lauantai 17. joulukuuta 2011

Pickpocket's Chunky Monkey "Taavi"

Pickpocket's Chunky Monkey eli Taavi, on suklaanvärinen ja suhteellisen isokokoinen hurmuripoika :) Taavi on syntynyt 12.05.2011, eli tasan kaksi kuukautta myöhemmin kuin Veeti! Taavin kasvattaja on Lisa Hyöky, Pickpocket's Ferrets.

Muistan kun katselin kasvattajien sivuja ja näin Pickpocket'sin kotisivuilla suunnitteilla olevan pentueen, jonka äipäksi oltiin kaavailtu upeaa, tumman ja lämpimän suklaansävyistä sijoitustyttöä. Silloin rakastuin aivan silmittömästi tähän frettiin (johon onnekseni olen päässyt tutustumaan nykyään paljon paremmin!) ja unelmoin yhtä kauniin värityksen omaavasta pojasta, jolla olisi samanlaiset upeat tummat ja isot silmät sekä yhtä hieno rakenne. Koko kevään seurailin kaikkien frettikasvattajien pentuepäivityksiä, mutta erityisesti huomioni kiinnitti tämä pentue. Pentuja syntyi 8, kaksi poikaa ja kuusi tyttöä. Sielä se himoitsemani poikapentu oli, mutta kaikille pennuille oli jo löytyneet uudet kodit. Onneksi kuuluin niihin joille tänäkeväänä riitti pentu viralliselta kasvattajalta, ja Veeti oli ilostuttamassa minua ja oli vauva jota pussailla :)

Heinäkuussa luin että kaksi tyttöä pentueesta etsivät kotia, ilmeisesti peruuntuneiden varausten vuoksi. Tytöt olivat todella kauniita ja olisin ilomielin ottanut ne itselleni mikäli pitäisin naaraspuolisista eläimistä.. :) Jutusteltuani aikani kasvattajan kanssa, hän kertoi että myös toisen pojan tilanne on hiukan epävarma, uuden kodin suhteen siis. Niin siinä sitten lopulta kävi että kasvattaja lupasi pojan minulle, ja alkoi piinaava viikko odottaessa että pääsisin Helsinkiin hakemaan tämän sulokkaan! Viimein heinäkuun toiseksiviimeisenä sunnuntaina matkasimme äidin ja pikkusiskon kanssa Helsinkiin äitini kummipojan rippijuhliin. Tällä samalla reissulla oli tarkoitus hakea vauva kotiin. Kun pääsimme kasvattajan luo, olin aivan täpinöissäni! Mentyäni näätien huoneeseen, olivat samantien muutamat jäljelläolevat pennut innoissaan jalkojeni kimpussa, sukkahousut kun olivat jotain niin uutta ja mahtavaa.. Kasvattaja kertoi minulle pennusta, täytimme kaikki paperit ja joimme kahvit, sen jälkeen olikin aika lähteä kotia kohti vauvan kanssa. Matka tuntui paljon pidemmältä kuin silloin kun haimme Veetin, johtunee varmaan siitä että äitini ei ajellut ihan yhtä lujaa kuin poikaystäväni.. Matkalla vauva oli suhteellisen rauhallinen, mutta pennun kanssa kävi samoin kuin Veetinkin, se kakkasi syliin. Mutta tälläkertaa minä en saanut jätöksiä päälleni, vaan pikkusiskoni. ;) Vahingonilo paras ilo, vai miten sitä sanotaan. Loppumatka sujui kuitenkin hyvin ja myöhään illalla pääsimme vihdoin kotiin.

Kotiin päästyämme uusi tulokas tutki paikkoja pentumaiseen tapaan kiinnostuneena. Olin miettinyt pojalle nimeä jo jonkin aikaa, eniten olin pohtinut nimeä Taavi, koska se rimmaisi kivasti Veetin nimen kanssa ja kuulosti muutenkin niin kivalta. Kun tuon ruskean isotassuisen karvapallon pääsi näkemään, tuli siitä Taavi samantein, se vain sopi sille. :) Meillä ennestään asuvat närpät Veeti ja Nyyti menivät tietenkin samantien tekemään tuttavuutta Taavin kanssa, Nyyti kiltimmin ja Veeti vähän ilkeämmin. Pojat tappelivat todella paljon ensimmäisten viikkojen ajan, ne täytyi laittaa öisin eri huoneisiin. Oli surkeaa kun molempien poikien niskat olivat ihan ruvella, etenkin Veetin (Taavi oli varmaan parempi painimaan koska oli varttunut useamman sisaren kanssa) niska oli tympeässä kunnossa. Onneksi haavat sai hoidettua desinfiointiaineella, mutta ei ne ruvet varmasti kovin mukavalta poikien mielestä tuntuneet. Nyyti tuli paljon paremmin toimeen Taavin kanssa ja olikin aika innoissaan uudesta kaverista. Taavi oli pentuna suhteellisen kiltti, välillä se näykki ja etenkin leikkiessä se saattoi napata vähän kovempaa, mutta kasvattajalla opittu sähinä-käsky (sama asia kuin "ei") auttoi pojan opettamisessa, ja tuota käskyä se tottelee todella hyvin. Taavi ei ollut erityisen kiinnostunut pentuna hiekkalaatikolla käymisestä, yleensä se tyytyi vain turauttamaan sinne missä sattuikaan kulkemaan ja edeltävät näätämme tekivät sitten perässä. Eteisen ovimatto oli kaikista suosituin asiointipaikka, frettimme varmaan protestoivat jotenkin sitä kun eivät päässeet ulko-ovesta pihalle. Kun Taavi tuli, meillä oli käytössä vielä vesikulhot. Aiemmin Nyyti oli kiskonut nitä pitkin poikin lattioita, mutta kun Taavi tuli niin lattiat olivat aina kuin pahemmankin tuhotulvan jäljiltä. Tämä parivaljakko ei vain kertakaikkiaan voinut jättää vesikulhoja rauhaan, joten vaihdoimme sitten kulhot juomapulloihin, mikä oli oikein hyvä ratkaisu!

 Nyyti, Taavi ja Veeti

Jonkin aikaa Taavin tulon jälkeen, tuli ECE kaikille freteillemme. Kasvattaja oli toiminut erittäin vastuullisesti ja kertonut rehellisesti että pennuilla oli tämä tauti ollut ja että se voisi uusia kun pentu muuttaa uuteen kotiin, joten olin osannut jo jollain lailla varautua siihen. Sain myös kasvattajalta mukaan lääkkeet taudin hoitoa varten. ECE on eräänlainen vatsatauti joka tarttuu hyvin helposti fretiltä toiselle, ja vaikka fretti olisikin taudin jo sairastanut, se voi kantaa virusta vielä monien kuukausien ajan. Tauti leviää siis todella herkästi ja mikäli siltä haluaa välttyä, on ainoa keino pysyä täysin eristyksissä muista freteistä. Meillä fretit ripuloivat välillä vihreän sävyistä limaa ja oksentelivat, myös paino tippui kaikilla jonkin verran (Veetillä kuitenkin kaikista eniten). Kasvattajan antamilla ohjeilla ja lääkkeillä päästiin taudista kuitenkin vajaassa parissa viikossa eroon ja fretit alkoivat taas kerätä massaa hyvää vauhtia. Tulen myöhemmin puhumaan asiasta lisää, mutta tässä on yksi erittäin hyvä syy suosia virallista kasvattajaa! He nimittäin ovat täysin rehellisiä pennuista ja niiden terveydentilasta ja ovat aina valmiita auttamaan ja antamaan ohjeita kun niitä tarvitset. Olen siis superkiitollinen Taavin kasvattajalle hänen antamastaan avusta jotta pääsimme ainakin tältä erää tästä taudista eroon. :)

Niinkuin kerroin aiemmin, Veeti ja Taavi tappelivat hyvin paljon aluksi. Jossain vaiheessa tappelu vain loppui kuin seinään, ja pojista tuli hyvät kaverukset. Olin todella huojentunut kun ne lopettivat nujakoinnin koska ei ollut kivaa pitää niitä erillään ja kuunnella sitä vinkunaa kun toiseen sattuu. Haavat paranivat ajan kanssa eikä mennyt kauaa kun molempien niskojen ihot olivat taas kunnossa eikä uusia rupia enää ilmestynyt. Kai poikien vain täytyi saada sovittua kunnolla paikkansa laumassa.
  
Tällä hetkellä Taavilla on ikää 7 kuukautta. Niinkuin Veetikin, Taavi muuttui todella paljon kun se maaginen puolen vuoden raja tuli vastaan. Enää se ei halua nappaista minua alahuulesta kun yritän pussata sitä, ja jätkä viihtyy sylissäkin paljon paremmin ja myös pidempään! Jos yritetään kiteyttää Taavi yhteen sanaan, niin mieleen tulee ehkä ensimmäisenä torpedo. Välillä se vain on niin pöljä että ei sitä itsekään oikein tajua. Taavi esittää hyvin usein kovaa jätkää ja on yleensä pojistamme se joka vieraita tykkäisi kurmuuttaa, mutta sittenkun se tajuaakin että jää itse alakynteen niin se säntää luokseni "äiti auta minua kiusataan" -ilme naamallaan. Vaikka Taavi on aika isokokoinen (parhaimmillaan paino ollut ripauksen yli 3kg) ja päihittää kyllä juuri ja juuri Veetin, niin ei se silti kasvattajamamman alta 2 kiloiselle hybridipojalle pärjää. ;) Perusluonteeltaan Taavi on kuitenkin kiltti, vieraita se toki tykkäisi maistella enemmän kuin Veeti mutta harvemmin se sitäkään tekee! Taavi nauttii todella paljon saamastaan huomiosta, ja huomiota sen on myös saatava keinoja kaihtamatta. Taavi tykkäisi juosta putkissa mutta toistaiseksi en ole löytänyt tarpeeksi suurta ja käytännöllistä putkea poikia varten, ehkä vielä joku päivä! Taavi on ollut laihiksella pari viimeistä viikkoa joten painoa pojalla on tällä hetkellä n.2,9kg. Tavoitteena olisi päästä siihen 2,7-2,8kiloon, eiköhän sekin sieltä tule viimeistään kesään mennessä.. Taavi on siis luonteeltaan erittäin moninainen, sen ehdoton lempijuttu ovat vinkulelut ja lätäköissä snorklaaminen. :) Taavi yrittää todistella olevansa kova jannu mutta oikeasti se on mamin lällynäätä.

Haluan vielä kiittää Taavin kasvattajaa siitä että sain tämän ihanan suklaapalleron itselleni! Taavi on ollut oikein hyvä kaveri Veetille alun ongelmista huolimatta. Olen myös kiitollinen kasvattajan antamasta tuesta ja kiinnostuksesta kasvattiaan kohtaan vaikka yhtä upeita ja varmasti ihania kasvatteja hänellä on kymmeniä monen vuoden kasvatuskokemuksen myötä! :) Iso kiitos sinulle Lisa tästä hassusta hyppyoravasta!

♥ Manta & Taavi 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti