maanantai 19. maaliskuuta 2012

Vastaukset kysymyspostaukseen!

Tässä ovat nyt vastaukset aiempaan kysymys/toivepostaukseen, vaikka tällaisille jutuille oma postauksensa olikin niin toki saa jatkaa aina kyselemistä esim. kommenttibokseissa tai vaikka säpolla. :) Toiveena oli postaus tuosta frettihuoneestamme, sen kerkesinkin jo toteuttaa joten tässä hiukan lukemista. ;)

Asutko yksin?
 ◦ En asu, asun vuokrakolmiossa poikaystäväni kanssa, yhteistä taivalta meillä on takana melkein kaksi ja puoli vuotta. Vuoden 2011 tammikuussa olen muuttanut pois kotoa, tuolloin asuin parhaan ystäväni kanssa, sen jälkeen asuin pari kuukautta anoppilassa ja joulukuusta lähtien olemme L:n kanssa asuneet tässä asunnossa. :)

Mieleenpainuvin kommentti lemmikeistäsi?
 ◦ Näitä on tullut monenmoisia ja suurin osa kommenteista on ollut kyllä hauskoja ja hullunkurisia, mutta kaikista parhaiten muistan ehkä tapauksen kun olin Veetin kanssa läheisessä puistossa lenkillä ja yhtäkkiä paikalle ilmestyi tuntematon nainen lapsilaumansa kanssa, nainen tunki kätensä suoraan Veetin naamaan ja poika sitten tietty nappasi kiinni naisen lapasesta kun ei ollut moisia ennen nähnyt. Tämän jälkeen nainen sitten ilmaisi hyvin selvästi mielipiteensä että frettini ovat vaarallisia petoeläimiä joita ei tulisi ihmisten, eikä varsinkaan lasten lähelle tuoda.

Mitä muita lemmikkejä sinulla/teillä on ollut? Oletko aikeissa ottaa frettien lisäksi muitakin eläimiä?
 ◦ Poikaystäväni perheellä on ollut kaksi perhoskoiraa hänen ollessaan vielä lapsi, itselläni oli lapsena pupu (josta en oikeastaan muista mitään, koska olin niin nuori silloin), vuonna 2005 meille tuli ensimmäinen koira, 2007 vuonna toinen ja 2010 vuonna ystäväni pupu viettämään eläkepäiviä. Kotoa äitini luota löytyy siis kaksi lapinkoiraa ja tuo hermeliinimummo. Meille on tulossa tänä vuonna siis kaksi fretinpentua laumanjatkeeksi, mikäli odotetunlaisia yksilöitä syntyy ja riittää minulle asti. Loppuvuodesta meille on mahdollisesti tulossa koiranpentu, akita rodultaan. Olen ollut kasvattajaan yhteydessä ja olen menossa käymään hänen luonaan tässä kevään mittaan kun saan ajokortin, mutta koko juttu on vielä niin sanotusti "työn alla", kun tuo poikakaverikin on armeijassa heinäkuuhun asti. Lisäksi olemme äitini kanssa alustavasti puhuneet skunkkipennuista, mutta ne jutut ovat ajankohtaisia vasta vuosina 2013, 2014 tai 2015. Eli toivottavasti muutaman vuoden päästä laumamme koostuu neljästä fretistä, yhdestä koirasta sekä yhdestä skunkista. :) Viljakäärmettä olen himoinnut jo monet monet vuodet, mutta käärmeeseen poikaystäväni ei enää suostu. :D

Onko se ihan maailmanlopun juttu siivota sitä fretinpaskaa kämpästä? Olen lukenut(vissiin täältäkin) että 100% sisäsiistiä frettiä ei ole, mutta kuinka sitä sitten jaksaa päivästä toiseen?
 ◦ Hahah, hyvä kysymys. :D Mutta ei ole, ainakaan minun mielestäni. Alkuaikoina ja varsinkin silloin kun Taavi kotiutui, sai aamulla ensitöikseen usein siivota jopa kymmenen paskaläjää eri puolilta kämppää, mutta tässä ajan kuluessa pojat ovat kokoajan panostaneet enemmän hiekkalaatikolla käymiseen, ja nykyään tulee ehkä yksi huti viikossa, jos sitäkään. :) Ei se ole kova homma, joten kyllä sitä jaksaa, mutta ymmärrän kyllä että kaikkia ei välttämättä huvittaisi moinen.

Mitkä ovat olleet oudoimpia/hulluimpia kysymyksiä mitä sinulta on kysytty, kun olet kertonut omistavasi kaksi frettiä?
 ◦ Varmaan hajusta tulee eniten kysymyksiä, kun kaikki ihmiset (varsinkin vanhemmat ihmiset) yhdistävät nuo automaattisesti minkkeihin ja kertovat kuinka minkkitarhoillakin haisee niin kamalalle. :D Sitten ihmiset ihmettelevät lähinnä sitä kun en pidä noita häkeissä, vaan vapaana koko asunnossa ja niille on jopa oma huoneensa. Moni kysyy että syötetäänkö niille kissanruokaa, ja varsinkin jos kerron käyväni näyttelyissä noiden kanssa niin ihmiset ovat aivan ihmeissään asiasta. Yleensä ihmiset kyselevät vaan perusjuttuja kuten että mistä olen moisia saanut, miten niitä hoidetaa, mitä ne syövät jne., lähinnä ihmiset heittävät outoa kommenttia noista. :)

Mikä on ollut positiivisin yllätys frettien omistamisen suhteen?
 ◦ Varmaan se miten ne lemmikkinä antavat silti paljon vapauksia. Voin siis huoletta olla päivän, jopa vuorokauden poissa kotoa ja tiedän että pojat pärjäävät kun olen jättänyt niille freesiä vettä ja ruokaa ja oikonut paikat (jotta ne saavat sotkea ne poissaollessani). Vaikka fretti lemmikkinä antaakin enemmän vapauksia kuin esimerkiksi koira, niin silti kadehdin kaikkia koiranomistajia kun he koiriensa kanssa käyvät lenkeillä, ja muutenkin. Vaikka fretit ovat kolahtaneet minuun niin lujaa, että tiedän että minulla niitä tulee varmasti olemaan aina, ehkä jopa saatan ruveta kasvattamaan niitä, niin silti koira on aina koira. Kuitenkin freteissä posiitivisia asioita on niin paljon, ne kiintyvät ihmiseen, ovat leikkisiä ja ainakin meidän pojat nauttivat sylissä köllöttelystä ja rapsuttelusta. :) Mielestäni se on ihanaa että niiden kanssa voi viettää aikaa esimerkiksi vain sohvalla röhnöttäen ja salkkareita katsoen. :D

Entä mikä taas negatiivisin?
 ◦ Hmm, tämä on aika vaikea koska en oikeastaan osaa mitään negatiivista asiaa freteistä sanoa. Ehkä nuo hutipaskat ja satunnainen pureminen, mutta mielestäni nekään eivät ole niin negatiivisa asioita että ne olisivat oikein mainitsemisen arvoisia. Ehkä freteissä se on negatiivista että niillä ei ole sitä miellyttämisenhalua mikä esimerkiksi koirilla on, mutta toisaalta se taas on niin mahtavaa kun pieni näätä ajattelee olevansa jumala ja minä olen orja. :D Yksi negatiivinen asia on muiden ihmisten ajatukset siitä että omistan frettejä, jotkut kun eivät voi ymmärtää eivätkä suostu hyväksymään sitä asiaa että ne eivät haise kuolemalta ja että ne oikeasti osaavat käyttäytyä, eivätkä ne ole puremassa minulta kaulavaltimoa auki jos otan ne syliin. Mutta tosi vaikea kysymys, johon en oikeastaan mitään järkevää vastausta osaa antaa.

Miksi päädyit ensimmäisenä ottamaan juuri uroksia, miksei naaraita?
 ◦ Kotoani löytyy siis kaksi koiraa, uros ja narttu. Vaikka uroskoiramme on pennusta asti ollut yksi tuittu-, jästi-, pauka- ja valopää, niin silti olen aina ollut sen kanssa paremmin samalla aaltopituudella. Narttukoiramme on oikea unelmalapinkoira, kiltti, nöyrä ja hyvin totteleva, uros taas on ihan toiselta planeetalta. Koen siis että tulen näiden miespuolisten, niin eläinten kuin ihmistenkin kanssa paremmin toimeen, joten siksi päädyin ottamaan uroksia. :) Lisäksi tykkään urosten maskuliinsuudesta, ne useimmiten isompia ja muutenkin jykevämpiä, lisäksi myös usein leppoisampia. Tänä vuonna olisi aikomuksena jatkaa laumaa kahdella uroksella, mutta enempää poikafrettejä ei tähän talouteen tungeta kun vähän jännittää jo noidenkin kanssa että saadaanko kaikki tulemaan toistensa kanssa juttuun. Eräällä ystävälläni on kuitenkin kotonaan neljä urosfrettiä jotka tulevat mainiosti toimeen keskenään, joten en sinällään ole huolissani asiasta. :)

Miten lähipiirisi (perhe ja ystävät) suhtautuivat/suhtautuvat frettien hankkimiseesi ja nykyisiin fretteihin?
 ◦ Ystävät ovat aina olleet innoissaan ja onnellisia puolestani, jotkut kaverit ja hyvänpäiväntutut ihmetelleet että mikä elukka minulle oikein on tulossa, perhe taas ei ole oikein sanonut mitään kun ovat tietoisia siitä että pidän pääni tässä asiassa ja jos olen frettiin päätynyt niin sellainen myös tulee. :D Vanhempani tykkäävät Veetistä ja Taavista tosi paljon, nuorempi pikkusiskoni myös, vanhempi pikkusisko on sitä mieltä että nuo haisevat oudolle eikä hän oikein noista piittaa. :D Isovanhemmat vähän kammoksuvat noita, juurikin noiden minkkiajatustensa takia eivätkä siis piittaa ollenkaan, jos käyvät täällä niin kuittailevat jotain hajusta ja ovat järkyttyneitä kun haluan noita vielä lisää. Mutta yleisesti ottaen kaikki tuttavat ja muut ovat suhtautuneet oikein hyvin fretteihini, myös siihen että niitä toivon mukaan on täällä pian neljä.

Onko fretin omistaminen muuttanut sinua jollain tapaa?
 ◦ Aluksi kun pohdiskelin tätä kysymystä, ajattelin että "eeei, tuskinpa...", mutta nyt kun sitten oikein miettii niin kyllä itsessä jotain muutoksia havaitsee kun vertaa nykyhetkeä ja aikaa ennen frettejä. Omasta mielestäni olen oppinut hurjasti vastuuta, toki tämäkään ei sitten päde esimerkiksi koulussa, mutta näin yleisesti. Lisäksi olen jättänyt sosiaalista elämää vähän taka-alalle ja viihdyn muutenkin paremmin kotona omassa rauhassa. Frettien omistaminen on tuonut mukanaan myös ajatuksen siitä että josko lajia rupeisi joskus myöhemmin, hamassa tulevaisuudessa kasvattamaan. Mutta näin yleisesti ottaen minusta on tullut vastuullisempi, enemmän kotona viihtyvä ja työlleni (frettien palveleminen) omistautunut ihminen, vaikka olenkin omaa sosiaalista elämääni vähentänyt niin olen kuitekin saanut monen monta mukavaa ystävää muista fretti-ihmisistä, ihan yhtä leppoisasti aika kuluu heidän kanssaan facebookissa chattaillen kuin pussikaljalla istuen. ;D

♥ Manta

11 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Frettien tuoksu on just ihana! Kiiman aikaan oli vähä katkerampi mut ihanahan se on! :--) naureskelin vaan noille puremiskysymyksille ku mietin vaan Veetiä joka pussailee AINA :-D

Anonyymi kirjoitti...

Tätä oli jotenkin kiva lukea!! :Dd en tiiä miks, mutta tuli iha hymy huulille. Mulla kans ollu aina jotenkin urokset lähempänä mun sydäntä ja tällä hetkellä kaks fretti jätkää asustaa mun kanssa ja haaveissa olisi vielä kolmas sydäntenmurskaaja<3

Anonyymi kirjoitti...

Minua kiinnostaisi kuulla tuosta skunkista lisää? Voiko sellaista pitää ihan samalla tavalla lemmikkinä kuin frettiä?! ;o

sanna kirjoitti...

Olen varmaan kysynytkin, en vaan muista:D

Onko ihan japsiakita vai amerikaanoakita? Mikäli japsiakitasta kyse, niin ole tarkkana niiden takakulmauksien kanssa; kummaltakin akiltalta tuppaavat puuttumaan, mutta japsiakitoilta vielä useammin. Se on jotenkin ihan naurettavaa, miten nykypäivän koirilla on joko aivan uskomattoman yliliioitellut kulmaukset (vrt. sakemanni, jotkut italianvinttikoirat, jotkut whippetit), tai sitten ei ole kulmia ollenkaan (akitat, chowit, shar peit).

mantu kirjoitti...

Munkin mielestä ne tuoksuu niin musille. <3 Ja mä vielä annan niille joka viikko lohiöljyä, mistä sanotaan et se pahentais ominaishajua, en mä vaan oo mitään eroa huomannut. :) Leikkaamattomiksi ja lohiöljyä syöviksi näätäpojiksi nuo siis tuoksuu aika hyvälle! <3 Nojoo se kiimahaju on vähän omanlaisensa, mutta eipä siihenkään kukaan kuole. :) Hahahha, Veeti vaan tykkää susta. <3 Sekä mamskusta tietty. :) Se on kyllä ihana kun se on semmonen pusuttelija, kyllä Taavikin mua ja Lauria pusuttelee mut ei oikeen muille tahdo herua kun hammasta. :D

mantu kirjoitti...

Hahah, kiva kuulla että on jotain iloa tästä! :) Jep, meilläkin niin kovasti odotellaan tuota laumanjatketta mutta tämä kevät nyt on ollut vähän tämmöinen, niin saa nähdä tuleeko niitä pentuja ollenkaan meille asti. :) Jos ei tänä vuonna niin ehkä sitten viimeistään ensi vuonna. Kyllä nää pojat muhunkin parhaiten iskee, mutta varmasti tulee joskus vielä olemaan tyttöfrettejäkin, alan pikkuhiljaa lämmetä niillekin. :D

mantu kirjoitti...

Skunkkeja on Suomessa lemmikkeinä tällä hetkellä tietääkseni 9 kipaletta. Niiden tuominen on todella vaikeaa sekä kallista, Suomessa niitä ei myöskään (vielä) kukaan kasvata. Itse en lähtisi vertaamaan skunkkia mitenkään frettiin, uros voi painaa 8 kiloa tai jopa enemmänkin, ne ovat myös hirveän vahvoja eli esimerkiksi keittiön laatikoiden ja kaikkien vastaavien kanssa saa tehdä erikoisia järjestelyjä jotta ne saadaan pysymään niin ettei skunkki pääse tonkimaan koko laatikon sisältöä pois. Skunkki on oikeastaan yhden perheen lemmikki, kiintyy hirveän vahvasti omistajaan ja voivat elää jopa 20 vuotta. Skunkki jonka itse olen tavannut, on todella suuri, aristelee vieraita mutta on kuitenkin kiltti ja rauhallinen. Lisäksi toisinkuin fretin, skunkkia ei voi sulkea häkkiin hetkeksikään. Niitä pidetään siis samoin kuin koiria ja kissoja. Lemmikkiskunkkien hajurauhaset on poistettu, ja ne käyvät asioillaan hiekkalaatikolla.

mantu kirjoitti...

Japanilainen on kyseessä. :) Jep, noihin takakulmauksiin olenkin kiinnittänyt huomiota, ja frettipiireistä tutun kaverin kanssa joka noista koira-asioista kanssa paljon tietää ja omistaa itse Shikokun, ollaan yhteistuumin katseltu noita kasvattajien koirien kuvia ja yhdistelmiä ja tuumailtu noita juttuja. Nyt olen vihdoin löytänyt kaksi todella luotettavaa ja osaavaa kasvattajaa, jotka kertovat todella rehellisesti koiriensa terveydestä, kaiken tietonsa koirien suvusta ja joiden kasvatusperiaatteet ovat juuri sitä mitä haluankin kasvattajalta. Minulle ensimmäinen edellytys on se että kasvattaja on rehellinen koiriensa suhteen, varsinkin kun nuo VKH ja varsinkin SA ovat akitoilla myös rasitteenaan.

Itse en oikein voi sanoa muutakuin että on todella surullista kun näyttelyissäkin esimerkiksi saksanpaimenkoirat vielä asetetaan sellaiseen asentoon, jossa koko koira näyttää ihan hirvittävältä ja nuo ylisuuret kulmaukset korostuvat mahdollisimman paljon. Takapää on nilkan korkeudella, jalat hirveällä koukulla joka suuntaan ja siitä juoksemisesta ei edes puhuta..

sanna kirjoitti...

Ja totuushan on, ettei terve koira sellaiseen asentoon edes veny... niiden liikkumisen katsominen on ihan järkyttävää. Lisäksi koira seisoessaankin näyttää seisovan kuin sammakko; ihan kuin pienikin tuuppaus voisi kaataa sen saman tien tantereeseen. Jäätävää...

mantu kirjoitti...

Niinpä. Eniten ihmettelen sitä, että eikös Saksanpaimenkoiran kaltaisia koiriakin ole käytetty esimerkiksi sodissa apuna. Miksi sitten sellainen koira josta on oikeasti ollut hyötyä ja apua ihmisille, on pitänyt jalostaa pilalle? Ei se tuollaisella nykyisellä rakenteella varmastikaan pystyisi juoksemaan vaikeassa maastossa kymmeniä kilometrejä ilman mitään jalka- ja lonkkavaivoja..

sanna kirjoitti...

Näinpä. Surullisinta on, että kasvattajien mielestä nykyinen saksanpaimenkoira on se koira, joka on toiminut sotakoirana, poliisikoirana, työkoirana. Heidän mielestään nykyisen saksanpaimenkoiran rakenne on nimenomaan se alkuperinen, toivotuin rakenne.

Luoja miten ihminen voikin huijata itseään niin helvetisti, että alkaa lopulta uskoa jopa tuollaista paskaa.

Lähetä kommentti