torstai 9. helmikuuta 2012

Mielipiteitä, päätöksiä ja asioita joita en voi kuin ihmetellä.


Suosittelen lukemaan tarkasti ja ajatuksen kanssa myös tämän sekä tämän postauksen!

Ensimmäiseksi täytyy todeta että Suomi24:sen ja Petsien voisin laittaa elinikäiseen banniin koko lopuksi elämääni. Sielä tällainen samanlainen ihminen kuin minä, saa vain verensä kiehumaan ja pulssin hakkaamaan sata kaksisataa lasissa silkasta suuttumuksesta. Ja sen suuttumuksen seassa on ripaus surua, pettymystä, myötätuntoa, vihaa ja negatiivista sääliä. Kaikista suurin ihmetyksen aiheeni on se, että miten ihmiset joilla on ollut frettejä paljon kauemmin kuin itselläni, voivat olla niin.. hmm, en keksi oikeaa sanaa kuvaamaan tätä.. tyhmiä? Olen itse omistanut fretin vasta lähestulkoon vuoden, enkä ole koskaan väittänyt, en väitä, enkä tule koskaan väittämään että tietäisin freteistä ihan kaiken. Mutta pystyn silti sanomaan että tiedän freteistä paljon. Se paljon on kuitenkin todella vähän verrattuna siihen mitä esimerkiksi SFL ry:n viralliset frettikasvattajat, varsinkin he, joilla frettejä on ollut jo kymmenen vuotta, tietävät. Eivätkä hekään väitä tietävänsä kaikkea. Mielestäni on todella mahtavaa että frettikasvattajat, joilla frettejä on ollut jo monia vuosia ja jotka tietävät freteistä todella paljon, pyrkivät silti kokoajan saamaan lisää tietoa näistä eläimistä ja jaksavat keskustella ulkomaisten, vielä kokeneempien fretti-ihmisten kanssa kokemuksistaan, frettien sairauksista, ravinnosta, hoidosta, kasvatuksesta ja kaikesta niihin liittyvästä. Kasvattajat harkitsevat tarkkaan millaisilla yksilöillä pentuja teetetään, tavoitteenaan saada ihmisille mahdollisimman terveitä, pitkäikäisiä ja hyväluonteisia lemmikkieläimiä. SFL Ry:n hyväksymät kasvattajat ovat allekirjoittaneet kasvattajasitoumuksen, ja jokaiselle kasvattajan kasvatusyksilölle haetaan hyväksyntä liitolta ennen fretin kasvatuskäyttöä. Sellaisia yksilöitä jotka eivät kasvatuskelpoisia ole, ei rekisteröidä kasvatuseläimiksi.

Fancyväristen frettien suosio on sellainen asia, jota moni asioista tietävä fretti-ihminen ei kykene ymmärtämään. Itse en ole koskaan väittänyt että esimerkiksi mäyräkuvioinen fretti olisi ruma, ehei, mutta en vain pysty käsittämään kuka haluaa itselleen tietentahtoen riskivärisen fretin joka todennäköisesti kantaa Waardenburgin syndroomaa. Panda- sekä mäyräkuvioisista ja DEW-freteistä jopa 75%:lla on Waardenburgin syndrooma, joka on geneettinen sairaus jota esiintyy sekä ihmisillä että eläimillä. Waardenburg aiheuttaa monenlaisia oireita, jotka selvästi heikentävät fretin elämänlaatua. Yleisin tunnusmerkki on fretin kuulo-ongelmat, suurin osa sairastuneista on kuuroja, ja tämä johtuu sisäkorvan alikehittyneestä kuulomekanismista. Waardenburg -frettien pää on yleensä kananmunan ja kapenevan muotoinen ja fretin silmät ovat kaukana toisistaan. Sairaan fretin jaloissa on virheasentoja ja usein ne ovat lyhytjalkaisia ja häntä on normaalia lyhyempi, freteillä on myös usein tasapaino-ongelmia. Lisäksi frettien suolisto ei toimi oikein, fretti syö paljon ja ulostaa myös paljon, mutta painoa ei silti kerry. Ruoka siis käytännössä vain kulkee fretin elimistön läpi, mutta suuri osa hyödyllisistä ravintoaineista jää imeytymättä elimistöön. Waardenburgin syndroomaa sairastavilla freteillä on havaittu myös erilaisia hermostollisia ongelmia, käyttäytymishäiriöitä sekä älykkyyden alenemista. Tässä on suuri osa, mutta ei suinkaan kaikki mitä Waardenburgin syndroomaan liittyy. Kun näistä on tietoinen, niin ihmettelen suuresti että kuka haluaa tämänkaltaisen eläimen, jonka elämä on ainoastaan yhtä helvettiä? Sitten fretti vielä kastroidaan/steriloidaan nuorena, sille annetaan huonolaatuista ruokaa ja se saa minimaalisen määrän luonnonvaloa ja aivan liikaa keinovaloa, fretti ei varmasti tule elämään viittä vuotta kauempaa, jos sitäkään. On tärkeää myös huomioida se että perusvärinenkin fretti voi olla sairas. Ajatellaan vaikka että Mäyrä A ja Mäyrä B tekevät pentuja, Mäyrä A:n emä on soopeli, ja Mäyrä B:n isä on soopeli. Mäyrä A:n ja B:n pennuista osa on mäyräkuvioisia, ja osa soopeleita. Soopelipennuilla on Waardenburgin syndrooma, kuten mäyräkuvioisilla sisaruksillakin. Soopeli A lähtee uuteen kotiin, jossa asustaa ennestään jo Pastelli A tyttöfretti. Omistaja päättää teettä freteillään pennut, ja täten Soopeli A periyttää sairauden jälleen eteenpäin. Tämän vuoksi siis ei kannata myöskään jäädät toljottamaan fretin väriä, vaan mikäli mahdollisuus on, niin ottaa selvää että minkä värisiä yksilöitä fretin suvusta löytyy, ja kuinka pitkältä. Mikäli suvussa on mäyrä-, panda- tai DEW-frettejä, niin on hyvin todennäköistä että Waardenburgin syndrooma kulkeutuu fretin suvussa. Ja vaikka Fretti A:lla ei olisikaan syndroomaa, mutta Fretti A:n isällä on, niin Fretti A voi silti periyttää sen pennuilleen, jotka taas periyttävät sitä eteenpäin kun kasvatusta sairasta geeniä kantavilla yksilöillä ei lopeteta ajoissa. Ohessa kuvia erilaisista fancy-värisistä freteistä.

 Mäyräkuvioinen fretti. Kuva: Alliepets.com

 Pandakuvioinen fretti. Kuva: Thatforgottendream.blogspot.fi

DEW -fretti. Kuva: Blog.ferretsnorth.org

Fancy-väristen frettien lisäksi jokseenkin kyseenalaisia ovat mustat- sekä angorafretit. Mustat fretit ovat lähtöisin Saksasta, missä eräs mieshenkilö alkoi jalostaa mahdollisimman mustaa frettiä risteyttämällä aina tumminta yksilöä keskenään. Ikävä kyllä hän päätyi joskus myös astuttamaan keskenään toisilleen sukua olevia yksilöitä, kuten vaikka emon ja pojan, tai naaraan isoisällään. Tämän vuoksi mustien frettien geenit ovat hyvin suppeat, ja periaatteessa kaikki mustat fretit ovat sukua toisilleen, sillä ne ovat lähtöisin tältä yhdeltä ja ainoalta farmilta, samoista yksilöistä. Frettien sukupolvet kuitenkin pitenevät vauhdikkaasti sillä yleensä naaraalla teetetään ensimmäiset pennut vuoden ikäisenä ensimmäisestä kiimasta, ja risteyttämällä mustia esimerkiksi normaalien soopeleiden kanssa, on linjoista ilmeisesti saatu edes hitusen terveempiä. Silti harvat mustat fretit elävät yli viisivuotiaaksi, joillakin yksilöillä on esiintynyt toimintahäiriöitä elimistössä, sydän on saattanut olla liian heikko tai munuaiset pettää. Mustat fretit saavat myös joskus hyvin pieniä pentueita eivätkä kaikki pennut aina selviä luovutusikään asti, ja fretit ovat itsekin suhteellisen pienikokoisia. Angorafrettien tilanne on jokseenkin samanlainen, paitsi että angora on mutaatio. Tämän mutaation eräs Ruotsalainen henkilö oli havainnut freteillään, hän oli myynyt frettejään eteenpäin ja täten näitä angorafrettejä on ruvettu jalostamaan eri puolilla maailmaa. Angorafretit eivät välttämättä ole sen sairaampia kuin "normaalitkaan" fretit, mutta niiden suvuissa esiintyy todella usein fancyvärejä, minkä vuoksi monet linjat periyttävät Waardenburgin syndroomaa. Angorilla on usein kirsuissaan ylimääräisiä ihopoimuja jotka voivat aiheuttaa hengitysvaikeuksia, tällöin nenä on omituisen muotoinen ja paljon normaalia suurempi. Angorafrettien tavanomaisimmat ongelmat ovat imettämisvaikeudet vähäisen maidontuotannon vuoksi, sekä normaalia heikommat ja ohuemmat luut. Uskotaan kuitenkin että on olemassa terveempiäkin angoralinjoja, hyvin paljon fretin terveydentilasta ja geeniperimästä selviää jo katsomalla pelkästään angorafretin nenää, on nimittäin myös yksilöitä jotka omaavat "normaalin" kirsun. Maailmalla on myös alettu jalostaa frettejä erivärisillä silmillä. Yksi näistä väreistä on sininen, josta löytyy esimerkki ohessa olevista kuvista. Suomessakin käytetään kasvatuksessa sekä mustia- että angorafrettejä, mutta yksilöt valitaan tarkoin ja kasvattajien tavoitteena on saada jalostettua näistä freteistä yleisesti ottaen terveempiä ja pidempi-ikäisiä frettejä, sekä saada uutta verta näihin linjoihin niiden parantamiseksi.

Musta fretti. Kuva: Reptileforums.co.uk

Sinisilmäinen, musta fretti. Kuva: Holisticferret.proboards.com

Angorafretin nenä. Kuva: Angoraferret.co.uk

Angorafretti. Kuva: Furetti.forumfree.it

Itseäni on ihmetyttänyt lähinnä se, että missä vaiheessa on menty niin mönkään etteivät perusväriset fretit enää riitä? Toisaalta, tätä asiaa on suhteellisen turhaa puida koska koiramaailmassa koko asia on jo riistäytynyt käsistä. Jalostetaan aina vaan pienempi- tai suurempikokoisia, lättäkuonoisempia ja lyhytjalkaisempia koiria, koirien terveyden kustannuksella. Ulkomailla tilanne tuntuu myös olevan erittäin toivoton frettien suhteen, Suomessa onneksi liitto valvoo sitä millaisilla yksilöillä täällä frettejä kasvatetaan, ja muullakin on väliä kuin värillä. Oma jyrkkä kantani tähän on se, että itselleni ottaisin ja otan fretin vain perusvärisenä ja lyhyellä karvanpituudella. Albiino, musta soopeli, pastelli, suklaa, soopeli, mahdollisesti mitt- tai rounikuvioinen. Tässä on ainakin itselleni ihan tarpeeksi valinnanvaraa, eikä minulla ole tarvetta lähteä tavoittelemaan erilaisuutta hankkimalla frettiä jonka geeneissä ja mahdollisesti terveydessä tiedän olevan jotan häikkää. Niin kauan, kun ihmiset näitä erikoisia frettejä haluavat, niin niin kauan niitä myös kasvatetaan. Lisäksi olen myös kuullut väitöksiä siitä että Suomalaiset pimeät/epäviralliset kasvattajat voivat saada ihan yhtä hyviä kasvatusyksilöitä suomeen kuin liiton hyväksymät kasvattajat myös. Itse en jotenkin jaksa uskoa tähän, sillä suomalaiset frettikasvattajat tietävät ulkomaiden frettiliittojen ja -klubien alaiset, hyvät kasvattajat ja toisinpäin. Ja uskon että nimenomaan nämä "parhaimmat" kasvattajat ovat tarkkoja siitä millaiselle frettikasvattajalle heidän pentunsa jalostuskäyttöön lähtevät. Mielestäni kaikista huolestuttavinta tässä pimeiden kasvattajien "jalostusyksilöiden" tuomisessa on se, että entä jos jokin kaunis päivä tänne rantautuu fretti joka sairastaa ADV:ta, joka ei suomeen asti vielä ole levinnyt? ADV on ihmisten HIV:n kaltainen autoimmuunisairaus, joka voi olla pitkään oireetonkin. Fretti menehtyy tähän varmasti, ja tauti tarttuu erittäin helposti muihin fretteihin. Ihminenkin voi levittää virusta esimerkiksi vaatteidensa mukana, mikäli on ollut kosketuksissa sairastuneeseen frettiin. Omasta mielestäni frettien tuonti ulkomailta pitäisi ottaa vakavasti etenkin tällaisten rajujen sairauksien vuoksi, eikä esimerkiksi virolaisia tai muidenkaan maiden frettitrokareita tulisi missään tapauksessa suosia. 

Taavi

Olen taas saanut lässytettyä mielestäni tarpeeksi tälle päivää. Omat mielipiteeni näiden asioiden suhteen ovat paljon jyrkemmät kuin monien muiden fretti-ihmisten ovat. Suuri huolenaiheeni on myös se, kun ihmiset tulevat sanomaan minulle että sillä fretin värillä ei ole mitään väliä, mäyräkuvioinen fretti ei ole yhtään sen huonompi kuin suklaan värinenkään. Totta. Väri ei tee fretistä yhtään sen huonompaa kuin muutkaan, mutta ikävä kyllä se tekee fretistä sairaan, se tekee fretistä todennäköisesti huonosukuisen, ja se tekee fretistä erittäin huonon kasvatusyksilön mikäli sitä siihen tarkoitukseen aiotaan käyttää. Väri ei tee fretistä yhtään sen huonompaa lemmikkiä. Omasta mielestäni on todella itsekästä ottaa erikoisen värinen fretti vain sen takia, että se on erikoinen, varsinkin silloin kun on tietoinen kaikista niistä sairauksista ja siitä, miten surkeaa fretin elämä todennäköisesti tule olemaan vaikka se olisi kuinka hyvällä hoidolla. Jokainen fretti ansaitsee rakastavan ja huolehtivan kodin, mutta säälistä ei tulisi koskaan ostaa esimerkiksi siltä frettitrokarilta tai eläinkauppiaalta sitä erikoisen väristä frettiä, koska silloin vain ja ainoastaan tuet tätä toimintaa. Itse olen jyrkästi vastaan myös ylijalostettuja koiria, etunenässä mainittakoon vaikka chihuahuat, mopsit, shar peit, englanninbulldogit ja muut vastaavat koirarodut, joissa edes vähän koirista tietävä ihminen näkee vain sairaudet ja pitkälle vedetyn jalostuksen. Siinä vaiheessa kun eläin ei kykene enää edes synnyttämään itse, niin jokin on mennyt pahasti pieleen. Tässä on nyt taas pohdittavaa puolin ja toisin, toivon että moni on jaksanut koko postauksen ja nuo kaksi edellämainitsemaanikin lukea ajatuksen kanssa ja ajattelee asioita vähän toiselta kantilta. Itse pyrin ajattelemaan ensisijaisesti eläimen parasta, niinkuin moni muukin varmasti tekee, mutta oma mielipiteeni on se että tukemalla huonon ja välinpitämättömän kasvattajan toimintaa ostamalla kivanvärisen, mutta geeneiltään sairaan fretin, ei sitä eläimen parasta ole ajateltu missään vaiheessa. Toivottavasti asia herättää keskustelua ja Petsien puolella hyvä keskustelukin frettien vastuullisesta kasvattamisesta jo onkin, keskusteluun pääset tästä linkistä. Haluan vielä lopuksi korostaa, että suurin osa tässä postauksessa esitetyistä asioista on omia mielipiteitäni ja ajatuksiani, monia asioita ei ole tutkittu eikä niistä löydy tutkimustuloksia, vaan osa tiedoista perustuu lähinnä omien, sekä muiden kokemusten ja itse tutkiskeltujen asioiden pohjalle. Peace and Love.

♥ Manta

29 kommenttia:

sanna kirjoitti...

Erinomainen postaus. Se on suunnaton sääli, miten jopa frettien kohdalla ollaan menossa sinne, missä koirapuolella jo ollaan. Sisäsiitos, erkoisuuden tavoittelu, resessiivisten ulkonäköpiirteiden vakiinnuttaminen raa'alla sukusiitoksella... minulla on sama periaate niin freteissä kuin koirissakin, vaikka koirat, joita tulen kasvattamaan, ovatkin pitkäkarvaisia; kaiken sen turkin alla on oltava toimiva, terve eläimen rakenne, jolla ei ole sairaalloisia ulkonäköpiirteitä.

Vajaa kirjoitti...

"Oma jyrkkä kantani tähän on se, että itselleni ottaisin ja otan fretin vain perusvärisenä ja lyhyellä karvanpituudella. Albiino, musta soopeli, pastelli, suklaa, soopeli, mahdollisesti mitt- tai rounikuvioinen. "

Myös mitt- ja rounikuviot banniin. Tällaiset retit ovat yleensä kovin sairaita ja waardenburgin syndrooma on yleinen.
Yleistä on myös käytöshäiriöt sekä jälkeenjääneisyys.

Käytöshäiriöt ja jälkeenjääneisyyden allekirjoitan täysin. Jetro ja Rötkö omaavat molemmat mitt-geenin, molemmilla on osittaista mitt-kuvioita. Rötkö on selkeästi jälkeenjäänyt ja Jetrolla on käytöshäiriöitä (äkkipikaisuutta, pelkotiloja, satunnaista eristäytymistä ja äkillistä vihaa vieraita kohtaan)

Älkää ottako pimeää pentua.

mantu kirjoitti...

Mitt- ja rounikuvioisia frettejä löytyy terveistäkin linjoista, joista taustalta ei löydy panda- sekä mäyräkuvioita. :) Esimerkiksi ACH's Ferretsin kasvattaja kasvattaa käsittääkseni hyvinkin terveitä mitt- sekä rounikuvioisia frettejä, joiden linjat ovat pääsääntöisin peräisin Ruotsista. Mitt- tai rounikuvioista frettiä hankkiessaan tulisi kuitenkin olla tarkkana että mitä sieltä suvusta löytyy taustalla, sillä suurimmalla osalla näistä on taustalla juurikin niitä fancy-värejä ja fretit saattavat olla sairastuneita Waardenburgin syndroomaan.

Jetrolla ja Rötköllä on siis hyvin todennäköisesti suvussaan frettejä jotka omaavat tämän mitt-kuvion, ainahan mitt-kuvio ei välttämättä esimerkiksi ole panda- tai mäyräkuvioisella fretillä mutta usein se niiltä löytyy. Soopeli fretti mitt- tai rounikuviolla voi siis olla yhtä terve kuin soopeli ilman kuvioita, riippuen täysin siitä mitä sieltä suvusta löytyy. :)

mantu kirjoitti...

Kiitoksia sanna, taas! ;) Jep, mielestäni on todella surkeaa kun ihmisille ei mikään riitä, aina täytyy omistaa jotain sellaista mitä muilla ei ole. Kaikki tuo tapahtuu täysin eläimen terveyden kustannuksella ja sitten voivotellaan kun se lemmikki ei eläkään kuin muutaman hassun vuoden.

Aiot siis ruveta kasvattamaan jotain koirarotua joskus? Mitä? Itse olen koko pienen ikäni halunnut myös kasvattaa koiria, tällähetkellä en tiedä haluaisinko ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa kasvattaa frettejä, saa nähdä. Itse inhoan sitä kun yleisestiottaen perusterveitä koiriakin kasvatetaan laittamalla vain näyttelyvoittajia yhteen, luonteesta piittaamatta. Niinkuin siitä meidän koirasta mainitsinkin.

Meille on tulossa akita myöhemmin, ehkä tämän vuoden loppupuolella tai ensivuonna, saa nähdä kun ensin löydän mieluisan kasvattajan ja kun pentuja on suunnitteilla. Akitoilla on sisäsiittoisuuden takia autoimmuunisairauksia, ja on puhuttu jonkin verran roturisteytyksistä, jotka ovat todella mielenkiintoisia juttuja mielestäni tuolla koiramaailman puolella. http://tensaiakitas.blogspot.com/2012/01/roturisteytykset.html Tässä on todella hyvä kirjoitus aiheesta. Saa nähdä koska se piski meille tulee, mutta toivotaan että kävisi tuuri ja oikeilla valinnoilla meille tulisi pentu terveistä vanhemmista, täytyy vain toivoa parasta ja pelätä pahinta. :)

sanna kirjoitti...

Afgaaneita ja villakoiria olisi tarkoitus, mutta villakoirien kohdalla alkaa usko loppua; meillä on/on ollut 3 villakoiraa, kahdella patellaluksaatio ja kolmannella on nyt sitten vehnä-allergia. En tiedä enää, mistä uskaltaisin villakoiran ottaa, jotta sen rakenne kestäisi. Ainoa mahdollisuuteni on katsella villakoiraa kasvattajilta, jotka kasvattavat ensisijaisesti agilityyn (toki hyvillä luonteilla. Terveys ja luonne ovat koirat tärkeimmät ominaisuudet). Näillä koirilla voi olettaa olevan kunnon urheilua kestävän rakenteen, ja juuri sitä minä etsin. Vaikka harrastankin näyttelyitä, minulle tärkeintä jalostuksessa on se, että koira tulee perheenjäseneksi ja perheenjäsenen tärkeimmät ominaisuudet ovat luonne, terveys ja hermorakenne.

Roturisteytykset olisivat mahtava juttu kaikissa roduissa. Olisin enemmän kuin valmis roturisteytyskokeiluihin sekä afgaaneissa että villakoirissa saadakseni lisää verta rotuun. Minusta se pitäisikin ottaa tavoitteeksi; joka vuosi esimerkiksi x määrä roturisteytyspentuetta muiden pentueiden mukana per rotu (riippuen täysin siitä, miten monta pentuetta rekisteröidään vuodessa), ja kenties vaatimukseksi vielä, että kymmenen sukupolven sisään jokaisen kasvattajan pitäisi käyttää roturisteytyssukuista koiraa omassa jalostuksessaan. Ei välttämättä tätä ensimmäisen polven roturisteytyspentua, mutta jotain, jonka lähisuvussa tällainen on on vaikkapa nyt viiden sukupolven sisään.

Nykyään se on rotukoirien kanssa juuri tuo tilanne; toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Itse toivon hartaasti, että kykenisin kasvattamaan terveitä pentuja mahdollisimman tuoreilla valinnoilla. Afgaaninarttuni Nadirahan on tuontikoira Venäjältä, ja sen suvussa on niin amerikkalaisia, australialaista kuin venäläistäkin linjaa. Venakkokoirat nyt ovat monen suomalaisenkin afgaanin takana, mutta amerikaanoja ja ausseja on vähemmän. Muutenkin tulen varmasti tuomaan koiria niin omaksi kuin sijoitukseen voidakseni pitää huolen siitä, että linjani pysyvät mahdollisimman tuoreina. Linjaamista en halua harrastaa; se on vain kaunis nimitys sisäsiitokselle ja vaikka linjaaminen onkin vain "lievää" sisäsiitosta, se on kumminkin rodun geenipoolin kaventamista ja siihen en halua ryhtyä.

Emilia kirjoitti...

Mantu nyt puhut täyttä TOTTA... itse olen samaa mieltä !!
Mutta myöskään en tiedä onko Pallero waardenburg-syndromainen. Mutta toivo elää ettei ole...Tosin onko Pallero fanchy värinen ?

nämä pustaukseni ovat aina hyvin asiallisia sillä aina en muista mitä mun pitikään kirjoittaa :D Hurrayy...

Pallerolta terkkuja märältä pötköltä joka juuri kävi ulkona :D

mantu kirjoitti...

Hei Emilia! Kiitos vastauksestasi. :) Minlla on muuten tuo kommenttien tarkistustoiminto päällä joten kommenttisi kyllä tulevat perille, mutta minun täytyy vain hyäksyä ne jotta ne tulevat näkyviin.. ;)

Meidän pojilta myös terveisiä Pallerolle! :) Kivaa että poitsu on päässyt ulos!

En nyt haluaisi tätä sanoa, mutta kyllä, Pallero on fancy-värinen ja sillä on Waardenburgin syndrooma. Tämä voidaan sanoa varmaksi, Palleron ruumiinrakenne on nimittäin juuri ominainen fretille jolla on Waardenburg, sillä on pitkä kaula, lyhyet töppöjalat, suippomainen pää, mantelinmuotoiset silmät jokseenkin kaukana toisistaan ja sen ruumis on epäsuhtainen. En todellakaan tätä tarkoita millään pahalla enkä haluaisi sinua loukata tai mitään, mutta mielestäni tällaisessa asiassa valehtelu ei auta. Oletteko kuulotestanneet Palleroa? On hyvin todennäköistä että se on kuuro, tai että sillä on ainakin kuulo-ongelmia. Tuo postaukseni "Mieti mistä hankit frettisi!", siellä on näkyvillä video frettitarhalta, ja uskon että Pallero on tullut sellaiselta Suomeen. On hyvin todennäköistä että Pallero ei tule elämään viittä vuotta kauempaa, mutta sitä ei kannata alkaa vielä stressaamaan vaan nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä Palleron kanssa, ja kannattaa tarjota Pallerolle parasta mahdollista, niin ruuassa kuin hoidossakin.

Suosittelen tosiaan laittamaan Pallerolle sen suprelorin hormoni-implantin, järkevää olisi ehkä laittaa suoraan se 9,4mg kokoinen jonka vaikutusaika on siis viisi vuotta. Sen avulla Palleron hormonituotantotaso pysyy normaalina kokoajan, kastroimisen en usko olevan lainkaan järkevää Palleron tapauksessa, mutta valinta on tietenkin teidän. Lisäksi kannattaa yrittää minimoida keinovalon määrä ja pitää Palleroa niin että se saa olla vuorokaudesta vähintään 14 tuntia pimeässä, ja valoisan ajan luonnonvalossa. Näin voit ainakin edesauttaa sitä että Pallero ei sairastu lisämunuaissairauksiin. Totally Ferret on parasta mahdollista ruokaa, jota kannattaa Pallerolle antaa. Itse en nyt osaa oikein muuta tähän sanoa, täytyy vain toivoa että Pallerolle ei Waardenburgin pahimpia oireita tulisi..

mantu kirjoitti...

Ahaa aivan. :) Uskon sinusta tulevan erittäin hyvän ja vastuuntuntoisen koirakasvattajan, juuri sellaisen jolta itse voisin koiran hankkia. Omasta mielestäni koiran terveys ja luonne ovat ensisijaisesti tärkeimpiä asioita kasvatuksessa, niinkuin olen sanonutkin niin harmittavan paljon löytyy niitä jotka katsovat vain niitä koiran näyttelytitteleitä..

Itse toivoisin myös että roturisteytyksiä alettaisiin tehdä kaikilla vähänkin sisäsiittoisilla ja sairaammilla roduilla (niillä siis, joilla sairaudet johtuvat geeneistä eivätkä rakenteesta), se olisi iso askel pidemmällä aikavälillä eteenpäin koirien terveystilanteen suhteen. Harmittavaa kyllä että monet kasvattajat ja koiraihmiset katsovat täysin kieroon näitä roturisteytysjuttuja, koira kun ei enää ole "puhdasrotuinen".. Mutta onko se sen väärti että koira on puhdasrotuinen mutta sairastaa monia eri sairauksia, mielestäni ei. Koiran kun kuuluisi olla pitkäikäinen ystävä.

Jep, mekin päädyimme aikoinaan suomenlapinkoiraan siksi, että niihin ei paljoa ole kajottu ja ne ovat niin terveitä. koiramme ovat nyt 7 ja 4 vuotiaita, kummallakaan ei ole mitään sairauksia ollut koskaan, tuskin tuleekaan. Joissakin roduissa tuontikoirat ovat kyllä hyvä juttu, mutta esimerkiksi akitoiden tapauksissa eivät ne tuontikoiratkaan enää rotua voi pelastaa kun ei tutkitusti ole varmaan ainuttakaan täysin uutta linjaa.

sanna kirjoitti...

Juu, tuo on ongelma myös monissa muissa roduissa, esimerkiksi sileäkarvaisissa noutajissa. Koirien rakenne on hyvä peruskoiran rakenne, mutta lähes jokainen kuolee ennen 8 ikävuotta syöpään. Tähän eivät auta tuontikoirat, koska kaikki linjat ovat samaa kuitenkin ja kaikissa linjoissa koirat ovat lyhytikäisiä ja alttiita syöville.

Omassa blogissani aina välillä tulee kanssa nuristua jalostuksen epäkohdista. On jotenkin niin jäätävän turhauttavaa ajatella, että aina löytyy niitä ihmisiä, joita ei vaan kiinnosta. Tai sitten he ovat liian tyhmiä tajutakseen.

Minusta ei ole rotujen tuho tehdä roturisteytyksiä, vaan nimenomaan niiden pelastus. Heterogeenisempi, terveempi populaatio, joka kuitenkaan tuskin ratkaisevasti menettää mitään rpdulle ominaisia hyviä piirteitä. Ja eihän kukaan käske risteyttää chihuahuaa siperianhuskyyn, vaan koirien on tarkoitus olla jollain tasolla toistensa kaltaisia (olivat sitten sekarotuisia tai puhdasrotuisia, joita risteytykseen käytetään).

Rood kirjoitti...

Älä mene suoli24:ään. Siellä tulee vaan paha mieli.

Kiitän postauksesta, itse en ollut selvillä siitä mitä pahaa näissä fancy-väreissä on, olin vain huomannut joidenkin frettikasvattajien karsastavan niitä.

mantu kirjoitti...

Niin todellakin tulee, se on suomeksi sanottuna ihan anaalista koko paikka. :D Kiitos sinulle itsellesi, hienoa kuulla että näistä teksteistä on jotain hyötyäkin ihmisille! :)

Emilia kirjoitti...

kiitos vastauksestasi :)

Tosin surullisiahan nuo uuyiset olivat D; mutta ei sillle enään oikein voi mitään ...

ja juu..

mantu kirjoitti...

Juu no enpä minäkään mielelläni tuota olisi sanonut mutta mielestäni tällaisissa asioissa täytyy olla rehellinen, sillä valehtelu ei auta yhtään mitään. :/ Toivottavasti et kuitenkaan rupea itseäsi syyttelemään asiasta, sillä eläinkaupan myyjällä olisi todellakin ollut velvollisuus sinua tällaisista asioista valottaa ja antaa kunnolliset hoito-ohjeet mukaan, mutta ikävä kyllä eläinkaupan myyjät eivät tunnu tietävän freteistä yhtikäs mitään.. Olet niin nuori että vanhemmillasi olisi ollut suurin vastuu ottaa eläimestä etukäteen kunnolla selvää, mutta asialle ei jälkeenpäin mitään voi ja Pallero saa kyllä varmasti viettää leppoisaa elämää rakastettuna lemmikkinä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Voiiii jehna että on mukava lukea tätä blogia, hyvää tekstiä ja sulosia kuvia! :-) Asun joensuussa eikä täällä taida olla fretit niin yleisiä kun eteläsuomessa, en nimittäin tunne ketään jolla olisi kotona pötkylöitä! Kiinnostaisi käydä katsomassa ja käsittelemässä, lemmikkikaveri olisi erittäin tervetullut...

Hmm.. Voisiko käsitelty aikuinen olla parempi valinta ensimmäiseksi fretiksi kuin nuori huimapää?
Eiiii nyt tule mieleen mitään muita järkeviä kysymyksiä mihin en olisi jo saanut vastauksia, mutta kerro ihmeessä jos on jotain vinkkejä antaa fretin hoitoon/opetukseen/'sisustukseen'! :-)

mantu kirjoitti...

Kiitoksia paljon sinulle! :) Itse en tiedä että asustaako Joensuussa fretinomistajia, mutta luultavasti ainakin lähikunnissa luulisi fretinomistajia olevan.. Ja suurin osa fretiomistajista kyllä varmasti ottaa kotiinsa tutustumaan näihin vekkuleihin. :)

Meillä kummatkin pennut oli kyllä suht helppoja, toki vähän antoivat hammasta ja sisäsiisteyden kanssa sai tehdä paljon töitä. Kummassakin on kyllä puolensa, pentu kun on kumminkin aina pentu.. :) Mutta toisaalta rauhallinen ja ihmisiin tottunut aikuinen fretti voisi olla myös helppo valinta. Nämä ovat niin kaksipiippuisia juttuja ettei oikein osaa sanoa juuta eikä jaata, aikuisen kodinvaihtajan elämästä ei välttämättä saa paljoakaan tietää ja voi olla että fretti ei luota ihmisiin kunnolla esimerkiksi vääränlaisen kohtelun ja hoidon vuoksi.

Frettien kanssa tärkeintä on että on pitkä pinna eikä suutu vaikka fretti ei jotain haluaisikaan tehdä haluamallasi tavalla, niiltä kun puuttuu se miellyttämisenhalu kokonaan mikä esimerkiksi koirilla on, joten ei niiltä voi kauheasti odottaakaan. :D Meillä tuo oma huone on todettu parhaaksi vaihtoehdoksi freteille, siitä saa turvallisen alueen freteille eikä tarvitse stressata jos itse joutuu olemaan vaikka päivän poissa. :)

Tiia kirjoitti...

Ihan loistava postaus! Oli hienoa taas kerran löytää joku ihminen, jolle eläimen hyvinvointi ja terveys on tärkeintä - koiraihmisenä arvostin etenkin sitä, kun puhuit myös koirien liiasta jalostuksesta. Omasta mielestäni myös on ihan hullua ja raivostuttavaakin, miten sairaita koiria nykyään on.
Mustista freteistä olen joskus kai muistaakseni kuullut, mutta en tosiaankaan tiennyt tuollaista totuutta niistä. Mutta aina voi oppia lisää. :) Niin, enkä tiennyt myöskään pitkäkarvaisista freteistä.
Kiitos mahtavan postauksesi, olen taas astetta viisaampi! :D

mantu kirjoitti...

Kiitos Tiia! :) Frettieni hyvinvointi on minulle todellakin tärkeintä, eikä minun pojilleni tarjota mitään muuta kuin parasta. Se pätee siis siihen että suosin vain liiton hyväksymiä kasvattajia, näin voin tietää frettini taustoista enemmän ja olla luottavaisin mielin, sillä varsinkin poikieni kasvattajat miettivät yhdistelmiä todella tarkkaan ja hartaasti, sekä he kasvattavat vain lyhytkarvaisia ja standardivärisiä frettejä.

Itse en koirien jalostuksesta edes hirvittävästi tiedä, kuitenkin huomioni on väkisinkin kiinnittynyt esimerkiksi englanninbulldogien ylijalostettuun kroppaan, varsinkin siihen littanaan kuonoon josta koiran hengitys rohisten kuuluu. Saksanpaimenkoirien kulmaukset ovat mielestäni myös järkyttävää katsottavaa, jotkin kasvattajat vielä kehtaavat väittää että sakemannit ovat olleet juuri tuon näköisiä silloin kun niitä on esimerkiksi sodissa käytetty. Veikkaampa että näin ei ole. Itse olen hankkimassa japanilaista akitaa tässä noin vuoden päästä, olen ollut yhteydessä eri kasvattajiin ja löytänyt kaksi mieleistä. Ai-sairaudet ja niukat kulmaukset ovat akitoiden ongelma, olen siis etsinyt kasvattajat jotka kertovat todella rehellisesti koiriensa terveydestä, suvusta, eivätkä käytä yksilöitä joilla ei ole minkään näköisiä kulmauksia.

Frettejäkin tosiaan on jalostettu jo monenlaisia, juurikin eri värejä, eri karvanpituutta, lisäksi löytyy myös kiharakarvaisia ja suht. lättäkuonoisia frettejä. Ja ne yleistyvät kokoajan, aina on niitä ihmisiä joita miellyttää jokin tietty seikka ulkonäössä, joten en tiedä mennäänkö Suomessakaan frettien jalostuksessa pikkuhiljaa eteen- vai taaksepäin. Ulkomailla juurikin esimerkiksi nuo fancy-väriset ja angorafretit ovat hyvin suosittuja kasvatuksessa, joten en sitten tiedä sanoa että ollaanko siellä jo täysin pohjamudissa vai onko kaikki juuri kuin pitääkin, ihmisillä kun on niin monenlaisia mielipiteitä ja yleensä niitäkin toteutetaan eläimen kustannuksella. Näin on monelle koirarodullekin käynyt.

Emma kirjoitti...

Mieltsi hyvä postaus! Itsekun olen koiraharrastaja henkeen ja vereen satun tietämään jos jonkin moista koirien jalostuksesta myös näiden sairaiden rotujen jalostuksesta. Äitini kasvattaa kiinanharjakoiria ja itse omistan 2 am.cockeria ja nämä molemmat rodut ovat kärsineet ihmisen jalostuksesta aivan liikaa. Vanhimman cockerini kanssa olenkin jo monesti joutunut kokemaan minkälaisia ongelmia koiran saati minkä tahansa eläimen kanssa tulee kun rotu on jalostettu aivan liian pitkälle.. Saaga on niin allerginen kaikelle ruoalle, että me jouduttiin aloittamaan barffaaminen jotta koira pysyy suunnilleen edes hengissä...

Harmi vaan, että tämmöinen ''huoleton jalostaminen'' on tullut myös frettikasvattajille mukaan..

mantu kirjoitti...

Kiitoksia! Jalostus on tosiaankin vain ja ainoastaan ihmisten peliä, muokataan eläimistä sellaisia kuin halutaan, kunhan ne vain miellyttävät silmää. Moni rotu on sellaisessa tilanteessa, että ne voitaisiin saada huomattavasti terveemmäksi vain risteyttämällä se johonkin terveempään rotuun joka kuitenkin on samankaltainen, kuten englanninbulldog + amerikanbulldog. Englanninbulldogitkin kärsivät ainoastaan rakenteensa vuoksi, mutta esimerkiksi akitoilla on autoimmuunisairauksia, monilla roduilla allergioita, niille ei kyetä tekemään mitään lyhyellä ajalla. Monien rotujen kanssa parannusta voitaisiin tehdä, mutta ihmisiä ei kiinnosta. Harmi että frettien kanssa ollaan menossa samaan suuntaan, mutta onneksi on myös näitä kasvattajia jotka suosivat vain lyhyttä karvanpituutta ja perusvärejä ja pyrkivät jalostamaan frettinsä mahdollisimman lähelle sitä mitä ne luonnossakin olisivat.

Janika kirjoitti...

Todella hyvä postaus jälleen kerran :) Oot saanu noi asiat hyvin kiteytettyä ja kerrottua pääasiat. Tuo on täyttä totta.

Pitää vielä sen verran sanoa, että meidän Aatu on otettu Suomesta epäviralliselta kasvattajalta, ja kasvattaja on todella asianmukainen, frettitietoinen ja kaikki hommansa oli hoitanut hyvin ennen pentujen kotiuttamista :) (vaikka et tästä epävirallisuus asiasta nyt kirjoittanutkaan) Monet ihmiset luulevat että KAIKKI epäviralliset kasvattajat olisivat vaan rahan perässä eivätkä tiedä pentujen / vanhempien geenejä. Mutta kyllä se on osittain totta, jotkut epäviralliset kasvattajat ovat tällaisia. On kyllä olemassa hyviäkin epävirallisia kasvattajia. Se vaan ihmetyttää mikseivät he kirjoita kasvattajasopimusta Suomen Frettiliiton kanssa. Viralliset kasvattajat ovat kirjoittaneet sopimuksen missä taataan että he ovat omistautuneet työlleen :)

mantu kirjoitti...

Kiitos kiitos. :)

Tosiaan, itse uskon lähtökohtaisesti siihen että jos muka epävirallisella kasvattajalla on kaikki kunnossa, hyvät kasvatusyksilöt jne. niin miksi hän ei sitten hae virallista kasvattajanimeä? Eli siis itselleni tulee väkisinkin se fiilis että jotain siellä on pakko olla vialla, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Vaikka tuntisinkin jonkin vastuullisen ja rehellisen epävirallisen kasvattajan, en silti ostaisi häneltä pentua. Tuen ennemmin frettiliiton toimintaa ja virallisia kasvattajia ja tarjoan kodin varmasti terveelle ja käsittelyyn tottuneelle, rekisteröidylle pennulle. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei,itse hankin fretilleni kaverin viime kesänä ns.pimeältä kasvattajalta,pentu kuoli kuukauden sisään taloon tulosta.Syynä suoliston surkastuminen ja sisäelimissä oli häikkää,lääkärin mukaan ei olisi elänyt kauaa vaikka asia olisi havaittu aiemmin.suvussa Fancy-värejä..Heti perään kävin katsomassa uutta kaveria kasvattajlta joka oli hakenut kasvattajanimeä muttei vielä saanut.Pennut olivat todella kovia puremaan ja napsivat sormeen kiinni todella kovasti,ei varmasti ollut käsitelty paljoakaan.Kuitenkin ostin uroksen joka lopetti puremisen nopeasti ja on nykyään todella ihana,jälkeenpäin samasta pentueesta on ollut muutamia pentuja myynnissä juuri puremisen vuoksi eikä "kasvattaja"ota mitään vastuuta pennuista..en siis yhtään ihmettele,että pentuja lähtee kiertoon varsinkin kodeissa jossa kokemusta fretin käsittelystä ei ole ja ensimmäiseksi fretiksi hankitaan pieni nitomakone..jatkossa hankin frettini vain viralliselta kasvattajalta joka on käsitellyt pentuja paljon ja on tukena jos ongelmia ilmenee.Virheistä oppii,mutta en toivo että kukaan joutuu kokemaan näitä menetyksiä ym varsinkin kun usein nuo pimeät pennut maksavat saman kuin virallisilta kasvattajilta hankitutkin.

Nonno kirjoitti...

Huom Manta! Kaikki tämän postauksen kuvat eivät toimi, joten uusia kuvia kehiin? (:

mantu kirjoitti...

Nonno: Kappas, niin näkyy! :D Kiitoksia skarppiudesta, korjaan asian pikimmiten!

Anonyymi kirjoitti...

ONHAN sinulla ulkomaalainen fretti,??

mantu kirjoitti...

Anonyymi: Niin on. Frettini kasvattaja ei kuitenkaan tehtaile kymmeniä pentueita vuodessa ja elätä itseään kasvattamisella, vaan kasvattaa pienimuotoisesti kuten viralliset kasvattajat Suomessakin. Heilläkin oli aiemmin frettiliitto omassa maassaan, mutta koska siellä fancyillä, angorilla ja mustilla freteillä kasvattaminen yleistyy nopeaa vauhtia, ei liitto pysynyt pystyssä ihmisten eriävien mielipiteiden vuoksi (osa halusi sallia riskivärien käytön, osa taasen ei). Toinen syy miksi Pabia piti lähteä hakemaan Unkarista asti, oli kasvattajan linjat. 90% mittilinjoista on suoraan sanottuna paskaa, riskivärisiä frettejä löytyy lähisuvusta paljon jne. Pabin lähisuvussa on vain mustia soopeleita sekä mustia soopeleita mittikuviolla, jotka ovat säilyttäneet tumman värinsä pitkään eivätkä ole rounanneet lähestulkoon lainkaan. Pabi on ostettu kasvatusurokseksi, jonka käyttö tosin ei ole varmaa vielä vuosiin. Suomalaiset fretit alkavat olla pikkuhiljaa sukua toisilleen, joten kasvattajienkin on haettava jalostusyksilöitä ulkomailta tuodakseen uutta verta linjoihin. Kyse on siitä millaista toimintaa tukee, joten ulkomaisten kasvattajien kasvatustyöhön kannattaa perehtyä kunnolla ennen pennun hankintaa.

Anonyymi kirjoitti...

Herättipä tämä postaus paljon ajatuksia. :]
-Hyvässä mielessä.
En ole tiennyt, että freteillä on tällaisia.. Mitensenny sanoisi, ongelmia.
Jotenkin olen yhdistelly nää kasvatus-ongelmat mielessäni tuonne koira ja jyrsijä-puolelle.

Monta ajatusta viisaampana lähden tämänkin postauksen luettuani. :]

mantu kirjoitti...

Anonyymi: Hyvä juttu. Freteillä tosiaan on paljon sairauksia ja paljon kasvatuksesta johtuvia ongelmia, ihan kuten koira- ja jyrsijäpuolellakin. Pahimpia ongelmia on niinkin helppoa ehkäistä kuin hankkimalla fretti kunnolliselta kasvattajalta. :)

Neiti Mau kirjoitti...

Itse ainakin kiinnyn niin valtavasti lemmikkeihini että pääpainona olisi terve ja mahdollisimman pitkä elämä, ei se minkä näköinen lemmikki on. Tottakai se on suurta plussaa jos on söötti yksilö. :D Mieheni tykkää albiino freteistä, itselleni punaiset silmät on jotenkin creepyt mutta mieluummin otan punaiset silmät kuin tuollaisen mustasilmäisen jalostetun version joka todennäköisesti sitten olisi sairas ja kärsisi koko lyhyen ikänsä. Meillä on nyt vain 2 kissaa, fretin pitäminen nykyisessä asunnossa olisi hyvin vaikeaa mutta ehkäpä sitten kun muutetaan isompaan asuntoon johon fretille saisi kunnolla oman tilan. :) Hyvä esimerkki muuten koirien jalostuksesta on myös kaverini Westie. Suomessa rotu on kuulemma todella sisäsiittoinen ja melkein poikkeuksetta allerginen ainakin vehnälle. Tuntuvat olevan myös aika pieniä ja harvemmin niillä kuulemma on rotumääritykseen kuuluvia mustia kynsiä. Tämän takia kaverikin haki koiransa ruotsista kasvattajalta. Ei ole allerginen millekkään ja sairastelutkin rajoittuneet lähinnä korvatulehduksiin, kynnet mustat niin kuin kuuluukin. Nykyään kaverini on laittanut koiransa astutus listoille, ehkä ihan hyvä että saavat tänne sitten uutta verta ja ainakin toivon mukaan terveempiä pentuja.

Lähetä kommentti