torstai 23. elokuuta 2012

Välikuolema selätetty!

Heipsan kaikille, ja tosiaan pahoittelut hetkellisestä välikuolemasta. Tässä on vain ollut ja tapahtunut kaikenlaista niin ei ole kerinnyt tehdä oikein mitään muuta kuin stressata, käydä töissä ja hoitaa näätiä. En oikein tiedä mistä aloittaisin, mutta aloitetaan vaikka huonoista uutisista.

Julkaisin aiemmin esittelypostauksen toisesta koirastamme, Ruskasta, joka siis oli leikkauksessa kohtutulehduksen takia. Noh, Ruska ei lähtenytkään toipumaan toivutulla tavalla, vaan lähes kaikki ruoka minkä se söi, se myös oksensi pois. Kun oksentelu ei loppunut lääkekuurinkaan jälkeen, vietiin koira eläinlääkäriin tutkittavaksi. Ruskalla todettiin ruokatorven laajentuma, sekä kuroutuma joka on ilmeisesti jossain tuon laajentuman ja mahalaukun välissä.
Laajentuman kanssa koira pystyy elämään aivan normaalia elämää, ainoa poikkeus on syöminen, joka täytyy hoitaa pystyasennossa jotta ruoka menisi painovoiman avulla perille saakka eikä jäisi hillumaan siihen osaan joka on laajentunut (tuolloin se aiheuttaa oksennusrefleksin ja painaa sydäntä). Ruokatorven laajentumasta kärsiville koirille on suunniteltu omia "syöttötuoleja", kuten tässä videossa on. Koira ei kärsi tästä, joten se ei ole koiran elämälle este, vaan pikemminkin hidaste.
Suurin ongelma tällä hetkellä on tuo kuroutuma, jonka vuoksi ruoka ei tahdo millään mennä perille asti vaikka Ruskaa ruokitaan pystyasennossa. Joillakin eläinlääkäriklinikoilla kuroutumia hoidetaan pallolaajennuksilla, mikä voisi olla yksi vaihtoehto Ruskan kanssa, kun vain saataisiin selville että onko kuroutuma jonkinlaisesta jännitteestä johtuvaa ja välaikaista, vai onko se pysyvä.

Joka tapauksessa, koiran ennuste on tällä hetkellä huono. Olen yrittänyt henkisesti valmistautua siihen että joudumme ehkä päästämään rakkaan koiramme ikiuneen, vaikka se on vasta kovin nuori ja täysin pirteä, oma itsensä. Tällaisissa tilanteissa pitäisi aina ajatella eläimen parasta, mutta haluamme kuitenkin tehdä kaikkemme sen eteen että Ruska saataisiin kuntoon ja se saisi elää taas jokseenkin normaalia elämää. Paljon on tuon kullanmurun vuoksi itketty viimeisen kuukauden aikana, mutta minä ja perheeni toivomme niin hartaasti että vielä ei olisi niiden viimeisten itkujen aika.



Töissä olen myös kykkinyt sen 8,5h viisi päivää viikossa, + 15min ajomatkat eestaas. Työt ovat siis vieneet suuren osan ajastani ja koska sinne on pitänyt herätä niin aikaisin, olen ollut ihan rättiväsynyt aina päivisin (sekä iltaisin), sillä en ole yhtään aamuihminen. :D Olen myös tehnyt vuoron edellisessä (ja jälleen tulevassa) työpaikassani, huomennakin olen menossa tekemään aamuvuoron vielä nykyiseen työpaikkaan, ja yövuoron edelliseen/tulevaan työpaikkaani. Työpaikanvaihdoksen teen siis kuun vaihteessa.

Sitten näitä näätäjuttuja. Veetillä on todennäköisesti korvatulehdus, sen korvat vuotavat jatkuvasti mähmää ja korvanlehdet ovat hiukan punoittavat, lisäksi se aristelee niitä kovasti esimerkiksi silloin kun yritän korvia putsata. Huomenna täytyy varata aika eläinlääkärille jotta saadaan äijälle kuuri ja tauti hoidettua ajoissa pois, ennenkuin se muuttuu vakavammaksi.
Eeli on kotiutunut hienosti. Ensimmäisen vajaan parin viikon ajan Veeti rökitti vauvaa todella, todella rajusti, jonka vuoksi Veeti piti eristää öisin parvekkeelle yöksi Hatin kanssa. Hatti eristettiin siksi että sen leikit olivat hiukan liian rajuja pienelle pennulle, ja koska Veetilläkin oli hyvä olla kaveri. Nyt kuitenkin tilanne on rauhoittunut, eikä rökitystä ole ollut muutamaan päivään enää lainkaan. Eelistä on kuoriutunut ihan hirmuinen riehupeppu, se juoksee jatkuvasti ympäri näätähuonetta selkä- ja häntäkarvat pörröllä ja putputtaa ihanan kimeällä äänellään taukoamatta. :') Hatin kanssa se painii jatkuvasti, nyt kun se on jo kokonsakin puolesta saanut Hattia kiinni niin uskaltaa antaa junioreiden painia keskenään ilman että tarvitsee pelätä että toinen jäisi hirveästi alakynteen.

Taavi taasen on lihava löllerö. Se tykkää lähinnä vain syödä ja nukkua ja ottaa osakseen hellyyttä, kuten rapsuttelua ja silittelyä tai yhdessä köllimistä. Liikunta ei kiinnosta lainkaan, ja sen kyllä huomaa poitsun vararenkaastakin. Jotain pitäisi keksiä, mutta koska toista ei viitsi nälässäkään pitää niin täytyy varmaan yrittää päästä ulkoilemaan sen kanssa. Veetin kanssa olen käynyt nyt parina iltana taas kävelemässä pitkästä aikaa, eivätkä sen lenkkeilytaidot ole kyllä mihinkään hävinneet!

Punnitsin tänään kaikki pojat ihan teitä varten! Painoja en jaksa nyt päivitellä näätien sivuille, mutta tälläiset painot tänään: Veeti 1v5kk - 1554g, Taavi 1v3kk - 2245g, Hatti 17vko - 1752g ja Eeli 10,5vko - 1109g. Nuoret ovat kehittyneet hyvää vauhtia ja painoa tulee hurjasti lisää viikottain, ruokakin on maistunut molemmille paremmin kuin hyvin. :) Vaikka pentuaika onkin ihanaa, niin silti ei malttaisi odottaa että nuo kasvavat aikuisiksi ja näkee minkälaisia kaiffareita niistä tulee niin luonteensa kuin ulkonäkönsäkin puolesta!
Koska oletan, toivon ja laskelmoin saavani hyvän lopputilin syyskuussa, tilasin näädillekin jotain pientä kivaa... Nimittäin lisäkerroksen Ferret Nationiin! Kun se vaan saapuisi perille, niin sen jälkeen meiltä löytyy täältä 350e riipparinpidike.. :D Mutta väliäkös tuolla, rahaa saa lisää käymällä töissä ja pojat tykkäävät tuosta Ferret Nationista ihan hirmuisesti!
Jos nyt jotain pitäisi sanoa että onko ollut jotenkin vaikeaa tai muuta vastaavaa, kun frettien määrä on tuplaantunut, niin en oikeastaa keksi mitään muuta sanottavaa kuin että sitä paskan määrää... On käsittämätöntä miten paljon paskaa neljä noin pientä otusta päivittäin tuottavat, laatikot on siivottava päivittäin ja hutejakin on viimeaikoina tullut ihan kiitettävästi, osumatarkkuus on ollut ehkä 70% laatikkoon. Hatti ja Eeli ovat kuitenkin hyvin hiffanneet laatikonkäytön, ja minkäs niille satunnaisille hudeille mahtaa, ne kuuluvat fretinomistajan arkeen. :)

Akitanarttu, jolta odotan pentua, menee astutettavaksi viikonloppuna. Asia on hiukan mutkikas vielä, sillä kuten moni varmaan tietääkin, avokki on allerginen eläimille ja tämän vuoksi hiukan harraa koirahanketta vastaan. Onhan se toki ymmärrettävää, mutta koska ennemminkin on mennyt hyvin meillä kotona koirien kanssa kun on ensin saanut vähän siedätyshoitoa, niin toivo elää tässäkin tapauksessa. Koiran olisi määrä olla sijoitusuros. Tiedän, että jos koiraa en tästä yhdistelmästä ja nimenomaan tältä kasvattajalta ota, tulen katumaan sitä todella paljon myöhemmin, joten toivon että tähän keksitään jonkinlainen ratkaisu, koirista kun kuitenkin on niin paljon iloa ja hyötyäkin omistajilleen, ja vielä pitkänkin aikaa.
Frettien määrän olen ajatellut jättää tähän neljään, sillä Veetin puolesta on saanut jännittää niin paljon että hyväksyykö se uusia tulokkaita lainkaan. Minulla on käynyt erittäin hyvä tuuri kun olen saanut neljä urosta tulemaan keskenään toimeen näin hyvin, joten on parempi ettei lisää frettejä tule ihan senkin takia että lauma pysyy yhtenäisenä, eikä porukkaa tarvitse jakaa.

Olen onnistunut buukkailemaan meille aikamoisen läjän näyttelyitäkin! Syyskuussa suuntaamme Kuopioon pet-näyttelyyn, lokakuussa Finnish Ferret Festivaliin joka pidetään tänä vuonna Lempäälässä, Joulukuussa Helsinkiin Capital!2012 -näyttelyyn johon tulee frettejä n. 200 kipaletta, Tammikuussa West Coast Winter Ferret Show'hun joka järjestetään Turussa... Ja mikäli Estonian Ferret Show järjestetään uudelleen ensivuonna, suuntaamme helmikuussa Viroon, ja kaiken huippuna Mälarillern maaliskuussa Ruotsissa! Toivon todella paljon että pääsemme lähtemään jokaiseen näistä näyttelyistä, sen verran suuria ja hienoja näyttelyitä on tiedossa että kaikkiin täytyy päästä!

Dodiin, siinä nyt oli viimeisen viikon ja viimeisten päivien kuulumiset! Lupaan yrittää tsempata tämän postailun kanssa ja pahoittelen vielä hetken hiljaiseloa, viimeistään syyskuussa helpottaa kun vaihdan työpaikkaa ja vapaa-aikaakin on moninverroin enemmän! :) Tsau!

♥ Manta

6 kommenttia:

Hantta kirjoitti...

Teillähän asustaa ihan kunnon möhkäleitä! Meijän Hermanni ei oo mikään hirmuisen suuri uros, varsinkaan kesäpainonsa kanssa. :D Kissat pitää sen kunnosta hyvää huolta, ku juoksuttavat pötkylää ympäri kämppää. Hermanni ei ihan aina tahdo pysyä perässä. :')

Anonyymi kirjoitti...

Kivaa saada taas uutta tietoa Eelistäkin (: Akitat on tosi mukavia koiria, hyvä rotuvalinta. Pikaista paranemista Veetille! Kyllä tätä postausta on sitten odotettu! Olen käynyt joka päivä monta kertaa tsekkaamassa, josko olisit blogia päivittänyt. Muttei sinun tietenkään tarvitse tuhlata täällä aikaasi! Vietä vapaa-aikasi näätien kanssa ja nauti! (:

janika kirjoitti...

Harmi tuo Veetin korvatulehdus :( Toivottavasti paranee pian! Voi että kun toi Eeli on niin sulonen (: Onko se ihan lyhytkarvainen kun näistä kuvista näyttäisi että olisi hieman pidemmät karvat kuin muilla, vai oonko sokea (!?) tai sitten se on vaan sitä vauvakarvaa ♥

Haluaisin kovasti tietää paljonko meidän näädät painaa, ei ole tullut hankittua digitaalivaakaa. Kai eläinlääkärillä pystyy maksutta punnitsemaan ? (: Olisi myös hyvä tietää tuon Lilla-neitosen paino.

Kiva kun teille on ehkä tulossa Akita. Ne ovat hyviä koiria ja tosi suloisia :) Eikös ne tarvitse aika paljon liikuntaa?

Reipasta syksyn jatkoa sinulle!

mantu kirjoitti...

Heh, nää on kyllä ihan hyvän kokoisia. :D Kaikki muut paitsi Hatti on suurimmaksi osaksi venäläistä linjaa, ja nehän tunnetusti usein ovat aikamoisia möhkäleitä. :) Mutta on tuo Hattikin todella hyvän kokoinen, jännä nähdä minkä kokoisia junioreista tulee talven tullessa.

mantu kirjoitti...

Pyrin nyt tsemppailemaan enemmän näiden junioreiden kuulumisten kirjoitteluun, ne kun kasvavat niin hiton nopeasti ettei sitä meinaa itsekään huomata. :) Kiitos, olen itsekin todella tyytyväinen rotuvalintaani ja uskon sen olevan juuri se minun rotuni. Veetille on tänään saatu kuuri korvatulehdukseen joetn eiköhän poika pian saada kuntoon! :--) Ja kiitos sanoistasi, ne saivat minut todella hyvälle tuulelle! :)

mantu kirjoitti...

Joo niinhän se on, saatiin tänään Veetille lääkitys niin saadaan poitsu kuntoon. :) Eeli on todellakin aikamoinen sydäntensulattaja, kyllä Eeli on lyhytkarvainen, mutta sillä on taipumusta kulkea karvat pörröllä jatkuvasti! :D

En ole ihan varma pystyykö eläinlääkärillä maksutta punnitsemaan, mutta kannattaa ostaa tuollainen talousvaaka! Siitä on hyötyä ihan ruuanlaitossakin, meidän oma maksoi 19,90e ja se näyttää painon gramman tarkkuudella! :)

Kyllähän akita tarvitsee liikuntaa siinä missä muutkin koirat, mutta eivät ihan niin paljon kuin esimerkiksi huskyt tai jotkin todella aktiiviset koirarodut. :)

Kiitos paljon, ja samoin sinulle! :---)

Lähetä kommentti