa, kannattaa selkärankojen määrää lisätä hiukan ruokavaliossa kunnes rasvaa saa taas tilattua. :)

Siinä oli nyt tämän erän satsi, katsellaan taas kun saan ja muistan sapuskoja kuvailtua!

Manta 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Lumikit ja seitsemän hilleriä

Olimme tämän frettitätiystäväni Janniinan kanssa pienimuotoisella piknikillä (piknik ilman ruokaa, mutta joo.. :) Lakeuden puistossa, kumpikin otti mukaan playpeninsä ja laitettiin ne sitten yhteen ja saatiin okein mukavan kokoinen näätäkehä aikaiseksi. :) Frettimme eivät olleet toisiaan tavanneetkaan ennemmin, joten hiukan jännitti mitä ne toisistaan tuumaavat. Yllätys ei ollut että vanhaherra kodinvaihtaja Tino antaa kaikille pojille vuorostaan turpaan, mutta herra oli muutenkin hyvin stressaantunut tilanteesta, sille on selvästi parempi vain pysytellä kotona niin tytöt saavat hoitaa sitten tuon näyttelyissä ravaamisen. :) Mukana menossa siis seuraavanlaista poppoota:

Pickpocket's Double Delight eli Tiiu, tämä ihana pikku piraija on Taavin pikkusiskopuoli (sama emä).

Tuttu naama, Kuutin Starizuk eli Veeti pohtimassa miten pääsisi aidan vehreämmälle puolelle. :)

Veetin pikkusisko Kuutin Avalanche eli Minttu, Veetillä ja Mintulla on tismalleen samat vanhemmat ja Minttu muistuttaakin hyvin paljon sekä luonteeltaan että ulkonäöltään isoveikkaansa!

Pickpocket's Chunky Monkey eli Taavi, tuttu naama jälleen!

Pickpocket's Singapore Sling eli Eeli on kiivennyt kantokopan päälle pohtimaan pakoreittiä. Osa äijälaumaamme. :)

Nightshade's Jacquart eli Hatti, meidän poppoota myöskin.

4 vuotias herra Tino. Tino on kodinvaihtaja joka rakastaa äärettömän paljon ihmisten huomiota, mutta suhtaantuu aika nuivasti uusiin frettituttaviin.

Nyt on esittelyt esitelty, joten päästään hiukka selittämään tuosta reilusta puolestatoista tunnista jonka ehdimme puistossa viettää. Lähinnä aika kului siis ollessa ja höpötellessä, pari ohikulkijaakin pysähtyi frettejä ihmettelemään ja saimmepa kuulla myös että Seinäjoella asuu ainakin yksi ihminen meidän lisäksemme joka omistaa fretin! Tosin hänestä en tiedä mitään, saatika hänen fretistään joten ilmeisesti kyseessä ei ole mikään kovin aktiivinen harrastaja.
Tytöt olivat hurjan leikkisiä ja ketteriä, jaksan aina hämmentyä siitä kun olen paikassa missä noita naaraspuolisia frettejä on, ja kun aina sellainen löytyy yhtäkkiä pääni päältä. Missä välissä ne oikein kipuavat sinne? Eeli on myöskin suhteellisen ketterä, mutta kun tuo 1,75kg (Kyllä! Eeli on ottanut viiden päivän aikana 200g lisäpainoa, millainenkohan mötky siitä talveen mennessä kasvaakaan..) mötkäle lähtee päättäväisesti kipuamaan kohti olkapäätä niin ei sitä oikein voi olla huomaamatta. :D

Näin yleisestiottaen meillä oli oikein kivaa, mitä nyt välillä sai erotella Tinoa muista kun se tykkäsi olla vanha kärtty ja retuuttaa poikia jos ne sattuivat sen eteen tulemaan. Veeti ja Hatti kyllä pistivät kunnolla vastaan, Eeli ja Taavi taasen säikähtivät yhtäkkistä hyökkäystä kovasti ja viipottivat äkkiä luokseni surkeat ilmeet naamallaan. Vaikka Taavikin on meidän laumamme isoin, se ei ole lainkaan riidanhaluinen. Jos joku sitä rökittää, sen ilmeelle tulee samantien maailman surullisin masennus-ilme ja se yrittää päästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Mamman lälly-vauva. ♥ 






















  
 









Semmoista! Katsotaan josko saisin vielä jälkeenpäin erään kaverini ottamia kuvia joka kävi paikalla pyörähtämässä. :) Ja joo, myönnän, ei me Janniinan kanssa näytetty kyllä lumikeilta pätkääkään mutta se sai otsikon kuulostamaan kivalta.. :D

♥ Manta