perjantai 16. joulukuuta 2011

Kuutin Starizuk "Veeti"

Kuutin Starizuk, tuttujen kesken Veeti, on syntynyt 12.03.2011. Sukupuoleltaan, kuten arvata saattaa, Veeti on uros. Väriltään hän on soopeli. Veetin kasvattaja on Minna Kuutti, Kuutin Fretit.

 Kun olin ensikertaa katsomassa Veetiä sen ollessa noin kuusiviikkoinen, olin niin silmittömästi rakastunut siihen että en olisi halunnut millään lähteä kasvattajan luota. Se oli niin pieni, pehmeä ja hellyttävä terävine naskalihampaineen ja söpön pötkylähäntänsä kanssa! (Synnytyksen yhteydessä Veetin emo puraisi vahingossa pienen palasen hännänpäästä pois, ei järin harvinaista freteillä.) Poika oli niin pieni että se mahtui helposti kahdelle kämmenelle, oli todella vaikeaa kuvitella miten niin pienestä eläimestä on nyt tullut niin iso! Kun hain Veetin kotiin, en ottanut kantokoppaa lainkaan mukaan matkalle. Juomapullo oli mukana pikkuisella, mutta ei se kauheasti sitä jaksanut automatkan ajan kiinnostaa, kai se oli niin jännityksissään. Suurimman osan matkaa Veeti vain makoili sylissäni, silmät raollaan tai ummessa. Jossain välissä matkaa se kuitenkin yritti yhtäkkiä juosta johonkin, mietin että mikä sillä on vialla kunnes syy selvisi hyvin nopeasti pojan kakattua (ja pissattua) syliini. Minun onnekseni minulla oli sylissäni pyyhe, jonka sitten heitin myöhemmin pois. :') Loppumatka sujuikin suhteellisen hupaisissa tunnelmissa auton tuoksuessa erittäin mukavalle..

Veeti kotiutui meille hyvin. Asiaa auttoi varmaan se että sisko tuli samaan kotiin, mutta oli hienoa etteivät vauvat itkeneet ollenkaan koti-ikävän vuoksi. Ensimmäisenä yönään Veeti herätti minut joskus aamuyöstä, minun täytyi leikkiä vauvan kanssa jotta se nukahtaisi uudelleen.. Tätä jatkui pari viikkoa, kunnes luovutin ja totesin että ei ollut hyvä ajatus nukkua pojan kanssa samassa huoneessa. (Kämppikseni oli tullut samaan lopputulokseen.) Fretit saivat päivisin olla vapaana asunnossamme, ja yöt ne viettivät keittiö+eteinen rajatulla alueella. Asuntomme oli kaksio ja kooltaan yli 60m2, joten siellä oli mukavasti viipotustilaa karvanakeillemme. Pentuna Veeti oli suhteellisen kiltti, toki sillä oli tapana käydä pureksimassa vieraiden varpaita ja välillä omianikin. :) Joskus se harrasti sitä että se juoksi salamavauhtia jostain nurkan takaa ja nappasi kiinni nilkasta tai mistä vain saikaan otteen, ja jatkoi matkaansa hirveää vauhtia. Koskaan Veeti ei kuitenkaan purrut kipeästi tai pelokkaan/vihaisen oloisena ja se ymmärsi kyllä hyvin kun sille sanoi määrätietoisesti "ei". Hiekkalaatikollakäynti oli myös suhteellisen sujuvaa, huteja kuitenkin tuli silloin tällöin ja suurin osa niistä oli yöpöydillemme.. Kokeilimme monia eri kissanhiekkoja kunnes lopulta vaihdoimme Vapon lämmityspelletteihin, ja sen seurauksena laatikollakäynti parani hurjasti! Tämä ratkaisu oli sekä meidän että frettien kannalta hyvä, sillä hiekkaa kulkeutui näätien tassujen mukana jokapuolelle asuntoa, mikä ei ollut järin mukavaa. Veetin ehdoton lempijuttu oli tuhota hitaasti mutta järjestelmällisesti kannettavaa tietokonettani. Lähes aina kun unohdin sen yöpöydälleni, oli sen päälle käyty asioimassa. Kerran erehdyin jättämään kannen auki. Olin poissa ehkä minuutin, ja takaisintullessani Veeti repi kannettavan näppäimiä hyvää vauhtia irti! Ne suorastaan lentelivät ilman halki. Raukka koneeni kesti vielä tämän, mutta kun näädät vielä kerran pääsivät asioimaan sen päälle, oli sanottava hyvästit vuosia palvelleelle ystävälle. Ehkä vietin sillä Veetin mielestä liikaa aikaa?

Veeti ei ole koskaan ollut mikään hirmusuuri poika, mutta mielestäni todella sopivan kokoinen! Nykyään, Veetin ollessa 9kk ikäinen, poika painaa n. 2400g. Pojan kasvu otti rajusti takapakkia loppukesästä ECE:n vuoksi, mutta kun tauti saatiin hoidettua alkoi Veeti taas kerätä massaa hyvää vauhtia. :) Veetin kanssa on ollut aina todella upeaa ulkoilla! Jätkä kulkee hihnassa ihan kuin koira, hyvää vauhtia eteenpäin ja aina yhtä innoissaan. Kesällä kävimmekin Veetin kanssa lähes päivittäin kävelyllä, mutta useina päivinä oli vain niin kuuma että sekä minä että näätä olimme aivan läkähtyä jo silloin kun pääsimme ulko-ovista pihalle. Kuumimpina päivinä laitoin kylmäkalleja Veetin nukkumariepujen alle jotta sillä olisi vähän viileämmät oltavat.


Veeti ei ole koskaan ollu nirso. Ainoat ruuat mihin se ei kajoa, ovat hiiret ja rotat. Ehkä se ei ymmärrä että ne ovat ruokaa, tai sitten vain ei kelpaa. Tiput ovat kuitenkin ehdottomia lemppareita ja kaikki kyllä uppoaa hyvin alas, oli kyse sitten kanankauloista tai -sydämistä. Itse en ole koskaan pitänyt raakaruuan antamista vastenmielisenä tai jollain muulla tapaa ällöttävänä, ainoana epämukavana asiana raakaruokaan liittyen mainitsen todella hyvin jemmatut lihat jotka sitten ovat mädäntyneet piiloihinsa.. ;) Tosin hajun perusteella ne viimeistään löytää, hyvin nämä vaan silti saavat aina keksittyä uusia piilopaikkoja ruuilleen.


Veetin tultua 6 kuukauden ikään, se muuttui lähes täysin! Pojasta tuli ihan järjettömän seurallinen ja hellyydenkipeä, se ei enää maistellut edes vieraita ja rupesi käymään poikkeuksetta hiekkalaatikolla. Silloin Veetistä tuli sellainen millainen se on nykyäänkin, sylissä viihtyvä pusuttelija-herra. :) Veetistä on kuitenkin todella helppo saada esille myös se pörröinen hyppypomppuhilleri johon vieraat ihan viimeistään ihastuvat. Veeti on sellainen että sen uskaltaa kyllä antaa vieraiden syliin ja siliteltäväksi, vaikka se tykkääkin pusutella ja pusuttelee mieluusti myös vieraita, en silti neuvo vieraita laittamaan naamaa liian lähelle sitä, se kun on kuitenkin eläin ja jokainen vieras on eri hajuinen tai erilaisilla fiiliksillä matkassa. :) Minulle, poikaystävälleni ja muutamille läheisimmille kavereilleni Veeti on kuitenkin ihana herrasmiespuuhka joka saa kiertää sylistä toiseen ja kuunnella lässytystä ja nauttia rapsutteluista tuntitolkulla! Tähän poikaan on todella vaikea olla rakastumatta! :)

Olen todella kiitollinen Veetistä hänen kasvattajalleen. Kasvattajan luona Veeti sai mitä parhaimmat eväät elämälleen ja olen aina pystynyt pyytämään apua jos olen sitä syystä tai toisesta tarvinnut, ja myös aina saanut vastaukset kysymyksiini! Isot kiitokset siis Minnalle. :)


♥ Manta & Veeti

0 kommenttia:

Lähetä kommentti